Auringosta voimaa

Tänään on ollut ihana aurinkoinen päivä. Mahtava sää ulkoiluun.

Akkuihin on ladattu aurinkoenergiaa, jotta jaksaa väistämättä saapuvat harmaat, sateiset päivät ja pimenevät illat.

 

Ulkoilun sijaan olen pitänyt tänään siivoilu- ja raivailupäivän.

Välillä toki piipahdin takapihalla nauttimassa valosta.

Ja vielä jäljellä olevasta kukkaloistosta.

 

Tällä viikolla Little Leoihin aukesi lisää kukkia

 

Ja tänään lähes kaikki kukat kurkottavat kohti aurinkoa

Näiden pidempien takana pikkuruisetkin nauttivat auringon lämmöstä

Ja näitä ruukussa kasvavia ihastelen istuessani nojatuolissa

Sammalruukussa kukkivat vielä laventeli ja neilikka

Ja amppelissa lumihiutale

Villiviini jo vaihtaa lehtivihreän syksyn väreihin

Joka syksy haluan nauttia kukista viimeiseen hetkeen saakka,

en millään raaski hävittää niitä pois ennen pakkasia.

 

Ulkolämpömittari näyttää vielä + 15 astetta.

Talissa oli päivällä jopa 20 astetta lämmintä.

 

Huomenna vielä aurinko paistaa ja lämmittää.

Jospa sitä antaisi vähän periksi ja alkaisi laittamaan

takapihaa pakettiin. Ainakin pöytä siirretään varastoon Ü

 

Nyt alkaa jo keittiön puolelta tulla niin houkutteleva tuoksu,

että siirryn pöydän ääreen odottelemaan mieskullan paistoksia.

 

Nautinnollista lauantai-iltaa!

 

-Sari-

Palvelua, kiitos

Tänään läksin mieskullan matkaan Tapiolaan. En ole käynytkään siellä pitkään aikaan, rauhassa yksin kuljeskellen. Eikä kaduta yhtään, että tuli lähdettyä rilluttelemaan koko päiväksi ja kotityöt jäävät nyt huomiselle. Päinvastoin. Harmittelen, kun oli niin vähän aikaa. Olisin halunnut käydä useammassa pikkuputiikissa katselemassa ja tutkimassa.

 

 Ja kyllä on kuulkaa mukava saada palvelua! Ensimmäisenä pujahdin avoimen kenkäkaupan ovesta sisään. Katselin ensin rauhassa itsekseni ja sovitin muutamia kenkiä. Tuumasin myyjälle, että ei taida löytyä kovin monia omaa kokoani olevia kenkiä. Istahdin sovittamaan myyjän esittämiä kenkiä ja kun edellisen parin sain jaloista pois, seuraava pari oli jo tuotu eteeni. Tuntui melko luksukselta. Varmasti kokeilin kaikki kaupan kenkäparit (siis omaa kokoani ja sellaisia joita hain Ü) ja kaupat tuli. En taatusti olisi jaksanut omin päin etsiä ja sovittaa niin monia kenkäpareja. Ja mikä ihaninta, kaupasta lähti tyytyväinen, pirteä asiakas.Melkein nenä pystyssä kuljin ruokamarketin kenkähyllyjen ohi.

Kiitos ei itsepalvelulle.

 

Tekisi ihan mieli kiitoskortti tuonne kenkäkauppaan lähettää.

Niin kiitollinen olen palvelusta ja onnellinen uusista kengistä.

 

Tapiolassa on kampaamo, jonne pääsee ilman ajanvarausta. Luksusta sekin. Ei tarvitse etukäteen miettiä, milloin ennättäisi kampaajalle. Ex tempore sain myös kampaajakäynnin listalta pois. Eikä tarvinnut odottaa kuin kymmenisen minuuttia, kun kutsuttiin tuoliin istumaan. Olin jo kaksin verroin tyytyväinen asiakas.

 

Kangaskaupan asiakaspalvelua en taida hirveästi tässä hehkuttaa, sillä silloin vetäisin liikaa kotiin päin. Minua nimittäin palveli oma rakas tyttäreni Ü Mieleiseni kankaat löytyivät nopsaan ja mukaani sain myös ihanaa Gorjuss-kangasta kortteiluun.

 

Matkan varrella Tapiolasta kehä kakkoselle mentäessä avautui ihana auringonkukkapelto. Ei pysähdytty kukkia poimimaan, sillä - dadaaa - meillä kotona kukkii jo näin monta Little Leoa.

