Elävät veistokset ja varpaat

 Kalenterin sivu on käännetty jo elokuulle, mutta palataanpa vielä heinäkuiseen päiväämme Lappeenrannassa. 

Lähtöaamuna poikettiin vielä Hiekkalinnalla.

Tämän vuoden teemana on 

Elävät veistokset.

Veistosten luona on ohje (QR-koodi) kävijälle, kuinka voi ottaa illuusiokuvia veistosten kanssa. Pisan kalteva torni on varmaan näistä todellisuudessakin tunnetuin illuusiokuviin.

Lintu matonen suussa menossa ruokkimaan poikasiaan.

Poikaset vähän matkan päässä alempana odottamassa.

Veistoksen ideana on, että kävijä pääsee olemaan

yksi pesän linnunpoikasista, joita emo ruokkii. 

Pisan kalteva torni

Keijun katse

Yoshi Matsu

Yoshi Matsu osallistui viime vuonna myös Enonkoskella pidettyyn hiekanveiston avoimeen EM-kilpailuun sijoittuen toiseksi ja tänä vuonna Yoshin veistos oli yleisön suosikki. Myös samaisessa kilpailussa tänä vuonna toiseksi sijoittunut (Leaders leads, but nature rules) porvoolainen Timo Koivisto teki hiekkaveistoksen myös Lappeenrannan Hiekkalinnaan. 

Harmittaa todella paljon, että en tänä kesänä päässyt katsomaan Enonkoskelle hiekkaveistoksia. Olisi ollut mukava päästä katselemaan "toista leijonaa". Toisaalta, etukäteen oksetti jo pelkkä tieto Trumpia esittävän veistoksen olemassaolosta (The emperor´s new clothes, joka sijoittui kilpailussa kolmanneksi). Ja oli ollut toinenkin, jonka Satun Kukkapilli-blogista huomasin. Sieltä voit käydä kurkkaamassa osan noista Enonkosken veistoksista.

Gulliver

Repolainen utelee koko kesän haasteessa mitä varpaat saavat kokea kesän aikana. Omat varpaani ovat olleet maailmalla visusti samojen kenkien suojissa, joita käytän kevään, kesän, syksyn ja mahdollisuuksien mukaan myös leudon ja lumettoman talven aikana. Varpaat eivät päässeet uppoutumaan Hiekkalinnan hiekkaan, mutta esittelenpä Gulliverin kummankin jalan varpaat, jotka ulottuvat monen metrin päähän seikkailijan päästä.

Hiekkalinnaa uudistetaan vaiheittain vuoteen 2028 saakka. Aiemmista kesistä tuttu lasten leikkialue pomppulinnoineen ei enää tänä kesänä ole tarjonnut pienimmille samanlaisia aktiviteetteja. Sen sijaan alueella on kolme benji-tramppaa isommille lapsille. 

Tervetulleena lisänä on alueen vihersuunnittelu, jonka myötä alueelle saadaan myös puustoa. Varjoiset alueet ovat enemmän kuin tarpeellisia. Myös jäätelö- ja kioskipalvelut hiekkalinnalla tarjoavat kaivattuja virvokkeita. Torin tarjontaan on kuitenkin matkaa, eikä läheinen Fazerin myymällä kaikilta osin tyydytä tätä vajetta. 

En ennättänyt tutkia, mitä myymälän kylmäkaapeissa on myytävänä. Kävimme myymälässä vilkkaimpaan aikaan heti avautumisen jälkeen, jolloin myymälä kierrettiin jonossa kassoille saakka. Ja nämä kylmälaitteet ovat juuri kassojen luona, jolloin ollaan jo poistumassa myymälästä. 

Aurinkoisia kesäpäiviä!

-Sari-

Wolkoffin talomuseo

 Vietettiin heinäkuisena torstaina museopäivä kuopuksen kanssa. Ensin käytiin kahdestaan Wolkoffin talomuseossa ja muruset otettiin mukaan Luumäelle.

Luumäen matkasta jo kerroinkin. Lähdetään matkalle toiseen museoon ja aikaan parin sadan vuoden taa.

