Iltapäivällä oletin etupihalla olevan vähän viileämpää varjossa ja tuulessa, mutta läkähdyttävän lämmintä oli sielläkin. Kun ei tuulenvire sinne päässyt. Kävin kuitenkin napsimassa neilikasta kuivuneita kukkia ja pesemässä ruukunpuolikasta.
Ruukun reunalle oli kuorikatteen seasta
kiivennyt facesta tutuksi tullut toukka.
Hyvin pirkko maastoutuu sammaleiseen kivimuuriin.
Leppiksiä on Suomessa kuutisenkymmentä lajia, kun niitä maapallolta löytyy kuutisentuhatta. Tänä kesänä on ollut paljon kirvoja ja myös leppäpirkkojen toukkia on havaittu paljon.
Leppäpirkot munivat satoja munia ja syövät parikymmentä kirvaa päivässä. Joku pirkkolaji syö härmäsieniä kasvien lehdiltä. Niillä ei ole juurikaan luontoisia vihollisia. Jos vaara uhkaa, saa tuta niiden karvaan nestemäisen puolustuskeinon.
Leppäkertut talvehtivat aikuisina, munivat touko- kesäkuussa ja kuolevat. Toukat kehittyvät muutamassa päivässä ja uusi kerttusukupolvi kehittyy loppu kesällä. Jos näet kuvan seitsenpirkon toukkia, älä tapa näitä puutarhojen hyviksiä.
Etupihalla kasvaa paljon suikeroalpia ja niiden lehtiin ilmestyy älyttömästi reikiä. Olen luullut etanoita syyllisiksi, mutta tänään huomasin lehdillä kymmeniä toukkia ruokailemassa.
Näitä en ole vielä onnistunut tunnistamaan,
mitä näistä kasvaa kun tulevat aikuisiksi.
Hyvältä näyttää maistuvan suikeroalpin lehti 😀
Juhannusviikonloppu on vietetty ja edessä kolme viiden päivän työviikkoa. Tänään käytiin kauppareissulla Tarvaspäässä nauttimassa merinäkymistä ja Cafe Zocerian kahvilaherkuista. Heinäkuussa pitää käydä paremmalla ajalla tutustumassa Aikakoneita ja utopioita: Kaukokaipuu -näyttelyyn, joka Gallen-Kallela -museossa keskittyy liikkumiseen ja matkailuun.
Lämpöisiä kesäkuun viimeisiä päiviä!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü