Katson autiota hiekkarantaa

 Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta hyvin ennättää bingoilemaan useammankin rivin. Niinhän sitä kuukauden alkupuolella luuli ja suunnitelmiakin oli ulkoilusta, mutta luonto päätti toisin lumisateineen.

Ranta - pilvi - puu

Ranta

Ranta on vielä tyhjillään 9.2.

ja jääkansi peittää järven.

Haaveilen löytäväni kivan uimapaikan jostain lähijärveltä, jossa voisi rauhassa pulahtaa veteen hiostava kesäpäivänä. Vaikka virallisia uimarantoja on niin meren- kuin järvenrannoillakin, en ole koskaan käynyt niissä uimassa. Suurimpana syynä varmaan se, ettei tuo mieskulta ole uimari ja en saa hänestä kaveria uintiretkille.

Pilvi

18.2. lumikuuron aikaan päivälenkillä.

13.2. auringon paisteesta nauttien.

Tällä viikolla pilvet ovat peittäneet taivaan. On ollut harmaata ja sumuista. Jos jonakin päivänä on aurinko paistanut, olen jo sen unohtanut. Auringon paistaessa poutapilviä on leijaillut taivaalla tai taivas on ollut pilvetön, jolloin taivaan sini on ollut häkellyttävän kaunis.

Puu

Komeasti on puu pystyssä, kaverit on ympäriltä kaadettu.

Piti ottaa kuvamuisto säästetystä puusta, kun usein herään miettien, oliko unta vai totta, että myrskytuhojen raivaamisen jälkeen jätettiin vielä jokunen puu kaatamatta 😉 Sanat menee usein toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta korvasta ulos (varsinkin nimet!), muistot jää paremmin talteen nähtynä - vaikka yhdellä silmällä.

Jää - kivi - ranta

Jää

Jäätä on vielä puiston nurmella, mutta ei enää 

näin paljon kuin kuvan ottohetkellä 10.2.

Kivi

Punainen kivi 

Tätä kiveä katselen palatessamme päiväkävelyllä kotiin ja mietin, mistä on hiekoituslaatikon viereen ilmestynyt. Tuskin linnun nokasta pudonnut, kuten yhtenä päivänä varis tiputti koivun latvasta proteiinivanukastölkin parin metrin päähän, kun oltiin koirakaverin kanssa menossa postilaatikolle kirjettä postittamaan. Varikset olivat etsimässä bussipysäkin roskiksesta, löytyykö ruokaa evääksi. Jos ei Eddy olisi pysähtynyt hetkeksi nuuhkimaan maata, tölkki olisi tipahtanut päähän.

Bingokiveksi olin katsonut jo kauan sitten läheisestä metsästä sammaleisen kiven, mutta seuraavana päivänä lumi peitti taas maan ja sen sammaleisen kiven. Tuli pakkanen ja meni liian kauan, ennen kuin lumi taas suli pois. Punainen kivi pelasti tilanteen 😆

Ranta

Palataan vielä samalle rannalle kuin alussa ja katsellaan vastarannalle. Bingoympyrä sulkeutuu helmikuulta. 

Innolla odotan, mitä maaliskuun bingoruutu sisältää. 

Huomenna se paljastuu Repolaisen blogissa.

-Sari-

Pyllistys

 Olen kunnostautunut tällä viikolla opiskelemaan, mutta välillä on nollattava ajatukset ja päästävä askartelemaan ✂️🖌✏️

Uusimpia hankintojani helmikuulta on Elizabeth Craft Designin Bunny-stanssisetti, jossa on monta erilaista ja ihanaa pääsiäisaiheista stanssia. Ihan valtava näpertäminen Pupun kokoamisessa on, kun koostuu pienistä osista - pelkästään pää kasataan 17 eri osasta. Mutta on koukuttavaa kuin palapelin kasaaminen 😆 

Setissä oli tällainen yksinkertaisempikin pupu, joka on pistänyt päänsä piiloon pensaaseen. Näitä on valmiina JO kaksi. Ja yhdessä pupusta on vain 12 osaa. Aamulla en malttanut käydä uudelleen nukkumaan, kun mieskulta lähti töihin, vaan levittelin tavarat sängylle ja aloin liimaamaan jalkapaloja paikoilleen. Eikä vieläkään nukuta ja kello on pian puoli yksi yöllä. 

Samalla tilasin Gummiapanin pienen Pupun. Näille saa pukea söpöjä pieniä asuja ja näin käytettyä pienetkin jämäkartongin palaset. Jep, ei hirveästi kartonkivarastot näin hupene.

