Ei äänekäs paraati

 Niin tyytyväinen oon kun aamulla tuli lähettyä. Kävin Amos Rexin museossa kahtelemassa Hiljaista paraatia. Eilen lounastauolla kävin toteamassa, että ihan liian pitkä jono (Haiku ravintolan nurkille asti) jäädä kesken työpäivän jonottamaan.

Jonoa oli jo tänäänkin kymmenen jälkeen. Asettauduin jonon jatkoksi kenkäkaupan kohdalle. Puolen tunnin jonossa seisomisen jälkeen vilkaisin taaksepäin ja huvitti Forumin seinän mainos. Vielä ei ollut aika olla liikkeessä, ovet avautuisivat vartin päästä

Yllättävän nopeasti jono liikkui ja pääsin sisälle. Kiersin Hans Op de Beeckin näyttelyn kertaalleen ja kävin sen jälkeen katselemassa Sigurd Frosterusin taulukokoelman.  

Kiersin Hiljaisen paraatin vielä toistamiseen. Toisella kierroksella salissa kuljeskeli yllättävän vähän ihmisiä ja sain hyvin kuvattua laajempia kuvakulmia. Valoa oli hyvin vähän ja testailin kameralla erilaisia säätöjä. 

Kivettynyt unipuutarha

The Clif

Karuselli 

Danse Macabre

Lauren vasemmalla, Vanitas oikealla

The Boatman

The Boatman

The Settlement

Pläjäyksiä paraatista.

Brian

Blackberries

The Conversation

Dance Macabre

Dancer

Tatana (soap bubble)

Happy Birthday

Vanitas

Tatana (butterfly)

Vanitas

Happy Birthday

The Three Sisters

Näyttely oli upea ja ihan älyttömästi yksityiskohtia. Tykkäsin perhosista, joita oli asetettu sinne tänne ja soutajan ympärillä olevista osmankäämistä, joista oli vaikea saada hyvää kuvaa.

Hiljainen paraati päättyy huomenna. Vielä ennättää käydä katsomassa 👀

Näyttelyn jälkeen maistui tee ja sämpylä Cafe Lasipalatsissa. Kun teepannu oli niin iso, nautin vielä palan mielettömän ihanaa minttusuklaakakkua :)

Oli niin kiva päivä. Jospa nyt innostuisi kiertämään 

enemmänkin museoita, kun kevät koittaa.

-Sari-

Talvipäivä

 Kevät koittaa viikon päästä ja nyt on täällä etelässäkin täysi talvi paukkupakkasineen ja korkeine lumikinoksineen. 

Näin täydellistä talvipäivää ei ole vielä tämän talven aikana ollutkaan kuin tänään. Olisiko luonto tämän voinut paremmin ajoittaa, talvilomaviikko on nyt kirjaimellisesti ollut talvilomaa. 

Viikonlopun aikana lunta satoi reippaasti, ensin parikymmentä senttiä lauantai-iltapäivään mennessä ja sitten seuraavana päivänä vielä lisää. Sama on toistunut jo usean kerran tänä talvena. Kun lumi ja jää vihdoin sulaa pihateiltä ja jalkakäytäviltä, sataa lunta lisää ja reilusti.Lauantaiaamuna käytin koirakaverin jo puoli kuuden aikoihin ulkona ja kolasin samalla kävelytielle johtavaa polkua auki. Lumi oli kosteaa ja paakkuuntui ikävästi työntölapioon. 

Tänään heräsin auringon kanssa yhtä aikaa ja  ennätin ihailla punaista hehkua. Pakkasta oli aamulla -15 astetta laskien päivän aikana -7 asteeseen. Lumi narskuu kivasti talvisaappaiden alla.

  Nauti hetkestä 😍

-Sari-

 Hyvää ystävänpäivää!

Kotiuduin vähän aikaa sitten ja ennätän vielä huikkaamaan ystävänpäivätoivotukset. Töissä vietettiin kollega-päivää ja päivän alkajaisiksi oli tarjolla aamupalaa ja iltapäivällä pullaa. Vatsa piukeena kaiken syömisen jälkeen 😂 Lounaalla käytiin normaalia myöhemmin, kun aamupalan nautin vähän ennen kymmentä. Onneksi kollega-päivä on vain kerran vuodessa.

Sunnuntaina kokoonnuttiin kerhohuoneelle askartelemaan. Lauantaina tein askarteluystäville kortit, mutta jäivät vielä keskeneräisiksi ja sain ne valmiiksi vasta sunnuntain aikana. 

Olipa niitä mukana väkertää. 

Leimailin, käytin kohojauhetta, tein taustaan kuvioita sabluunan avulla leimamusteilla. Harmi vain etten ottanut kameraa mukaan ja saanut niistä kuvia. Nyt kuvamuisto jää vain yhdestä kortista.

