Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämyksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämyksiä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. tammikuuta 2026

Aurinko armas

 Kylläpä oli ihana tuo auringonpaiste 
pitkästä pitkästä aikaa.



Mutta antoipa odotuttaa yli yhteen iltapäivällä, ennen kuin pilven raja antoi periksi ja aurinko pääsi paistamaan. Sopivasti oltiin koirakaverin kanssa silloin ulkona kävelyllä. Kannatti vähän venyttää ulos lähtemistä.
Oli niin kaunista, kun auringonsäde kimalteli yön aikana sataneilla lumihiutaleilla. Ja lumen narskuminen oli kuin musiikkia 🎶🎶🎶

Sen verran harvinaista herkkua tuo auringonpaiste on nyt tammikuun aikana ollut, että sitä kuvaamaan jäi muitakin. 

Vanhemman pariskunnan miespuolinen pysähtyi kävelytielle ja jäi ottamaan kuvaa samasta suunnasta kuin itsekin menin ottamaan. Kun käännyttiin koirakaverin kanssa jo kotiin päin, oli alamäkeen menossa ollut nainen melkein samassa kohdassa kuvia ottamassa. 
Kuun puolikaskin näkyi taivaalla

Onhan siitä edellisestä aurinkoisesta päivästä melkein kolme viikkoa. Kaveri laittoi eilen viestiä, että heillä oli aurinko paistanut koko viikonlopun Etelä-Savossa. Etelä-Karjalan puolella oli lauantaina pilvistä ja satoi välillä lunta. Samoin sunnuntaina.

~☆~

Puiston ja leikkipaikan välillä kulkevalla 
kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa. 

Vasta aurattua pitkin on hyvä jölkytellä

Kävelytie viimeöisen lumisateen jälkeen

Samana päivänä kuin tuo edellinen aurinkoinen päivä oli, tuo kävelytien pätkä aurattiin ja onpa sitä pitkin ollut mukava kulkea matalajalkaisen koirakaverin kanssa.


Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

keskiviikko 7. tammikuuta 2026

Lumivalkeaa

 Vihdoinkin näyttää talviselta.
Eilisen illan ja viime yön aikana 
oli satanut useampi sentti lunta. 

Mieskulta kävi illalla kahdeksan jälkeen kolaamassa parkkipaikalla, jotta pääsee aamulla aikaisin ajamaan sieltä autolla pois. Arki on nyt vapaiden jälkeen koittanut ja vielä pitäisi tämä ja ensi vuosi töitä (hänen) pakertaa. 

Muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat liikkumiseen ja julkisen liikenteen toimivuuteen. Omalla autolla liikkuvilta vaaditaan malttia ajaa sään ja kelin mukaisesti, ja ennen kaikkea ottaa ne kanssakulkijat huomioon. Liikenneonnettomuuksilta ei ole tänäänkään vältytty, mikä lisää liikenteen seisahtumista tai hidastumista ja niitä myöhästymisiä.

Siihen se kiire loppuu, kun jää tienvarteen hinausautoa tai hälytysajoneuvoja odottamaan.
Meitä jaloilla kulkijoita tämä lumimäärä ei haittaa. Päin vastoin, nautittiin suunnattomasti tästä vuoden ensimmäisestä yhteisestä puistolenkistä
 💛 auringonpaisteessa 💛

Lumi ei pöllyä vaan narskuu
mukavasti kenkien alla.

Ihanaa tammikuista
keskiviikkoa
❄️

-Sari-

maanantai 29. syyskuuta 2025

Löysin tammenterhoni

 Enpä olisi uskonut, että pääsen käymään Koiramäen Pajutallilla näin pian sen jälkeen, kun rva Kepposen käynnistä hänen blogistaan luin.
Olipa ihana kohde. 

Sunnuntaina oli vielä aurinkoista ja lämmintä +13 asteen verran. Meiltä kotoa tuonne ajaa noin 20 minuutissa ja olipa hyvät opasteet, kun Tuusulanväylältä pienemmille teille käännyttiin. 

