Syksyn hehkua

Tuuli pauhaa ulkona ja pyöräyttää 

puiston reunassa kasvavaa koivua.

Tänään piti sataa koko päivän, mutta niin vain on poutaisena pysytellyt ja aurinkokin on käynyt välillä muiskauttamassa lämpimän pusun poskelle. 

Vaahteraruska loistaa nyt oikein punaisena.

Olen parina päivänä kerännyt maahan tipahtaneita lehtiä koirakaveria ulkoilluttaessa. Ja tammenterhoja ja käpyjä. 

Ihania syksyjuttuja. 

Kaverilta saatuja omppujakin oli vielä muutama jäljellä. 

Niiden väristä saa hyvin kuvan lehtien punasävyistä.

Tammi on lempipuuni. Sen lehtien muoto 

on kaikkien puiden lehdistä kaunein. 

Voi mitä ihanaa syksyn hehkua näissä väreissä.

Tämä oli miusta kaikkein kauneimmin värittynyt.

Sääennuste lupailee huomiseksi aurinkoa.

Chilipaprikat sitä kaipailevatkin.

Nypin lehtiä hedelmien edestä, jotta saavat valoa 

ja auringon toivon mukaan vielä kypsyttäviä säteitä. 

Ihanaa syysviikonloppua!

-Sari-

Värisuora onnitteluja

Tein samalla muotilla onnittelukortteja.

Niistä tuli oikein värisuora Ü

Käytin kolmea erilaista leimattavaa tekstiä 
Taitopuoti Paperinauhan seteistä.

Valkoinen tausta on kohokuvioitu Die´siren 
Floral Frency -kohokuviointikansiolla. 

 Marianne Designin stanssisetin LR0454 -stansseilla
leikkasin pitsimäisen reunan ja sen sisällä olevan kuvion,
johon olen leimannut tekstit leimailutyökalua käyttäen. 

Tällaisen kortin tein jo 
noin vuosi sitten äidille.

Olen tehtaillut kortteja vähän kerrallaan ison pinon, 
yhden värisellä kartongilla kolme korttia eri tekstillä. 

Yksinkertaisia kortteja usealla työvaiheella.

Näitä voi vielä työstää koristeita lisäten.

-Sari-

Viimeiset ulkoruokinnat

Jokohan eilen oli tämän vuoden viimeinen hellepäivä? Niin uskomattoman pitkään on lämmintä jatkunut, nelisen kuukautta pitkälle syykuun alkuun, ja pihalla on voinut nauttia lämpöisestä poutasäästä tähän saakka lähes päivittäin. Illatkin ovat olleet nyt syyskuussa niiin ihania, sellaisia kuin elokuulle odotin. 

Elokuussa valoisaa iltaa kesti niin myöhään, etten kovin montaa kertaa jaksanut valvoa ja pimeyttä odottaa, edes viikonloppuisin. 

Kunpa palattaisiin normaaliaikaan, niin elokuussakin illat hämärtyisivät aiemmin. Kuten etelässä. Kesän taittuessa syksyyn tunnelmoisin mieluusti illat kynttilöiden ja lyhtyjen valossa puutarhassa. Kun on lämmintä ja tyyntä. 

Helteiden hellittäessä ruoan laittoon on jaksanut paneutua pitemmän kaavan mukaan ja kattiloita ja pannuja on kolisteltu köökissä. Viikonlopun illallisia olen suunnitellut ja valmistanut itsekin, enkä vain suosiolla jättänyt mieskullan loihdittavaksi. 

On mukava saksia yrttejä ryytimaalta ruokaa kaunistamaan ja maustamaan tai pyöräyttää pasta-aterialle nopeasti pestoa. 

Tänä viikonloppuna on varmaan nautittu viimeiset ateriat takapihalla. Ulkoruokinnat ovat tältä kesältä tässä. Niin itse valmistetut kuin rantaraitin ravintoloissa nautitut.

Nyt voi siirtyä hauduttamaan pataruokia, käyttää kotimaisia juureksia, syksyn herkkuja. Ensi vuonna sitten nautitaan taas grillipitsoista ja kasvimaan vihreästä sadosta.

Tänään heräsin puoli kuuden aikoihin ja hipsuttelin takapihalle nauttimaan vielä viimeisen hetken kesäisestä lämmöstä ja aamun rauhallisuudesta. Istahdin puutarhatuolille, vuohen taljan lämpöiseen syleilyyn. Suljin silmät ja nuuhkin raikasta, hieman kosteaa ilmaa. Sen hetken suloisuuden kätken sydämeeni antamaan iloa ja rauhaa tuleville kuukausille. 

Nyt lähden paloittelemaan omppuja piirakkaa varten. Keilahallilta kotiutuvaa mieskultaa odottaa vastaleivottu herkku, jonka tuoksu leijailee jo ulko-ovella vastaan.

-Sari-

Pantterietanoiden paluu

Kesällä tulin surulliseksi, kun löysin takapihaltamme ja pesutuvan luota kuivuuteen menehtyneitä pantterietanoita. Pelkäsin, että koko populaatio on kuihtunut olemattomiin vähäsateisena kesänä.

Voi kuinka ilahduinkaan, kun syksyn ensimmäisenä aamuna huomasin sateen kostuttamalla nurmella melko ison yksilön. 

