Viimeistä päivää

 Tänään olikin viimeinen kerta kun kokoonnuttiin kirjastoon Art journal -pajalle. Nyt voin vähäksi aikaa unohtaa luontopäiväkirjan päivittämisen ja vaikkapa järkkäillä askartelutavaroita seuraavaksi. Kirjan jätin kirjastoon, josko vaikka päätyisi esille näyttelyyn.

Kevät on maaliskuun alusta alkaen edennyt niin nopiasti, etten ole ennättänyt millään pitämään päiväkirjaa ajan tasalla. Osaksi syynä on myös se, että olen joutunut odottamaan kirjassa käyttämiäni valokuvia jonkin aikaa. Toisekseen olen ollut poissa monena torstaina tai sitten jonkin juhlapyhän takia ei olla kokoonnuttu ollenkaan ja kirjan työstämisessä on ollut viikkojenkin tauko.

Pari viikkoa olen nyt yrittänyt tomerasti askarrella kotona ja jotain olen aikaiseksi saanutkin. Useampi sivu on vielä kesken kevään havainnoista, joita pääsen taltioimaan kesäkuun jälkeen.

Ensimmäisiä sivuja, joihin  kevään aikana 

sain väriä valkoisen gesson  päälle.

Muisto päivästä, jolloin kuulin ensimmäistä

kertaa peipon laulavan 🎶🎶🎶

Ja päivästä, jolloin joutsenet lensivät ohitse huutaen

niin että sisälle saakka kuului kova meteli.

Gessolla pohjustetuille sivuille olen tehnyt taustoja Infusions vesivärijauheilla. Niillä saa nopeasti tehtyä valmista ja on itsellekin yllätys, millainen lopputulos on. Laitoin kynttilänjalan tuohon vasemmalle sivulle painoksi ja siitä jäi niin kiva kuvio, että tein useammankin. Oikeanpuoleiselle sivulle innostuin tekemään rinkuloita vähän enemmän 😁  

Tällaisia taustoja oli aikomus suihkutella tänään muutama lisää, mutta 2,5 tunnissa en ennättänyt kaikkea suunnittelemaani toteuttaa. Käsittelin gessolla useamman aukeaman, kun oma gessoni tuoksuu niin voimakkaalle, etten voi sitä kirjaan käyttää.

Olen nyt niin tykästynyt näihin taskuihin, että 

niitä pitää näköjään laittaa useammalle sivulle.

Kuvat olen liimannut taskun päälle ja taskussa on sitten tilaa tagille, johon teen muistiinpanoja.

Helmikuun toisesta päivästä alkaa tämän vuoden luontokokemusten tallentaminen. Yhdessä koirakaverin kanssa ollaan kuljettu ja nautittu ensin talven pakkasista ja lumisista maisemista ja sitten seurattu kevään etenemistä puistokävelyillä.

Työpaja jatkuu taas elokuussa.

Hyvin suosittu on ollutkin ja tänäänkin kävi muutama nainen tutustumassa toimintaan.

~☆~

Tänään kotiin tullessa huomasin kävelytien varrella simpukankuoret. Varmaan on varis tai joku muu iso lintu näitä nokassaan tänne saakka kuljettanut. Näkisinpä joskus, mistä päin näitä kiikuttavat.

Simpukka syöty

Tiistaina koulin lattialla kukkia ja yks kaks polvi meni siinä istuessa sijoiltaan. Onneksi yletyin avaamaan takaoven ja huutamaan apua, kun puhelin oli tietenkin makuuhuoneessa. Naapuri oli kotiutunut jo reissultaan ja kuuli huutoni. Hän soitti ensihoidon paikalle ja siinä asentoa muuttaessa polvi onneksi napsahti paikoilleen. Voi sitä huutoa ennen sitä ja miten kipu lakkasi heti, kun polvi oli kohillaan. 

Lääkäri laittoi lähetteen röntgeniin ja tänään kävin kiireajalla näyttämässä polvea terveysasemalla. Nyt on lähete ortopedille ja lääkäri arveli siellä käynnin ajoittuvan kesän jälkeen ja neuvoi ottamaan tässä vaiheessa yhteyttä fysioterapeutille.

