Tammikuu on jo melkein puolivälissä.
Vieläkin olen kuin kerälle kiertynyt siili talvihorroksessa. Mitään järkevää en saa aikaiseksi, mutta eipä ole pakko saadakaan.
Nyt voin vain olla ja nauttia pakkaspäivistä ystävän
neulomat villasukat varpaita lämmittäessä.
Anna-Mari West
kalenteri vuodelta 2022
Näillä ajatuksilla Repolaisen haasteeseen
Mieskulta tuli töistä kotiin, söi ja joi, puki päälleen ulkovaatteet ja katosi koiran kanssa lenkille. On meillä ainakin nuo kaksi kaverusta, jotka jaksavat tuolla ulkona ravata alvariinsa. Eilenkin sunnuntaina varmaan viisi ellei jopa kuusi kertaa.
Eihän tästä ole kuin muutama tunti, kun koirakaverin kanssa kotiuduttiin. Mutta eipähän käy miestä huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen nukuttamaan, kun ei jää paikoilleen. Illaksi kun on jaksettava vielä keilahallille keiloja kaatamaan.
Jaksaa ne jotkut täälläkin touhuta.
Olenhan toki paljon
a j a t e l l u t
touhuavani.
Tällä viikolla jatkuu lähikirjastossa Art journal -kurssi. Oli jo viime syksynä näitä kursseja, mutta en ennättänyt käydä kertaakaan (koska pidättäydyin erossa ihmismassoista ja tarttuvista taudeista aina kun mahdollista). Nyt on ajankohtaista aloittaa tämä touhu ja uusi harrastus askartelun saralla.
Olen jo kauan suunnitellut luontoaiheista päiväkirjaa, johon merkitä mitä eläinhavaintoja tai -kohtaamisia on kunakin satunnaisena päivänä ollut. Jokaiselta päivältä ei toki ole tarkoitus orjallisesti muistiinpanoja tehdä, vaan silloin, kun jokin erityisesti tuo iloa just siihen kyseiseen päivään. Oli se sitten kevään ensimmäinen sinivuokon kukka tai sitruunaperhonen tai pakkaspäiviä edeltävät punatulkkujen näkemiset.
Piirtää en osaa, mutta koetan toteuttaa nämä muistot omalla tavallani vanhoihin kirjoihin 🎨
~☆~
Keittiöön on muodostunut seitsemän vuoden aikana vanhoista seinäkalentereista jo vallan pino. Joka vuodelta kalenteria ei ole. Vain ne, joissa on söpöjä eläinkuvia tai kivat tekstit, olen säästänyt. Nyt olisi aika ottaa kalenterit uusiokäyttöön 🗓🖍✂️
Tänään otin nuo kalenterit esiin ja tutkailin niitä.
Mitähän näiden kanssa voisikaan touhuta 🤔
Joku idealamppu syttyi jo!
~☆~
Viime viikon lumisateen jälkeen kävin puhdistamassa lumet puistelutelineen ympäriltä ja tein sinne myös polun. Lumen auraajat joka talvi työntävät lumikasan telineen eteen, ja sinne on vaikea päästä. Eikä huoltohenkilöt käy lumia putsaamassa, koska "Ei kai kukaan enää nykyisin mattoja ulkona tuuleta!?".
Mikäli pakkaset ja poutasää jatkuu, vien joku päivä matot tuulettumaan. Niin kuin ennen oli tapana tehdä viikottain, nykyisin lähinnä sään salliessa.
Villavaatteillekin voisi antaa nyt lumipesut. Levitellä puserot ja takit puhtaalle hangelle ja heitellä vielä pakkaslunta päälle. Jos olisi puhdasta lunta.
Taitaa tuo lumi, vaikka hohtavan valkoiselta näyttääkin, olla kuitenkin melko nokista näin lämmityskaudella.
~☆~
Pian on jo aika laittaa ensimmäiset siemenet itämään. Multapusseissa on vain nykyisin liikaa ikäviä yllätyksiä harsosääskien muodossa.
Yritin etsiä vuoden takaista puutarhurin postia, jossa kerrottiin, miten kannattaa noiden harsosääskien suhteen toimia. En silloin heti sähköpostia löytänyt, mutta uudessa sähköpostissa tätä samaa asiaa käsiteltiinkin jo heti jos ei samana niin seuraavana päivänä saapuneessa postissa.
Tänään päivälenkin jälkeen nostin
multasäkin sisälle sulamaan.
Hei, touhusin 👍
Kun multa on sulanut ja lämmennyt kauttaaltaan huoneenlämpöiseksi, odottelen vielä viikon verran, ennen kuin vien säkin uudelleen ulos pakastumaan. Tuon viikon aikana munista on toivon mukaan kuoriutunut toukkia, mutta ei vielä koteloituneet aikuisiksi, jotka kuoriuduttuaan munisivat uutta sukupolvea.
~☆~
Ihanhan tässä vallan hengästyy pelkästään ajatellessa, mitä kaikkea tässä tammikuun aikana ennätänkään vielä touhuamaan.....
Jatkanpa touhuamisten suunnittelua
ihan oikean kynttilän valossa.
Ystävän neulomat villasukat jalassa.
💛🩵🧡🩵💛
Kutkuttavan mukavaa viikkoa!
-Sari-
