Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Telliskivi Loomelinnak 17.7.2023

 Maanantaina oli aikaa käydä fiilistelemässä Telliskivessä ennen kotiinpaluuta. Vietiin matkalaukut hotellille säilytykseen ja noustiin raitiovaunuun 6. Tallinnan neljä raitiovaunulinjaa on supistunut tieremonttien ajaksi yhteen. Kulkee reittiä Kopli - Tondi niin tiheään, että tuumattiin mieskullan kanssa onkohan kaikki Tallinnan raitiovaunut siirretty kulkemaan tuota väliä.

Tämmöiseltä näyttää tällä hetkellä Gonsiori tiellä 

Estonian puistotien suunnasta katsottuna.

Ylemmässä kuvassa vasemmalle kääntyy A. Laikmaa tie, jota

reunustaa muun muassa Viru-keskus ja Tallink City -hotelli.

Onkohan koskaan tullut liikuttua Viru-keskuksen tällä puolen.

Tästä Estonia puistotien puoleltakin pääsee bussiterminaaliin.

Jäätiin pois kyydistä Telliskiven pysäkiltä ja käveltiin tehdasalueen läpi suurin piirtein tänne opastaulun luo saakka. Enpä ossaa sanoa mitä kautta tähän kohtaan pitäisi oikeasti tulla, hassussa paikassa omasta mielestä nämä opasteet. Vieressä oli joitakin autoja pysäköitynä, olisikohan ollut ihan pysäköintialue. Toki moni saattaa tulla tapahtumiin ja ravintoloihin autolla, mutta kun itse julkisilla kulkee, niin ei semmoisia ajattele. Rautatieasema on kuvasta vasemmalla ja kiskojen Telliskiven puolella mutkittelee tie.

Nuolen suuntaan kävellessä vasemmanpuoleisessa rakennuksessa on ensin tapahtumien lipunmyyntipaikka, ravintola KÄRBES Kitchen & Bar, sitten valokuvamuseo Fotografiska  - tämän kissamuraalin vasemmalla puolen. Fotografiskassa käytiin juomassa lämmikettä ja syömässä huikopalaa, kun aikoinaan talvella alueella ensimmäistä kertaa ihmeteltiin ja käveltiin.

Rakennuksen kulmassa oikealla on Kivi Paber Kääred -ravintola, 

josta saa gluteenitonta syötävää. Myös vegaanit on huomioitu. Tuossa vasemmalla on melko iso ja kivalta näyttävä lasitettu terassialue. Me istuttiin ulkona ihan ulko-oven vieressä.

Kyltin  KPK  kirjaimista löytyi vaikka ja mitä romua.

Samasta paikkaa opasteiden kohdalta kun lähtee kulkemaan, oikealla on Frenchy Bistro, joka  nimensä mukaan tarjoilee ranskalaista ruokaa. Rakennuksen toisella nurkalla on Chokokoo sokolaadikoda. Telliskiven aukion toisella puolen nurkasta löytyy La Muu, jonka jäätelöt tehdään täällä jäätelötehtaassa. Makuja on reilut 20 ja käsittääkseni ei ihan tavanomaisia. Pitää joku kerta käydä maistelemassa, nyt oli sen verran viileää tuulen takia, ettei ollut jäätelökesäpäivä. Kahvila on avoinna kesäisin.

Pienellä alueella on paljon ruokapaikkoja ja juodakseenkin saa. Meillä oli vatsat vielä pullollaan aamupalan jälkeen, joten riitti yhdet virvokkeet ja levähdystauko Kivi Paber Kääred ravintolan tuulisella pihaterassilla ennen kierroksen jatkamista.

Lendav Taldrik tarjoaa aasialaista ruokaa, 

käsittääkseni lähinnä intialaista.

Käveltiin siis alue läpi ja käännyttiin tuolta opasviittojen luota oikealle. Sieltä löytyikin muurin pituudelta kivoja maalauksia ja Fotografiskan terassi.

Ensimmäisen seinämaalauksen edessä oli tyhjiä vesiautomaatin pulloja ja rojua, mutta ei se tätä maalausta pilannut. Tämä oli rakennuksen päädyssä, ei vielä muurilla.

Tuon grafittihemmon vieressä oli vielä toinenkin maalaus,

osittain jo puskan takana piiloutuneena.

