Valoa ja hämäryyttä

 Marraskuu on alkanut aurinkoisena ja välillä on ollut harmaita ja tosi hämäriä päiviä. Kuten tänään.

Viime viikolla unohdin avaimen kotiin kahtena päivänä. Ensimmäisellä kerralla aamutallustelulla puhelin oli mukana, joten koirakaverin kanssa ei tarvinnut kauaa odottaa, kun huollosta tultiin hätiin ja päästiin kotiin. Toisella kerralla en enää ilennyt huoltoon soittaa, mutta eipä tuolloin ollut puhelinkaan mukana. Sekä puhelin että kotiavain olivat jääneet vierekkäin eteiseen arkun päälle pipon viereen. Päätinkin laittaa toisen pipon päähän, niin kävikin köpelösti. 

Päivä oli vallan mainio, vaikka en kotiin päässytkään.

Pyykkipäivän lomassa olin menossa hakemaan lähikaupasta kahta pakettia, mutta enpä niitä nyt saanut kun ei ollut sitä puhelinta ja koodia lokerikkoon. Nouto jäi seuraavaan aamuun. Olin suunnitellut jo pitkän aikaa piipahtamista kauppakeskuksessa ja tuumasin, että tämä oli nyt johdatusta siihen, että oli aikaa toteuttaa suunnitelma ennen mieskullan kotiutumista töistä. Pesin käsipyykin (pesutuvan avain oli taskussa) ja vaihdoin pyykit koneisiin ja suuntasin bussipysäkille. Tuona päivänä oli aivan ihana aurinkoinen sää ja se kyllä tuntui reippaampana olona.

Minusta on kehkeytynyt kotihiiri ja pysyisin mieluiten vain kotosalla. Mutta olipa mukava matkustaa bussilla ja jutella niitä näitä tuntemattomien kanssa. Bussiin mentiin puolitutun kanssa ja pian bussiin nousi hänen tuttavansa, joka istui meidän seuraan loppumatkaksi. Puolituttu jäi matkan puolivälissä pois ja huvitti, kun tämän toisen rouvan kanssa mentiin eri reittiä ensimmäisenä samaan kauppaan. Kaupasta en saanutkaan sitä, mitä menin ostamaan, joten nyt seuraan haukkana myymälän saldoa. Vielä ei ole tuotetta saatavilla, vaikka monessa lähialueen kaupassa saldotilanne näyttää jo vihreää. 

~✂️~

Olen viime aikoina levitellyt ahkerasti askartelutarvikkeita. Etsinyt hukassa olevia tavaroita tai sitten leikellyt valmiiksi tähtiä ja lumihiutaleita joulukorttiaskartelua varten. 

Aikomus oli jo lokakuussa lähettää muutamalle ystävälle syksyiset terveiset, mutta lähettämättä on vieläkin. Kirjekuoriin olen jo kirjoittanut vastaanottajan tiedot ja postimerkkikin on kuoressa. Tämän kortin kasasin valmiiksi viikonloppuna.

Roiskin päälle kultaista vesiväriä, 

vesisade muuttui kultasateeksi.

Kurpitsat olen kasannut viidestä soikiosta.

Toinen kortti oli tarkoitettukin lähetettäväksi nyt piristämään mieltä. Tänään heidän koiransa siirtyi sateenkaarisillan yli ja suru on lohduton. Nyt on hyvä hetki yllättää ystävä.

Joulukorttimallia kokeilin viikonloppuna. 

Tällainen siitä sitten lopulta tuli.

Ihanaa viikon jatkoa!

-Sari-

Katsurat, kirsikat ja pihlajat

 Paljon on tapahtunut lähipuistossa 

syys- ja lokakuun aikana. 

Puiston perälle ilmestyivät ensimmäiset risukasat syyskuussa ja siitä vähitellen muutaman päivän aikana puskien ja puiden kaato eteni tänne meidän kodin kohdalle. 

Kaikki rumat, ränsistyneen näköiset tuomet kaadettiin ja koristeomenapuut siistittiin poistamalla vanhat ja kuolleet oksat. Nyt puiston reuna näyttää riisutulta ja monen asunnon takapiha on avonainen eteläauringolle. 

Kumpareella kesän versoja kasvaneet kannot kaivettiin pois 

ja ajettiin monta kuorma-autolastia multaa tilalle.

Tänään kumpareella istutettiin pensaita aiemmin istutettujen puiden ympärille. Kävin jututtamassa puutarhuria ja utelemassa, mitä puita on ympäri puistoa istutettu.

