Ilta Saimaalla

 Olipa ihanaa pulahtaa Saimaan syleilyyn. 

Vesi oli taas lämmintä, +24°C.

Olen saanut seurata joutsenpariskunnan elämää muutaman päivän aikana. Ennätinkin kaipaamaan noita valkosiipiä monta päivää. Ensin näyttytyi toinen ja luulin jo sen menettäneen puolisonsa, mutta nyt ovat olleet tiiviisti yhdessä. 

 Viettävät aikaa kaislikon reunalla tai uivat syvemmälle kaislikkoon sinne kätkeytyen. Tänäänkin olivat pitkään näkyvillä, varmaan ruokaa etsien. Ovat kuitenkin niin kaukana, etten saa niistä kuvia otettua.

Kurjet ovat myös lentäneet iltaisin tästä rannan ohi jonnekin vastarannan metsikköön. Enää ei ole aamuisin kuulunut kurjen ääniä. Silti herään viimeistään kuuteen mennessä.

Kävin vielä ihailemassa punaisena

 hehkuvaa taivaanrantaa.

Hyvää yötä!

-Sari-

Auringonlasku

 Elokuun ensimmäinen auringonlasku.

Tänään vietettiin rannalla monta tuntia uiden, saunoen ja vaihtaen kuulumisia sukulaisten kanssa. 

Grillissä valmistui kukkakaali ja kesäkurpitsa. Makkaraakin oli.

Ihana päivä ja ilta 

🧡 🧡 🧡

-Sari-

Lintubongailua

 Jos iltaisin ei ole rannalla juurikaan kuulunut lintujen ääniä, on aamulla liikkunut siivekkäitä.

Räkättirastaat pitävät eniten meteliä. Ne etsivät ruokaa aamukasteen kostuttamasta ruohikosta. Emonsa kokoinen poikanen hyppii emon perässä nokka avoinna ruokaa pyytäen. Emo antaa löytämänsä hyttysen tai muun herkun poikaselleen.

 Urakkaa on yhdenkin jälkikasvun kasvattaminen tänä kesänä, kun hyttysiäkin on niin vähän. Itikkamagneetti mieheni on tähän mennessä päässyt liiskaamaan vasta ensimmäisen itikan.

Kaislikon reunalla vastarannalla näkyy tumma juova. Kohdistan kiikarit siihen suuntaan. Peräkkäin uiskenteleva joukko suuntaa syvemmälle kaislikkoon ja katoaa näkyvistä. En erota niin kaukaa, mitä vesilintuja ovat.

Siirryn seuraamaan keskellä lahtea yksin uiskentelevaa lintua. Juuri kun saan tarkennettua kiikarini, lintu sukeltaa veden syvyyksiin. Jään tarkkailemaan, milloin lintu ilmestyy uudelleen veden pinnalle.

Kuulen ihmisten puhetta. Pian kuuluu veneen moottorin ääni ja kalastajat ohittavat rantamme. Aivan liian lujaa. Aallot paiskaantuvat semettireunoihin, joihin vuodet ovat muutoinkin jättäneet jälkensä. On pyydetty hiljentämään, mutta eivät välitä. Mitä jos olisin ollut juuri tuolloin uimassa heidän reittinsä tuntumassa.... Tuskin olisivat huomanneet vihreän piponi "antennia".

Näen, kun iso lintu räpyttää hädissään siipiään pyrkien pakoon kohti kiitävää venettä. Oliko sama lintu, jota odotin pinnalle nousevaksi? 

Räkättirastaita ei enää näy, kuulu. Vastarannan kaislikossa näkyy liikettä. Neljä vesilintua ui lahden suuntaan kaislikon kätköistä. Neljäkö niitä vain oli? Ei, kyllä tuolta useamman metrin jäljessä ui vielä yksi ja kiiruhtaa edellä kulkeneiden perään. Hetken kuluttua kaislikosta lentää kuudeskin lintu ja laskeutuu joukon vetäjäksi. 

Keskelle lahtea ilmestyy uudelleen aiemmin aiemmin näkynyt yksinäinen lintu, nyt melkein kohdalleni. Pyörii hetken aikaa ympyrää ja sukeltaa sitten syvyyksiin. On se kuikka, jonka uiik-huudon edellisenä päivänä kuulin. Onko se jäänyt ilman puolisoa ja jälkikasvua, surkuttelen mielessäni. Viime kesänä seurasin samaisella lahdella neljän kuikan elämää.

Tänään kasaantuu pilviä taivaalle ja tuuli tuntuu mukavalta. Lämpötila kapuaa tänäänkin 30 asteen tienoille. 

Nyt on jo +27,7°C.

Turkasen helteistä päivää!

-Sari-