Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-