Aamulla oli toisenlaista ihmeteltävää 💩

Silloin oli tuoreet papanat, iltapäivällä 

näytti mustapippurikasalta 😂

Puiston nurmi on leikattu tänään ja nurmi näyttää kovin vaalealta. Poissa ovat nurmea koristaneet keltaiset voikukat ja kukkien mukana murskautuneet hyönteiset. Linnut taas ihmettelevät, kuka on vienyt ruuat pöydältä.

Omenankukkien myötä toivottelen

Ihanaa loppuviikkoa!

-Sari-

Helvin albumi

 Ensimmäinen albumi

 💗

muruselle

Sain albumin hyvin alkuun kotona ennen pääsiäistä, mutta kyllä siinä oli tekemistä vieläkin moneksi tunniksi. Pakkasin pääsiäiseksi mukaan kassillisen askartelutarvikkeita ja jatkoin kansion kokoamista vielä äidin luona maanantaina ja tiistaina. Enkä ihan valmiiksi asti sitä sittenkään saanut, ennen kuin päästiin kuopuksen luokse.

Tai no, ei sen ihan valmis tarvinnut ollakaan. Sidoin sivut kiinni toisiinsa narulla, jotta albumiin voi lisätä vielä sivuja. Sitten voi miettiä lopullista kiinnitystapaa, paksuudesta riippuen, kun kuvatkin on albumiin tallennettu.

Ensimmäiselle aukeamalle voi laittaa 

ensimmäisen kuvan ja syntymätiedot. 

Ensimmäiset sivut päällystin Alchemy of Art ´in kuviopapereilla vanhoista kokoelmista My little Baby ja Hello Baby (kumpikin koko 8 x 8 tuumaa). Yhdestä paperista sain leikattua kahdelle albumin sivulle suloisen taustan.

Paperipakkauksessa oli kutakin paperia kaksi samanlaista, joten kuviopaperia riittää Väinönkin albumiin. Tulee edukkaaksi, kun paperipakkaukset olivat löytö poistotuotteista -40 % alennuksella.

Normaalihintaisena hankin Ciao Bellan uuden Lunibloom paperipakkauksen ja Fuzzy cut leikattavia kuvia. Taustalle varastoista löytämääni yksiväristä kartonkia ja erilaisia valokuvakehyksiä, joita koristeli Lunibloomin kuvilla.

Käytin ensimmäistä kertaa tuota kamera-leimaa. Leimsetin hankinnasta on jo aikaa, mutta jäänyt käyttämättä vielä, kun ovat liian isoja kalenterissa käytettäväksi.

Kameran leimasin stanssatessa tulleille hukkapaloille ja kartongille liimasin piirtoheitinkalvosta suikaleen, jotta kartonginpalasen pystyy poistamaan näppärästi. Mikäli sekä kartonki että valokuva mahtuvat kehykseen, voi kartonkiin kirjoittaa kuvaan liittyvät muistot.

Alla oleva aukeama on 1-vuotissynttärikuville. 

Helvi sai lahjaksi kummeilta pehmolaaman, joka on niin iso, että on vielä tyttöä korkeampi. Lahjasta muistuttamaan liimasin ensimmäiselle sivulle tuon kuvan laamasta ja varmaan sille sivulle tulee kuva Helvistä laamaa halaamassa 😍. 

Laama ja paljon muita eläimiä riittää leikattavaksi Craft O´clock leikekuvapakkauksista Baby girl Universe ja Baby boy Universe (jota tilasin vahingossa kaksi) moneksi vuodeksi. Pakkauksessa on valtavan paljon erilaisia kuvia, eläimiä, leluja, vauvanvaatteita ja numeroita aina 11 ikävuoteen saakka. Tuli kerralla hankittua materiaalit kortteihin viidelle muruselle moneksi vuodeksi eteen päin.

Takakansi

Jospa näitä albumeja nyt rohkaistuu tekemään useampiakin.

-Sari-

Maistuva maaliskuu

Onkohan Repolaisella  maaliskuun haastetta  suunnitellessaan ollut jo Afrikan rolexit mielessään 🤭

Miltä MAISTUU sinun MAALISKUU?

