Synttärihumua

 Viime viikolla esikoisen keskimmäinen täytti jo viisi vuotta. 

Synttäreitä juhlittiin lauantaina.

Perjantaisen museopäivän takia onnittelukortin tekeminen jäi lauantaille. Ajatuksena oli tehdä tikkarinmuotoinen kortti, jonka kasaamiseen menikin peräti kolme tuntia.

Korttipohjaksi tein rosetin, johon leikkasin seitsemän sentin levyisiä suikaleita kaksin kappalein A4-arkista. Onneksi muistin kätkön, jossa oli valmiiksi oikean väristä kartonkia (kätkö sijaitsee tuolin istuintyynyn alla, on muuten aikas hyvässä piilossa 😄). Säästyi vähän aikaa, kun ei tarvinnut itse värjätä valkoista kartonkia leimamusteella.

Synttäreiden teemana oli yksisarvinen 🦄

Yksisarvisia oli piilotettu ympäri alakertaa.

Pöytäkoristeeksi oli löytynyt 

My Little Pony yksisarvinen.

Nuorempi tytär perheineen pääsi myös paikalle, 

joten näin pitkästä aikaa kaikki viisi murustani

❤️💜🧡💛💙

Meilläkin juhlitaan tänään.

Koirakaverimme Eddy täyttää 14 vuotta

🎉🎉🎉

Tänään on ollut aurinkoinen päivä.

Eilen kaukaisuudessa parin tunnin ajan mylvinyt ukkonen koukkasi meillekin ja ihan lähellä  jyrähti kunnolla kaksi kertaa. Onneksi koirakaveri ei siitä stressaantunut. Mieskulta oli tuolloin lenkillä, ennätti kuitenkin kotiin ennen sadetta. Kyllä pelkäsin, ettei salaman iskemäksi joudu. Niin kovasti pamahti.

-Sari-

Unikeonpäivänä

 Maanantai

Kello on puoli yksitoista aamupäivällä ja nautin vielä aamupalakroisanttia sängyllä.

Mieskulta toi sen vuoteeseen ja ennätin haukata palasen, kun esikoinen soitti videopuhelun.

Hesarin lisäksi postilaatikossa oli kaksi kirjettä. 

Toinen oli kummilta ja tämä toinen ystävältä.

Sain jo viime viikolla lahjakassin, maltoin odottaa tähän aamuun avaamista. Oi, miten ihana taulu 🥰

Lempivärit ja sudenkorennot 😍

Kiitos Valma ja Helvi!

Kannattaakohan tästä sängystä noustakaan,

 kun tänne näin ihania tervehdyksiä saan 😊

Hyvin me koirakaverin kanssa saadaan tämä harmaa ja sateinen päivä näinkin kulumaan, vierekkäin pötkötellen. Tämä päivä on vain tavallinen maanantai toisten joukossa eikä sen kummempi synttäripäiväkään kuin aiemmat. Ei ole tarjolla täytekakkua, pullaakaan ei ole leivottu. Jos tietäisin, mistä sais oikein herkullisen leivonnaisen, vois sellaisen käydä nauttimassa.

Kivaa viimeistä

heinäkuista viikkoa!

-Sari-

Toukokuun toinen sunnuntai

 Aurinkoista äitienpäivää

tänään vietetty ❣️ 

Marketanpuistossa kukkii magnolia

Aloitin äitienpäiväsunnuntain bongailemalla lintuja lähes 1,5 tuntia viereisen puiston reunamilla. Aika kului rattoisasti lintujen elämää seuraillen, havaittuja lajeja muistiin kirjaten ja lemmikkejä ulkoiluttavien naapureiden kanssa jutellen.

Yllättävän monta lintulajia tuona aikana näkyi tai kuului, lähes 15. Lähimetsikön puuhun lennähti käpytikka just sopivasti, kun lähdin kotoa kiikarit kaulalla. Yllättävin bongattava oli yli lentänyt haikarapari, joita ensin kurjiksi epäiltiin. Mutta ääni paljasti harmaahaikaroiksi. 

Enemmänkin olisi listaan lajeja lisättävänä ollut, jos olisin laulusta kaikki pikkulinnut tunnistanut. Ainoastaan peippo ja kaulushaikara olivat varmoja äänihavaintoja valtaisan liverryksen joukosta.

Iltapäivällä suunnattiin Lohjalle voimistelijoiden kevätnäytöstä katsomaan ja varsinkin Maian ryhmän esitystä. Reippaasti ja topakasti hän esityksestä suoriutui 🩷

Esiintyjä vaaleanpunaisissa

Mea muisti lähtiessämme antaa

piirtämänsä kuvan koirasta ❤️

Heidän pihatien varrella kukkii keltavuokko.

Äitienpäiväkimpussa olikin 

valkovuokkojen sijaan keltavuokkoja 💛

-Sari-

Perinteiset blinit

 Blinien kylkiäiset ovat niin maistuvia, että blinejä pitää saada kahdesti vuodessa. Ensimmäinen blinipäivä sijoittuu loppiaiseen ja toinen bliniviikoille.

Loppiaisen blinit ostetaan kaupasta ja syödään kotona. Pari bliniä per suu riittää mainiosti. Kerran olen paistanut blinejä kotona, mutta ei ole kaiken sen vaivan väärti, kun syödään niitä kahdestaan. 

Ensimmäisen kerran taisimme käydä blinejä syömässä Kirkkonummen Bistro o Mat´ssa. Siellä blinit olivat toooodella suuria ja tarjoiltiin annoksina. Nykyisin vakiopaikkamme on ollut Tapiolan Bistro o Mat, jossa blinejä tarjoillaan sunnuntaibrunssilla.

Savusiikamoussea

Brunssi oli tälläkin kertaa maistuva. Blinien ja lisukkeiden lisäksi tarjolla oli paahdettu punajuuri ja roquefordjuusto -salaattia, metsäsienisalaattia, savusiikamoussea, katkarapuskagenia, tofuskagenia, vihersalaattia, graavattua lohta, lasimestarin silakoita ja savustettua ankanrintaa. Buffeessa nautin eniten kalapöydästä, joten tämä brunssi oli on aina mieluinen.

Blinit olivat pieniä ja ihanan ilmavia, eikä tuntuneet liian rasvaisilta. Niinpä santsasin vielä kolmannenkin blinin ja maistoin myös tuota ankanrintaa (jota mieskulta kovasti maistuvaksi kehui). Ihmettelin, kun yksikään tarjoilija ei kysynyt, haluammeko kenties erikseen hinnoiteltua siianmätiä (4 e/40 g). Jos olisi ollut muikunmätiä, olisin maksanut siitä lisähintaa kyllä, mutta en siianmädistä. 

Olen ollut mukana syksyllä perkaamassa muikkuja, jolloin otettiin talteen mäti, mikä myytiin puhdistettuna. Siinä puhdistamisessa onkin aikamoinen työ, että saadaan mätipussit vatkattua mädistä pois. Ei riittänyt kertavatkaus eikä varmaan toinenkaan. Itse en siihen vaiheeseen osallistunut, mutta muistan hyvin miten siitä tuli sotkua ja hajua. Enpä siksi kaupassa kauhistele, kun muikun mäti joulun alla maksaa satasen kilo.

Ranskalainen sipulikeitto

Sipulikeitto houkutteli sen verran paljon, että salaatit ja punajuuret nautittuani pyysin mieskultaa auttamaan.

Keittoa nauttiessani (hyvää oli 😋) blinit olivat vielä lautasella, jonka tarjoilija meinasi ottaa pois nenän edestä, vaikka haarukka ja veitsi eivät olleet kello viiden kohdalle aseteltuna 🙄 Tapanani on laittaa automaattisesti ruokailuvälineet tähän asentoon, vaikka ruokailu on vielä kesken, ja siksi monesti tarjoilija on jo hyökkäämässä lautaseni kimppuun ja olen joutunut huudahtamalla EI estämään ruokahävikin syntymisen. Tänään vasiten laitoin haarukan ja veitsen toiseen kohtaan lautasta, ettei sitä viedä pois kesken ruokailun 😒

Mutta siihen keittoon. Mieskullan siis piti pitää raskasta kantta sillä aikaa, kun kauhoin keittoa lautaselle. Jotta keiton olisi saanut mallikkaasti otettua itsekseen, olisi pitänyt olla vähintään kolmikätinen. Yhdellä kädellä nostaa painava valurautainen kansi pois (jota oli erittäin hankala pitää kädessä epäkäytännöllisestä nupista), toisella pitää lautasta kattilan vieressä ja kolmannella käsitellä kauhaa. Kattilan vieressä olisi ehdottomasti pitänyt olla jokin alunen, johon kannen olisi voinut nätisti ja hygieenisesti laittaa. 

