Koirakamu

Meillä oli lapsuuskodissani suomenajokoira. Ensimmäisen kadottua isä hankki toisen metsästyskaveriksi. Oli hauskaa seurata koiran unia monen tunnin ajojahdin jälkeen. Jalat vispasivat ja koira inahteli - lie nähnyt unta vielä pakoon juoksevasta jänöjussista jota ei koskaan saanut kiinni.

 

Oman koiran hankin 2000-luvun alkupuolella. Siitä jouduin luopumaan ennen kuin muutin tänne nykyisille kotikonnuille. Itkuhan siinä tuli, kun töissä kelloa vilkaisin ja tiesin koiran olevan eläinlääkärissä juuri silloin piikillä. Koiralla oli pitkälle edennyt silmäsairaus, kuten monella rotunsa kohtalotoverilla.

Olisihan se kiva jos olisi koira lenkkikaverina tai kissa iltaisin ympärillä kyöhnäämässä. Kun olen tottunut suurimman osan elämästäni elämään eläinten ympäröimänä. Mutta reissaamme usein ja olen ihan tyytyväinen tähän vapauteen, mikä nyt on. Aina silloin tällöin saamme esikoisen koiran hoitoon ja melko usein otamme koiran mukaan maalle. Siellä saa kulkea pihassa ja puutarhassa vapaana ja juosta palloa tai keppiä noutamassa. Miusta tuntuu, että tuosta vapaudesta nautin enemmän itse kuin koira Ü

 Tälle päivälle oli pakko ottaa lomaa, kun nuo julkiset eivät tänään kuljettaneet töihin eikä töistä kotiin. Esikoisella taas oli pitkä työpäivä ja otin mielelläni seurakseni tämän koirakamun. Kun ulkona satoi vettä, pysyttiin sisällä ja lepäiltiin.

Oli oikein mukava viettää tällainen rento iltapäivä Ü

 

Leppoisaa viikonloppua!

 

-Sari-