Talven loppu

 Muistan nuoruudesta maaliskuun päivät, kun aurinko paistoi ja sulatti lunta ja illalla taas pakastui. Se tuoksi, minkä noista kevätpäivistä vieläkin tulee mieleen, on yksi parhaista muistoista. Niitä aikoja, kun kävin lukiota ja asuimme uudessa talossa. 

Kaipaan tuota kevään tuoksua joka vuosi.

Samanlaista ei enää nenä tunnista,

ei noiden vuosien jälkeen.

Huomenna on jo maaliskuu ja alkaa kevät.

Kalevalanpäivänä ei lippu ole liehunut.

Tämä on ollut hyvä talvi. On ollut pitkä pakkasjakso ja lunta satanut harvakseltaan. Ei ole tarvinnut pelätä liukkaita jalkakäytäviä ja nastakenkiä ei ole ennen tätä viikkoa tarvinnut käyttää, kun sää ei ole sahannut paukkupakkasista suojasäähän viikoittain.

Hiihtoladulla oli vielä korkeutta 22.2.2026.

Rappuja nousten pääsi suksilla sivakoimaan.

Viime sunnuntaina käytiin Oittaalla lounaalla. Ihmisiä oli nauttimassa aurinkoisesta päivästä sankoin joukoin. Auton sai parkkiin, kun odotti paikan vapautumista. Myös pöydän ääreen pääsyä piti odottaa pitkän aikaa. Kenelläkään ei ollut kiirettä poistua, vaan istuivat rattoisasti rupatellen.

Torstaina satoi talven viimeiset lumet.

Perjantaina oli jo lämmintä  +3°C ja lumet alkoivat sulamaan vauhdilla. Läppärin alanurkkassa sääennuste varoitti kohtalaisesta tulvasta.

Kevät tuli, lumi suli.

Puro sanoi, puli puli.

Meidän kävelytien viereinen oja tulvi toiselle puolelle menevän tieliittymän yli. Jäätynyt rumpu ei hetkessä sula ja vedellä on kiire virrata järvelle saakka.

Sieltä se vesi virtaa alas päin ja

 katoaa jälleen maan alle.

Tulvimiskohta näkyy aivan tuolla ylhäällä.

Kävelytie oli aurauksen jälkeen pitkältä matkalta sulanut. Yleensä tämä kohta on pitkään jäinen, koska puut varjostavat eikä aurinko pääse lämmittämään.

Kaalinkerä on odottanut useamman päivän jääkaapissa. Tänään lohkaisin kaalista palan ja tei kaali-porkkanasalaattia. Yhdestä kaalinkerästä saa monta salaattia. Kaalilaatikkoa en viittinyt alkaa väkertämään. Nautitaan tällä kertaa näin tuoreena ☺️

Tykkäätkö hapankaalista?

Siitä on tullut nyt trendiruokaa, kuulemma.

-Sari-

Perinteiset blinit

 Blinien kylkiäiset ovat niin maistuvia, että blinejä pitää saada kahdesti vuodessa. Ensimmäinen blinipäivä sijoittuu loppiaiseen ja toinen bliniviikoille.

Loppiaisen blinit ostetaan kaupasta ja syödään kotona. Pari bliniä per suu riittää mainiosti. Kerran olen paistanut blinejä kotona, mutta ei ole kaiken sen vaivan väärti, kun syödään niitä kahdestaan. 

Ensimmäisen kerran taisimme käydä blinejä syömässä Kirkkonummen Bistro o Mat´ssa. Siellä blinit olivat toooodella suuria ja tarjoiltiin annoksina. Nykyisin vakiopaikkamme on ollut Tapiolan Bistro o Mat, jossa blinejä tarjoillaan sunnuntaibrunssilla.

Savusiikamoussea

Brunssi oli tälläkin kertaa maistuva. Blinien ja lisukkeiden lisäksi tarjolla oli paahdettu punajuuri ja roquefordjuusto -salaattia, metsäsienisalaattia, savusiikamoussea, katkarapuskagenia, tofuskagenia, vihersalaattia, graavattua lohta, lasimestarin silakoita ja savustettua ankanrintaa. Buffeessa nautin eniten kalapöydästä, joten tämä brunssi oli on aina mieluinen.

Blinit olivat pieniä ja ihanan ilmavia, eikä tuntuneet liian rasvaisilta. Niinpä santsasin vielä kolmannenkin blinin ja maistoin myös tuota ankanrintaa (jota mieskulta kovasti maistuvaksi kehui). Ihmettelin, kun yksikään tarjoilija ei kysynyt, haluammeko kenties erikseen hinnoiteltua siianmätiä (4 e/40 g). Jos olisi ollut muikunmätiä, olisin maksanut siitä lisähintaa kyllä, mutta en siianmädistä. 