Ja ruukussa on kaksi lisää avautumassa.

 

Nyt alkaa lauantai-illan lötköttelyt snookerin parissa.

 

Mukavaa illan jatkoa!

 

 

-Sari-

 

 

Koirakamu

Meillä oli lapsuuskodissani suomenajokoira. Ensimmäisen kadottua isä hankki toisen metsästyskaveriksi. Oli hauskaa seurata koiran unia monen tunnin ajojahdin jälkeen. Jalat vispasivat ja koira inahteli - lie nähnyt unta vielä pakoon juoksevasta jänöjussista jota ei koskaan saanut kiinni.

 

Oman koiran hankin 2000-luvun alkupuolella. Siitä jouduin luopumaan ennen kuin muutin tänne nykyisille kotikonnuille. Itkuhan siinä tuli, kun töissä kelloa vilkaisin ja tiesin koiran olevan eläinlääkärissä juuri silloin piikillä. Koiralla oli pitkälle edennyt silmäsairaus, kuten monella rotunsa kohtalotoverilla.

Olisihan se kiva jos olisi koira lenkkikaverina tai kissa iltaisin ympärillä kyöhnäämässä. Kun olen tottunut suurimman osan elämästäni elämään eläinten ympäröimänä. Mutta reissaamme usein ja olen ihan tyytyväinen tähän vapauteen, mikä nyt on. Aina silloin tällöin saamme esikoisen koiran hoitoon ja melko usein otamme koiran mukaan maalle. Siellä saa kulkea pihassa ja puutarhassa vapaana ja juosta palloa tai keppiä noutamassa. Miusta tuntuu, että tuosta vapaudesta nautin enemmän itse kuin koira Ü

 Tälle päivälle oli pakko ottaa lomaa, kun nuo julkiset eivät tänään kuljettaneet töihin eikä töistä kotiin. Esikoisella taas oli pitkä työpäivä ja otin mielelläni seurakseni tämän koirakamun. Kun ulkona satoi vettä, pysyttiin sisällä ja lepäiltiin.

Oli oikein mukava viettää tällainen rento iltapäivä Ü

 

Leppoisaa viikonloppua!

 

-Sari-

Kuitenkin

Kovin myöhään laitoin tänä vuonna auringonkukan siemenet itämään, mutta laitoin kuitenkin. Kovin myöhään ne koulin isompiin ruukkuihin kasvamaan, mutta koulin kuitenkin. Kovin myöhään auringonkukat kävivät kukkimaan, mutta kukkivat kuitenkin.

 

Juuri nyt ne palkitsevat hoitajansa.

Kiitos lämpimän loppukesän ja alkusyksyn.

 

Little Leot pikku taimina 4.6.2015

Little Leot nupuillaan 29.8.2015

Little Leon ensimmäinen kukkanuppu aukeamassa 9.9.2015

Little Leo kukkii aitan seinustalla 13.9.2015

 

Joka vuosi nämä saavat hymyn leviämään kauneudellaan.

Taas onnistuin.

 

Auringon lämpöä myös sinun päivääsi!

Ja monta, monta hymyä Ü

 

-Sari- 

 

Tähtitaivaan alla

On meitä hemmoteltu lämpimillä päivillä ja illoilla vielä syyskuunkin aikana! Onneksi noista kultakimpaleista on päässyt nauttimaankin, kun kompensoivat kurjaa alku kesää ja antavat vieläkin virtaa loman jälkeiseen arkeen.

Meillä oli tilaisuus ajella viikonlopuksi Savonlinnaan äitiä tervehtimään, kun päästiin kumpainenkin iltapäivällä lähtemään töistä ja ajoissa matkaan. Perille saavuttiin tosin vasta perjantai-illan pimetessä. Voi kun pystyisin pukemaan sanoiksi ja kuviksi kaiken reissun aikana näkemäni ja kokemani. Matkan varrella ohitetut peilityynet järvet ja lammet, lumpeenkukat veden pinnalla ja joutsenpariskunta lammen rannalla. Auringon lämmössä lentelevät valkoiset, keltaiset ja kirjavat perhoset. Tumman taivaan täynnä pieniä ja vähän suurempia tähtiä. Heinäsirkkojen sirityksen puiden oksilla. Kaiken tämän tuntoja koskettavan voi kätkeä vain sydämen sopukkaan muistoina ja jokainen, joka on saman kokenut, tietää mitä yritän kuvailla.

