Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-

Kevätmarkkinoilla

Upea aurinkoinen sää eilisen ihanan ja tarpeellisen sadepäivän jälkeen. Kyllä nyt viikonlopun aikana kasvit hujahtanut kasvua melkein silmissä 👀

Tänään Marketanpuistossa vietettiin kevätmarkkinoita ja voit arvata, että väkeä virtasi mäkeä ylös ja alas levittäytyen puistoon tien molemmin puolin.

Aikomus oli vain piipahtaa markkinoilla tunti puolitoista, mutta kuljettaja ilmoitti hakevansa pois vasta kahden aikoihin. 

Hyvin tuolla taas kolmituntinen kului ☺️

Mantsurianjalopähkinän hauskoja norkkoja

katselin penkillä istuessain

Ihan ensin linnottauduin jäätelökioskin luo penkille tutkimaan karttaa ja suunnittelemaan mitä kautta lähtisin suunnistamaan. 

Jäätelökioskin edessä oli jonoa koko ajan, joten katselin vain ympärillein ja jututin jäätelöä nauttivia kanssaistujia. Kävin vielä uudelleen kioskin luona myöhemmin, mutta huomasin aikaa olevan enää 20 minuuttia ja vaihdoin jäätelön sitruunapiirakkaan. 

Yllättävän paljon oli tänä vuonna tarjolla leivonnaisia, hunajaa ja muuta syötävää. Ja olipa Millan luo parkkeerannut minipannukakkuvaunu, josta kantautui tuoksu tuulen mukana kauas. Pakko oli mennä maistamaan, kun moni niitä kehui.

Muun muassa naapuri, jonka huomasin seisomassa tämän puun alla. Ennätti poistua paikalta, ennen kuin kaivoin kameran laukusta.

Pilvet varjostivat mukavasti ja

tuulen vire viilensi oloa. 

Paikoin tuuli niin kovaa, että kasveilla täytetyt paperikassit lensivät pöydältä maahan.

Minulla oli mukana omat muoviset kassit, joita käytän uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Keväällä pidän niitä autossa, jos sattuu puutarhamyymälä ajelureitin varrelle. Yhteen kassiin kerään muutoin muoviroskat ja tyhjennän kassin muovinkeräyslaatikkoon. Joskus kassissa on myös metalli- ja lasinkierrätykseen menevät tölkit ja purkit. Tämä systeemi on ollut itselleni toimivin tapa ja pakkaukset menevät nopeammin kiertoon, kun niitä ei säilytä kaapissa omissa sankoissaan.

Luomuviljeltyjä yrttejä Fiskarsista 💚

Ruukin puutarhan ruukkutomaatti Boka

 Basilikat ja minttu,  lisäksi ostin kaksi persiljaa.

Nyt kun ei ollut tarvetta isommille taimiostoksille eikä mopo karannut käsistä, kiertelin kaikessa rauhassa puiston toista laitaa. Marketanpuistossa on tosi kivoja tiloja ja sieltä voi poimia runsaasti ideoita piharakentamiseen. 

Puut vielä kukkivat, mutta kukkien 

terälehtiä putoilee jo maahan.

Marketanpuisto on virkistysalue kaiken ikäisille ja uuden leikkipaikan myötä lapsille on enemmän peuhupaikkoja. Ja jäätelökioskia ei sovi unohtaa, kun kesäkin on tulossa 🍦🍨🍦

Alueella on myös muutama rakennelma muistuttamassa agrikulttuurista.

Eläimiäkin alueella oli puiston alkuaikoina.

Marketanpuisto on niin kiva paikka, että ehdotin esikoiselle kesäpäivän viettoa tuolla porukalla. Eväät mukaan tai sitten voi nauttia Cafe Margretebergin antimia.

Se jäi harmittamaan, etten jaksanut käydä Axxellin puutarhamyymälästä ostamassa rusokkeja. Rusokki on ollut jo vuosia yksi lempikesäkukista, varsinkin tummempikukkainen hunajalta tuoksuva. Mutta eiköhän niitä saa vielä myöhemminkin.