Hasselpähkinäkakkua, suklaaganachea ja mustaherukkajäätelöä

Jälkiruoan kanssa nautin melkein pannullisen tummaa teetä ja seurasin Areenasta naisten ampumahiihdon jännittävää loppua laskua odotellessa.

~☆~

 Laskiaissunnuntai on ehtinyt jo pitkälle iltaan. Tänään olikin vuorostaan pilvinen päivä ja pakkasta kotimatkalla iltapäivällä enää -8°C. 

Ensi viikolla ensimmäiset koululaiset viettävät talvilomaa. Kerrankin on talvinen sää kohillaan ja ainakin täällä päin lunta riittävästi hiihtämiseen ja pakkasta jääkenttien ylläpitoon.

Helmikuu on jo yli puolen välin ja 

enää harppaus kevääseen.

~☆~

🍾  Minkkisen pronssimitalille 🥂

Ensimmäinen naisten olympiamitali

ampumahiihdossa 💪🧿🧿🧿🧿🧿

-Sari-

10 vuotta yhdessä askartelua

 Tänään juhlittiin meidän askarteluporukan 

10 yhteistä vuotta ihaNaisten kanssa. 

Kiitos Sirpa, Outi, Mirka, Mervi ja pitkästä aikaa mukaan päässyt Karoliina - sekä etelään jo lennähtänyt Lissu näistä yhteisistä vuosista. On naurettu ja itketty ja saatu tukea toisiltamme. Ja askarteltukin herkuttelun välillä 😋

Tänään tehtiin yhdessä paperilyhdyt.

Alussa muutama oli turhautunut ja pitivät lyhdyn kasaamista liian vaikeaksi teoksi. Ehkäpä tää ope vaati tekemään liian huolella alkuvalmistelut 😁 Ohjeistin kuuntelemaan ohjeita ja tekemään vaihe kerrallaan huolellisesti ja rauhassa, jotta lyhdyn kasaaminen onnistuu. Kiirettä ei ollut eikä kilpailua, kuka saa ensin valmiiksi. Aikaahan oli koko päivä.

Miia, entinen Nurkkaanajettu, ohjeisti livessään lyhdyn kasaamisen salat omien kokemustensa pohjalta ja niillä ohjeilla opettelin itse. Ohjeet olivat itselleni erinomaisen hyvät ja niitä noudattaen jo toinen lyhty onnistui mainiosti. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan opettelua vaatii kaikki uusi.

Jokainen sai lyhtynsä valmiiksi ja ensikertalaisiksi myös huolellisesti kasattua. Alussa lohdutin, että ensimmäinen on aina harjoittelukappale, eikä välttämättä onnistu. Harjoittelimme ensin kohdentamaan yhden sivun osat oikein, ettei kenelläkään ollut paineita epäonnistumisesta. 

Toiset olivat ottaneet koristeita mukaan 

ja koristelivat lyhdyt jouluisesti.

Kun olimme nauttineet ensin Mervin tuomasta ihanasta suppilovahveropiiraasta ja Outin tekemästä salaatista, päästiin juhlistamaan yhteistä taivalta kuohuvalla ja Outin täytekakulla. 

Kiitos Outi, oli jälleen ihanaa kakkua 💛

Sisällä mm. lakritsia ja vaniljaa.

Juhlimme myös alkukuusta täysiä

kymmeniä täyttänyttä Outia.

Kakkuleipurimme 🎂

Toinen kissakavereista seurasi touhujamme sivusta.

Viimein tuli otettua kuva muraalista.

Oli kaunis päivä ja muraalin värit näkyvät hyvin.

Viime yönä oli ollut pakkasta kunnolla, varmaan viisikin astetta. Takapihalla vesiastiassa oli kunnon jääkerros ja kymmenen aikaan oli 0 astetta. Päivällä oli lämmennyt +10 asteeseen.

Huomenna Eddyn kanssa levätään 😊

-Sari-

Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu

 ....näkyy silmät ja suu, 

ei voi olla kukaan muu 

siellä, siellä se Väinö on 

Tänään vietettiin viidennen lapsenlapseni ristiäisiä ja arvaattekos, mikä tuli ainokaiselle pojalle nimeksi 😊

Ja saikos mumma siitä itselleen korvamadon välittömästi 😁

Meinattiin jäädä pienen pojan ensimmäisestä juhlasta, kun muistin alkamisajan väärin ja tein askareitani sen mukaisesti. Onneksi mieskulta tuntia ennen tarkisti ajan uudelleen ja niinpä tuli nopea lähtö ja hyvin ennätettiin paikalle. 