Olen ollut mukana syksyllä perkaamassa muikkuja, jolloin otettiin talteen mäti, mikä myytiin puhdistettuna. Siinä puhdistamisessa onkin aikamoinen työ, että saadaan mätipussit vatkattua mädistä pois. Ei riittänyt kertavatkaus eikä varmaan toinenkaan. Itse en siihen vaiheeseen osallistunut, mutta muistan hyvin miten siitä tuli sotkua ja hajua. Enpä siksi kaupassa kauhistele, kun muikun mäti joulun alla maksaa satasen kilo.

Ranskalainen sipulikeitto

Sipulikeitto houkutteli sen verran paljon, että salaatit ja punajuuret nautittuani pyysin mieskultaa auttamaan.

Keittoa nauttiessani (hyvää oli 😋) blinit olivat vielä lautasella, jonka tarjoilija meinasi ottaa pois nenän edestä, vaikka haarukka ja veitsi eivät olleet kello viiden kohdalle aseteltuna 🙄 Tapanani on laittaa automaattisesti ruokailuvälineet tähän asentoon, vaikka ruokailu on vielä kesken, ja siksi monesti tarjoilija on jo hyökkäämässä lautaseni kimppuun ja olen joutunut huudahtamalla EI estämään ruokahävikin syntymisen. Tänään vasiten laitoin haarukan ja veitsen toiseen kohtaan lautasta, ettei sitä viedä pois kesken ruokailun 😒

Mutta siihen keittoon. Mieskullan siis piti pitää raskasta kantta sillä aikaa, kun kauhoin keittoa lautaselle. Jotta keiton olisi saanut mallikkaasti otettua itsekseen, olisi pitänyt olla vähintään kolmikätinen. Yhdellä kädellä nostaa painava valurautainen kansi pois (jota oli erittäin hankala pitää kädessä epäkäytännöllisestä nupista), toisella pitää lautasta kattilan vieressä ja kolmannella käsitellä kauhaa. Kattilan vieressä olisi ehdottomasti pitänyt olla jokin alunen, johon kannen olisi voinut nätisti ja hygieenisesti laittaa. 

Hasselpähkinäkakkua, suklaaganachea ja mustaherukkajäätelöä

Jälkiruoan kanssa nautin melkein pannullisen tummaa teetä ja seurasin Areenasta naisten ampumahiihdon jännittävää loppua laskua odotellessa.

~☆~

 Laskiaissunnuntai on ehtinyt jo pitkälle iltaan. Tänään olikin vuorostaan pilvinen päivä ja pakkasta kotimatkalla iltapäivällä enää -8°C. 

Ensi viikolla ensimmäiset koululaiset viettävät talvilomaa. Kerrankin on talvinen sää kohillaan ja ainakin täällä päin lunta riittävästi hiihtämiseen ja pakkasta jääkenttien ylläpitoon.

Helmikuu on jo yli puolen välin ja 

enää harppaus kevääseen.

~☆~

🍾  Minkkisen pronssimitalille 🥂

Ensimmäinen naisten olympiamitali

ampumahiihdossa 💪🧿🧿🧿🧿🧿

-Sari-

Halit

 Rutistan oikein kovasti Repolaista virtuaalisesti ja toivotan ikimuistoista matkaa Afrikkaan kera babyboxien ja oman armaan 🚴

Toivottavasti pääset halaamaan 

niitä suloisia vauvojakin

👼👶👼👶👼

Repolaisen helmikuun haaste

Ketä-mitä-miten-miksi HALAILET helmikuussa 2026?
Mitä halaus sulle merkitsee, mitä ajatuksia se herättää?

Muutamalle ystävälle lähetin halauksen

ystävänpäiväkorttien välityksellä

Ihanimmat halaukset helmikuussa sain murusilta ja 

annoin eilen kuusi kuukautta täyttäneelle Väinölle 

Halaus kaikille teille

ja

erityisen lämmin halaus ystävälle, jonka koti

tuhoutui tammikuussa tulipalossa. 

(Sain tietää tulipalosta tänään hänen naamakirjapäivityksestään. Hänen puhelimensa ja tietokoneensa olivat tuhoutuneet kaiken muun mukana. Kun luin loppiaisen jälkeen palosta samalla tiellä jossa hän asuu, ajattelin heti, ettei vaan ollut heidän kotinsa. Onneksi talossa olleet pelastuivat ja ovat saaneet ystäviltä apua uuteen alkuun.)