Oikealla olevasta ovesta pääsee ravintolaan, joka on vuonna 1848 rakennettu pakaritupa ja ainoa jäljellä oleva vanhan pihapiirin rakennuksista.  

Ravintolassa on tyttären mukaan hyvä lounas ja sen voi nauttia ulkona sisäpihalla. Mukulakivetkin ovat parin sadan vuoden takaa. 

Wolkoffin talomuseo sijaitsee Lappeenrannan keskustassa, lähellä Raatihuonetta. Kauppakartano on vanhimpia Lappeenrannan säilyneistä puurakennuksista. Kauppias Claudelin rakennutti kartanon vuonna 1826.

Talo on ollut Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983 neljän sukupolven ajan. Suku lahjoitti talon museoksi vuonna 1988. Yleisölle museo avattiin kesäkuussa vuonna 1993. Avaaminen myöhästyi vuotta aiemmin tehdyn tuhopolton vuoksi.

Museokaupan vitriinissä  oli esillä ystäväkirjoja. 

Niissä olevia kiiltokuvia katsellessa ajattelin Enkulia 💗

Terkkuja Enkulille 💙

Museokauppa ja lipunmyynti on tilassa, jossa ennen oli kauppa. Sieltä siirrytään ulkokautta talomuseoon, jonka eteisessä laitetaan tossut kenkien päälle. 

Museo ei ole esteetön. Huoneiden välissä on paikoin korkeat kynnykset ja sisään- ja uloskäynneissä on rappuset. Esineiden lisäksi myös kaikkien pintojen koskettelu on kielletty, jotta rakennus säilyy mahdollisimman pitkään ainutkertaisena. Kerran oli pakko oppaan luvalla tukeutua ovenkarmeen, jotta pääsin siirtymään huoneesta toiseen, kun en kantanut tuolia mukanani. Tuoli on istumisen lisäksi myös hyvä kävelytuki.

Ensimmäisenä tullaan saliin, jossa kestittiin vieraita ja vietettiin suuria juhlia. Ruskeiden verhojen kehystämien ovien välissä oli suuri valkoinen kakluuni.

Kuva Wolkoffin talomuseo, opaskirjanen

Salista pääsi naisten työhuoneeseen eli kabinettiin ja työhuoneesta Annan makuuhuoneeseen. 

Työpöydällä on Annan oppilaiden vanhoja kouluvihkoja

Huoneen kirjahyllyillä on kirjallisuutta

monella eri kielellä

Työhuoneen kaakeliuunista alkanut tulipalo tuhosi vuonna 1949 lähes kaikki Marian aikaiset huonekalut. Anna sisusti huoneen Imatran kodista tuomillaan huonekaluilla. Marian aikaisista huonekaluista on jäljellä makuuhuoneen Emma-nojatuoli.

Miesten kabinetti sijaitsi salin toisella puolella. Kabinetissa on toinen sisäänkäynti, tambuuri eli eteiseen vievä matala ovi. Perhe kutsui ovea leikkisästi nöyryyden oveksi. Kabinetissa hoidettiin liiketoimintaa ja luottamustehtäviä.

Miesten kabinetista siirrytään ruokasalin puolelle. Salissa kiinnittää ensimmäisenä huomion suuri ja kaunis vihreä kaakeliuuni. 

Ruokasali kuuluu talon uudempaan jugendsiipeen, jossa huoneet ovat korkeampia ja ikkunat suurempia kuin vanhassa osassa. 

Ruokasali oli perheen olohuone, jossa vietettiin eniten aikaa yhdessä. Iltaisin keskelle ruokapöytää nostettiin samovaari ja nautittiin iltateetä. Kattokruunussa roikkui soittokello, jolla kutsuttiin palvelusväkeä.

Talon kaikki kaakeliuunit sähköistettiin 1970-luvulla 

lastenhuoneen uunia lukuunottamatta.

Takan alareunassa näkyy sähköliitäntä.

Ruokasalin jälkeen oli vanhempien makuuhuone. Huoneen huonekalut ovat näyttäviä loimukoivuisia kalusteita, jotka on saatu myötäjäislahjana Martan vanhemmilta. Ikkunassa olevat jugendaiheiset verhot ovat tarkat kopiot Martan tekemistä alkuperäisistä verhoista. Makuuhuoneessakin on kaunis Rakkolanjoen kaakeliuuni.

Vanhempien makuuhuoneen vieressä on lastenhuone, joka on aiemmin ollut palvelijoiden huone. Huoneessa on kaksi jatkettavaa rautasänkyä ja kukkakuvioinen kehto, jossa on nukutettu vauvoja viidessä polvessa.

 Ainoastaan lastenhuone on sisustettu museon toimesta uudelleen.  Alkuperäiset lelut ja huonekalut on joko ullakolta tai Lavolan maatilalta.  

Kierros päättyy keittiöön, jossa näkyy eniten aikakausien kerrollisuus. 

Tässä olisi Repolaiselle vohvelirauta

(mikäli tämä ON vohvelirauta...)

Uudet keksinnöt kuten AEG- jääkaappi ja mukavuudet kuten vesijohto kuuluvat keittiöön kuten vanha leivinuunikin. Wolkoffin keittiössä leivottiin teen kanssa nautittavaksi kahvikakkuja tai tehtiin hyytelöitä tai hyydykkeitä. Paljon erilaisia vuokia kuitenkin.

Wolkoffin talosta siirryttiin kadun toisella puolella olevaan Taito shoppiin. Sielläkin ihastutti talon historia.

Täälläkin ihana kaakeliuuni

Remontissa löytyneitä tapetinpaloja

kertomassa aikakausien historiaa

Tänä kesäkautena Wolkoffin talomuseossa on päässyt vierailemaan omaan tahtiin, aiemmin vain opastetuilla kierroksilla. Museon keskusteluopas oli nytkin mukana ja häneltä saatiin kysyä mieltä askarruttamaan jääneistä tapahtumista ja esineistä.

Perinteisiä opastettuja kierroksia järjestetään edelleen päivittäin kello 12 ja 16. Kesäkausi päättyy 16.8.2026.

Tässäkin museossa on niin paljon nähtävää, ettei yksi käynti riitä sisäistämään kaikkea. Uudelleen aion mennä käymään, kunhan seuraava sopiva hetki löytyy.

Museokorttini on vanhenemassa tässä kuussa ja aion taas jatkaa sen voimassaoloa vuodella. Luulin, että museokorttini jäi kotiin ja piti selvitellä käyttövaihtoehtoja. Soitto Museokortin asiakaspalveluun ja selvisikin, että pelkkä museokortin numero riittää. Se löytyikin sähköpostista, eikä tarvinnut enempää säätää. Kotona sitten totesin, että kortti oli kahden muun kortin välissä ja mukana koko ajan 😆 Kaikki muut paikat olinkin kaikista laukuistani kotona etsinyt.

Mukavaa elokuista viikkoa!

-Sari-

Metsänpeitto-näyttely

 Kotkaniemen luontopolun varrella on noin 10 teosta, 

jotka kuuluvat kesän 2026 näyttelyyn. 

Näyttely on nimeltään Metsänpeitto.

Näyttelyn järjestää Toikkalan Martat ry. ja heidän nettisivuilta voit käydä lukemassa taidenäyttelystä enemmän, jos kiinnostaa.

Ensimmäinen teos on parkkialueen laidalla, männyn runkoon kiinnitettynä. Tämän taulun nähdessäni en tiennyt vielä koko taidenäyttelystä. Enkä kovin paljon löytänyt netistä hakemallakaan tietoa, joten jokaista taideteosta en tähän muistoihin saanut. Enkä jokaisen teoksen nimeäkään pysty mainitsemaan, sillä valokuvani olivat siltä osin puutteelliset.

Yksi (valokuva)teos on museon kahvilassa ja yksi teos ainakin polun varrelta jäi näkemättä.

Metsänpeitto

Timo Rönkä

Teoksen nimi ja tekijä oli laitettu hauskasti näkyviin savisiin ruukkuihin.

Otin kuvan vain yhdestä suunnasta, jolloin pidemmät nimet eivät

mahtuneet kuvaan ja kaikkien teosten nimiä en saanut muistiin.

