Ensilumi

 Aleksis Kiven päivä ja 

suomalaisen kirjallisuuden päivä.

Voisikohan nyt myöntää syksyn tulleen, kun itselläkin oli ulkona jo kylmä. Lämmintä +4°C ja tuulinen päivä. Aamupäivä oli sateinen.

Ensilumikin on tilastoitu tälle syksylle. Koillismaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Savoon satoi yöllä ensilumen. Puolangassa lunta oli aamulla yhdeksän aikaan peräti 19 senttiä.

Kylmästä huolimatta kelloköynnöksen kukkanuppu oli auennut ja väri muuttunut violetiksi. Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka, jonka itse kasvattamastani taimesta tänä vuonna näen.

Daaliat tuovat edelleen 

perennapenkissä väriä etupihalle. 

Lupasin Hannille laittaa kuvan 

keijunmekon siemenpalleroisista. 

Kävin iltapäivällä kurkkimassa keijun helmojen alle 🤭 Olen itse odottanut palleroiden muuttumista ruskeiksi, mutta äiti otti jo nyt noita sisään kuivumaan.

Pitänee ottaa muutama pallero itsellekin, kun en tiedä saanko omasta kelloköynnöksessä siemeniä.

Otin mukaan askartelutarvikkeita, jos jossain vaiheessa kaipaan käsillä näpräämistä ja saan vähän edistettyä keskeneräisiä kasaamisia täällä ollessa.

Peuroilta puuttui silmä ja nenänpää,

joiltakin vähän enemmän.

Livetallenteet kestävät facessa 30 päivää ja näiden vauvakorttien live oli katsottavissa enää muutaman päivän. Otin materiaalit mukaan ja tein itselleni muutaman bodykortin malliksi viime sunnuntaina.

Torstaiaamuna ennätin laittaa riisipiirakat lämpiämään mutta syömättä jäi sillä kertaa. Hampaasta lohkesi pala lihapalaa pureskellessa ja hammaslääkäriin piti päästä.

 Onneksi veli oli mökillä käymässä ja kyyditsi kaupunkiin. 

Niin kiitollinen hänelle avusta 💖

Pääsinpähän samalla bongaamaan 

Markon linnunpöntön ❤️

Pönttö oli lähellä auton pysäköintipaikkaa.

Rakennus esittää Salosen taloa, joka sijaitsi aikoinaan Olavintorin laidalla. Talo paloi talvisodan pommituksissa. 

Lehtien pudottua linnunpöntöt löytyvät helpommin. Uusia pönttöjä on tänäkin vuonna jossain päin kaupunkia. Lähes 10 vuoden takaisia pönttöjä ihastelin taas Varparannan hautausmaalla.

Jos hetken katsoisi vielä lauantai-illan viihdeohjelmia ja kääriytyisi peiton alle katsomaan Areenan tarjontaa.

Toisen kauden Nepobaby-jaksot ennätin jo katsoa, Cooper ja Fry sarjasta on vielä kaksi viimeistä katsomatta. 

Hyvää mielenterveyspäivää!

-Sari-

Wolkoffin talomuseo

 Vietettiin heinäkuisena torstaina museopäivä kuopuksen kanssa. Ensin käytiin kahdestaan Wolkoffin talomuseossa ja muruset otettiin mukaan Luumäelle.

Luumäen matkasta jo kerroinkin. Lähdetään matkalle toiseen museoon ja aikaan parin sadan vuoden taa.

Oikealla olevasta ovesta pääsee ravintolaan, joka on vuonna 1848 rakennettu pakaritupa ja ainoa jäljellä oleva vanhan pihapiirin rakennuksista.  

Ravintolassa on tyttären mukaan hyvä lounas ja sen voi nauttia ulkona sisäpihalla. Mukulakivetkin ovat parin sadan vuoden takaa. 