Löysin tavarakasan välistä paljon valkoisia kartonginpaloja ystävänpäiväaskartelujen jäljiltä ja ne sain parin illan aikana tuhottua näihin pupuihin ja isomman Pupun osiin. Tehokasta siivousta, vaikka ei varsinainen paperipino paljoa huvennut  😁 Iloa tästä näpertämistä saa sitäkin enemmän, kun itse tietää, miten paljon sai hyödynnettyä 'roskaa'.

Pääsiäiskorttien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa 🐰

Ihanaa talven ja helmikuun viimeistä!

-Sari-

Tove Janssonin taidetta

 Aurinko hellii ja viima nipistää posket punaiseksi. Kyllä nyt on lomalaisia, jotka eivät ole kaikonneet etelän lämpöön, hellitty mukavilla ulkoilusäillä talviviikon alkuun.

Tavattiin eilen Lahdessa asuvan ystäväni kanssa Helsingissä. Ystävä kyseli muutama viikko sitten, lähtisinkö katsomaan hänen kanssaan Kesäkirja -elokuvan. Hän oli käynyt Tampereella Muumimuseon Observatoriossa katsomassa Taiteilijaelämää - Tove Jansson näyttelyn (päättyy 18.5.2025) ja kiinnostui Tovesta ja Muumeista. Vinkkasin hänelle myös HAM -museossa vielä 6.4.2025 saakka olevasta Tove Jansson - Paratiisi näyttelystä. Yhdistimme HAMin näyttelyn elokuvapäiväämme.

HAMin näyttely keskittyy Janssonin 

julkisiin tiloihin tekemiin tilaustöihin. 

Apollonkadun tyttökoulun ikkunakoriste 1943

Elämän lähde 1944

Apollonkadun tyttökoulun ruokasali

Marraskuussa vietin kulttuuriviikkoa ja ennätin silloin piipahtamaan näyttelyssä, mutta paljon jäi tuolloin vielä näkemättä. Silloin en päässyt ylimmän kerroksen näyttelytilaan ollenkaan (eilen hokasin, että sinne pääsee hissilläkin!), nyt oli aikaa katsella loputkin teokset ajan kanssa - mutta vieläkin jäi tarkempi tutustuminen moneen teokseen toiseen ajankohtaan.

Osa seinän kuvasta

Osa toisen seinän maalauksesta

Yksityiskohta seinämaalauksesta

Satupanoraama 1949, al secco -tekniikka

Ab Federation Stevedoring Ltd -satamayhtiön päiväkodin seinälle

(nykyisin Kotkan kaupungin varhaiskasvatuksen hallinnon toimistotila, teoksia ei pääse ulkopuoliset ihailemaan)

Näyttelyssä oli esityksiä seinämaalauksista, joita Tove on tehnyt eri tiloihin. Esityksissä esitettiin luonnos ja lopullinen maalaus. Tämän teoksen oikealla puolella oli toinenkin Kotkasta löytyvä seinämaalaus, jonka Tove maalasi Kotkan merenkulkuoppilaitoksen ruokalan seinälle 1952.

Eikä Tovea ilman Muumeja

Olin  jo siirtymässä toiseen kerrokseen, kun huomasin

seinän nurkalla Tiuhdin ja Viuhdin.

Luonnos Auroran sairaalan lastenosaston seinämaalauksiin.

Maalaus portaikosta seuraavaan kerrokseen.

Kun meillä oli koko päivä aikaa, päätimme mennä katsomaan Kesäkirjan puoli neljän näytökseen. Aikaa olisi vielä Amos Rexissä piipahtamiseen ja lounashetkeen.

Amos Rexissä on palestiinalais-tanskalaisen taiteilijan Larissa Sansourin näyttely 2.3.2025 saakka. Museon sivuilta lainaten: Sansourin videoteoksissa ja installaatioissa ajankohtaiset poliittiset aiheet kietoutuvat kuviteltuihin maailmoihin scifin, dokumentaarisen aineiston ja oopperan kerrontakeinoja hyödyntäen. Katsoimme vain hetken kutakin näyttelyn videota.

Ja piipahdimme vielä Sigurd Frosteruksen kokoelmanäyttelyssä.

Jos kaipaat väriä arjen harmauteen, tässä näyttelyssä väriä on yllin kyllin. Tässä maalauksessa lempiväriäni.