Lähiravintolasta tilattiin ruokaa ja iltapäiväjuoman kera nautittiin

ihanaa vadelmakakkua. Niin kauniin värinenkin.

Kiitos Mervi kuvista!

Ystävät, elämän kivijalat!

Muista ystävää kortilla

 Innostuin Nurkkaanajetun Miijjan ystävänpäiväkorttilivessä tekemistä korteista niin paljon, että tein Miijjan mallia melko tarkkaan mukaellen samantyylisiä kortteja useamman. Jopa kulmien pyöristykset tein samalla tavalla kuin hän Ü

Ensin tein samanmuotoiset korttipohjat  valkoisesta kartongista ja leikkasin paksusta kopiopaperista korttipohjiin sopivat kappaleet. Niihin tein Viktoria Velvet -leimamusteella ja sabluunalla kuvioita ja tummalla musteella leimailuja erilaisia leimoja käyttäen. 

Stanssasin eri muotoisia sydämiä jo aiemmin kuviopaperista ja kartongista. Kuviopaperisydämet liimasin kartonkiin, jotta niistä tulisi paksumpia ja ovat sitten kortissa koholla. Kohotin muutamia sydämiä myös kohotarrapaloilla.

Glossy Accent -koholakalla ja embossausjauheella tein osaan sydämistä kiiltävän pinnoitteen. Koholakkaa laitoin myös pisaran korostamaan joitakin yksityiskohtia tuomalla niihin kiiltoa.

 Ystävänpäivä-askartelutarvikelaatikossa oli valmiina muutamia viime vuonna käsittelemiäni Halaus -kartonkileikkeitä. Olin päällystänyt ne valkoisella kohojauheella. 

Tämä oli niin kiva malli, että kortteja voisi tehdä vaikka kuinka paljon lisää. Mutta ei kyllä samaan tahtiin (koko viikonlopun melkein ilman taukoja), sillä hartia- ja niskalihakset jumittuu näitä näpertäessä kunnolla. 

Heidin Korttipajan Kamala luonto -leimasetissä on tuollainen YSTÄVÄLLE -teksti ja satuin löytämään tuollaisen HALIT -leiman leimakasastani (en yhtään muista mistä ja milloin sen olen ostanut)

Tällä kertaa tällaisia ystävänpäiväkortteja valmistui yhdeksän. Kortit odottavat kuorissa postilaatikkoon viemistä 💖

Ystävyyden polulle ei saa 

antaa ruohon kasvaa

Uuden alku

 Aurinkoinen perjantai toi tuulahduksen keväästä ja uudesta alusta.

Tämän viikon olemme kulkeneet mukana uuden elämän pituisen matkan alkutaipaleella. Maanantaina syntyi kuopuksen perheeseen pieni tummatukkainen Pöllö piiperoinen ja mumma saa jälleen nauttia vauvantuoksusta 💞

Vain viikkoa aiemmin kokoonnuimme ravintola Kuussa kuopuksen ystävien järjestämien yllätysvauvakutsujen merkeissä. Yllätys oli hänelle mieluinen ja ruoka niin hyvää.

Appelsiinifinancier ja niin hyvää kanelijäätelöä

Pääsimme tutustumaan vauvaan keskiviikkoiltana, 

kun olivat siirtyneet omaan rauhaan perhehuoneeseen.

Hän piti visusti silmiä kiinni koko vierailumme ajan. Tai oli silmät suojattuna sinivalohoitoa saadessaan. Esikoinen lähetti ottamansa hauskan kuvan jaloista. Katsoin eilen tuota kuvaa ja hymyilin. Vauvalla taitaa olla samalla tavalla iso varpaiden väli kuin minulla.

Sunnuntaina meidän piti mennä käymään kylässä, mutta kuopus ilmoitti, että siirretään se johonkin myöhempään ajankohtaan, sillä heidän pitääkin mennä jo sairaalaan. 

Sunnuntai kului sitten vauvaonnittelukorttia tehdessä ja odotellessa tietoa vauvan syntymästä. Olin arvannut vauvakutsuilla vauvan syntymäpäiväksi 23. tammikuuta ja jännitin, syntyykö jo sunnuntaina vai maanantaina tai kenties vasta myöhemmin. 

Lauantaina kävin postista paketin ja

uudelle stanssille tulikin heti käyttöä. 

Korttiin laitoin ylimääräisen sisäsivun...

.....jotta takakannen sisäpuolelle sain tuon söpön kuvan.

Joulukuussa löysin vauvalle unilelun Tallinnasta.

Jokaisella mumman murusella on samanlainen uniriepu,

mutta kuitenkin jokaisella erilaisella eläinhahmolla.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin

hän on ihana, ihana niin!