Fotografiskan terassi ja konttiravintola.

Toisella puolen oli sitten se muuri, jossa oli värikkäitä maalauksia. Jos oikein ymmärsin, nämä on maalattu kesällä 2020 tai ainakin jotenkin liittyy lasten kesäleirin tai -koulun tekemisiin.

Kuvapläjäys muurin maalauksista :)

Lendav Taldrik -ravintolan vieressä oli konttiravintola. 

Ei tietoa mitä tuosta sinisestä kontista saa ostettua, 

viinilaseja ainakin roikkuu ikkunalla :)

Vielä yksi kontti, tietystä syystä näitä tuli kuvattua.

F-hoone oli ensimmäinen tehdasalueelle avattu ravintola ja toimii vanhassa malmivalimossa. Ravintolaa aikoinaan suositteli työkaveri, kun pyysin vinkkaamaan muutamia hyviä ruokapaikkoja Tallinnasta joululomamatkan varalle. F-hoone tuli testausvuoroon vasta tämän vuoden toukokuussa, edellisellä Tallinnan matkallamme äitienpäiväviikonloppuna. Ulkona on ruokapaikkoja tuossa rakennuksen sivulla että päädyssä sisäänkäynnin puolella.

Telliskiven alueelle pitää mennä eri reittejä, niin siitä saa hahmotettua paremman kokonaiskuvan. Ellei sitten pääse katselemaan aluetta korkealta, kuten toivon mukaan tuon linkin kautta avautuva kuva näyttää. Vaikka alue on pienehkö, niin on siellä hirmu paljon nähtävää ja koettavaa. Ensimmäisen kerran kävelimme Tellliskivi-kadun kautta ja nyt keväällä ja kesällä vähän niin kuin takapihan kautta tuosta A3 -rakennuksen ohitse ja DEEPOO -ruokakadun läpi. Joskus pitää mennä sitä katua pitkin, joka vie parkkialueelle ja tuonne opastaulujen luo. 

Ostoksilla Telliskivessä en ole käynyt. Joku kerta pitää laittaa mieskulta parkkiin jonnekin mieluisaan paikkaan ja käydä katsastamassa 60a/3, 60a/2 ja 60a/1 rakennukset.

Tai käydä gallerioissa, kuten täällä  Donfoto keskuksessa. Täällä on ollut joitakin vuosia sitten  naapurin pojan, valokuvaaja Jyri Pitkäsen näyttely "Catch me" yhdessä toimittaja ja kirjailija Eveliina Talvitien (tekstit) kanssa. Ja tälläkin hetkellä Donfoton näyttelyssä on Jyrin kuvia, ainakin 30.7.2023 saakka. No enpä tiennyt kuin vasta tänään nämäkin tarinat (ja sen, että asuu nykyään Virossa!).

Vielä hieman alueen historiasta tähän päätteeksi.

Tallinnan ja Pietarin välille perustettiin rautatieyhteys vuonna 1870 ja luonnollisesti Viron puolelle perustettiin rautatieasema, joka nykyisin on tämä Tallinnan Balti jaam. Jatkumona rautatielle perustettiin myös rautateiden päätehdas aseman lähelle. Pitäähän veturit ja junavaunut pitää kunnossa ja uusiakin rakentaa. Mitä kaikkea tuolla silloisen Kalinin alueella liekään tehty toisen maan vallan aikana, on jäänyt varmasti osittain salaisuudeksi muurien sisään. Koneteollisuuden lisäksi alueella on ollut elektroniikkateollisuuttakin.

Uudelleenitsenäistymisen jälkeen teollisuus siirrettiin kaupungista kauemmaksi ja tehdasalueen kymmenen kiinteistöä olivat vuosikymmeniä tyhjillään. Vuonna 2009 alkaen alueella alkoi olla toimintaa ja tuosta tehdasalueesta on kuoriutunut luovien alojen keskittymä, jossa yksilöllisyys ja eettisyys on tärkeämpää kuin suurten yritysten ja kauppaketjujen monotoniset konseptit ja kaupallinen tehokkuusajattelu. Ensimmäisenä alueella järjestettiin Pimeiden öiden elokuvafestivaali PÖFF (3. - 19.11.2023, tutustu ohjelmaan linkistä) ja Linnalabor tutki ja kehitti kaupungin kehitystä.

Telliskiven verovoimaa on nostanut eittämättä valokuvataiteen keskus  ja valokuvamuseo Fotografiska Tallinn. Näyttelyt vaihtuvat usein. Fotografiskassa sijaitsevan ravintolan pyrkimys hävikittömyyteen kuvastaa alueen ideologiaa. Fotografiskan kattoterassilta on varmaan hyvät näköalat.

Jos otat Telliskiven haltuusi yhdessä päivässä, olet kyllä aikamoinen sissi. Voisin viettää tuolla vaikka viikon joka päivä ja siltikin joku paikka jää vielä kokematta. Siksi on niin ihanaa, kun tuonne voi palata aina uudelleen ja uudelleen. 

Minusta paras aika vuodesta on elokuu, kun illat hämärtyvät ja on vielä pimeää. Elokuinen ilta tuolla jollain terassilla ulkovalojen hämyssä olisi aikamoinen elämys. Ehkä joku kerta pääsen tuonne elokuussa ja silloin on niitä elokuun tummia ja kuumia öitä :)

Tallinna on tänä vuonna Euroopan vihreä pääkaupunki ja myös Telliskiveen on istutettu tällainen pikkuruinen kukkaniitty 💚 Luonto kiittää ja kyllä tuolla ainakin yks perhonen lenteli, kun ohi kuljettiin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, hotelli L´embitu

Haaveena oli tänä kesänä viettää viikko Tallinnassa lomailemassa, mutta kolmen viikon yhteinen kesäloma jäi sittenkin haaveeksi. Varasin korvikkeeksi kahden yön matkan jo hyvissä ajoin, vaikka ei varmaa ollut vielä pääsemmekö lähtemään suunniteltuna aikana vai jääkö sekin suunnitelma toteutumatta.

Olin haaveillut majoittumisesta vähän kauemmaksi, mutta kuitenkin kävelymatkan päähän vanhasta kaupungista. L´embitu -hotelli houkutteli ja samana päivänä kun varasin matkan, huomasin että hotelli on myyty ja 1.6.2023 alkaen osa Duco Hotels -ketjua. Lokakuussa hotelli aloittaa toiminnan Mövenpick Tallinn -hotellina, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus meille majoittua L´embitussa.

Hotelliin kirjautuminen oli huono alku, kuten myös hotellista poistuminen, mutta olimme tyytyväisiä kaikkeen siinä välissä kokemaamme. Ajattelin silloin, että tämä kerta oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta tavallaanhan se olikin.

Meillä oli etukäteen ostettu pakettimatka laivayhtiöltä, laivamatkat ja hotellimajoitus, mutta respa oli veloittamassa huoneesta toistamiseen sisään kirjautuessa. Lähtiessä väitettiin, että huoneen laskulla oli espresso vaikka itse inhoan kahvia ja mies ei erikoiskahveista välitä. Ilmaisin tämän myös virkailijalle, ettei voi pitää paikkaansa moinen ostos. Toivottavasti tuota ei tulla veloittamaan meiltä.

Huoneemme (206) oli toisessa kerroksessa Lembitu-kadulle päin, mutta liikenne ei haitannut. Yksisuuntaisella kadulla kulkee busseja tiheään tahtiin. Huone oli ihan ok, kuvia en muistanut ottaa. Meillä oli erilliset vuoteet, parisänkyä en ollut etukäteen arvannut pyytää.

Hotellille saavuttuamme hetken lepotauon jälkeen käytiin Spassa, jossa oli 12 metriä pitkä allas, japanilainen +40 asteinen japanilainen allas ja +10 asteinen kylmäallas sekä suomalainen sauna ja höyrysauna. Suomalaiset saunat ovat mielestäni Tallinnan hotelleissa (jossa olen käynyt) liian kuumia ja kuivia, eivät ole tarkoitettu kylpemiseen hikoilumielessä. Höyrysauna oli paras missä tähän saakka olen käynyt, hyvin kostea ja lämmin eli siellä ihohuokoset avautuivat kunnolla. 

Samaan aikaan Spassa oli vain muutama henkilö, joten siellä sai rentoutua kaikessa rauhassa ja pystyi kunnolla uimaankin. Kävimme sunnuntaina aamu-uinnilla ennen aamiaista ja vielä toisen kerran illalla kaupunkikierroksen jälkeen (ihana oli silloin virkistävä jalkakylpy tuossa viileässä altaassa 😌).

Ensimmäisenä iltana ei jaksettu enää lähteä etsimään mistään ruokapaikkaa ja onneksi kuudennen kerroksen ravintola ROOF oli lauantai-illasta huolimatta lähes tyhjä. Hyvä niin, sillä oli kokemuksen arvoinen. 

Tarjoilija oli oikein mukava nuori nainen ja mieskullan alkupalaksi valitsema juustovalikoima tarjoiltiin pitkällä lautasella. Harmi, kun siitä ei tullut otettua kuvaa eikä muutoinkaan ravintolasta. Itse nautin parsakeiton alkuun ja pääruoaksi kurpitsarisottoa. Mieskullan ankanfilee oli kuulemma tosi hyvää ja lautanen tyhjeni nopeasti.

Toisena iltana kävimme hotellin Wine and tapas -kellarissa nauttimassa lasilliset viiniä. Siellä on samanlainen itsepalveluautomaatti kuin Time to wine -ravintolassakin, jossa viini maksettiin korttiin ladatulla arvolla (respasta).

Aamupalan valikoima oli runsas. Joka aamu pystyi kasaamaan erilaisen lautasen ja maistelemaan erilaisia herkkuja. Toisena aamuna jaettiin erikseen tilattava omeletti. Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa otan aina kun mahdollista, se on ollut perinne jo aikoinaan Europa -hotellissa vietetystä joulusta lähtien.

A Lauteri -kadun päässä on Hotel Olümpia -bussipysäkki. 

Hotel Olümpia -bussipysäkki oli lyhyen matkan päässä hotelliltamme ja pysäkiltä pääsimme hyvin Balti Jaamille (bussi 3), reitti kulki Kaubamajan kautta tielle Estonia pst. ja  sieltä Toompuiesteetä pitkin sisarhotelli L´Ermitagen ohi rautatieasemalle. Takaisin päin kävelimme (Vapauden aukiolta reittiä Kentmanni - Kauka - Lembitu), koska hotellin suuntaan ei ollut lähellä bussipysäkkiä.

Uusien rakennusten keskellä oli vanhoja rakennuksia,

bussipysäkki tuosta kadun kulmasta vasemmalle.

Kuvituskuvat hotellilta ja bussipysäkiltä ja sen ympäristöstä.

Matkakertomus jatkuu useammalla osalla myöhemmin Ü

-Sari-

Yökylässä ja synttärit

 Pidin perjantaina lomapäivän ja mieskulta vei minut ja koirakaverin esikoisen luo torstai-iltana ja tuli perjantaina perässä .

Menimme yökyläilemään tyttöjen luo koko viikonlopuksi. Torstain työpäivä oli rankka ja nukahdin olohuoneen sohvalle illalla ja siinä nukuin koko yön. No Eddy oli tyytyväinen, kun ei joutunut heti ensimmäisenä yönä nukkumaan alakerrassa yksin.

Perjantaina aamupäivällä käytiin kaupassa ja tilaamassa sunnuntaiksi synttärikakku St Honorista, kun Rva Kepponen kovasti on konditorian täytekakkuja kehunut :) Eikä muuten suotta.

Esikoinen pääsi perjantaina viettämään tyttöjen iltaa ja mieskulta sai luvan käydä ensin keilaamassa. Päiväunien jälkeen oltiin tyttöjen kanssa kolmestaan. Puhalleltiin saippuakuplia takapihalla ja tytöt hyppivät trampoliinilla. 

Pihan reunalta löytyi kypsiä metsämansikoita. Kirsikat ja mustaviinimarjat olivat vielä raakoja.