Muu juhlaväkikin vielä odotti ulkona, kun ovet kappeliin avattiin vasta juuri ennen kahtatoista. 

Kortin ennätin kasaamaan muuten, 

mutta sisäpuoli jäi vielä ilman tekstiä.

Löysin prikulleen oikeat värit korttiin,

ja olen tähän tosi tyytyväinen.

Ristiäisissä oli valokuvaaja ottamassa kuvia, joten siellä otin vain muutaman kuvan pojasta ja näistä suloisista syksyisen asetelman siileistä.

Kappelista siirryttiin perheen kodin lähelle seurakuntatalolle.

Pöytään oli katettu herkkuja, 

suolaista ja makeaa.

Voileipäkakut kuuluvat juhlapöydän 

antimiin ehdottomasti.

Minttu on perheen juhlaväri

ja siskojensa toinen nimi.

Ristiäisten teemaväri oli mintunvihreä.

Tässä paljastuu Väinön koko nimi 💚

Väinön täti oli leiponut kuppikakkuja.

Kuorrutteen vihreä sävy näkyy kuvissa hailakkana.

Nykyisin vauvatuotteita 

saa ihanissa väreissä.

Juhlapaikalla jäi kakku maistamatta, joten

otin viimeisen palan mukaan

 - vieläkään en ole maistanut 😆

Kasva kuin kukka suojassa tammen,

taikka kuin lumme pinnalla lammen.

Luoja sun toimesi siunatkoon,

onnetar tiellesi tulkohon.

-Sari-

Pyhän Olavin päivä

 Tänään vietetään Savonlinnan 386. syntymäpäivää Pyhän Olavin päivän merkeissä. 

Kaupungin torilla esiintyy  vielä VTH klo 21.30 ja Archie Gruz Band klo 23. Päivä päättyy klo 24 alkavaan ilotulitukseen.

Me käytiin hakemassa sisko bussilta ja mentiin torin kulmaan nauttimaan muikkuja. Äiti ja sisko tyytyivät pelkkiin paistettuihin muikkuihin, me mieskullan kanssa otettiin muikut perunoiden kera.

Terassilla istuessa ja syödessä seurattiin Savonlinnan halkiuintia. Matkaa on 800 metriä ja lähtö oli Suruttoman luona Haapaveden puolella ja maali jossain Pihlajaveden puolella. 

Pyhän Olavin päivänä kaupungilla on paljon ohjelmaa. Tervahöyry Mikolla pääsi risteilemään Pihlajaveden saaristossa ja Olavinlinnaan ja Riihisaaren museoon oli ilmainen sisäänpääsy.

Oli useita konsertteja ja yhteislaulua. Mustan virran tarinoita -sarjakuvatyöpaja ja taitaa linnassa raikaa tällä hetkellä oopperakin. Musta pässikin nimettiin.

Itselle on jäänyt ikiajoiksi mieleen 15 vuotta sitten Pyhän Olavin päivän tuoksinnassa alkanut Asta-myrsky. Samanlaista luonnonvoimien tehoa ja tuhoa en ole koskaan kokenut. Oltiin silloin täällä rannalla ja kun tuuli puski tuolta lahden pohjukasta päin, heiteltiin irtotavara sisään ja kiiruhdettiin nopeasti aittaan turvaan. Aamulla nähtiin, miten tuuli oli kaatanut tien vierestä männyt kuin viljan lakoon ja katkonut koivun runkoja. Sen jälkeen olen kunnioittanut luonnon voimaa. Siinä on ihminen kuin pieni muurahainen, ei mahda suuremmalle voimalle yhtään mitään.

Toivottavasti kaupunkilaiset saavat tänään juhlia rauhallisesti ja turvassa.

-Sari-

Etkot

 Vietettiin esikoisen kanssa eilen 

nimipäiväetkoja, kun käytiin kylässä.

Poikettiin St. Honoressa 

hakemassa herkkuja

yllätysviemisiksi.

Passion-tummasuklaakakku

Suklaapohja oli niiiin hyvää,

ja olihan se kaikki siitä ylöspäinkin.

Edellisen päivän kakkuna sain edukkaammin.