Harmiton pantterietana ei aiheuta tuhoa puutarhassa, vaan elää lahonneella kasviravinnolla ja käyttää ravinnokseen myös raatoja. Olisikohan tämän houkutellut päiväsaikaan esiin suihkualtaaseen tipahtanut ja sinne hukkunut pikku jyrsijä. Altaassa en ole vettä pitänyt viikkoihin, mutta nyt sinne oli kertynyt sadevettä muutaman sentin korkeuteen.  

Tosin sateisena päivänä on sen verran hämärää, että etana voi lähteä liikekannalle eikä odota iltaan tai yön pimeyteen saakka. 

Tai ehkäpä tämä on lähtenyt etsimään kumppania paritteluun. Pantterietana parittelee loppukesällä tai syksyllä. Kuukauden kuluttua poikaset kuoriutuvat ja ovat täysikasvuisia vuoden kuluttua. Nämä elävät pari-kolme vuotta, joten kyllä ne ovat täällä lisääntyneet, kun niin monta vuotta olen näitä suuria nilviäisiä jo takapihallamme nähnyt.

Tervetuloa vain uusi panetterietanasukupolvi pihallemme!

-Sari-

Kuinka chili voi taivasalla syyskuussa?

Joka päivä tulee kurkistettua, miten ne chilipaprikat jakselee ja onko siellä lehtien alla kasvettu tai jopa kypsytty. 

Joka kerta lehtien alta löytyy yhä isompia paprikoita.
Niistä toivon vielä kypsyvän keltaisia Hot Lemon -chilejä.

Tämä on suurin möhkäle.

Aina niitä vaan kasvaa lisää.

Vielä ennusteissa on lämpimiä päiviä, jopa hellettä pukkaisi syyskuun alkuun. Eikä öisinkään pitäisi lämpötilan laskea alle kymmenen. Toivotaan, ettei ihan kohta tule hallan vaara ja se ensimmäinen chilikin kypsyisi tomaattinaapureiden kanssa rinta rinnan. 

Ihanaa syyskuista viikon jatkoa!

-Sari-

Työhyvinvointia Kaisankodissa

Työviikko päättyi tyhy-päivään Backbyn kartanolla.

Aamu oli hyvin kostea ja sumuinen. Päivä pilvipoutainen ja lämmin, juuri sopiva ulkoaktiviteetteihin. 

Aamupäivällä ryhmityttiin ja tutustuttiin tuleviin työkavereihin. Kuljettiin eläinlaumoina tehtävärastilta toiselle, opittiin kartanon historiaa ja oltiin hieman kilpailuhenkisiä. 

Itse kuuluin kissalaumaan. Lähes joka tehtävän alussa meille kerrottiin, että aikoinaan kartanon isäntä ei pitänyt lainkaan kissoista, sillä ne hävittivät lintuja, joista tämä piti todella paljon. Siksi kartanossa ei ollut ainuttakaan kissaa.

Kisarasteilla muun muassa heitettiin hevosenkenkiä rinkeihin.

Heitettiin tikkaa alamäkeen ja ylämäkeen. 

Vasaroitiin naula lankkuun.

Lisäksi arvioitiin aikaa, matkaa ja kuljetettiin palloa. 

Meidän ryhmä arvioi viiden metrin matkan millilleen oikein. Kolmen minuutin aika ylittyi seitsemällä sekunnilla. Pallon kuljettamisessa sählättiin ihan kunnolla. 

Parhaiten pärjännyt ryhmä oli ......

Tuo parjattu eläinlaji oli saanut kartanosta nimetyn kokoushuoneen. Ja meidän ryhmä osoitti, ettei kissat nyt niin huonoja ole. 

Iltapäivällä hajaannuttiin aktiviteetteihin. Jokainen sai osallistua kahteen erilaiseen. Askartelu oli itselleni itsestään selvä valinta. 

Ja tällaisia saatiin aikaiseksi. 

 

Vaunuvaja ja keltainen talo. 

Kiitos Kaisankodista sille kelle kuuluu.

Ja kavaljeerinsa.

Kiitos tyhy-päivästä!

Vielä tänään voidaan hyvin. 

-Sari-

Väskynäkö?

Oksat notkuu hedelmien painosta.

Siniset luumut näyttävät luumuiksi liian pieniltä, mutta koska kivi on soikea ja terävä eikä pinnalla ole nukkaa, niin eiköhän ne sukulaisensa tuomen vieressä  kasvavat luuhedelmät sitten väskynöitä lie.  Epäilen Sinikaksi. 

Aiempina vuosina olen ilahtunut muutamasta hedelmästä, mutta tämän kesän sato on aivan tajunnan räjäyttävä. Sinisten luumujen kaveriksi on kasvanut vaaleampia. Niin mehukkaita ja maukkaita.  Varmaan ovat sitä Yleistä punaluumua.

Levitän kankaan maahan tai puunruongosta toiseen, jotta saan ravisteltua kypsät hedelmät korkeuksista alas syötäväksi. Parhaiten olen saanut sijoitettua tämän käyttämättä jääneen aurinkovarjon puskien alle. Hyvä luumusieppari Ü 

Syksy jo on!

-Sari-