Korttikuvat käyttöön

 Askartelutilauksen mukana on usein korttikuvia tilaajalahjana. En ole kovin paljon niitä vielä käyttänyt, pääsiäisaskartelussa päätin vihdoin ottaa vanhoja pääsiäiskuvia käsittelyyn. Kortteihin nämä eivät vielä päätyneet, vaan on valmista varastoa ensi vuoteen.

Näitä pääsiäisaiheisia olikin kaksi samanlaista (nuo kaksi vasemmanpuoleista), joten kuvia riittäisi 24 korttiin. 

Pupuherra on Korttikarnevaalista ja ystävältä saatu.

Olen kaipaillut sopivan kokoista stanssia, jolla saan leikattua kuvat ja myös taustoja kuville. Käsin leikatut ei ole niin kivoja kuin stanssilla leikatut, varsinkin jos reunaan saa kuvion.

Viimeisempään tilaukseen otin Spellbindersin Scored and Pierced Rectangles stanssisetin ja toivoin, että jokin stanssi edes olisi sopivan kokoinen 🙏

Ja olihan siellä just sellaisen kokoista kuin olen kaipaillut 💙

Ja tilauksen mukana oli taas korttikuvia. Niin ihania,

että huokailin pari päivää näitä katsellessa.

Tilasin yhden 30x30 arkin värikkäitä korttikuvia.

Näistä tulee kivoja kuvia lastenkortteihin. Karuselliteemaa, eläimiä ja matkailuvaunujakin. Näissäkin kuvan sai sijoitettua niin, että onnistui stanssilla leikkaaminen.

Pitkään yritin olla tilaamatta Korttikarnevaalista kuvia, mutta pääsiäisaiheisissa oli yksi niin ihana kuva (jollaisen olen saanut aiemmin ystävältä), että nyt keväällä annoin periksi ja tein tilauksen. Himppasen lähti kuvien siirto ostoskoriin lapasesta, kun kuvia taitaa olla lähes 400. Klups! No, kuvia voi antaa ystäville ja paperihan ei happane vuosien myötä. 

Muutaman kuvan leikkasin näitäkin odottamaan.

Tämän kuvan käytän ehdottomasti nuorimman tyttösen korttiin.

Muutama vuosi pitää odotella, että on tuon ikäinen 😊

Suloista lauantain jatkoa!

-Sari-

Lämmintä vappuaattoa

 

Tämä lämmin on meille jo ihan liikaa,

todettiin koirakaverin kanssa kun tänään 

päivällä lyhyellä kävelylenkillä käytiin.

On vaikea pukea sopivasti päälle, kun tuuli viilentää eikä auringon lämpimiä säteitä huomaa. Lämpömittari näyttää + 18 astetta, mutta silti kiedon ulos lähtiessä paksun kaulahuivin kaulaa suojaamaan. Aurinkorasvaakin pitäisi laittaa naamaan, mutta olen vielä tuottanut ihotautilääkärille pettymyksen. No, itepä siitä kärsin.

Toivoin näkeväni tänään edes yhden perhosen. Niitä lenteli peräti kolme, kevään ensimmäiset sitruunaperhoseni 💛💛💛

Autotien tuolla puolen on iso alue sinisenään sinivuokkoja ja scilloja. Vein pyykit koneeseen ja tein uuden lenkin, jotta saan tallennettua kukat kuvamuistoksi. Isoa aluetta ei kirkkaan auringon aikaan saa kunnolla kuvattua, mutta yritän joku päivä tai ilta uudelleen. Ennen kuin lakastuvat pois.

Pian käyn seuraamaan, milloin tuomeen puhkeaa kukat 😁

Käytiin hetki sitten pikaisesti lähikaupassa (ennen jääkiekkopelin alkua) ja metsä oli jo valkoisenaan valkovuokkoja. Tämä kuvan valkovuokkomätäs on lähiojan reunalla.

Aamupäivällä kävin jo yksin kaupassa ostamassa täytteen suolaiseen piirakkaan ja ostin ensimmäiset orvokit. Vapuksi haluan oranssit orvokit. vappukukaksi Luulin eilen jääväni ilman orvokkejani, mutta ne odottivatkin lähempänä kuin osasin odottaa Ü

Mukulaleinikki on levittäytynyt isoksi matoksi nurmikolle.

Kaunista vappuaattoa!

Hepatica nobilis

 Sinivuokkoja ennen ja jälkeen lumisateen.

Kuvasin ensimmäiset kuvat, kun talven jälkeinen lumihanki alkoi väistymään ja maa alkoi paljastua ja sen mukana myös ensimmäiset sinivuokotkin. Siitä on jo aikaa kolmisen viikkoa.

Sinivuokon kukat ovat hauskasti mykeröllä.

Kukkanuput ovat odottaneet jo myöhäissyksystä

yli talven pakkasessa ja lumen alla kevään lämpöä.

Kunnes lumien sulettua alkavat nostaa

varsiaan ja kurottavat kohti taivaan sineä.