Puiston perälle on valittu mustakoivuja, 

jotka kestävät paremmin kosteaa maaperää.

Mustakoivu laavapihlajien lähellä

 Puiston nurmi jää hyvin märäksi pitkien sadejaksojen jälkeen ja maaperä on savinen. Koivut imevät päivässä satoja litroja vettä juurillaan ja pitävät maaperän kuivempana.

Puiston tälle puolelle on tuomen kohdalle istutettu  kaksi rusokirsikkaa, jotka keväällä aikaisin ovat kuin hattarapilviä, kunhan tuosta muutaman vuoden kasvavat. 

Rusokirsikat

Prunus sargentii

Ja lähelle toiselle puolelle tuomien kohdalle kaksi laavapihlajaa.

Laavapihlaja

Sorbus alnifolia

Jari-myrskyn kaatamien vaahteroiden 

paikalla kasvaa nyt kolme katsuraa. 

Aiemmin mullokselle oli piirretty suunnitelmat, jotka olivat sateiden myötä kadonneet eikä työt olleet edenneet niiden kahden viikon aikana, kun olin äidin luona.

Ennätettiin naapurin kanssa jo haastella, eikö tuohon nyt syksyllä mitään istutetakaan, kun tiistaiaamuna huomasin, että maanantain aikana siihen oli ilmestynyt kolme puuta. Työ oli jäänyt  kesken, kolmas puu oli vielä sitomatta ja nauharulla oli jätetty maahan. Keskiviikkona keskimmäisen katsuran ympärille oli istutettu pensaita ja tänään kolmen naisen voimin saivat istutettua loputkin. 

Toivottavasti katsurat lähtevät tuossa hyvin kasvuun. Paikka on valoisa kumpare, mutta arveluttaa onko tarpeeksi suojainen. Katsura on arka kylmille tuulille ja keväthallalle ja vaatii syvämultaisen kasvualustan.

Tähän kumpareelle istutetut ovat jo isoja puita, toivottavasti juurtuvat hyvin. Ympärillä ei ole aivan lähellä muiden puiden tai rakennusten tarjoamaa suojaa.

Katsura kukkii ennen lehtien muodostumista pienin punertavin kukkasin, kuten vaahtera. Lehdistö vaihtaa väriä usein kasvukauden aikana. Lehdet puhkeavat purppuranpunaisina, muuttuvat sitten kuparinruskeiksi ja kesällä ovat vihreitä. 

Syksyllä lehdet muuttuvat keltaisiksi ja voivat olla vaaleanpunaisia tai jälleen purppuranpunaiset. Lehtien syysväriin vaikuttaa muun muassa kasvupaikan valoisuus.

Varsinkin sateen jälkeen syksyllä pudonneet lehdet voivat tuoksua vaniljalle tai piparkakulle. Odotan jo malttamattomana ensi vuotta, että pääsen seuraamaan niiden kasvukautta 😊

-Sari-

Ensilumi

 Aleksis Kiven päivä ja 

suomalaisen kirjallisuuden päivä.

Voisikohan nyt myöntää syksyn tulleen, kun itselläkin oli ulkona jo kylmä. Lämmintä +4°C ja tuulinen päivä. Aamupäivä oli sateinen.

Ensilumikin on tilastoitu tälle syksylle. Koillismaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Savoon satoi yöllä ensilumen. Puolangassa lunta oli aamulla yhdeksän aikaan peräti 19 senttiä.

Kylmästä huolimatta kelloköynnöksen kukkanuppu oli auennut ja väri muuttunut violetiksi. Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka, jonka itse kasvattamastani taimesta tänä vuonna näen.

Daaliat tuovat edelleen 

perennapenkissä väriä etupihalle. 

Lupasin Hannille laittaa kuvan 

keijunmekon siemenpalleroisista. 

Kävin iltapäivällä kurkkimassa keijun helmojen alle 🤭 Olen itse odottanut palleroiden muuttumista ruskeiksi, mutta äiti otti jo nyt noita sisään kuivumaan.

Pitänee ottaa muutama pallero itsellekin, kun en tiedä saanko omasta kelloköynnöksessä siemeniä.

Otin mukaan askartelutarvikkeita, jos jossain vaiheessa kaipaan käsillä näpräämistä ja saan vähän edistettyä keskeneräisiä kasaamisia täällä ollessa.

Peuroilta puuttui silmä ja nenänpää,

joiltakin vähän enemmän.