Kiitos kysymästä!

 Maaliskuussa on maistunut erittäin hyvältä erityisesti askartelu. Harrastuksen parissa on saattanut mennä koko päivä ja enemmän kuin kellon ympäri. Ihan koko kuukauden.

Ensimmäiseksi hurahdin kukkiin.

Kun etsii askartelutavaroita, löytää unohtuneita asioita sieltä täältä. Niin kuin näitä kukan osia, joita olen leikannut aikoja sitten. Sitten kun niitä kukkia alkaa kasaamaan, niin puuttuukin kukka, sisin tai varsi. Ja koska jämäpaloja ei toinna roskiin heittää, tulee leikattua lisää osia ja oravanpyörä on valmis. Aina on jostain kukasta jäänyt ainakin yksi ylimääräinen osa😁

Maaliskuussa on maistunut myös järjestelmällisyys - ainakin hetken. Aloitin leikkaamalla värikartat uusista helmiäiskartongeista ja yksivärisistä kartongeista. Niiden värisävyt on helppo etsiä, kun kartongit ja varausvahvistus on vielä samassa paikassa.

Mikä olikaan se värisävy, jota pitää hankkia lisää?

Maaliskuussa alkoi maistumaan myös albumiprojekti. 

Monta vuotta olen suunnitellut rakentavani jonkinlaisen (monimutkaisen) albumin murusille, mutta en ole luottanut itseeni. Nyt on tarvikkeet sen verran yksinkertaiseen albumiin, että vihdoin ensimmäinen albumi on tekeillä. Tämän saa ensimmäinen tämän vuoden 1-vuotias ensimmäisen vuoden kuvamuistojen tallentamiseen.

Muistan mummon valokuva-albumin, joka oli tällainen 

suorakaiteen muotoinen. Tämä on pienemmässä koossa.

Kuumailmapallo on yksi lemppareistani askartelussa.

Tällä hetkellä niitä on paljon leikekuvina ja 

stansseilla leikkaamalla saa lisää.

Poistokorista löytyi suloisia vauva-aiheisia paperikkoja.

Eihän näistä voi tulla kuin söpöjä sivuja 😊

Albumin koristeluun tarvitsen leikekuvan jos toisenkin. Kuvia on ollut leikattavana arkkikaupalla, joten onneksi on myös maistunut ✂️ näin maaliskuussa. 

~☆~

Maaliskuussa on saatu nauttia auringosta, mutta toki pilvisiäkin päiviä on ollut. Satanut on niukasti. Alkukuun lämpimät päivät ovat vaihtuneet lähes normaaleihin ajankohdan asteisiin.  Jos ei olisi vaihtelua, niin huomaisiko niitä kivoja asioita lainkaan? Pitkä pakkaskausi ja melko vähäluminen talvi johti siihen, että lumet katosivat ennätysvauhtia täältä meiltä päin ja lumetonta on ollut jo viikkoja. Ystävän lähettämät lumikuvat ovat aiheuttaneet ihmetystä etelän eläjällä. 

Maaliskuussa viimeistään viherpeukalo alkaa syyhyämään. 

Paitsi että tänä keväänä siemenpussit ovat saaneet olla syrjässä ja tomaatinsiementen kylväminen meinasi unohtua. Ystävä laittoi kuvan ostoksistaan ja niinpä minäkin kävin muutaman pussin muiden ostosten ohella. Kun ulkona on vielä ruskeavoittoista, voi makustella minkälaista väriloistoa sitä kesällä voisi ollakaan.

Maaliskuun makuihin 

pääsee mukaan ehdottomasti nämä herkut. 

Yhteen aikaan näitä oli usein lounaslistalla, mutta enpä ole pitkään aikaan huomannut. Tosin säännöllinen lounastarjonnan seurailu on supistunut kolmeen tai neljään ravintolaan. 