Kukassa on kehälehtiä yleensä kuusi tai kahdeksan, 

mutta niitä voi olla myös kaksitoistakin.

Heteet ovat valkoiset ja emilehdet keltaiset.

Sinivuokolla ei ole terälehtiä vaan kehälehdet

ja tyvellä kolme karvaista varren ylälehteä.

Ja pian kaikki kukat ovat auenneet ja 

muodostavat sinisen maton maahan.

Pörriäisiä lenteli sinivuokosta toiseen 12. päivä.

Alkuviikosta satanut lumi on jo melkein sulanut pois.

Torstaina kävelytie oli vielä pitkän matkaa jäinen ja laitoin nastakengät jalkaani työmatkalle. Kaatumisen pelon minimointi on tärkeämpää kuin nolot kengät jalassa.

Kävin kuvaamassa luontoa aamupäivällä, kun aurinko alkoi lämmittämään. Siniset kukat koristivat edelleen ruskeaa maata. Juhannusruusun juurella oli vielä muutamia sinivuokkoja kukassa.

Ja uusia kukkia oli vielä tulossa kuusen kannon viereen.

Lisäys 11.5.2024

Tähän samaan sinivuokkojulkaisuun

haluan lisätä vielä tämän viimeisen vaiheen.

Kun sinivuokon kukinta on päättymässä,

kasvavat uudet lehdet vanhojen ylle.

Lisäys loppu :)

Seuraavaksi kukkivat valkovuokot.

Tänään löytyi ensimmäinen valkovuokon kukka.

Eilen illalla oli iso nuppu, kun iltakävelyllä 

kurkkasin valkovuokkomätästä.

Aurinkoista lauantaipäivää!

-Sari-

Odottamaton näky

 Lounaslenkille lähdettiin koirakaverin

 kanssa puolen päivän jälkeen. 

Pihatiet oli juuri käyty putsaamassa lumesta. Yllätyin, miten paljon lunta oli aamupäivän aikana satanut.

Mieskulta arveli, että aamulla puoli kuuteen mennessä oli satanut lunta viitisen senttiä. Eli seitsemän tunnin aikana lisää oli satanut 15 - 20 senttiä. Oli niin kaunis luminen maisema, harvoin tällaisesta saa nauttia huhtikuun lopulla.

Eddy toi muutaman lumipalleroisen mukanaan sisälle 😁

Etuovella oli käynyt lintu :)

Ehkä mustarastas, joka lähti lentoon talon

viereltä, kun tulin kotiin iltakävelyltä.

Ei kaikkia harmita tämä uusi lumi.

Vielä saa pulkkakyytiä ja tehdä lumiukkoja.

Muutama päivä ja tämäkin on muisto vain.

Onhan tässä viime vuodet pitänyt totuttautua säiden ääripäihin ja sellaista se tulevaisuudessa taitaa yhä enemmän ollakin. Ensin on hirmu kylmää ja kohta taas oikein lämmintä Sitten on kuivaa ja kuumaa tai sataa älyttömästi vettä - tai lunta kuten nyt. Mikäli neljä vuotta sitten ei olisi ollut niin kuiva kevät, varmaan silloinkin olisi satanut lunta. Niin viileää oli koirakaverin kanssa autioita teitä pitkin kävellessä. 

Lumivalkeaa keskellä viikkoa!

-Sari-

Sinist jottain

 Tartuin Repolaisen värihaasteeseen sinisenä hetkenä :)

Sininen on väri, jota ei ole juurikaan meillä missään muodossa, ainakaan itse hankittuna. Ei siis kuulu lempiväreihini. En omista edes farkkuja nykyään saati sinisiä vaatteita. 

Tavaroita

Sininen lasisydän on lahja pikkuserkulta.

Nämä pienet taulut olen saanut ex-kälyltä.

Ovat tallessa kirjahyllyn kaapissa, 

meillä kun ei tauluja ole seinille ripusteltu.

Luonnossa sininen on kaunista.

Taivas....

..... keväällä

ja talvella.

Päivittäin bongailen taivaan korkeuksista lentokentälle saapuvia lentokoneita. Tänään kaikki näkemäni koneet sattuivat  olemaan "sinivalkoisin siivin" lentäviä. 

Syksyn tuulessa on ihanaa maata maassa ja katsoa ohi kiitäviä pilviä, kun aurinko vielä lämmittää mukavasti. Minulla ei ole varsinaisesti lempi vuodenaikaa, vaan tietynlaiset hetket jokaiselta vuoden ajalta ovat olleet merkityksellisiä. Kaikista mieluisin vuodenaika on kuitenkin  tämä kevät, ennen kuin lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa puissa.

Eläimet

Sinitiainen

Sinitiaiseen tutustuin vasta täällä eteläisessä Suomessa. En tunnistanut linnunpoikasta, joka oli tipahtanut jostain pihalaatalle kuusi vuotta sitten. Aluksi pelkäsin sinitiaisia, koska ne näyttävät vihaisilta linnuilta tuon silmän kohdalla olevan mustan juovan takia, angry birdsit tulee niistä heti mieleen.

