Niin mahtava oli perjantai 😍
Päivä valkeni pilvisenä, vaan yhdeksän aikaanpa alkoi aurinko valaisemaan pilven takaa ja pian kaikkosivat pilvet taivaalta kokonaan.
Aikomuksena oli päästä matkaan jo aiemmin, mutta aamu lähti edellisen päivän menojen jälkeen verkkaisesti käyntiin ja puuhastelin mieluummin kotona niin kauan kuin mahdollista.
Pajunkissat ja puolikuu
Bussia odotellessa
Oletin ystävän olevan töissä neljään saakka ja läksin kotoa puoli kolmelta. Vaihdoin matkan varrella bussin raitiovaunuun ja piipahdin Hesperian Esplanadilla puistonpenkillä istumassa. Vinkkinä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7 on ihana Taidekoti Kirpilä. Taidekoti on avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin iltapäivällä neljä tuntia ja opastettu kierros on keskiviikkona klo 14:30 ja sunnuntaina 12:30.
Mannerheimintien puoleinen
Pohdiskelin vielä edellisenä päivänä käyntiä Ateneumissa, jääköön kuitenkin myöhempään kevääseen, päätin sittenkin. Huomasin, että Amos Rexissä on vielä 6.4.2026 saakka argentiinalaisen Leandro Erlichin näyttely ja valitsin mieluummin sen kohteeksi.
Viesti ystävälle, "Oletko jo käynyt?".
Kun tuli kielteinen vastaus, sovittiin tapaaminen Lasipalatsiin.
Café Lasipalatsissa pikku suolainen ja teekupponen ennen kuin siirryttiin alas museon tiloihin. Kahvilasta vapautui sopivasti ikkunapöytä, josta oli näkymä vanhalle linja-autoasemalle. Tulipa nostalginen olo. Tuohon asemalle sitä linja-autolla usein matkustin, kun tulin sukuloimaan pääkaupunkiseudulle.
Amos Rex -museo
Leandro Erlich
8.10.2025 - 6.4.2026
The Cloud vv. 2018-2022
Leandro Erlich Studio, Galleria Continua
Pilvi
digitaalinen tulostus keraamisella musteella erittäin kirkkaalle lasille,
puiset vitriinit, LED-lamput.
Lost Garden v. 2009
Kadonnut puutarha
Metalli, tiilet, peili, akryyli, tekokasvit, koristekate
Bâtiment v. 2004/2025
peili, MDF-levy, kivi, metalli, digitaalinen tulostus akryylille,
Amos Andersonin taidemuseon vanhat puuovet
Helsinkiläinen jugend-talo on pystytetty museosaliin surrealistiseksi leikkikentäksi. Tämä on varmaan yksi näyttelyn hauskimmista teoksista. Sitä hauskempi, mitä useampi kävijä heittäytyy osaksi teosta. Ei tohdittu mennä 😄
Elevator Maze v. 2011
Hissilabyrintti
metalli, puu, ruostumaton teräs, peilit, marmori, hissin ovet
Näyttelyssä oli installaatioita kaikille aisteille. Sidewalk (jalkakäytävä) teoksen esitteleminen olisi vaatinut videonpätkän, jossa veden ääni pääsee osalliseksi kokemusta. Pelkkä valokuva ei riitä kertomaan tästä teoksesta. Classroom (luokkahuone, puu, lasi, koulutarvikkeet ja -huonekalut, verhot) oli hauska teos myös.
Sitten suuntasimme ennakolta suunniteltuun kohteeseemme.
Uuden kokoelmatilan ensimmäinen näyttely on
Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula:
Palava taivas
13.3.2026 - 31.1.2027
Kuudelta alkoi 15 minuutin pikainen opastettu kierros, joka tuntui kyllä viideltä minuutilta. Tuollaisella vartin kierroksella opas puhui nopeasti kuin meklari ja minulla on nykyisin vaikeaa kuunnella nopeaa puhetta. Johtuneeko siitä, että toisen korvan kuulo on huonontunut niin paljon.