Tintamareski

Luumäen TPO:n lasten ja nuorten kuvataide-/käsityöryhmä

Tintamareski oli heti polun alussa ja sitä ei voinut olla ohi kävellessä huomaamatta. En vain tajunnut, että se kuului näyttelyyn 😄 Ihmettelin vain, miten nuo koloset ovat noin korkealla, ettei pienten lasten päät niihin seisoen yllä. Kuvaa en tästä ottanut. Kopioin marttojen sivulta kuvan, jossa teosta laitetaan paikoilleen toukokuussa. 

Postilaatikosta löytyy tarina ja kartta metsäretkelle.

Keltainen lumous

Tiinalotta Särmölä

Valma ihmetteli, kuinka sienellä voi olla kädet ja jalat.

Tämä teos näkyi jo kauas. Auringon säteet siivilöityivät kauniisti mäntyjen lomitse. Valma huomasi, kuinka paljon metsässä on mustikoita ja meni poimimaan marjoja. Sienet jäivät tällä kertaa metsään, vaikka makoisia kantarelleja ovatkin. No ehkä vähän suuria - ja kovia.

Lintujen tanssi

Elina Tuittu

Lintuja tanssii polun kahta puolen,

tässä vain kaksi tirppaa monien joukosta.

Lintujen tanssi käsittää polun molemmin puolin roikkuvia lintuja. Niitä olikin vaikea kuvata, kun sulautuivat hyvin taustan väreihin. 

Metsäkertomus

Anni Maajärvi

Metsäkertomus on sommiteltu keramiikan

paloista vanerisen kirjan sivuille.

Anna nimi tälle alkulinnulle

Antti Nieminen

?raneuksen syleily

Sanna Kallojärvi

Lasista ja akryylihelmistä valmistettuja hämähäkinseittejä. Ihmettelimme tyttären kanssa, missä teos oikein on ja onko se tipahtanut tai varastettu, kun emme sitä huomanneet. Kävelimme jo hyvän matkaa polkua eteen päin, kun Valma huuteli takaa ja ihmetteli mikä puiden välissä on. Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt kävellä takaperin 😄 Teokseen kuului useampi verkko ja seitti, ei vain tämä yksi kuvassa oleva.

Toikkalan Martat

Tämän marttojen tekemän teoksen huomasi jo kaukaa. 

Takana siintää kimmeltävä Kivijärvi.

Taito-käsityöryhmien teos

Taito käsityö- ja muotoilukoulun Etelä-Suomen, Lappeenrannan lasten ja nuorten ryhmien 43 oppilaan teos oli pystytetty rannan läheisyyteen jo 27.4. Kuvissa näkyy vain osia teoksesta.

Aarnikatin valvoma aarrearkku oli lähellä rantaa. 

Hämmästeltiin rannalla olevaa isoa kiveä, jonka puut olivat ympäröineet tiiviisti. Aivan kuin tukeakseen sitä, ettei se tipahtaisi Kivijärveen. Ensin huomasin toisen silmän ja sitten toisen silmän. Ne eivät sijainneet enää alkuperäisillä paikoillaan, vaan olivat hassusti siellä täällä arkkua. Sitten tajusin, että puun vierellä on jokin arkku. Valma meni äitinsä kanssa kurkistamaan, mitä aarteita arkku sisältääkään. 

Juhani Lillberg

teoksen nimi ei tiedossa

Taidenäyttelyn lisäksi meidän anti luontopolulla oli yhdessä vietetyn ajan lisäksi yksi pelastettu kovakuoriainen ja mustikan värjäämä käsipari. Ehkä mustikoiden poimiminen ei ollut luvallista, mutta kolmevuotias oli niin innostunut löytämistään marjoista, ettei toista hennonnut kieltääkään. Oli itsekin hyvin tyytyväinen, kun oli kaikista ahkerin mustikanpoimija - hymyillen suu mustikansinisenä 💙

Odotan jo innolla, millainen näyttely 

Kotkaniemeen ensi kesänä muotoutuu.

Aurinkoista keskiviikkoa!

-Sari-