Nuo tuolit olivat yllättävän mukavat kokoiselleni.

Liikkuminen paikasta toiseen oli aika tuskallista, edelleen, mutta silti kävellen kuljettiin. Eipä Kampista Kluuvin nurkille pitkä matka ole 😁 Jos aikaa olisi ollut enemmän ja askeleita askellettavana vähemmän, olisimme käyneet lounaalla Kluuvin Oliviassa. Mutta päädyimme pysähtymään puolimatkassa Päärautatieaseman ravintolassa. Valitsin alkuruoan (Caprese di Olivia) ja jälkiruoan (Souffle al cioccolato) tällä kertaa, lämmintä ruokaa en kaivannut enkä olisi pasta- tai risottoannosta jaksanut syödä.

Palataan vielä Tampereen Observatorion näyttelyyn. Näyttelyn keskiössä on Janssonin monipuolinen ura kuvittajana ja kirjailijana. Esillä on valokuvien lisäksi kuvituksia, maalauksia ja esineistöä uran eri vaiheilta. Jansson rakensi Tuulikki Pietilän kanssa Porvoon edustalle Klovharun saarelle  yhteisen mökin, jossa he viettivät yli 30 kesää (lähde: Tampere.fi).

Ja Klovharun mökki aasinsiltana Kesäkirja -elokuvaan, jota on kuvattu Kotkan saaristossa (myös Porvoossa ja Espoossa). Elokuva perustuu Janssonin kirjoittamaan, vuonna 1972 ilmestyneeseen Sommarboken-teokseen. Elokuvassa miljöönä Janssonin rakastamaa merta ja saaristoa kallioineen - kyllä Suomen kesä ja luonto on kaunis. Minulle tuli yllätyksenä, että Sophia-tyttöä näytteli suomalainen Emily Matthews.

Nyt, kun Muumit ja suuri tuhotulva kirjan julkaisusta on 80 vuotta, valtaa Muumit Suomen (valtaus alkoi jo viimeistään viime vuonna). Muun muassa Kotkan merimuseossa avautui 14.2.2025 näyttely Rohkeus, rakkaus ja vapaus! Muumiseikkailu. Näyttelyn kuvitus ja sitaatit perustuvat Tove Janssonin alkuperäisteoksiin.

Mumman murunen Muumimamman keittiössä 😍

Missä sinä olet nähnyt Muumeja viime aikoina?

Lisään tänne vinkkejä kohteisiin:

Repolainen Klovharusta, heinäkuun lopulla siellä järjestetään avoimien ovien viikko.

Tänään olisi vuorossa stand-up -ilta Kahden Keikka.

-Sari-

 Hyvää päivää, ystäväni 💖💕

-Sari-

Tervehdyksiä ystäville

 Ensimmäiset lähettämäni ystävänpäiväkortit ovat perillä 💗

Nykyisin kaikki posti pitää lähettää ajoissa, kun ei ole selvillä missä minäkin päivinä posti jaetaan ja minä päivinä posti ei liiku lainkaan. Viikkoakin aiemmin voi olla jo liian myöhään.

Kasvivalon loisteessa kuvaaminen ei ole paras vaihtoehto,

mutta auringonvaloakaan ei suotu aikanaan.

Käytin jo olemassa olevaa varastoa muutoin kuin näiden leikekuvien (ja arkissa olevien tekstien) osalta. Satuin katsomaan Nurkkaanajetun Miian liven taltioinnin ja sorruin tilaamaan näitä Marana Designin leikekuvia - joista riittää tulevillekin vuosille. Paperihan ei pilaannu, ellei se kastu tai pala.

Onhan nää nallet ja keijut ihan söpöjä

- voiko ystävänpäivänä olla liian "makeaa".

Hieman tein varastoa tuleviin askarteluihin, jotta en unohda

miten noita stansseilla leikattuja kehyksiä keksin käyttää.

Liimasin kaksi kuvioita päällekkäin, jotta kehyksestä tulee tukevampi. Taustaksi sain käytettyä silppuja ja viime vuonna hankkimani ScrapBoysin naiskuviot ja ruusuleikkeet passasivat kehyksiin oikein hyvin - olisiko vintagetyyliä?

-Sari-

Skräpätäänkö?

 Repolaisen kanssa ollaan vaihdettu aikoinaan korttimateriaalia yhdessä korttiringissä ja ollaan oltu jo siitä alkaen "tuttuja". 