Ihanaa ystävänpäivää ❣️

-Sari-

XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-

Viikko taas vierähti

 Viikko on ollut aurinkoinen, poikkeuksena muutama pilvinen päivä. Päivällä aurinko lämmittää jo Ihanasti. 

Torstaina käytiin koirakaverin kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja huomasin kuvia ottaessani, ettei sormia palele lainkaan, vaikka käsineet olivat olleet taskussa pitkän tovin. Eihän näitä maisemia olisi malttanut jättää, kun pakkanen ei pakottanut palaamaan sisälle lämpimään.

 Ohi lentäviä lentokoneita seuratessa tuumin itsekseni, etten näitä talvisia maisemia vaihtaisi etelän hiekkarantoihin. 

Tänään automatkalla katselin puiden lumisia oksia. Oksilla kimalteli tsiljoona timanttia kauniimpana kuin yksikään jalokivikaupan vitriinin koru.

Pakkasista huolimatta lähioja on tässä kohtaa ääriään.myöten täynnä vettä. Koska oja on aivan kuiva ylempänä, ihmettelen, mistä tämä vesi on valunut pakkasviikkojen aikana.

Toisella puolen tierumpua vettä ja jäätä on hyvin vähän. Jään alkaessa sulaa, taitaa kävelytiekin olla lammikkona ja sorsat tulevat uimaan ojalle.

~☆~

Viikko sitten valmistin ruokaa Repolaisen kokkailuista innostuen ja mieskulta halusi samanlaista myös tänä viikonloppuna. Kun kumpainenkin käytiin tekemässä omat ostoksemme ja siivutin mukaan vielä punaista suippopaprikaa, ennen soosien lisäämistä wokkipannulla oli värien sinfoniaa.

Sekaan vielä tyhjensin purkista salsan jämät, tex mex maustettua ranskankermaa ja paimenpoika ruoka & dippi  juustokastiketta. Mausteeksi reilusti välimerellisiä yrttejä ja pippuria. 

Ja hyvää oli, jopa parempaa 

kuin ensimmäisellä kerralla.

~☆~

Tänään käytiin pitkästä aikaa esikoisen luona. Viimeksi ollaan murusia nähty jouluna. Väinö on pian puoli vuotias ja edelleen hymyilevä poika. Ensimmäinen hammas kasvaa visusti huulten takana piilossa.

Väinö oli käynyt edellisenä päivänä uimassa.

Pakkasin toiseen kassiin askartelutarvikkeita ja vietettiin tovi pöydän ääressä ennen kuin tyttöjen piti lähteä voimistelemaan. Tytär teki korttia ja Maia sommitteli kukkia kartongille.

Niin paljon mahtui viikkoon tähän,

jota on jäljellä enää hyvin vähän.

☺️

-Sari-

2.2.

Kaksosten päivä 

👬  👫  👭

Meidän suvussa on yllättävän vähän kaksos- tai monikkovauvoja. Serkulla äidin puolelta ja veljenpojalla on kaksoset. Joissakin perheissä voi olla useammat kaksoset 🧑‍🤝‍🧑  tai kolmosetkin 🕴🕴🕴

Veljen anopillakin oli kaksospojat ja oli tuumannut, ettei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehellekään. Siihen aikaan ei ollut mukavuuksia eikä apua, yksin oli pärjättävä pienessä mökissä, jossa vesi oli kannettava sisään ja ulos. 

Helmikuu alkoi paukkuvin pakkasin. Aamulla puoli viiden aikaan pakkasta oli ollut  -21°C ja lähempänä merta -26°C noin puoli tuntia myöhemmin. Pakkasta vastaan saamme nauttia koko päivän auringonpaisteesta. 

Aurinko lämmittää jo mukavasti, 

sen tuntee selkeästi.

Olen katsonut juutuubista Maistuva historiaa ja siellä videossa noin vuoden takaa pohdittiin vanhan kansan sääennusteita. Jos helmikuussa ei ole kunnon talvisäätä, maaliskuu olisi kylmä ja sateinen. Millainen lienee kevään ensimmäinen kuukausi tänä vuonna 🤔

Joka helmikuussa säästää se maaliskuussa päästää

Se mikä helmikuussa helpottaa se maaliskuussa maksetaan

~☆~

Mieskulta menee ainakin tämän viikon tuntia aiemmin töihin, joten käytän koirakaveria aamulla ulkona. Tänä aamuna ei ollut kiirettä ulos, vaan rauhassa nukuttiin pitkään Eddyn kanssa. 