Wolkoffin talomuseo sijaitsee Lappeenrannan keskustassa, lähellä Raatihuonetta. Kauppakartano on vanhimpia Lappeenrannan säilyneistä puurakennuksista. Kauppias Claudelin rakennutti kartanon vuonna 1826.

Talo on ollut Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983 neljän sukupolven ajan. Suku lahjoitti talon museoksi vuonna 1988. Yleisölle museo avattiin kesäkuussa vuonna 1993. Avaaminen myöhästyi vuotta aiemmin tehdyn tuhopolton vuoksi.

Museokaupan vitriinissä  oli esillä ystäväkirjoja. 

Niissä olevia kiiltokuvia katsellessa ajattelin Enkulia 💗

Terkkuja Enkulille 💙

Museokauppa ja lipunmyynti on tilassa, jossa ennen oli kauppa. Sieltä siirrytään ulkokautta talomuseoon, jonka eteisessä laitetaan tossut kenkien päälle. 

Museo ei ole esteetön. Huoneiden välissä on paikoin korkeat kynnykset ja sisään- ja uloskäynneissä on rappuset. Esineiden lisäksi myös kaikkien pintojen koskettelu on kielletty, jotta rakennus säilyy mahdollisimman pitkään ainutkertaisena. Kerran oli pakko oppaan luvalla tukeutua ovenkarmeen, jotta pääsin siirtymään huoneesta toiseen, kun en kantanut tuolia mukanani. Tuoli on istumisen lisäksi myös hyvä kävelytuki.

Ensimmäisenä tullaan saliin, jossa kestittiin vieraita ja vietettiin suuria juhlia. Ruskeiden verhojen kehystämien ovien välissä oli suuri valkoinen kakluuni.

Kuva Wolkoffin talomuseo, opaskirjanen

Salista pääsi naisten työhuoneeseen eli kabinettiin ja työhuoneesta Annan makuuhuoneeseen. 

Työpöydällä on Annan oppilaiden vanhoja kouluvihkoja

Huoneen kirjahyllyillä on kirjallisuutta

monella eri kielellä

Työhuoneen kaakeliuunista alkanut tulipalo tuhosi vuonna 1949 lähes kaikki Marian aikaiset huonekalut. Anna sisusti huoneen Imatran kodista tuomillaan huonekaluilla. Marian aikaisista huonekaluista on jäljellä makuuhuoneen Emma-nojatuoli.

Miesten kabinetti sijaitsi salin toisella puolella. Kabinetissa on toinen sisäänkäynti, tambuuri eli eteiseen vievä matala ovi. Perhe kutsui ovea leikkisästi nöyryyden oveksi. Kabinetissa hoidettiin liiketoimintaa ja luottamustehtäviä.

Miesten kabinetista siirrytään ruokasalin puolelle. Salissa kiinnittää ensimmäisenä huomion suuri ja kaunis vihreä kaakeliuuni. 

Ruokasali kuuluu talon uudempaan jugendsiipeen, jossa huoneet ovat korkeampia ja ikkunat suurempia kuin vanhassa osassa. 

Ruokasali oli perheen olohuone, jossa vietettiin eniten aikaa yhdessä. Iltaisin keskelle ruokapöytää nostettiin samovaari ja nautittiin iltateetä. Kattokruunussa roikkui soittokello, jolla kutsuttiin palvelusväkeä.

Talon kaikki kaakeliuunit sähköistettiin 1970-luvulla 

lastenhuoneen uunia lukuunottamatta.

Takan alareunassa näkyy sähköliitäntä.

Ruokasalin jälkeen oli vanhempien makuuhuone. Huoneen huonekalut ovat näyttäviä loimukoivuisia kalusteita, jotka on saatu myötäjäislahjana Martan vanhemmilta. Ikkunassa olevat jugendaiheiset verhot ovat tarkat kopiot Martan tekemistä alkuperäisistä verhoista. Makuuhuoneessakin on kaunis Rakkolanjoen kaakeliuuni.