Pidemmän blogituttavuuden kautta on selvinnyt, että ollaan lähtöisin samoilta Savon seuduilta. 

Repolaisen lähettämä kirjekin on vielä tallella

ja kirjekuoressa washiteipitkin edelleen tallessa :)

Kävin kaivelemassa vanhoja postauksiani, ja täällä esittelen Repolaisen lähettämistä materiaaleista tekemäni kortin - ajassa melkein seitsemän vuotta taakse päin.

 Repolaisen kanssa sovittiin viime vuoden puolella marraskuun alussa skräppäilyvaihdosta. Skräppääminen ei ole ollut koskaan luonteva askartelumuoto meikäläiselle ja ajattelin näin - taas kerran - hivuttautua pikku hiljaa ulos mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Kun tuota jälkipolvea on alkanut tulemaan (ja kuulin, että viidennen mumma olisin jo elokuussa), niin joitakin kuvamuistoja lastenlapsista olisi aika ruveta laittamaan talteen ennen kuin ovat jo teini- tai jopa aikuisiässä.

Kirjekuoret matkasivat suuntaan ja toiseen jo joulukuun puolella, mutta nyt vihdoin saadaan ensimmäinen pulla uunista ulos 😁

Aloitetaan tällä lähettämälläni sekalaisella joukolla.

Aihepiirinä matkailu, luonto ja - jostain syystä myös pyöräily 😄

Tuli tavaksi stanssatessa laittaa sivuun tätä vaihtoa ajatellen kaikkea mahdollista, ja viikkojen kuluessa kertyikin yhtä sun toista. 

Pyysin esikoista tulostamaan pyöräilykuvia ja tästäpä mumman muistojen tallentaminen murusista alkaa.

Teen albumia vähän pienemmässä koossa kuin 30x30cm,

joten tästä tuli kaksisivuinen aukeama tällä kertaa.

Nämä puuaiheiset kuviot innostivat erityisesti, kun sai väritellä leimamusteilla ja vielä lisäksi muutamaan kohdan embossasin ruskealla kohojauheella.

Repolaisen sivuja näistä samoista materiaaleista pääset kurkkaamaan täällä.

Lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen maahan mustaan

toivottelen kivaa tiistain jatkoa!

-Sari-

Auringossa jäistä polkua

 Tammikuussa Repolainen lanseerasi uuden haasteen tälle vuodelle, mutta tammikuun haasteeseen en vielä osallistunut. Haaste on bingon muodossa ja rivin voi tehdä vaakaan, pystyyn tai vinottain - vaikka kaikki rastit halutessaan.

Tässä helmikuun haasteruudukossa onkin monta kivaa osumaa, vaikka helmikuun alun harmaus vähän epäilytti tuota aurinko-kohtaa. Repolainen haastaa ulkoilemaan ja bongailemaan sieltä seuraavanlaisia kohteita.

Jää - aurinko - polku

Kyllä tätä auringonvaloa olen odottanut, vaikka en tuosta kirkkaudesta niin välitäkään. Piristää niin mukavasti, kun valo leviää eteläikkunasta sisään. Ja aurinko lämmittää ihanasti.

Kävin koirakaverin kanssa lyhyellä lenkillä, kun toinen ei jostain syystä tykännyt olla ulkona. Joko oli kylmä tai sitten kuuli tai haistoi jotain pelottavaa. Eddy sai nuuskia hajuja sillä aikaa, kun räpsin muutamia kuvia bingoa varten kansioon.

Tämän ylimmän bingorivin kohdat tulikin tähän yhteen kuvaan.

Tuo mutka on ärsyttävä lumen sulaessa, kun siihen muodostuu jäätikkö koko leveydeltään. Sulanut lumi valuu alamäkeen ja pakkanen jäädyttää veden ja sitten saa miettiä, mitä kautta tuon kohdan kiertäisi. Eikä tuo jää lähiaikoina sula, kun viikon ennusteessa lupailee pakkasta kymmenen asteen molemmin puolin. Vaikka aurinko lämmittääkin, ei jaksa vielä jäätä sulattaa.

Ja löytyisihän tästä kuvasta myös

polku - taivas - puu :)

Aurinkoa sinunkin päivääsi!

-Sari-

Vähän pitempi viikonloppu

 Viikonloppu on tuntunut pitkältä, kun mieskullalla oli perjantaina vapaapäivä. Perjantaipäivän osalle olimme molemmat katselleet torstaina, mitä on tarjolla Cafe Margretebergissa lounaalla, siitä mitään toisillemme tuolloin mainiten. Otimme asian puheeksi perjantaina aamulla ja ensimmäinen Marketanpuistopiipahdus tälle vuodelle on nyt tehty, ainakin lounaan merkeissä😊

Marketanpuisto 7.2.2025

ei lunta maassa.