Aamuyöllä vahdin kelloa ja kuulostelin, milloin mieskulta oikein herää. Kello oli jo melkein neljä, ennen kuin herätyskello pirahti. Puolessa tunnissa ennättää juoda aamukahvit, kun ei tarvitse käydä Hesaria postilaatikosta. Netistä ennättää katsoa tuoreimmat uutiset ja pelata muutaman pasianssin

Toivottavasti tällä viikolla omakin päivärytmi muuttuisi pysyvästi ja olisin pirteä aamulla aikaisin. Jo olisi aika kaivautua talvipesästä ja herätä talvihorroksesta valon lisääntyessä.

🌟

Vielä pitää piipahtaa Eddyn kanssa ulkona. Jokohan kuu olisi lähellä Regulusta, leijonan tähdistön päätähteä. Reguluksen, latinaksi pienen kuninkaan, uskottiin hallitsevan taivaan tapahtumia. Minusta leijonan tähdistö näytti lapsena hengarilta ja niin se näyttää vieläkin 😄

Regulus regulus on Suomen pienimmän linnun hippiäisen latinankielinen nimi. Onkohan saanut nimensä päälaella olevasta keltaisesta raidasta, kuin olisi kruunu päässä.

Helmikuista viikkoa!

-Sari-

Aurinko armas

 Kylläpä oli ihana tuo auringonpaiste 

pitkästä pitkästä aikaa.

Mutta antoipa odotuttaa yli yhteen iltapäivällä, ennen kuin pilven raja antoi periksi ja aurinko pääsi paistamaan. Sopivasti oltiin koirakaverin kanssa silloin ulkona kävelyllä. Kannatti vähän venyttää ulos lähtemistä.

Oli niin kaunista, kun auringonsäde kimalteli yön aikana sataneilla lumihiutaleilla. Ja lumen narskuminen oli kuin musiikkia 🎶🎶🎶

Sen verran harvinaista herkkua tuo auringonpaiste on nyt tammikuun aikana ollut, että sitä kuvaamaan jäi muitakin. 

Vanhemman pariskunnan miespuolinen pysähtyi kävelytielle ja jäi ottamaan kuvaa samasta suunnasta kuin itsekin menin ottamaan. Kun käännyttiin koirakaverin kanssa jo kotiin päin, oli alamäkeen menossa ollut nainen melkein samassa kohdassa kuvia ottamassa. 

Kuun puolikaskin näkyi taivaalla

Onhan siitä edellisestä aurinkoisesta päivästä melkein kolme viikkoa. Kaveri laittoi eilen viestiä, että heillä oli aurinko paistanut koko viikonlopun Etelä-Savossa. Etelä-Karjalan puolella oli lauantaina pilvistä ja satoi välillä lunta. Samoin sunnuntaina.

~☆~

Puiston ja leikkipaikan välillä kulkevalla 

kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa. 

Vasta aurattua pitkin on hyvä jölkytellä

Kävelytie viimeöisen lumisateen jälkeen

Samana päivänä kuin tuo edellinen aurinkoinen päivä oli, tuo kävelytien pätkä aurattiin ja onpa sitä pitkin ollut mukava kulkea matalajalkaisen koirakaverin kanssa.

Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

Kerro se kukkasin

 Kovasti viikolla jännitettiin, toteutuvatko viikonlopuksi ennustetut kovemmat pakkaset. Onneksi pilvijumi piti sään lauhempana ja nautittiin kymmenen asteen yläpuolella keikkuvista luvuista. 

Eli päästiin viettämään murusen 

kolmevuotissynttäreitä Lappeenrantaan

🤍💛🤍

Valma oli pukeutunut ihanaan 

valkoiseen kukkamekkoon 

ja kukkateema toistui koristeluissa ja tarjoilussa.

Voi että, näin ne lapset kasvaa ja vanhenee. 

Valma aloitti nyt tammikuussa muskarin, kaksi kertaa on nyt käynyt ja reipas on ollut ikäistensä joukossa.

~☆~

Yövyttiin jälleen Rakuunanmäellä, 

tutussa huoneessa 110. 

Levitettiin autosta räsymatto lattialle, kuten tapana on ollut ja järjesteltiin tavarat paikoilleen. Koirakaveri oli vähän kummissaan, kun jo niin pian lähdettiin ja hänet jätettiin yksin. Hyvin oli pärjännyt, vaikka monta tuntia oltiin poissa. Oli kääriytynyt nukkumaan isojen tyynyjen väliin, siellä oli hyvä ja lämmin pesä.

Hotellilla on koirille tassujen pesupaikka

ja pyyhkeetkin talon puolesta.