Eikä se pelko ole aiheetonta. Viime vuonna äitienpäivänä Kadriorgin puistossa tämä sinitiainen hyökkäsi päälle, kun paparazzi häiritsi sunnuntaipäivän rauhaa 😂

Sinisorsa 😁

Jos olisi onnistuneita kuvia, galleriaan pääsisi myös niittysinisiipi. Rantasaunalle menevän tien varrella sinisiipisiä pieniä perhosia lentelee paahteisilla paikoilla. Ovat niin nopsia liikkumaan, ettei yhden kuvan oton aikaa edes paikallaan pysy. Mutta ne hetket onneksi tallentuvat tuonne jonnekin sisimpään ja on helppo kaivaa mielen sopukoista milloin vain muisteltavaksi. 

Vesi

Meri Nokkalassa

Järven lahti lapsuuden kodin rantasaunalla.

Vesi on rauhoittava elementti. Lapsuuden kesiin kuului tietysti uiminen yksin tai serkkujen kanssa ja onkiminen kaislikon reunalla (ne särkiparvet!). Ja ajelut omalla puupaatilla saariin mustikka- ja puolukkamättäille Haponlahden kanavan kautta. 

Keväisin koulumatkan kotiin päin kestivät kauan, kun tein puroja tielle. Joskus nuorempana ollessani tehtiin keväällä rantaan avanto ja siellä käytiin villasukat jalassa. Rantasaunaan pääsi lämmittelemään.

Lähioja on nyt parhaimmillaan, kun lumi on sulanut ja vesi virtaa ja solisee kauniisti. Muutama viikko sitten vedessä oli paljon pikkulintuja ja silloin näin ensimmäisen ja ainoan tiklin tänä keväänä. Alkuviikosta seurasin, kun harakka kävi ojassa pulahtamassa. Kesäisin etsin ojalta sudenkorentoja. Oja on elämää täynnä, lähes koko vuoden.

Nykyisin käymme virkistäytymässä meren äärellä, eri ravintoloissa rantaraitin varrella. Nämä retket alkoivat vasta sitten, kun tämä Nokkalan majakka valmistui ja tuli tutuksi. Muita suosikkejamme ovat Mellstén ja Merenneito. Muitakin on testattu, mutta nämä kolme ovat mieluisimpia.

Täältä eteläisestä Suomesta on helppo lähteä ulkomaille risteilylle. Tukholmassa piipahtaminen vaatii useamman päivän, mutta "naapurikaupungissa" Tallinnassa ennättää käymään päiväseltäänkin. Olemme käyneet Tallinnassa useamman kerran vuodessa, kun matkustaminen on ollut mahdollista. Sieltä löytyy aina uutta nähtävää ja koettavaa.

Tänään tuli ilmoitus työpaikan kesäretkestä, kolmas vuosi peräkkäin kun menemme risteilylle jonnekin päin Suomenlahden rannikkoa hipoen. Viime vuonna ennen risteilyä Orpo-pojan hallitus julkaisi hallitusohjelmansa ja meinasi latistaa tunnelmaa. Mutta meitähän ei ihan vähällä lannisteta, asiakastyytyväisyys vain palveluun paranee. Me ollaan ylpeitä omasta työstämme, loppuun saakka teemme parhaamme.

Kasvit

Päivänsini viime kesältä, ensimmäisen kerran kasvatin.

Vaikka sininen ei ole lempivärini :)

Sinivuokot, kevään ensimmäinen kukkija meillä.

Scillat ja krookukset kukkivat seuraavaksi.

Tänään niitä oli jo paljon nurmikolla.

Ja pörriäiset kiittää ja herkuttelee.

Luonnossa liikkuminen on ollut aina tärkeää ja nautinnollista. Tykkään katsella ja kuunnella ja joka kevät ihmettelen, mitä kaikkea kaunista luonto meille tarjoaa. Onneksi kaikkia kukkia ei tarvitse itse kasvattaa tai kaupasta ostaa. Ja luonto on tuossa ihan vieressä. Pihan reunalle on levittäytynyt sinivuokkoja ja valkovuokkoja. Ja scilloja leviää vuosi vuodelta yhä laajemmalle alueelle puiston reunalle.

Eddyn lelu

Jotain sinistä......

Edin lempilelu on sattumoisin sininen ja 

olen ihan itse sen koirakaverilleni ostanut 💙

Harrastus

Askartelussa sininen on ollut vaikea väri, mutta olen opetellut sitä käyttämään. Kun joskus pitää sitä sinistäkin olla. Kuten tässä synttärikortissa viime syksyltä :)

Ja synttäreiden teeman mukaan sinistä näkyi siellä täällä.

No yllättävän paljon sinisestä löytyikin juteltavaa 😆

Mukavaa viikonlopun alkua!

-Sari-