Kun huomasin lounaslistalla porsaanposket, ei tarvinnut miettiä kävisinkö kyseisellä viikolla lounastamassa ja kaupassa. Sattui vielä hernekeittopäivälle, joten sain maistella molempia herkkuja 😋 😋😋

Maaliskuussa makustellaan jo aavistusta kesästä

ja tuoksutellaan ulkona kuivattua lakanapyykkiä.

Kukkanen kerrallaan lupaa väriterapiaa.

Sinivuokko vihdoin avaa kukkiaan

monen kylmän päivän jälkeen 💜

Aurinkoista maaliskuun viimeistä 

🐝 😊 🐝

-Sari-

Vesiputous

 ....vailla vettä.

Vesiputoukseksi kutsuttu tekniikka albumeissa ja korteissa on kiehtonut suunnattomasti pidemmän aikaa. Laittaisin näitä putouksia jokaiseen askarteluun, mutta olen käyttänyt sitä ainoastaan kerran.

Tänään löysin juutuubista hyvän ohjeen tällaisen vesiputouksen tekemiseen ja iltapäivällä päätin kokeilla, osaisinko vielä tuollaisen kasata.

Oikeasti tämän tekeminen on tosi helppoa.

Suorakaiteen muotoiseen kartonkiin tehdään nuuttaukset 7 sentin, 9 sentin,  11 sentin ja 13 sentin kohdalle. Kartonki on kooltaan 9 cm x 28 cm.

Teipit nuuttauksen viereen ja näihin kohtiin teipataan (tai vaihtoehtoisesti liimataan) kartonginpalat.

Tässä koossa 7 cm x 9 cm.

Näin kartonginpalat asettuvat limittäin päällekkäin.

Ennen edellistä vaihetta leikkasin kaikki kartongit valmiiksi ja teippasin värilliset kraftin kartongin päälle.

  Teippauksessa käytetään kaksipuolista teippiä. Ja kiinnityksen voi tehdä myös liimaamalla. Tai kumpaakin tapaa käyttäen, kuten usein teen. Teippaan ensin yhdestä kohtaa (alhaalla vasemmalla teippi keskellä kraftia kartonkia) ja asettelen kartongin paikoilleen. Sitten liimaan muut kohdat.

Jos tästä tulisi osa albumia, mittaisin kartongit valokuvien koon mukaisiksi. Tärkeintä on, että tämä runko mahtuu albumin sivulle.

Kun kätköistä löytyi iso lehtiö näitä mieluisia murretun sävyisiä kartonkeja, olisin tehnyt vesiputouksia vaikka kuinka monta varastoon. Täytyy säästää tuota kraftia kartonkia, ennen kuin löydän sille vaihtoehdon rasioiden tekemiseen. Puuttuu vielä muutama rasia, ja sitten on yhden joulukalenterin 24 rasiaa leikattu ja liimattu - ja pääsen tekemään seuraavaan kalenteriin rasioita.

Kun tuota oikeanpuoleista lärpäkettä vetää, kääntyvät nuo pienemmät osat vuorotellen taaksepäin. Jotta näin tapahtuu, kiinnitetään alin pienistä osista taustaan kartonkisuikaleella.

Tässä mallissani tuo suikale ei juurikaan erotu, mutta sijaitsee tuossa oikeanpuoleisen pienemmän osan reunan paikkeilla. Leikkasin kartongista palasen taustaksi, jotta sain malliin myös tuon suikaleen, kuten se tulisi albumiin tai korttiin.

~☆~

Tänään aurinko armas paistoi useamman pilvisen päivän jälkeen. Lämmintä oli iltapäivästä +11°C ja kävelyllä jäin katselemaan yhden omakotitalon takapihalla kukkivia krookuksia, kun koirakaveri keskittyi nuuhkimaan kävelytien pientareita. 

Niitä krookuksia oli paljon 💜💙💙💜

Kotipihalla kukkii vain lumikello

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Ulvova susi

 Skräppäyskipinään yritin saada tulta vaihtamalla Repolaisen kanssa materiaaleja joulukuun 2024 puolella neljään sivuun. Kaksi noista neljästä on saatu julkaistua, kaksi on vielä julkaisematta. Ensimmäisen sivun julkaisupäivä oli 11.2.2025 ja toisen 17.3.2025. Sitten tulikin pitkä tauko.