Vanhempien makuuhuoneen vieressä on lastenhuone, joka on aiemmin ollut palvelijoiden huone. Huoneessa on kaksi jatkettavaa rautasänkyä ja kukkakuvioinen kehto, jossa on nukutettu vauvoja viidessä polvessa.

 Ainoastaan lastenhuone on sisustettu museon toimesta uudelleen.  Alkuperäiset lelut ja huonekalut on joko ullakolta tai Lavolan maatilalta.  

Kierros päättyy keittiöön, jossa näkyy eniten aikakausien kerrollisuus. 

Tässä olisi Repolaiselle vohvelirauta

(mikäli tämä ON vohvelirauta...)

Uudet keksinnöt kuten AEG- jääkaappi ja mukavuudet kuten vesijohto kuuluvat keittiöön kuten vanha leivinuunikin. Wolkoffin keittiössä leivottiin teen kanssa nautittavaksi kahvikakkuja tai tehtiin hyytelöitä tai hyydykkeitä. Paljon erilaisia vuokia kuitenkin.

Wolkoffin talosta siirryttiin kadun toisella puolella olevaan Taito shoppiin. Sielläkin ihastutti talon historia.

Täälläkin ihana kaakeliuuni

Remontissa löytyneitä tapetinpaloja

kertomassa aikakausien historiaa

Tänä kesäkautena Wolkoffin talomuseossa on päässyt vierailemaan omaan tahtiin, aiemmin vain opastetuilla kierroksilla. Museon keskusteluopas oli nytkin mukana ja häneltä saatiin kysyä mieltä askarruttamaan jääneistä tapahtumista ja esineistä.

Perinteisiä opastettuja kierroksia järjestetään edelleen päivittäin kello 12 ja 16. Kesäkausi päättyy 16.8.2026.

Tässäkin museossa on niin paljon nähtävää, ettei yksi käynti riitä sisäistämään kaikkea. Uudelleen aion mennä käymään, kunhan seuraava sopiva hetki löytyy.

Museokorttini on vanhenemassa tässä kuussa ja aion taas jatkaa sen voimassaoloa vuodella. Luulin, että museokorttini jäi kotiin ja piti selvitellä käyttövaihtoehtoja. Soitto Museokortin asiakaspalveluun ja selvisikin, että pelkkä museokortin numero riittää. Se löytyikin sähköpostista, eikä tarvinnut enempää säätää. Kotona sitten totesin, että kortti oli kahden muun kortin välissä ja mukana koko ajan 😆 Kaikki muut paikat olinkin kaikista laukuistani kotona etsinyt.

Mukavaa elokuista viikkoa!

-Sari-

Kotkaniemi

Hyvää Martan päivää!

Kävimme kuopuksen ja murusten kanssa torstaina Luumäellä Kotkaniemessä. Täällä käynnistä ollaan puhuttu muutaman vuoden ajan ja nyt se toteutettiin. 

Julkaisenkin tämän muisteluni näin Martan-päivänä, koska Ellen Svinhufvud oli mukana Martta-toiminnassa ja Martan päivänä Kotkaniemessä juhlistetaan Ellenin marttatyötä.

Marttojen jäsenkorttia näyttämällä saa 15 prosentin alennuksen museon sisäänpääsymaksuista. Opastusmaksut eivät koske martta-alennusta.

Kotkaniemi oli Svinhufvudien koti vuodesta 1908. Pehr ja Ellen asuivat Kotkaniemessä loppuun asti ja tila pysyi senkin jälkeen suvun hallussa.

Päärakennus Kivijärven suuntaan

Kotkaniemi on toiminut museona vuodesta 2000 ja uudelleen vuonna 2018 laajan peruskorjauksen jälkeen Kotkaniemi-säätiön ylläpitämänä.

Museo on avoinna yleisölle kesäkaudella. Heinäkuussa joka päivä klo 11-17 ja elokuussa suljettu maanantaisin ja 5. elokuuta. Kahvilaan on vapaa pääsy, samoin puutarhassa voi vierailla aina ilmaiseksi.

Museokorttikohde. Peruslippu 12 euroa ja alle 18 vuotiaat ilmaiseksi.

Kotkaniemen kokonaisuuteen kuuluu kotimuseo, kahvila Ellen, museopuutarha, luontopolku, aittarakennukset (jotka ovat alkuperäisiä) sekä entisessä renkituvassa toimiva käsityöputiikki (jossa emme ennättäneet käydä).

Lähde:   Kulttuurihistoriaa ja Kivijärven rauhaa - Laju.fi

 Kotkaniemen tilan on kuvailtu näyttävän kartasta katsottuna siipensä levittäneeltä jättiläiskotkalta, jonka nokan muodostaa kapea Koppolniemi Kivijärvessä. 

~☕️~

Kahvila

Presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon eteläpäädyssä on kahvila Ellen. 

Kesällä virvokkeista voi nauttia ulkona viihtyisällä terassilla.

Ellen Svinhufvudin kakkua piti maistaa.

Ja todeta, etten todellakaan pidä siitä 😁Maistoin palasen ja maistoin vahvan kahvin maun.

Tytär sai syödä loput kakkupalasta. Nautin mieluummin edellisen päivän mustikkapullan, joka oli monin verroin parempaa. 

~🧸~

Leikkiaitta

Ensimmäiseksi mentiin käymään leikkiaitassa. Oikeanpuoleinen osa rakennuksesta oli lähtiessämme jo suljettu. Saapuessamme ulkona oli esillä myynnissä olevia pellavavaatteita.

Vasemmassa päädyssä on lapsille leikkiaitta

Leikkiaitassa oli erilaisia vanhoja hattuja sekä valokuvausrekvisiittaa kuten silmälasit, kravatti, vanerihattuja, joiden kanssa Helvi ja Valma hassuttelivat. 

Kuvassa alla Helvillä on päässään yksi hatuista 

Maisemataululla voi leikkiä magneettieläimillä.

Ellen ja Pehr seuraavat lasten leikkejä.

Huoneessa oli muutama ulkopeli ja piirustusvälineet. Kumpikin tyttö piirsi oman teoksensa, joita en harmikseni ottanut muistoksi mukaan. 

~🖋~

Työhuone

Per Evind Svinhufvud oli Suomen kolmas presidentti.

Valma katseli kummastuneena Pehr-nukkea.

Olikohan se oikea ihminen vai oikeasti vain nukke?

Luumäellä ja Lappeenrannassa sain ihailla useita kaakeliuuneja. Niitä oli museoissa melkein joka huoneen nurkassa.

~🕰~

Sali 

Kotkaniemi ei ollut vain maalaistila vaan myös virkatalo. Sali on sisustettu edustushuoneeksi, joka on tarkoitettu vieraiden kanssa seurusteluun. 

Salin ikkuna edessä on aina ollut huonekasveja. Nykyiset kliiviat ovat Ellenin kliivioiden jälkeläisiä. Punaisen maton Ellen apulaisineen kutoi ryijytekniikalla kolmessa osassa presidentinlinnassa. Kangaspuut oli tuotu presidentinlinnaan Kotkaniemestä.

Ison maalauksen alla on kolme lyijykynäpiirustusta, jotka Pehrin Siperian karkotusajan ystävä Constantin von Hörschelmann piirsi vuonna 1915 ja jotka kuvaavat heidän yhteisiä asumuksia Siperiassa. Iso maalaus on Viron fennougrilaisen seuran lahja presidentille vuonna 1936.

Karhuntalja on luultavasti ostettu Siperian karkotusmatkan aikana.

Kakluunin oikealla puolella näkyy makuhuone.

~🛌~

Makuuhuone

Makuuhuoneessa kiinnitin ensimmäisenä huomioni tuohon Olavinlinna-tauluun, kuinkas muuten. Taulu on aiemmin ollut salissa, minkä huomasin oppaita lukiessani.

Sohvaryhmä on 1800-luvun lopulta ja Ellenin lapsuudenkodista Turusta.

Nojatuolissa on Elleniltä kesken jäänyt villasukka, jota hän kutoi lapsenlapselleen.

Makuuhuoneesta oli suora yhteys taloudenhoitajatar Alma Kottelinin huoneeseen. Ellen saattoi viettää usein vapaa-aikaa yhdessä Alman kanssa istuimilla seurustellen, kun Pehr vetäytyi omiin puuhiinsa työhuoneeseen. 

Sänkyjen pitsipeitot ovat Ellenin tekemiä.

Sänkyjen vieressä olevasta ovesta oli käynti kylpyhuoneeseen. 

Nykyisin kummankin oven takana on kahvilan tiloja.

~✒️~

Verantahuone

Täällä Ellen seurusteli vieraidensa kanssa ja verantahuoneesta he siirtyivät nauttimaan iltapäiväkahveja avoverannalle, josta oli näkymä puutarhaan ja järvelle.

Kirjoituslipasto on ostettu huutokaupasta Turun linnan palon jälkeen.

Rahien verhoilussa on Ellenin tekemä ristipistopäällys.

Ikkunaverhot ovat Ellenin virkkaamat.

Eläintenhoito oli Ellenille mieluista. Kirjakaapissa ja pöydällä on mehiläisen- ja kaniininkasvatusoppaita. Käsitöiden ja eläintenhoidon lisäksi Ellen hoiti puutarhaa ja kasvimaata.

Vasemmalla on Ellenin muotokuva, oikeanpuoleinen on hänen äitinsä Alma Timgrenin muotokuva. Ellen oli kotoisin Turusta ruotsinkielisestä virkamiesperheestä. Ellen ja Pehr puhuivat keskenään ruotsia, mutta lapsilleen Pehr puihui suomea.

Svinhufvudien kuudesta lapsesta vain nuorin, Veikko, muutti Kotkaniemeen asumaan. Ellen oli ahkera kirjeiden kirjoittaja ja lähetti usein tervehdyksiä lapsilleen.

~🚪~

Yläkerta 

Toiseen kerrokseen kuljettiin portaita pitkin, joten käytiin siellä Valman kanssa kahdestaan. Koska museossa pitää muistaa olla koskematta esineisiin, oli yläkerran huone helpotus pienelle lapselle. Siellä sai istua tuolissa ja pelata lautapeliä.

Puuhahuone lapsille

Kotkaniemen täysihoitola-aikaa esittävä huone

Kokoustila

~📜~

Näyttely Svinhufvudista Ukko-Pekaksi

Kotkaniemen vaihtuva näyttely vuosina 2026 - 2027 avaa Ukko-Pekan sankari-imagon syntyä ja repeämiä ja julkisuuskuvaa valtiopäämiehestä Kotkaniemen isännäksi.

Millaiset mahdollisuudet Suomen ensimmäisellä julkkispresidentti Svinhufvudilla olisikaan ollut hyödyntää mediajulkisuutta tämän päivän somekulttuurissa.

Vanha putkiradio

Kun olimme tutustuneet museotaloon, kävimme kiertämässä luontopolun. Oli mitä mainioin sää, pilvipoutainen eikä auringon paistaessa metsän siimeksessä tullut liian kuuma. Meillä vierähtikin aikaa niin kauan, että museo oli jo sulkeutumassa, kun palattiin takaisin päärakennukselle. Juuri ja juuri ennätettiin vielä vessassa käymään eikä tarvinnut mennä puskapissille.

Venekoppeli 

Niemen pohjoisrannalla Paijainlahdella sijaitsi aikoinaan pärekattoinen venekoppeli, jonka perustukset ovat näkyvillä vedenpinnan laskun myötä. 