Livetallenteet kestävät facessa 30 päivää ja näiden vauvakorttien live oli katsottavissa enää muutaman päivän. Otin materiaalit mukaan ja tein itselleni muutaman bodykortin malliksi viime sunnuntaina.

Torstaiaamuna ennätin laittaa riisipiirakat lämpiämään mutta syömättä jäi sillä kertaa. Hampaasta lohkesi pala lihapalaa pureskellessa ja hammaslääkäriin piti päästä.

 Onneksi veli oli mökillä käymässä ja kyyditsi kaupunkiin. 

Niin kiitollinen hänelle avusta 💖

Pääsinpähän samalla bongaamaan 

Markon linnunpöntön ❤️

Pönttö oli lähellä auton pysäköintipaikkaa.

Rakennus esittää Salosen taloa, joka sijaitsi aikoinaan Olavintorin laidalla. Talo paloi talvisodan pommituksissa. 

Lehtien pudottua linnunpöntöt löytyvät helpommin. Uusia pönttöjä on tänäkin vuonna jossain päin kaupunkia. Lähes 10 vuoden takaisia pönttöjä ihastelin taas Varparannan hautausmaalla.

Jos hetken katsoisi vielä lauantai-illan viihdeohjelmia ja kääriytyisi peiton alle katsomaan Areenan tarjontaa.

Toisen kauden Nepobaby-jaksot ennätin jo katsoa, Cooper ja Fry sarjasta on vielä kaksi viimeistä katsomatta. 

Hyvää mielenterveyspäivää!

-Sari-

Maaseudun rauhassa

 Eläintenpäivästä alkaa eläinten viikko.

Tänään on näkynyt lähinnä siivekkäitä eläimiä.

Rantatiellä oli joko koppelo tai teerinaaras, kun ajeltiin rantasaunalle. Lintu lensi muutaman metrin päähän puun oksalle ja sitten toiselle. Oli iso lintu. Kuusen oksa notkui sen painosta.

Ampiainen lenteli sisällä kovaa pöristen. Luultiin ensin isoksi kärpäseksi. Äiti sai sen ujutettua ikkunalasilta isoon tyhjään tulitikkurasiaan - kahdesti. Ensimmäisellä kerralla luuli epäonnistuneensa, kun viereen tuli kärpänen ja avasi rasian. Nopeasti ampiainen lennähti vapauteen. Kokeilin näppärää rasia-ansaa ja sain pyydystettyä sen kärpäsen 😊

~🌼~

Tulin äidin luokse joksikin aikaa, auttelemaan kukkien talvisäilytykseen laitossa. Jöriinit kukkivat vielä niin kauniisti, etten raaskisi noita vielä leikata.

Ensi viikolle on luvassa sadepäiviä. Jospa kukat ränsistyisivät sen verran, että joutavat jo pois.

Keijunmekossa on paljon kukkia.

Siemenkodat kasvavat ja kypsyvät.

Tänään nyhdin samettiruusuja tuosta perennapenkin reunalta. Niissä ei enää kukkia ollut, siemeniä vain.

Olivat sen verran tiukasti maassa, että sai nykäistä ihan kunnolla. Vaikka keväällä ja kesälläkin näyttävät pieniltä, elokuun jälkeen ovat isoja puskia nekin.

Rantasaunalla on kahdessa isossa rautapadassa samettiruusuja. Ne kukkivat vielä, joten otin pois vain yhden huonon kukan toisesta padasta. Kukkikoon vielä, vaikka ei enää käydä siellä saunomassa.

~🏚~

Järvessä ei ole vesi lähtenyt nousemaan.

Kovin kivikkoinen on järven pohja.

Lokakuista viikkoa!

-Sari-

Syksy on alkanut

 Eilen oli syyspäiväntasaus ja tähtitieteellisen

 määritelmän mukaan syksy on alkanut.

Syksy on monelle synkkää aikaa, ainaista hämäryyttä ja vesisateen ropinaa. Kolmen kuukauden kuluttua päivä alkaa taas pidentyä ja ajatukset siintävät keväässä. Kyllä tästä syksystä selvitään 😊

Henkilökohtaisesti rakastan syksyä. Tuuletan ajatuksia tuulisina päivinä eikä haittaa, vaikka sade vihmoo päin naamaa. Nostan nenän kohti taivasta, suljen silmät ja nautin.

Syksy on kuin toinen kevät ja 

luonto värittää ympäröivän maailman.

Tarkistin sääennusteesta, milloin alkaisi satamaan ja ajoitin iltapäivälenkin sen mukaan. Ennätettiin hyvin tehdä rauhallinen lenkki ennen kolmea kastumatta.