Tötteröt mielessä - mallitötteröt kotiin viemisiksi.

Lauantaina oli niin hämärää ja harmaata, että koko lauantaipäivä meni kotosalla. En enää edes muista, tuliko päivän aikana tehtyä mitään mainittavaa, muuta kuin imuroin sängyn ja laitoin puhtaan lakanan ja patjansuojuksen - ei varmaankaan😐 

Meidän saunavuoro oli vaihtunut toiseen saunaan, koska saunassa, jossa normaalista saunomme, oli edellisen kerran jälkeen tullut vesivahinko. Myös kolmas saunoista oli remontissa vesivahingon takia. Eli käytössä oli vain yksi sauna, eikä meille ollut tullut muuta ilmoitusta, kuin että saunavuoro on siirtynyt saunaan 2. Menimme normaalin saunavuoron aikaan tuohon kakkossaunaan ja siellä olikin naapurin täti saunomassa (meillä ei ollut mitään tietoa siitä, että kolmaskin sauna oli poissa käytöstä). Onneksi täti oli päässyt saunaan jo aiemmin ja oli jo lopettelemassa, joten mekin pääsimme saunaan melkein normaaliin aikaan ja aikaa oli riittävästi saunoa ja pestä kaikessa rauhassa. Tuo kakkossauna ei ole ollut käytössä kuin satunnaisesti ja nyt sitä pitäisi käyttää kahden muun saunan vuorolaiset 😁

Mieskulta oli hankkinut meille uuden kanavapaketin ja harmikseni emme enää näe snookeria, kun Eurosport ei näy enää. Sitä vastoin muiden urheilulajien tarjonta on laajentunut ja ensimmäistä kertaa vietimme lauantai-iltaa katsellen yhdessä suorana (muutoin kuin maksuttomilta kanavilta) Carolina Hurricanesin peliä. Jos joku aamuyö ei nukuta, voin hipsiä olohuoneeseen katsomaan jääkiekkoa :) Kuulun niihin, joiden päivä alkaa edellisen yön NHL-pelien tuloksia katsellen teksti-tv:stä. (Juuri nyt tulee Subilta Montreal - Tampa Bay, jota  katson makuuhuoneessa ja mieskulta Utahin peliä olohuoneessa).

Tämä sunnuntai jatkui yhtä hämäränä ja harmaana kuin lauantaikin. Aamulla otin paperikasan ja ajattelin vähän siivota askartelutavaroita ainakin yhtä kasaa vähemmäksi, mutta innostuinkin askartelemaan. Ystävänpäiväkortteja tehdessäni käytin muutamaa stanssattua kuviota, joiden käyttöön en ole juurikaan saanut ideaa aiemmin. Löysin pussillisen viime vuonna hankkimiani leikekuvioita ja tein varastoon muutamia kokonaisuuksia valmiiksi kortteihin laitettavaksi.

SrapBoysien naiset ja ruusut sekä Maranan keijukainen.

Maranan leikikuvioita hankin tänä vuonna.

Täällähän ei ole lunta ollut nimeksikään pitkään aikaan. 

Tänään käytiin Oittaalla lounaalla ja siellä oli tällaisia hauskoja lumiukkoja lumikasan vieressä. Joukossa näkyy olevan yksi surullinen ukkokin.

Mentiin lounaalle vasta kahden jälkeen, jolloin ravintolan puolella oli hyvin tilaa. Bataattikeittoa oli koko astiallinen täynnä - voisipa tätä ostaa kotiin mukaan, mutta ikävä kyllä keittoa eivät myy, koska siihen heillä ei ole sopivaa astiaa.

Hiihtäjät olivat saaneet uutta lunta laduille.

Uusi rakennus on valmis.

 En löytänyt netistä uutisia, onko tämä otettu jo käyttöön. Ehkä Espoon kaupunki vihkii tämän myöhemmin käyttöön juhlallisin menoin hyvin tärkeiden henkilöiden läsnä ollessa. 

Ihan komea pytinki siitä tuli, toivottavasti tilat ovat toimivat. Keskimmäisessä kuvassa rakennus Bodom-järven suuntaan.

Mukavaa uutta viikkoa!

-Sari-