Maisemavuoropuhelu
Kumpikin taiteilija maalasi maisemateoksia. Ala-Maunus alkoi maalata maisemia aikana, jolloin aihetta pidettiin jo vanhanaikaisena. Kummankaan maalaukset eivät kuvaa todellisia paikkoja. Kun Markkulan maalaukset ovat abstrakteja ja liikkeet voimakkaita, ovat Ala-Maunuksen maalaukset hyvinkin yksityiskohtaisia. Maalauksissa ei ole ihmisiä, mikä aiheuttaa pohdintaa esittävätkö teokset maailman alkua vai loppua?
Tämä näyttely oli hyvin mielenkiintoinen näiden rinnakkaisten maalausten vuoropuhelun myötä. Petri Ala-Maunus maalasi näyttelyyn lähes 30 uutta teosta, joihin haki inspiraatiota Makkulan maisemamaalauksista. Markkula maalasi harvoin maisemamaalauksia ulkona, joten teos ei ollut suora näkymä maisemasta vaan ennen kaikkea kokemus, jonka hän oli saanut luonnossa kävellessään ja teokset syntyivät sisäisen näyn kautta.
Syyskuutamoa
Mauno Markkula v. 1949 Petri Ala-Maunus v. 2025
Aamu
Mauno Markkula v. 1950 Petri Ala-Maunus v. 2025
Valaistu puu
Mauno Markkula v. 1951 Petri Ala-Maunus v. 2025
Järvimaisema
Mauno Markkula v. 1951 Petri Ala-Maunus v. 2025
Kolme puuta
Mauno Markkula v. 1949 tai 1954 Petri Ala-Maunus v. 2025
Ala-Maunus ei jäljitellyt Markkulan maalauksia, vaan poimi teoksista muotoja, rytmejä ja värimassoja. Hän nimesi teoksensa Markkulan maalausten mukaan, ja näin ajatuksellinen linja jatkui - maalaus ei ollut suora kopio vanhemman taiteilijan maalauksista.
Taiteilijoiden välistä yhteyttä avataan myös omakuvien kautta.
Omakuva v. 1944
Markus Markkula
Petri Ala-Maunus
Ala-Maunus aloitti omakuvien tekemisen vuonna 2017 ja on joko maalannut tai piirtänyt oman kuvansa joka päivä jo yhdeksän vuoden ajan. Tämä teos "valmistuu" sitten, jos jonain päivänä omakuva jää tekemättä.
Iltavalaistus
Mauno Markkula v. 1958
Turun taidemuseo
Kaksi paholaista
Mauno Markkula 1940-luku
HAM Helsingin taidemuseo
Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmat
Mauno Markkula (1905 - 1959) oli aikansa omaperäisiä taiteilijoita. Hän sai lempinimen "värin mystikko" käyttäessään töissään räiskyvän kirkkaan punaisia, keltaisia ja vihreitä sävyjä. Markkulan töitä on näyttelyssä esillä 46, joista osa on esillä yleisölle ensimmäistä kertaa.
Ihastuin hänen maalauksissa juurikin näihin hehkuviin väreihin. Ennen kevään puhkeamista kukkaan värit yhdessä auringon tuoman valon kanssa piristävät tätä harmaata kevään ajanjaksoa.
Näyttelyssä on kolme suurta Ala-Maunuksen upeaa maisemamaalausta; 12-metrinen Pastoral Purgatory (v. 2023-2024), Übernatur (v. 2013) ja Viimeinen tahto (v. 2025). Hän maalasi hyvin pikkutarkasti. Jotain kohtaa hän maalasi siveltimellä, jossa oli vain yksi harjas. Petri maalasi suuria maalauksia kuukausia. Esimerkiksi teosta Viimeinen tahto Petri maalasi 8-9 kuukautta.
