Kesän lämpöä ja kuivuutta

Tuuli on hellittänyt, mutta ei sentään tyyntynyt. Edelleen mukava tuulenvire viilentää muuten kuumaa ilmaa.

 Vasta illalla huomaa, miten aurinko on tehnyt tehtävänsä iholla, vaikka auringossa ei pitkää aikaa viettäisikään. Auringon vaarallisilta säteiltä ei muista vielä aurinkovoiteella suojautua 🥴 

 Olen muutaman päivän puuhastellut takapihalla, joka on etelään ja jossa on varjoisaa puolenpäivän jälkeen muutaman tunnin ajan. Aamupäivällä syreenien varjossa voi oleskella pihan laidalla, jossa ikävä kyllä myös hyttyset viihtyvät. Montaa niitä ei ole ollut ja nekin säästetään hyönteissyöjälinnuille.

Hyasintti kasvatti muutaman kukkasen.

Tuoksuu muutamakin kukka  ihanalle 🩷

Olen pitkään suunnitellut lavakaulusten siirtoa pihan toiselle laidalle ja maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen. Muutamasta kohtaa alimmat laudat olivat lahonneet, mutta hyvin kestivät siirron ja se kävikin yllättävän helposti. Multa jäi nätisti paikoilleen, eikä valunut mistään kohtaa. No, olihan se pinnasta ihan kuivaa.

Oli kuitenkin sellaista ähellystä, kun piti siirtää iso puutarhapöytä ja penkit yksin ahtaassa tilassa ja koirakaveri tietenkin apuna jaloissa pyörien. Vielä on siirtämättä muutama ämpärillinen multaa entiseltä paikalta uuteen paikkaan.

Tuossa kohtaa on ollut pöydän alla puulaatat, joiden alla oli juurimatto ja maton päällä kerros hiekkaa. Laatat pitää putsata ja pinota varastoon. Hiekan saan ainakin osittain käyttöön mehikasveille tulevaan altaaseen.

On laukkojen vuoro kukkia

Eilen aamun puistolenkillä otin kuvia matkan varrella kasvavista koivuista, jotka ovat lähes lehdettömiä.

Tätä maisemaa katselen, kun puiston 

penkillä koirakaverin kanssa istuskellaan.

Tällaisia lähes lehdettömiä koivuja on useita myös pihapiirissä pihatien varrella ja parkkialueen reunalla. Meidän takapihan lähellä kasvava koivu on tuuhealehtinen ja voi hyvin. Hyvä varjo kuumimpaan aikaan, jolloin takapihalla on miellyttävä olla.

Toivottavasti loppuviikolle ennustettu vesisade toteutuu. Tokihan mitään tulvaa aiheuttavaa rankkasadetta emme toivo, kun näin kuiva maa ei pysty ylenmäärin kerralla vettä imemään. 

Puistossa nurmi kukkii keltaisenaan, siellä savimaassa ei kuivuudesta  vielä ole ollut haittaa.

Luonnossa taitaa olla jo kielon kukinta ohi. Omassa pihapiirissä niiden kauneudesta pääsee nauttimaan nyt. Muistelen, että näitä vaaleanpunakukkaisia kieloja istutin aikoinaan kolme. Kaksi kukkii ja muutama uusi lehtipari on kasvanut lisää. Toivoisin, että nämä leviäisivät syreenien lähelle varjoon.

Kun yksi laji lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Akileijaa olen useampana vuotena koettanut lisätä vanhaan kohopenkkiin ja vihdoin olen siinä onnistunut. Tätä akileijaa kukkii nyt ainakin kolmessa kohtaa. Muitakin lajikkeita olen kylvänyt, lienevät vanhoja siemeniä. Toisaalta ei haittaa, ettei lajikkeet sekoitu.

Kesän alkaminen tarkoittaa myös sitä, että television ääreen naulitsee Remontilla rahoiksi -sarja. Nyt sen voi katsoa silloin, kun haluaa. Suoraa lähetystä ei tarvitse kytätä, kun ei näy kanavat. Sen myötä on tullut nauhoitettua useampaakin sarjaa. Kun vain joskus malttaisi istahtaa ja katsoa ne 🫣 Eilen ja tänään katsoin tennistä, mutta naisten ottelut eivät kauaa kestäneet. Ja välillä piti piipahtaa ulkona tekemässä jotain. Kun tulin takaisin sisälle, ottelu olikin jo päättynyt kaksieräisenä 😄 

Heliövaaran ja parinsa Patten pääsivät Ranskan avointen finaaliin. Ottelu näytetään televisiosta lauantaina, sen kun muistaisi katsoa. Kävipä finaalissa miten tahansa, he nousevat maanantaina nelinpelin maailmanlistan ykköseksi 🪙 🔥

-Sari-

Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-

Livakkoo

 On ihanaa, kun marraskuussa sataa lunta ja valaisee mukavasti tätä pimeyttä. Mutta yhtään en tykkää tästä ees taas sahaavasta kelistä ja varsinkaan jäisistä teistä.

Vaikka aurinko paistoi ihanasti lounaslenkillä, en jaksanut nauttia siitä yhtään. Sadattelin vain peilikirkkaita kävelyteitä ja tallustin nastat toisessa kengässä ja toisen kengän nastoja roikottelin kädessä. Enimmäkseen käveltiin puiston nurmea pitkin.

Ei osaa riemuita kuin lapset tai tuo koirakaveri.

Meakin oli lumisateisen yön jälkeisenä aamuna laittanut 

villasukkia jalkaan ja hihkaissut "Pulkkamäkeen!"

Edi kieriskelee nautinnollisesti jäisellä nurmikolla.

Töiden jälkeen lämmitin mukillisen glögiä ja

nautin sen muutaman piparkakun kera.

Syksyn ensimmäisen hyasintin tuoksu leviää makuuhuoneeseen.

Taidan raivata tilaa sängylle, unohtaa tänään askartelun

ja sen sijaan käperryn lämpimän viltin alle 

ja vain nautiskelen sisällä olosta. 

-Sari-