Mehiläisvahakynttilät
Niinhän se joulubasaarin kynttiläpaja ja mehiläisvahan tuoksu jäi mieleen kummittelemaan eikä hiljennyt kuiskaukset korvaan, ennen kuin tilasin kilon mehiläisvahalevyjä!
Sunnuntaina keräsin kimpsut ja kampsut kassiin ja suunnistin kerhohuoneelle puuhastelemaan.
Yksinkertaisimmillaan riittää kynttilätarvikkeiden eli vahalevyjen ja sydänlangan lisäksi sakset ja veitsi, jolla leikata levyt kahtia. Minä varustauduin vielä hiustenkuivaajalla ja kuumuutta kestävällä askartelualustalla.
No kerhohuoneella huomasin, ettei sitä veistä tullut pakattua mukaan ja kipaisin hakemassa vielä kotoa mattoveitsen. Samalla otin leivinpaperia ja vanerilevyn, joiden päällä ajattelin leikata levyt (lopulta leikkasin ne pakkauspahvin päällä).Takaisin kotiin kannettavaa olikin lopulta muovikassillinen, vaikka luulin vähin tarvikkein pärjääväni.
Hiustenkuivaajalla ei kovin kauaa tarvinnut levyä kuumentaa.
Levyn hieman pehmennyttyä laitoin
melkein levyn reunaan langan....
,,,ja sitten käänsin levyä napakasti langan päälle.
Vähän matkaa käärin levyä sormin ja sitten lopun
saikin rullata pullapitkon letin tapaan ronskin ottein.
Ja käsiin jää oikein ihana hunajainen tuoksu Ü
Meillä ei tänä vuonna poltettu perinteeksi tulleita sinivalkoisia
kynttilöitä itsenäisyyspäivänä vaan kello 18 sytytin kaksi
Festivo-kynttiläjalkoihin laittamaani mehiläisvahakynttilää.
Näillä pakkasilla (alimmillaan lähes -20 C) olisi kiva tunnelmoida kynttilöitä polttaen, mutta meillä lämpöpattereista otettiin säätöjä varten termostaatit pois ja patterit hehkuvat kuumina. Sen verran tukalaa on, että välillä on pidettävä ikkunaa auki ja päästettävä raikasta, viileää pakkasilmaa sisään. Makuuhuoneen patterikin lämpiää taas kahden vuoden tauon jälkeen (virtaus oli jätetty edellisen säädön jälkeen kiinni) ja yöt ovat meikäläisellä tukalia kuin kesähelteellä. Mieskulta lämmöstä tykkää.
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü