Aurinko valaisi ryytimaan, kun koirakaverin kanssa käytiin lounastauolla kävelemässä. Virkistää niin mukavasti tällainen valoisa päivä sateisten ja hämärien päivien jälkeen. Eilen aamulla piti heti aamusta laittaa kasvilamppu palamaan, kun oli kahdeksan aikaan vielä niin pimeää nurkissa.
Korttiharrastus kehittynyt intohimoksi vuodesta 2009. Ohessa muutakin paperituunausta. Käsin on kiva tehdä, vaikka joka kerta lopputulos ei miellytä. Määränpää ei ole tärkein vaan se matka. Jos joku juttuni idea inspiroi, sitä saa käyttää - mutta ei oo pakko. Viime aikoina olen suunnannut katseeni askartelupöydältä myös ympäröivään elintilaan ja huomannut, että jotain pitäisi tehdä. Sisustelen pienin askelin ja nostattelen framelle toista intohimoani virkkaamista.
keskiviikko 28. lokakuuta 2020
Poutasäällä
Sateisen yön (ja monen sateisen päivän) jäljiltä maa on märkää ja puistoon on ilmestynyt monta isoa vesilammikkoa. Sinne ei nyt menty, vaan kuljettiin kävelytietä pitkin. Tien vieressä kasvavan tammen alta löysin monta itämään lähtenyttä terhoa.
Kerään näitä lisää ja yritän saada kasvatettua taimia.
Olisipa kivaa saada itse kastatettu tammipuu.
Tammi on lempipuuni ja niitä täällä kasvaa paljon.
Kelloköynnös ei välitä, vaikka lokakuu lähenee jo loppuaan. Se jaksaa kasvattaa uusia nuppuja ja ilahduttaa vielä näin myöhään kukkasillaan.
-Sari-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü