Heijastavia

Päivä on lyhentynyt jo niin paljon, että aamulla töihin lähtiessä on vielä hämärää. Ja jos innostun tekemään pidemmän työpäivän, niin kotiin palatessa on, varsinkin sateisina päivinä, jo ihan pimeää. Bussin ikkunasta ei näe ulos vaan sieltä heijastuu oma naama.

Valitettavasti muistan heijastimen vasta silloin, kun olen jo matkalla tai kuljen suojatiellä autojen välissä. Ja kun olen päässyt turvallisesti kotiin, olen jo unohtanut, että pitäisi etsiä jo muutaman talven palvellut siiliheijastin. Nyt on vihon viimeinen hetki ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tämä heijastamattomuuteni.

Viikolla leikkelin lumihiutalestanssilla kuvioita huovasta ja heijastinkankaasta vaatteisiin kiinnitettäväksi esim. koruneulalla.

Eilen oltiin naapurin kanssa Tapiolan kirjastossa Tuunaajamutsin pitämässä heijastinpajassa, jossa ilahduttavan moni kävi askartelemassa heijastavia roikkuvia. Suosituin malli taisi olla sudenkorento (kurkkaa laajempi esittely tuunaajamutsin Facesta), vaikka Suomi100 -teemaakin oli tarjolla.

Noin vuosi sitten tein Tuunaajamutsin heijastinpajalla heijastinkukkasia. Automatkalla Ihana-lehteä selatessa ihastelin mainoskuvan heijastimia ja huomasin joukosta ketun. Olin töissä perjantaina työkaverille maininnut, että kettuheijastin olisi kiva ja niinpä sattumien ketju saattoi miut kokeilemaan heijastavia kettuja. Yhtään suunnitelmaani en saanut paikan päällä vietyä loppuun, vaan jäivät jokainen vaiheeseen. Mikä mihinkin ja mistäkin syystä. 

Tarvikkeina käytössämme oli kierrätysmateriaaleja: käytössä pehmennyttä farkkukangasta, napakkaa mutta ohutta messumattoa (mahtava materiaali), koruhelmiä, nahkaa. Heijastavana materiaalina perinteisen harmaan heijastinkankaan lisäksi värillisiä sekä heijastinvinyyliä. Vinyyli jäi viime syksynä kokeilematta ja sitä halusin ehdottomasti nyt käyttää ja peräti neljä pientä palaa silitin tuohon huopakettuun Ü  Tuota heijastinvinyyliä täytyy käydä Sinellistä ostamassa. 

Heijastavien tekeminen on hauskaa puuhaa ja niin kuin kaikessa käsityössä vain oma mielikuvistus on rajana. Kuten yllä olevista suloisista mursuista näet. Nämä ovat vieressäni istuneen luomuksia. Toivottavasti hän ystävänsä kanssa levittää suomalaista näkyvyyttä aina kotimaahansa Kiinaan saakka.

Tänään pyykkäilyn lomassa liimailin ja ompelin puuttuvia palasia heijastaviin kettuihin (yhdestä ainakin taisi tullakin kisulainen).

Tuunaajamutsin seuraava heijastinpaja on huomenna Vuosaaren kirjastossa. Mikäpä olisikaan parempi alku viikolle kuin päästä rauhoittumaan toimistotyöpäivän jälkeen tekemällä ainakin yksi heijastava. Stressin selätystä heti maanantaina!

-Sari-