Tummia pilviä alkoi jo lipumaan pohjoisen suunnasta, kun käännyimme takaisin kotia kohden.

Kävelytiellä rapisevat kuivat vaahteranlehdet näyttivät aurinkolasien linssin läpi vieläkin tummanpuhuvimmilta kuin paljain silmin. Niin kaunista, että pitää huokailla haltioituneena.

Mustarastaat pyrähtävät lentoon aroniapuskista ja tiputtavat pihlajanmarjoja nurmelle. Seurasin näppärästi maasta madon napannutta rastasta ja mietin, pärjääköhän lintu talvella, jos jää tänne hiippailemaan pensasaitojen varjoihin.

Västäräkkejä en ole nähnyt enää moneen päivään.

 Viime viikolla niitä oli heiluttelemassa pyrstöään useita kävelytiellä ja välillä pysähdyttiin koirakaverin kanssa  odottamaan, että saivat napata rauhassa maasta löytämänsä antimet. 

Tänään aurinko vielä tervehti, huomenna 

taitaa vihdoin olla se sateinen siivouspäivä. 

Sunnuntaiksi sääennuste lupaa aurinkoista päivää, joten eiköhän tulevista sateisista päivistä silloin viimeistään toivu. 

Ja juuri Mette lupaili lämmintä ensi viikolle ☺️

Voi hyvin!

-Sari-

Aurinkoinen alku viikkoon

Uusi kuu ja levoton yö koirakaverilla 🐕 

Vaikka illan aikana käytettiin kahteen kertaan ulkona, piti päästä vielä uudelleen puolen yön aikaan ja ennen viittä aamulla. Viikonloppuna tuli seurattua snookeria, joten yöunille vaipuminen oli niin ja näin ja tänään oli vaikea nousta sängystä kun ei ois halunnu. Puoleen päivään saakka jatkettiin unia.

Vanhuus vaikuttaa eläimenkin elämään tihentynein tarpein ja kolotuksin. Pitää muistaa tämä, kun sängyn lämpö houkuttelee yön pikkutunteina. Ulos päästyä selkeinä öinä ei haittaa, kun saan rauhassa katsella tähtitaivasta ja seurata taivaalla kiitävää valopalloa.

~☀️~

Tänään on vaihteeksi ollut aurinkoinen päivä. Ja lämmintä ainakin +17°C. Tuulen takia tuntunut viileämmältä, mutta kyllä tämä auringon syksyinen valo on ihana. 

Tallustelureitin varrella etsin sieniä. 

Suurin osa oli kuivia tai potkittuja. Kärpässieniä ei ole näkynyt, ainakaan silloin, kun kamera on mukana.

Vaahteran lehdet alkavat saada jo syysvärinsä,

ennen kuin putoilevat maahan.

Kyllä on kauniin sininen tuo taivas 💙 

Useampana päivänä askeleet suuntaavat ohi ohdakepuskan. Tässä aidan vierustalla olen katsellut tiklien ruokailua, ennen kuin pyrähtävät lentoon. 

En ole vielä koskaan aiemmin nähnyt tikliparvea, jossa on melkein kymmenen lintua, kunnes viime viikolla, kun huomasin tuossa tiklit ensimmäistä kertaa. Pari rohkeinta jää syömään, tai sitten ne ei ole tajunneet lähellä tuijottelevaa lintubongaria.

Tikli

Lisään tähän kuvan tiistailta 15.9.2026 

eli seuraavalta aamupäivältä. 

Kyllä mieleni pahoitin, kun puisto-osasto oli käynyt niittämässä tienvarret ja tiklien ruokapaikan. Onneksi tuohon laitaan oli jäänyt vielä vähän kasvustoa pystyyn.

Karmea tappio luonnolle.

Kelloköynnös on pihdannut kukkiaan. Viritin korkeimpaan kohtaan narun, jota pitkin pääsi kiipeämään ja nyt on kasvattanut ensimmäiset nuput. Puskana kasvaessa ei ole ymmärtänyt käydä kukkimaan, mikä lie syynä.

Toivottavasti ennättää aueta ennen pakkasia.

~🍓~

Mansikoillakin olen vielä saanut suun makeaksi.

Etupihalle siementäneet taimet ovat ruukussa kasvaneet ja tuottaneet satoa näin pitkään. 

Kunhan muistaisi ohi kulkiessa napata

kypsyneet marjat suuhun.

Mukavaa viikkoa ❣️

-Sari-