 

Aamulla auringon noustessa alkoi sumu kerääntyä järvelle ja kosteimpien alueiden ylle. Kosteuden tiivistyessä ja auringon säteiden paistaessa jokainen kuusen oksille, mustikan varpuihin ja vaapukan varsiin kudottu seitti näkyi selvästi. Olipa niitä paljon! Ei metsässä kulkiessa huomaakaan, kuinka monta kudottua taideteosta tulee housun lahkeisiin tuhottua.

 

 

Parhaassa syyssäässä talkooporukka kuokki perunat pellolta

ja pinosi puut peräkärrystä puuliiteriin.

Metsässäkin pistäydyttiin, mutta vähän vain tuli puolukoita poimittua. Pinnalta punaisia marjoja oli matalataiminen kangas pullollaan. Lähemmin katsottuna maan pintaa vasten marjat olivat juuri ja juuri punertavia, joten itse en vielä halunnut niitä poimia. Sen verran kuitenkin sangon pohjalle tuli, että muutamia kertoja voin puolukanhimoni tyydyttää.

Ruskaa en saanut kuvattua. Koivuista satoi keltaisia lehtiä maahan, mutta muutoin olivat vielä puut vihreitä. Mutta äidin kukkaset pääsivät kameran linssin kohteeksi Ü

Tämä oli varmasti viimeinen kerta tänä vuonna, kun saatiin nukkua aitassa ja kylpeä rantasaunalla. Nyt on jo aivan erilainen tunnelma kuin viime viikolla. Tänään ei enää aurinko juurikaan paistanut, vaan pilviä on alkanut kasaantumaan taivaalle. Eilen illalla kävin kurkkimassa vielä yhdentoista aikaan takapihalla taivaalle. Ei ole täällä kaupungin valoissa samanlainen kimallus, kuin mitä saatiin maalla ihastella. Vaikka olemme saman tähtitaivaan alla, täällä pystyy laskemaan, kuinka monta tähteä taivaalta tavoittaa.

Mukavaa meneillään olevaa viikkoa!

-Sari-
 

Rutistus

Periks en antanut!

 

Vaikka väsytti ja palelsi ja peiton alle käpertyminen houkutteli kovasti, niin päätin tehdä tämän kortin valmiiksi asti vielä tänään.

  

P*skarteluhaasteessa on nimittäin tällä(kin) kertaa kiva aihe

Spinner-kortti. 

 

Kesällä hommasin Art Impressionin Love Spinner leimat ja myöhemmin stanssit. Siispä sitkeästi ensimmäinen kortti näillä kamoilla kasaan ja osallistumaan haasteeseen #289.

 

Videolla tämän kortin idea esittäytyisi komiasti,

mutta nyt on tyytyminen tähän kuvasarjaan.



Kun leimakuvaa kieputtelee monta kertaa ympäri ja laittaa kortin sitten varovasti kuoren sisään, kortin avatessa pariskunta pyörii väkkyränä kuin hyrrä.

Tämän kortin voisikin piilottaa aamulla pöydälle mieskullan

avattavaksi jonkin lempeän viestin kera Ü

 

Rutistus siule, rakkaani!

 

-Sari-

Pölyjä pyyhitty

Siitä on aikaa, kun viimeksi iski inspiraatio korttiaskarteluun.
Tarvikkeiden ylle ennätti kertyä hienoinen pölykerros,
joka on nyt pyyhkäisty pois Ü

 

Tämä Henry hiirulainen on odottanut ja odottanut korttiin pääsyä.

Nyt puhallettiin ilmaa palloihin ja laitettiin juhlahattu päähän
It´s party time.

 Whiff off Joyn leima Mouse under Party Hat

FinnStamperin tekstileimalla onnentoivotukset
Stampendousin leimalla ilmapallot
Die-Namicsin stanssilla kalanpyrstökuviot
Tähtiä naksuteltu Fiskarsin leikkurilla.

Yritin saada kolmannen ilmapallon kimallusta korostettua
pikkuruisen pöytälampun avulla Ü

Led-lamppu on Tigeristä ostettu.
Apuvaloa leimakuvien värittämiseen.

 

 Jospa askarteluinnostus taas kesän jälkeen viriäisi.
On se vaan niin terapeuttista omin kätösin tekeminen!

-Sari-