Meidän huone on aina alemmassa kerroksessa, jossa lemmikkihuoneet sijaitsevat. Huoneesta on helppo mennä aamusaunaan. Nyt hiljaisempana aikana vain rakennuksen toisessa päässä on aamupalatarjoilu, joten tällä kertaa ei tarvinnut mennä saunatiloihin aamupalaa nauttivien ohitse. Käytävän varrella on muutama pöytä ja aina niissäkin pöydissä joku on ollut.

Naisten aamusauna alkaa aamukahdeksalta ja yleensä olen saunassa heti kahdeksan jälkeen ja yksikseni. Tänään menin hieman myöhemmin ja ensimmäiset saunojat olivat jo pukuhuoneessa pois lähdössä. 

Isoon poreammeeseenkin olisi päässyt, oli juuri valutettu täyteen puhdasta vettä. Olisin varmaan antanut mieskullan odottaa kauemmin aamiaiselle pääsyä, jos olisin ollut varma, että pääsen ammeesta pois. Kun jalka ei niin kepoisasti nouse ja reuna on korkea, en ottanut sitä riskiä, että olisin ollut ammeessa vielä silloinkin, kun miesten vuoro alkaa. 

Houkutteli kyllä ajatus aloittaa sunnuntai mukavasti poreissa loikoillen. Ehkä vielä joku kerta sen teen. Käytiin ammeessa silloin, kun meillä oli oma saunavuoro. Taisi olla ensimmäistä kertaa hotellissa yöpyessämme ja silloin en päässyt ilman toisen apua ammeeseen tai sieltä pois.

Pulkat lämpimine taljoineen odottamassa

ulko-ovella lapsia vanhempineen,

ulos talvesta nauttimaan.

Kun menin saunaan myöhemmin, aamupalallekin mentiin vasta noin kymmenen aikoihin. Luulin, että siellä olisi ollut ruuhkaa, mutta eipä ollutkaan vaan huone oli ihan tyhjä. Hetken päästä aamupalalle saapui pariskunta ja vielä toinenkin.

Nyt olisi ollut oiva tilaisuus ottaa valokuvia aamiaishuoneesta, mutta eipä ollut puhelin mukana. Aamupala on riittävän monipuolinen. Tarjoiltavat on aseteltu pieniin astioihin, joten hävikkiä tulee varmasti vähän ja mikään tuote ei ole kauaa odottanut ottajaa. 

~☆~

Paljon tapahtui tämän viikon aikana.

Kohti uutta viikkoa

ja

uusia kujeita.

-Sari-

Kortteja ja taidepäiväkirja

 Viikko sitten torstaina Art journal - kurssilla oli puhetta, josko ajeltaisi Vihtiin ystävämme Outin kahvilaan ystävänpäiväteemaiseen askarteluiltaan. 

Ei vielä silloin tiedetty, että kokoonnutaan

 jo seuraavana tiistaina eli toissapäivänä.

Cafe Neilikan neilikat 🩷🤍🩷

Oli kiva käydä tuulettumassa kotikaupungin rajojen ulkopuolella. Matka taittui nopeasti ja olimme perillä melkein tuntia aiemmin. Hyvin ennätettiin nauttia kupposet kuumaa odotellessa.

Pikku hiljaa pöydän ympärille kerääntyi kahdeksan innokasta askartelijaa ja meillä oli herraseuraakin. 

Oli outoa lähteä matkaan ilman isoa kassillista omia askartelutavaroita. Minulla oli mukana pieni pussukka, jota kutsun askartelun ensiapulaukuksi. Siinä pidän  muun muassa pieniä saksia ja piikkityökalua. Eri kokoisia korttipohjia otin myös kotoa mukaan.

Ehkäpä omien tarvikkeiden puuttuessa

 sain yllättävän monta korttia valmiiksi.

Lisään kortteihin vielä jotain,

kun tiedän kenelle kukin matkaa.

Tiistaina herkuteltiin juustokakulla

ja kinkku-mozzarellapasteijoilla.

~☆~

Tänään oli jälleen Art journal -kurssi-ilta.

Poistin kotona kirjasta sivuja ja jatkoin vielä tänään sivujen liimaamista yhteen ja gessolla päällystämistä.

Vielä muutama sivu jäi liimattavaksi ja sitten kirja onkin valmiina ja voin alkaa taltioimaan luontoelämyksiä.

Kirjassa on kuvia luonnosta ja etsin lehdistä lisää luontoaiheisia kuvia jo valmiiksi.

Tuntuu kutkuttavan mukavalta odottaa sitä hetkeä, kun ensimmäinen päiväkirjan sivu on valmis 🤭

-Sari-