Nyt nautin mieskullan loihtimasta illallisesta ja taidanpa jakaa kanan koirakaverin kanssa ☺️

Ihanaa helluntaita 😘

-Sari-

Viimeistä päivää

 Tänään olikin viimeinen kerta kun kokoonnuttiin kirjastoon Art journal -pajalle. Nyt voin vähäksi aikaa unohtaa luontopäiväkirjan päivittämisen ja vaikkapa järkkäillä askartelutavaroita seuraavaksi. Kirjan jätin kirjastoon, josko vaikka päätyisi esille näyttelyyn.

Kevät on maaliskuun alusta alkaen edennyt niin nopiasti, etten ole ennättänyt millään pitämään päiväkirjaa ajan tasalla. Osaksi syynä on myös se, että olen joutunut odottamaan kirjassa käyttämiäni valokuvia jonkin aikaa. Toisekseen olen ollut poissa monena torstaina tai sitten jonkin juhlapyhän takia ei olla kokoonnuttu ollenkaan ja kirjan työstämisessä on ollut viikkojenkin tauko.

Pari viikkoa olen nyt yrittänyt tomerasti askarrella kotona ja jotain olen aikaiseksi saanutkin. Useampi sivu on vielä kesken kevään havainnoista, joita pääsen taltioimaan kesäkuun jälkeen.

Ensimmäisiä sivuja, joihin  kevään aikana 

sain väriä valkoisen gesson  päälle.

Muisto päivästä, jolloin kuulin ensimmäistä

kertaa peipon laulavan 🎶🎶🎶

Ja päivästä, jolloin joutsenet lensivät ohitse huutaen

niin että sisälle saakka kuului kova meteli.

Gessolla pohjustetuille sivuille olen tehnyt taustoja Infusions vesivärijauheilla. Niillä saa nopeasti tehtyä valmista ja on itsellekin yllätys, millainen lopputulos on. Laitoin kynttilänjalan tuohon vasemmalle sivulle painoksi ja siitä jäi niin kiva kuvio, että tein useammankin. Oikeanpuoleiselle sivulle innostuin tekemään rinkuloita vähän enemmän 😁  

Tällaisia taustoja oli aikomus suihkutella tänään muutama lisää, mutta 2,5 tunnissa en ennättänyt kaikkea suunnittelemaani toteuttaa. Käsittelin gessolla useamman aukeaman, kun oma gessoni tuoksuu niin voimakkaalle, etten voi sitä kirjaan käyttää.

Olen nyt niin tykästynyt näihin taskuihin, että 

niitä pitää näköjään laittaa useammalle sivulle.

Kuvat olen liimannut taskun päälle ja taskussa on sitten tilaa tagille, johon teen muistiinpanoja.

Helmikuun toisesta päivästä alkaa tämän vuoden luontokokemusten tallentaminen. Yhdessä koirakaverin kanssa ollaan kuljettu ja nautittu ensin talven pakkasista ja lumisista maisemista ja sitten seurattu kevään etenemistä puistokävelyillä.

Työpaja jatkuu taas elokuussa.

Hyvin suosittu on ollutkin ja tänäänkin kävi muutama nainen tutustumassa toimintaan.

~☆~

Tänään kotiin tullessa huomasin kävelytien varrella simpukankuoret. Varmaan on varis tai joku muu iso lintu näitä nokassaan tänne saakka kuljettanut. Näkisinpä joskus, mistä päin näitä kiikuttavat.

Simpukka syöty

Tiistaina koulin lattialla kukkia ja yks kaks polvi meni siinä istuessa sijoiltaan. Onneksi yletyin avaamaan takaoven ja huutamaan apua, kun puhelin oli tietenkin makuuhuoneessa. Naapuri oli kotiutunut jo reissultaan ja kuuli huutoni. Hän soitti ensihoidon paikalle ja siinä asentoa muuttaessa polvi onneksi napsahti paikoilleen. Voi sitä huutoa ennen sitä ja miten kipu lakkasi heti, kun polvi oli kohillaan. 