Ensimmäisenä rakennuksena oli Puputalo.
Puputalon puput kiinnosti kaiken ikäisiä ja siellä oli koko ajan ruuhkaa. Tovin odotin, että pääsen kurkistamaan toiseen huoneeseen pupuja ja hämmästyin, miten hienosti se oli sisustettu. Kattokruunu ja peilikin seinällä.
Seuraavaksi pihaan johtavan tien varrella oli aseteltu pöydille, laatikoihin ja pajukoreihin kurpitsat. Oli erilaisia muotoja, kokoja ja värejä.


Ulkovarastoista alkaen jokainen sopukka 
sisätiloissa oli täynnä tavaraa. 
Alussa olin ensikertalaisena niin mykistynyt ja hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten ostomielessä tutustunut tuotteisiin. Mikäli nämä ovat metallisia, niin olisin ostanut kurpitsajuhlaan ulos lyhdyksi. Itse en niin amerikkalaisesta halloweenista perusta, vaikka tykkään koristella pyhäinpäivän aikoihin etupihaa koristekurpitsoilla. Saatan laittaa myös jotain luurankoja tai noitia merkkinä sille, että täällä on varauduttu myös karkki vai kepponen -vierailuihin. 

Ulkovaraston edustalla on muutamilla pöydillä 
ensimmäiset kurpitsakattaukset.





Pihapiirin toisella laidalla oli Lastenaitta ja Museoaitta.

Museoaitassa oli joitakin vanhoja esineitä.

Sitten oli kaksi taloa nurkia myöten täynnä tavaraa 😁
Oletettiin, että tässä talossa olisi kahvio, koska talon edessä oli terassialue pöytineen ja tuolineen. Mutta juomaa (oli Herra Hakkarainen limpparia, jota ei marketeista löydetty) ja korvapuusteja myytiinkin toisessa rakennuksessa ja niin pienissä tiloissa, että sisäänkäynti oli tukossa jonossa olevista ja sisään pyrkivistä immeisistä.

Tässä punaisessa talossa oli myös ainainen joulu - perältä löytyi jouluinen huone, jonne kurkistin vain ovelta.
Kaunis syysasetelma punaisen tuvan sisäänkäynnin luona.
Porstuan ikkunalta huomasin hauskat metallisienet.
Tällaiselle oranssista pitävälle tämä on just passeli ajankohta kiertää sisustuskauppoja, kun on kaikkea oranssin sävyistä näytillä 🧡

Vaalean talon edustalla oli myös ulos laitettu kurpitsapöytä.

Tuolla taustalla näkyy Museoaitta ja Lastenaitta. 

Sisällä oli ahdasta ja kun ihmisiä on paljon, oli kuljettava rauhallisesti eteen päin huoneesta toiseen. Otin paljon kuvia, jotta voin jälkeen päin kotona kaikessa rauhassa katsella valikoimaa. Etsin niitä tammenterhoja ja silmäilin nopeasti tavaramerta.


Löytyi sieltä täältä muutakin ihanaa.

Ja yksi huone oli täynnä lankoja. Silloin tuossa pienehkössä huoneessa oli sen verran muitakin, etten yrittänytkään kuvia ottaa.


Punaisessa talossa kierrellessämme oli jo lapsiperheet vähentyneet ja päästiin katsomaan lammasaitaukseen, jossa oli kolme lammasta. Halusin lähettää Valmalle videon lampaista, kun ei päästy yhdessä täällä käymään.

Vaikka pidänkin oranssista, niin sisustustavaroissa pidän enemmän maanläheisestä väriskaalasta. Olen niin onnellinen, että löysin tällaisen pienemmän tammenterhon. Ja kaksi pientä keraamista kurpitsaa ostin terhon rinnalle.
Nyt saan asetelman pyhäinpäivän kurpitsajuhlaani 🤎🤍🤎🤍

Ja muutama koristekurpitsa ulos. Näiden valikoimisessa menikin tovi - valikoima oli niin runsas, etten noin vain osannut päättää. Ripaus oranssia ja erilaiset muodot jotka täydentävät asetelmassa toisiaan. Niin kuin nuo sisälle ostetut keraamiset serkkunsakin ovat oiva pari.

Kiitos rva Kepponen tästä kohdevinkistä!

