Tähtitaivaan alla

On meitä hemmoteltu lämpimillä päivillä ja illoilla vielä syyskuunkin aikana! Onneksi noista kultakimpaleista on päässyt nauttimaankin, kun kompensoivat kurjaa alku kesää ja antavat vieläkin virtaa loman jälkeiseen arkeen.

Meillä oli tilaisuus ajella viikonlopuksi Savonlinnaan äitiä tervehtimään, kun päästiin kumpainenkin iltapäivällä lähtemään töistä ja ajoissa matkaan. Perille saavuttiin tosin vasta perjantai-illan pimetessä. Voi kun pystyisin pukemaan sanoiksi ja kuviksi kaiken reissun aikana näkemäni ja kokemani. Matkan varrella ohitetut peilityynet järvet ja lammet, lumpeenkukat veden pinnalla ja joutsenpariskunta lammen rannalla. Auringon lämmössä lentelevät valkoiset, keltaiset ja kirjavat perhoset. Tumman taivaan täynnä pieniä ja vähän suurempia tähtiä. Heinäsirkkojen sirityksen puiden oksilla. Kaiken tämän tuntoja koskettavan voi kätkeä vain sydämen sopukkaan muistoina ja jokainen, joka on saman kokenut, tietää mitä yritän kuvailla.

 

Aamulla auringon noustessa alkoi sumu kerääntyä järvelle ja kosteimpien alueiden ylle. Kosteuden tiivistyessä ja auringon säteiden paistaessa jokainen kuusen oksille, mustikan varpuihin ja vaapukan varsiin kudottu seitti näkyi selvästi. Olipa niitä paljon! Ei metsässä kulkiessa huomaakaan, kuinka monta kudottua taideteosta tulee housun lahkeisiin tuhottua.

 

 

Parhaassa syyssäässä talkooporukka kuokki perunat pellolta

ja pinosi puut peräkärrystä puuliiteriin.

Metsässäkin pistäydyttiin, mutta vähän vain tuli puolukoita poimittua. Pinnalta punaisia marjoja oli matalataiminen kangas pullollaan. Lähemmin katsottuna maan pintaa vasten marjat olivat juuri ja juuri punertavia, joten itse en vielä halunnut niitä poimia. Sen verran kuitenkin sangon pohjalle tuli, että muutamia kertoja voin puolukanhimoni tyydyttää.

Ruskaa en saanut kuvattua. Koivuista satoi keltaisia lehtiä maahan, mutta muutoin olivat vielä puut vihreitä. Mutta äidin kukkaset pääsivät kameran linssin kohteeksi Ü

Tämä oli varmasti viimeinen kerta tänä vuonna, kun saatiin nukkua aitassa ja kylpeä rantasaunalla. Nyt on jo aivan erilainen tunnelma kuin viime viikolla. Tänään ei enää aurinko juurikaan paistanut, vaan pilviä on alkanut kasaantumaan taivaalle. Eilen illalla kävin kurkkimassa vielä yhdentoista aikaan takapihalla taivaalle. Ei ole täällä kaupungin valoissa samanlainen kimallus, kuin mitä saatiin maalla ihastella. Vaikka olemme saman tähtitaivaan alla, täällä pystyy laskemaan, kuinka monta tähteä taivaalta tavoittaa.

Mukavaa meneillään olevaa viikkoa!

-Sari-