Ellen-rouva piti venekoppelin vieressä ankka-aitausta.

Kivijärvi tarjosi mainiot veet kalastamiseen, veneilyyn ja Svinhufvudin kouluaikaiseen harrastukseen purjehtimiseen. Pehrin aamurutiineihin kuului käydä katsomassa rannassa venettä. Kesällä vuonna 1940 venevalkamaan saapui isännän ostama 5,5 metrinen, kaksimastoinen ja spriipurjeinen vene, joka osoittautui hyväksi ja käyttökelpoiseksi Kivijärjellä.

Kivijärven saaret olivat Pehrille mieluisia metsästysmaita. Metsästysretkiä tehtiin usein veneellä sulan aikaan suurimpiin saariin, Iso-Rapasaloon ja Vähä-Rapasaloon.

Kovakuoriaisen pelastaja Kivijärven rannalla

Kun päästiin rantaan, löysivät tytär ja Valma rantaveteen joutuneen kovakuoriaisen, jonka pelastivat kuivalle maalle.

Koppolniemi

Reilu puoli kilometriä pitkä, luontopoluksi kunnostettu reitti kiertää niemen ympäri. Matkan varrella on infotauluja alueesta ja Svinhufvudien historiasta. Polkua myötäilee myös taidepolku, jonka ensimmäinen teos on parkkialueen laidalla.

Koppolniemessä perhe kävi kävelyillä ja eväsretkillä sekä kesäisin uimassa. Kotkaniemen tilaan oli aikoinaan kuulunut myös pitkä hiekkaranta. Nykyisin asutusta on lähellä tilan molemmin puolin.

Kalliorannalta avautuu näkymä Kivijärvelle ja 

Ytsaareen, Parkkisaareen ja Haudansaareen.

Koppolniemen rannassa

Niemen ohi kulki 1960-luvulle asti Väliväylän uittoreitti. Olipa eräänä kesänä muuan metsäpomo kysynyt uittotöihin apua rannalla olleelta presidentti Svinhufvudilta. Svinhuvud oli luvannut lähettää miehen apuun, koska ei itse ennättänyt. Metsäpomo oli udellut apuun lähetetyltä pehtoori Reetulta, mikäs mies se rannalla oli ollut, kun ei uittohommiin kerennyt. Reetu oli pomolle vastannut, että presidentillä oli muitakin töitä. Miten lie metsäpomo tähän tietoon suhtautunut 😂

Uimakoppi

Puutarhasta laskeudutaan polkua pitkin Svinhufvudien aamupäivän uimarannalle. IItapäivisin uitiin talon toisella puolella sijaitsevalla rannalla, jonne aurinko paistoi iltapäivällä.

Punavalkeaa uimakoppia on kunnostettu 2000-luvulla.

Sisällä on pieni valokuvanäyttely.

Uimakopilta vähän matkaa huomasin mustassa laatikossa kaksi silmää. Se olikin aarrearkku, johon oli kätketty korusaalis.

Palasimme kasvimaan ja puutarhan kautta takaisin päärakennukselle ja tyttöjen nautittua tunnin luontopolun kiertämisen jälkeen välipalan olimme valmiit jatkamaan matkaa.

Kotkaniemeen ajettiin Luumäen kirkon kautta.

Ovi oli avoinna, mutta emme käyneet sisällä

Kumpikin tyttö nukahti matkalla Lappeenrantaan. Ajoimme satamaan ja kävimme Kaunis Veera -laivalla nauttimassa illallisen. Söin kesän ensimmäisen ja ainoan muikkuannoksen.

Pikisaaren paistetut muikut ja perunamuusi

Kylläiseksi en tuosta annoksesta vielä tullut, joten illan päätteeksi kävelimme vielä Tujuun ja otin mukaan Kesäheilan, jonka mieskullan kanssa nautimme yhdessä hotellilla.

-Sari-