Tähän vaihtoon ei suinkaan lähdetty hampaat irvessä vaan lempeästi, sopivasti omaan tahtiin tehden.

Hiljaa hyvä tulee ja minulle, vielä aloittavalle skräppääjälle, tämä rauhallinen tahti on ollut mahdollisuus etsiä ja omaksua oma tapani toteuttaa muistojen tallentamista. 

Skräppäämisen maailmaan olen tutustunut jo vuodesta 2010 alkaen, jolloin aloin käymään silloin toimineessa Askartelu Amalian työtilassa. Siellä moni kävijä teki skräppileiskoja ja ainakin yhden sain minäkin tehtyä. Mutta ei ollut tuolloin miun juttu ollenkaan. 

30,5 x 30,5 senttiä kooltaan oleva skräppipaperi oli ihan liian suuri  ja ahdistava alusta. En ymmärtänyt tuolloin enkä vieläkään, miten isolle paperille laitetaan vain yksi valokuva ja paperi muutoin koristellaan. Kamalaa tuhlausta ja viehän nuo leiskat hirveästi tilaa. Vain tällaisia yhden kuvan leiskoja siis näin tuolloin.

Kun tutustuin tapaan skräpätä eli tallentaa valokuvia leikekirjojen tapaan koristellen sivuja pitsillä, vintagetyylillä ja muistoesineillä, aihe alkoi tuntumaan enemmän omalta.

Sitten kun leikkasin omat sivuni pienempään kokoon, noin 20 x 20 senttiin, tuntui kuin olisin löytänyt skräppäysmaailmaltakin oman kodin 🏠

Skräppäyksen käsikirjakin (jonka olen saanut aikoinaan esikoiselta lahjaksi) on alkanut avautumaan uudella tavalla vinkkeineen. Skräppäyksen historiakin on mielenkiintoista. Ennen valokuvien aikaa tallennettiin ajatuksia, reseptejä, runoja ja sitaatteja päiväkirjoihin, muistikirjoihin ja käsintehtyihin albumeihin. Myös taiteilijat ja tieteilijät ovat koonneet piirustuksistaan, kirjoituksistaan ja ideoistaan albumeja, kuten Leonardo da Vinci. Hänen albuminsa ovat innoittaneet nykyistenkin kuviopapereiden ja jopa leimamusteiden suunnittelijoita ja valmistajia.

Löysin toissa viikolla verkkokaupan poistotuotteista 

sopivan kokoiset albumin kannet jo valmistuneille sivuilleni 💟

Tämä uusi stanssi oli skräppäystäkin ajatellen hyvä hankinta. Albumissa on kuusi kierrettä ja käyttämässäni kartongista reikiä oli vain kolme. Kun kiinnitin kartongin tuohon lisäosaan, sain leiskat siististi albumiin ja just passelisti sopiviksi 👌

Tämän lyhyen johdannon jälkeen

varsinaiseen aiheeseen  😁

Nyt julkaisuvuorossa ulvova susi

eli Repolaisen lähettämistä materiaaleista 

kootut sivut tällä kertaa.

Sivut valmistuivat jo syyskuussa, mutta 

jäivät silloin viimeistelemättä tekstien osalta. 

Eihän tässä voinut käyttää muuta Reidar Särestöniemen taulusta otettua kuvaa 😁 Lisäsin vielä pienen taskun, johon mahtuvaan pieneen tagiin kirjoitan muistoja tästä museopäivästä.

Nyt on tekstitys paikoillaan ja viime vuoden toukokuisen museosunnuntain kootut teokset kuvamuistoina uusien kansien välissä. Menihän noiden kirjainten leikkaamiseen ja liimaamiseen pari päivää ja kuvien ottamiseen piti odotella aurinkoista päivää.

Nyt pitäisi etsiä vielä alpakat ja sommitella viimeisistä materiaaleista sivut.

Tänään kolmen viikon tauon jälkeen Art journal-kurssille

- pakkaamaan pikku kassi ja menoksi.

Mukavaa maaliskuun jatkoa!

-Sari-

XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-