Lääkäri laittoi lähetteen röntgeniin ja tänään kävin kiireajalla näyttämässä polvea terveysasemalla. Nyt on lähete ortopedille ja lääkäri arveli siellä käynnin ajoittuvan kesän jälkeen ja neuvoi ottamaan tässä vaiheessa yhteyttä fysioterapeutille.

Aamulla oli toisenlaista ihmeteltävää 💩

Silloin oli tuoreet papanat, iltapäivällä 

näytti mustapippurikasalta 😂

Puiston nurmi on leikattu tänään ja nurmi näyttää kovin vaalealta. Poissa ovat nurmea koristaneet keltaiset voikukat ja kukkien mukana murskautuneet hyönteiset. Linnut taas ihmettelevät, kuka on vienyt ruuat pöydältä.

Omenankukkien myötä toivottelen

Ihanaa loppuviikkoa!

-Sari-

Lintuviikko ja onnittelukortti

 Tällä viikolla BirdLife kampanjoi lasten lintuviikkoa. Olen ollut postittamassa Valmalle pop up-korttia jo kauan aikaa, ja nyt sen vihdoin sain kuoreen. Mukaan tein teemaviikon mukaisen tagin.

Korttihan on tällainen ja 

lintuaiheeseen passaakin oikein hyvin 

🦉 🐦‍⬛ 🦉

Perjantaina kuuskymppisiä viettävälle ystävälle tein samantapaisen kortin kuin huhtikuiselle päivänsankarille. Neitokainen on tällä kertaa vaaleaverikkö ja tuo Onnea -teksti on uusimpia hankintojani. Stanssi kotiutui viime viikolla ja eilen innostuin leikkaamaan jämäkartonkeja ja nyt on parisenkymmentä mustaa taustaa ja melkein yhtä monta onnea tekstiäkin. Jos tämä juuri nyt vaivaava hartiajumi helpottaa, voisin Suomen jääkiekko-ottelun aikana liimailla tekstit taustaan 🤔 

On lähtenyt peli niin vauhdikkaasti käyntiin, ettei taida mennä liimaukset kohilleen 🤣 

Tällä hetkellä tilanne Suomi - USA 2-1 🇫🇮

-~♧~

Tulppaanit kukkivat avoimena lämpimässä nurkkauksessa, johon aamupäivän aurinko porottaa.

Salmon Impression

Varjossa kukkii vain kolme tulppaania. Tänne istutin kolmea eri lajiketta, joista vain yksi lajike kukkii tällä hetkellä. Lehtiä kyllä on kasvanut.

Apricot Pride

Köynnösruusu Flammentanzin vieressä

 kukkii useampi valkoinen tulppaani. 

En muista ovatko kaikki valkoiset tulppaanini vanhaa Chrystal White lajiketta vai olenko istuttanut lisää samanlaista. Tästä tykkään kuitenkin ihan valtavasti.

Valkoisten tulppaanien vieressä kukkii kolme valkovuokkoa. Ostin nämä viime vuonna Marketanpuiston kevätmarkkinoilta ja onpa ilo, että ovat kotiutuneet tähän paikkaan.

Varjohiippaa jäi pieni mätäs aidan viereen. 

Paljon on kukkia pienessä hiipassa 🩷

Nyt keskityn seuraamaan jääkiekkoa 😊

Suomi sai juuri jäähyn 😬

Mitä parhainta viikkoa!

-Sari-

Sataa vai sataako 🤔

 🎶 💧💧💧💧💧💧 🎶

Kuuden aikoihin illan suussa kävelin pyykkituvalle ripustamaan takkia ja villasukkia kuivumaan.

Ensimmäiset sadepisarat tipahteluvat aurinkolasien linsseille ja olisin ottanut tanssiaskeleita, ellei kroppa olisi kuin puupölkyllä piesty. Olin pessyt myös tuulikaapin pikkumaton ja ripustin sen ulos tangolle. Ei muutama ylimääräinen huuhtelu ainakaan haitaksi ole. 

Eipä tuota sadeiloa kauaa kestänyt. Korvat höröllä kuuntelin pitkin iltaa ja vilkuilin räystäälle vesipisaroiden toivossa. Kerran kattopelti ropisi  muutaman sekunnin verran. Kahdeksan jälkeen yritti sataa uudelleen, mutta lakkasi taas. Kymmenen aikaan aloitti taas, nyt voimakkaammin ja vähän pidempään. Sujautin hameen päälle, otin kanisterin käteen ja menin pihalle heittelemään kanankakkarakeita pitkin poikin kukkapenkkejä. Palasin takaisin sisälle ja hymyssä suin tuumasin mieskullalle: "Sade kasteli!". 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun sataa edes tämän verran sitten helmikuun, kun lumet suli maasta.

~♡~

Ensimmäinen tulppaani kukkii 🩷

Näiden tulppaanien piipot oli syöty, mutta selvisivät silti.

Iltapäivällä oli lämmintä. Vanha ulkolämpömittari näytti +20°C, naapurin digitaalinen metsän siimeksessä +18°C. Oli vaikea pukea sopivasti päälle. Pusero päällä tuntui viileältä, takki päällä tuli jo kuuma. Aurinko pysytteli pilvien takana piilossa ja puut pysyivät uljaana paikoillaan. Monen tuulisen päivän jälkeen oli aavemaisen pysähtynyt tunnelma. 

Sorasta kasvoi ensin yksi pikkuinen orvokin kukka.

 Eilen huomasin vierellä toisen pikkuriikkisen kukan. 

Tänään olivat jo yhtä isoja nämä pikkuiset 💛

Luulisi, että tänään kaikki on mennyt vähän niin kuin ohi, mutta silti olen kiinnittänyt huomion pieniin tai hassuihin asioihin. Kun tulimme aamukävelyltä koirakaverin kanssa kotiin, näin syrjäsilmin akileijan lehdellä jotain. Luulin sitä ensin multakikkareeksi, mutta palasin katsomaan tarkemmin. Osoittautui eläimeksi ja vieläpä kauniin väriseen suojakuoreen pukeutuneeksi.

Akileijan lehtiruusukkeesta pilkisti pieni musta, kuin pippuri.

Olikin lähemmin tarkasteltuna  kaunis sininen kuoriainen.

Pihatiellä katse kiinnittyi tällä kertaa valkoiseen läiskään. Sehän näyttää selvästi terrieriltä, Tintin Milou koiralta. Siinä se tepastelee muina koirina ja toivoo, ettei kukaan astu päälle. 

~◇~

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi parempi olo.

Yskänpuuskia edelleen, mutta voimat alkavat palautua. En ole jaksanut pestä nyrkkipyykkiä pitkään aikaan ja muutama pusero on odottanut kauan aikaa pesua. Nyt ne on pesty ja samalla pesin muutakin, mitä en koneeseen laita. Tällaisista pienistä saavutuksista tulee hyvä mieli, varsinkin kun tietää, miten paljon huonoina päivinä ne vaativatkaan ponnistelua.

Vaikka aamulla joka paikkaa särki kuin olisi puuhalolla mätkitty, kävin kaupassa ja lounaalla. Eddyltä loppui ruoka ja minua houkutti lounaslistan porsaanposket 🐷 Keittona ollut maa-artisokkakeitto oli myös herkullista. Sellaista paksua ja rakeista eikä laihaa liemikuutiolta maistuvaa lirua, jollaista valitettavasti joissakin paikoissa tarjotaan. Menee hyvä raaka-aine piloille.

Maa-artisokkakeittoa 😋

Lumikin kauneutta olen saanut ihailla oikein kaksin verroin. Kumpikin lumikki selviytyi talvesta ja kukki useamman päivän. Toisen terälehdet karisivat kastellessa ja toisen putosivat maahan, kun hipaisin kukkaa kädellä. Mutta mitä ihmettä! Tuoltahan pilkistää vielä kaksi lumikin kukkaa lisää 🤗

Yllätyskukat 🤍🤍

Tällaisesta tuplaonnesta en uskaltanut haaveillakaan, vaikka tiesin, että lumikki voi levitä laajallekin alueelle.

Tuntuu kuin olisi jo perjantai 😊

-Sari-