Mansikka-raparperikakkua ei ollut saatavilla, 

olisi varmaan ollut hyvää sekin.

Mantelicroissantit herkuteltiin myös,

olisi pitänyt niistäkin älytä ottaa kuvamuisto,

- makumuistona säilyy hetken aikaa.

Hyvää nimipäivää

Saara, Salla ja Sari 💛 

sekä Sara, Sarita ja Salli

-Sari-

Lappeenrannan visiitiltä

 Hotelliviikonloppu pitkästä aikaa viime viikolla. Aikoinaan hotelliviikonloppua vietettiin kolmen viikon välein, vuosia. Työviikon jälkeen oli mukava päästä valmiiseen pöytään ja nukkumaan puhtaiden valkoisten lakanoiden väliin. Luksusta arkeen, vaikka vaatikin monen sadan kilometrin ajoa suuntaansa. Ikä on tehnyt tehtävänsä, enää ei jaksaisi sitä matkustelua. Mutta on niitä aikoja kiva jälkeen päin muistella.

Majoituspaikkana tuttu Hotelli Rakuuna.

Rakuunassa on hyvä majoittua, kun matkaseurana on tuo koirakaveri. Ensimmäisessä kerroksessa on lemmikkihuoneita ja ulos pääsee myös tuolta talon toisesta päästä, mikä näkyy kuvassa. Kummankin ulko-oven luona (sisällä) on erinomaiset pesupaikatkin kurakelejä ajatellen. Ja pyyhkeitä tassujen kuivaamiseen. Vastaanotosta olisi saanut koiralle pedin ja kupinkin, mutta meillä oli oma räsymatto ja vesikuppi mukana.

En maininnut huonevarausta tehdessä majoittujien lukumäärää, vain että lemmikkihuone tarvitaan. Tällä kertaa sitten saatiin twin huone läheltä sitä toista ulko-ovea. Eniten varmaan Eddyllä oli miettiminen, kumpaan sänkyyn sitä yöllä hyppää 😁

Huone oli nimetty Mannerheim-ristin ritarin Vilho Rätön mukaan.

Wikipediasta kurkkasin, että sotamies Vilho Rättö (10.3.1913 - 21.1.2002) nimettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti.

Yhdellä seinällä oli kaunis kolibritapetti.

Linnunlaulua ja kukkia jo kaipailee.

Seuraavan kerran taidetaan majoittua tuolla sitten keväämmällä. Tyttären perhe asuu hotellilta muutaman minuutin ajomatkan päässä ja satamahan on ihan lähellä Rakuunamäkeä. Jos keväällä pääsisin linnoituksilla kävelemään. Nyt oli kävelyreitit niin jäiset, ettei kävelyt houkutelleet nastakengilläkään.

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä syntymäpäivien rääppiäisillä. Aamupalalla jätin vielä tilaa synttärikakulle, kun kakkua oli jäänyt paljon jäljelle. Sain otettua kuvan tekemästäni kortista itselle muistoksi - tuollaistakin mallia on tullut kokeiltua.

Kuopuksella oli tallessa kuva 2-vuotissynttäreiltään.

Ja sama mekko reilu 33 vuotta myöhemmin

nuoremmalla synttärisankarilla yllään.

Viikonlopuksi oli luvannut sateita, mutta meitä ei sade matkan aikana kiusannut. Hetkellinen sadekuuro kasteli tuulilasin alkumatkasta kotiin palatessa. Täällä kotipuolessa oli satanut kuulemani mukaan enemmän, ja pihatieltä olikin kivasti sulanut jäätä pois. Nyt lumesta on muistona enää muutama kasa, johon lunta on työnnetty pihatieltä.

Etelä-Karjala, Kymenlaakso, Uusimaa.

Oli tallennettava kuviin tätä ihmeellistä tammikuuta matkan varrelta. Kaakossa oli vielä lunta, Kouvolan jälkeen lumipeite alkoi vähentyä ja pellot olivat paljaana. Lämmintä n. +5 astetta.

Tarkoitus oli ajaa pysähtymättä kotiin, mutta muutaman teekupillisen jälkeen oli pakko pitää vessatauko. 

Suosikkihahmoja sukupolvesta toiseen 😊

Ja keittiöleikit aina mieluisia.

Meidän lapsuudessa ei näin hienoja leikkikeittiöitä tainnut olla.

Parhainta tammikuun viimeistä päivää

ja 

rentouttavaa viikonloppua!

-Sari-