Koiramäen Pajutalli on ollut lähistöllä jo 21 vuotta jos oikein muistan ostoksia maksaessani miehen kertoneen. Ja vink vink; täällä pääsee käymään 17.11.2025 saakka ennen helmikuun 2026 loppuun kestävää kahvitaukoa ☺️

-Sari-

torstai 7. elokuuta 2025

Paratiisi kuutostien varrella

 Jätettiin eteläinen Savo kahden viikon jälkeen taakse ja matkattiin tiistaina eteläiseen Karjalaan. Kahden viikon ajan oli tukalan kuumaa, mutta selvittiin viilenevien öiden ansiosta. 

Trooppisia öitä ei vietetty lainkaan.

Tämän rengasmatkamme yksi kohde oli Parikkalassa sijaitseva ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto kuutostien varrella.

Kun päästiin pysäköintipaikalle, taivas repesi ja ukkoskuuro sai jäämään hetkeksi autoon odottamaan sateen päättymistä. Tai todellisuudessa taukoa sateeseen. Kävin takakontista hakemassa sadeviitan, mutta en sitä loppujen lopuksi tarvinnut. 

Kerran piti mennä sadetta pakoon ja sattumoisin olin 
silloin tämän puodin vieressä. Jäätelötauko🍦
Patsaspuisto on todellakin kuin paratiisi. Alue on hyvin hoidettu. Vehmas kasvillisuus ja korkeat perennat kätkevät teokset luoden kutkuttavaa jännityksen tunnelmaa.  
Mitähän seuraavaksi tulee vastaan?
Patsaita puistossa on yhteensä noin 560, joista 250 on joogatarhaan kuuluvia patsaita. Rönkkönen harrasti joogaa ja patsaat ovat kuin omakuvia joogaavasta taiteilijasta.

Osalla ihmispatsailla oli
 tekohampaat suussaan. 


Joogatarhan patsaat ovat vuosikymmenten myötä mukavasti sammaloituneet luoden erityistä tunnelmaa. Nämä patsaat ovat aidon kokoisia.
Joogatarhan hattupää
Tämä asento ei onnistuisi aamiaisähkyn jälkeen 😁

Eläinpatsaita

Erilaisia pöllöpatsaita oli useita.
Tässä söpö pariskunta. 
Oisko huuhkajia...





Lapset

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen ja leikkiviä, urheilevia ja pelaavia lapsia valmistui kymmeniä kesässä.

Viimeisenä kesänä valmistui monen vuoden ponnistus, satakunta leikkivää, voimistelevaa ja marssivaa lasta käsittävä lasten paraati. Paraatia johtaa rumpalipoika, joka johdattaa marssijat ulos pihasta. 

Veistokset on tehty valamalla, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon työtunteja näiden teosten tekemiseen Rönkkönen on viiden vuosikymmenen aikana käyttänyt.

Rönkköselle myönnettiin elämäntyöstään vuonna 2007 taiteen Suomi-palkinto.

Sen hän on todellakin ansainnut.
Vielä en kiertänyt koko patsaspuistoa. Paljon jäi katsottavaa toiseenkin kertaan, kun taas kuutostietä pitkin ohi ajellaan. Useat polut on peitelty laatoilla, johon on painettu käsi tai jalka. Sateisella säällä laatat olivat liukkaita, eikä kapeilla poluilla voinut niitä väistellä. Siksi kulkea piti varovasti ja hitaasti. 

Vesisadetta oli alueelle kyllä kaivattukin, helteiden 
aikaan ei ollut satanut vielä ollenkaan.
Syksyn hämärässä tuolla olisi aavemaista kulkea. Tai kuutamolla lumiseen aikaan. Puistoonhan pääsee ympäri vuoden omalla vastuulla. Valaistusta alueella ei ole.
Tällä kertaa jännitystä loi ukkonen. Puistokaistale sijaitsee valtatien ja junaradan välissä. Ääntä kuuluu kummastakin suunnasta, hiljaisuudesta ei ainakaan päivällä ole tietoakaan. 

Merkittävä kulttuuriteko pitää puistoalue ja patsaat kunnossa. Sen mahdollistamme muun muassa me puistossa vierailevat maksamalla sisäänpääsymaksun (nyt 7 euroa aikuiselta). Kiitos myös puistopehtoori Pajulle, joka vastaa puiston käytännön toimista.

Joko sie kävit?

-Sari-