Lauantaina iltapäivällä oli satanut vettä sillä aikaa, kun käytiin kaupassa. Ukkonenkin jyrisi aivan lähellä ja Eddyä oli pelottanut niin kovasti, että oli mennyt lapsiportin ali ja päiväunilla olijoiden luo turvaan yläkertaan. Voi poloista, juhannuksen jälkeen ukkoset ja sateet ovat pelotelleet poloista lähes päivittäin ja missään paikassa ei ole ollut niiltä turvassa. Lauantaina helpotti vasta kuuden tunnin jälkeen ja yön sai onneksi levätä rauhassa.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja häikäisi silmiä. Pian pilvet peittivät taivaan ja väistyivät vasta myöhään illalla, kun ajeltiin takaisin kotiin. Tuuli sen verran, että mentiin pihalle lennättämään tyttöjen uusia leijoja. Isompi leija ei oikein saanut tuulta alleen, mutta sen verran kuitenkin että onnistumisen nauru raikui. Kokeilin lennättää pienempää leijaa (olenkohan koskaan aiemmin leijaa lennättänyt 😚) ja sitä tuuli kannattelin yhä vain korkeammalle ja korkeammalle taivasta kohden. Yht´ äkkiä lanka loppui ja leija meni menojaan, kun lankaa ei ollutkaan kelassa kiinni. Siitäkös hätä tuli, kun leija katosi naapuritalon katolle. Onneksi uusi isompi tuulenpuuska irrotti leijan ja saatiin se katolta alas. Leijan lennättäminen oli niin kivaa, että taidan ostaa tuollaisen lasten leijan itsellenikin ja lennättää sitä tuossa puistikossa.

Mea ei aina nuku päiväunia, mutta kuitenkin sängyssä pitää levätä ja rauhoittua hetken aikaa. Kun pötköttelemme yhdessä, keksin jostain sadusta tai laulun sanoista oman version ja tänään tyttö jo ennätti tarinaa pyytämään, ennen kuin ennätin suunnittelemaan. Kylläpä tuntui mukavalle, kun mumman tarinat ovat olleet mieluista kuultavaa 💛 Tämän päivän tarinassa seikkaili Kirsikka-niminen tyttö Daisy kissansa kanssa . Tarinan edetessä he kohtasivat samoja eläimiä, joita eläinkirjan sivuiltakin löysimme :)

Päiväunien jälkeen lastattiin autoon tytöt ja äiti ja mieskulta oli kuljettajana. Ensin käytiin Eddylle eläinkaupasta ruokaa ja sitten jatkettiin matkaa Immulan mummulaan.. 

Rakennus on aiemmin toiminut kyläkouluna ja siellä on vielä vihreä liitutaulu seinällä. Pihalla huutaa kolme lammasta kilpaa "Mää!" ja vapaan tallustavat kukot kanoineen. Lampaille oli varattuna kuivattua ja tuoretta heinää ja niitä sai syöttää jos vaan uskalsi. Ne nimittäin määkäisivät välillä niin kovasti ja kun ne nousivat takajaloilleen, meinasi verkkoaitakin kaatua.

Sisällä oli lämpimämpi nauttia herkuista kuin ulkona terassilla. Mieskulta ja tytöt tyytyivät donitsiin, esikoisen kanssa otettiin vohvelin lisäksi palat ihanaa kinkku-ananaspiirakkaa.

Pihalla häkissä olevat kanit eivät olleet yhtä nälkäisiä kuin lampaat. Niitä oli varmaan jo moni ennättänyt syöttää päivän mittaan. Vain yksi pupu tuli syömään Maian tarjoamia voikukanlehtiä. Mieskullan ja Maian välille muodostui jo viime kesänä side ja tämän viikonlopun aikana se voimistui entisestään.

Pihalla on lapsille paljon tekemistä. 

Talon seinustalla oli keppihevosia ja nurmelle oli tehty esterata. Kanikopin luona voi pelata sulkapalloa ja huussien luona heittää tikkaa. Keinuja oli kolme.

Harmittihan se, kun piti lähteä pois. 

Mutta pitää lähteä, jotta voi palata takaisin.

Ja ennen kuin me voitiin lähteä takaisin kotiin,

piti vielä herkutella synttärikakulla.

Kakuksi valitsin raparperi-mansikkakakun. Raparperi maistui juuri sopivasti, kakku oli ihanan kostea eikä yhtään liian makea. Maia tykkäsi koristeena olevista punaviinimarjoista ja tietysti myös mansikoista - ja sai syödä kakun päältä kaikki loput mitä oli jäänyt.

Olipa meillä mukava viikonloppu!

-Sari-