Übernatur
Petri Ala-Maunus v. 2013
Viimeinen tahto
Petri Ala-Maunus v. 2025
Tove Jansson -galleria: Taiteilijaperhe Jansson
13.2.2026 - 10.1.2027
Olipa hyvä näyttely.
Oppi paljon uutta Toven perheestä.
Tove Jansson
(1914 -2001)
Kuvataiteilija, kuvittaja ja kirjailija.
Tove opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja muun muassa Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa, jossa hänen vanhempansa Viktor Jansson ja Signe Hammarsten tapasivat vuonna 1910.
Yksityiskohta freskosta Juhlat kaupungissa
Tove ja muumi
Kuten suuret taiteilijat Tovekin esiintyi teoksissaan.
Ja toki myös muumit seikkailivat seurana pikkuisina hahmoina.
Lars Jansson
(1926-2000)
Taitava tarinankertoja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Skatten på Tortuga julkaistiin vuonna 1941, Larsin ollessa 15-vuotias. Viimeisimmästä romaanista Fem tusen pund on tehty jopa televisioelokuva.
Lars ja Tove tekivät tiivistä yhteistyötä. Larsin käsikirjoittama näytelmä Krasch sai ensi-iltansa Lilla Teaternissa vuonna 1964 ja Tove suunnitteli näytelmään lavastuksen ja puvustuksen. He käsikirjoittivat Mumintrollet-televisiosarjan Ruotsin televisiolle ja työskentelivät myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan (v. 1990-1992) parissa, joka oli japanilais-hollantilais-suomalaista yhteistyötä.
Kun Tovelle kävi liian raskaaksi muumisarjakuvien piirtäminen The Evening News sanomalehdelle, luovutti hän vuonna 1960 sarjakuvien piirtämisen kokonaan Larsille. Lars piirsi ja kirjoitti sarjakuvaa aina vuoteen 1975 saakka.
Per Olov Jansson
(1920 - 2019)
Per Olovin eno Harald Hammarsten vei 18-vuotiaan Per Olovin useiden kuukausien mittaiselle purjehdus- ja kiipeilymatkalle Norjaan enkä yhtään ihmettele, että matka inspiroi häntä tarttumaan kameraan.
Omakuva v. 1942
näyttelyvedos
Per Olov kuvasi sodassa 1940-luvulla korsuelämää ja maisemia. Sodan jälkeen hän kirjoitti kaksi romaania, mutta valokuvaus oli hänen suurin intohimonsa. Hän työskenteli mainos- ja teollisuusvalokuvaajana, mutta sai harvoin toteuttaa omia ideoitaan.
Taiteellisen ilmaisun kehittäminen jäi harrastajavalokuvaamiseen. Rakkaita kuvauskohteita olivat saariston luonto, ja lapsuudenkodin perhe ja myöhemmin oma perhe. Vapaa-ajallaan hän toimi valokuvauksen opettajaan Helsingin työväenopistossa, valokuvakilpailujen tuomarina (hän myös osallistui itsekin kilpailuihin ja näyttelyihin) sekä luennoitsijana kamerakerhoissa. Myös sukeltaminen oli hänelle rakas harrastus.
Yhdessä Lars-veljen kanssa he etsivät 1950-luvulla kultaa Ivalojoen pohjasta ja tekivät kesäisin yli 20 tutkimusretkeä Ivalon seudulle. He perustivat 1950-luvun alussa lentäjäystävänsä kanssa ilmakuvausyrityksen ja kuvasivat taloja ja tontteja.
Nimeämätön (Per Olov veneessä) v. 1937
Tove Jansson
öljy kankaalle
Signe Hammarsten Jansson
lyijykynä paperille
yksityiskokoelma
Signe Hammarsten Jansson
(1882 - 1970)
Signe syntyi Hannäsissa Ruotsissa papin perheeseen. Hän rakasti luonnossa liikkumista ja haaveili kuvanveistäjän työstä. Kuvanveistäjän ura ei kuitenkaan ollut naiselle mahdollinen tuolloin ja hän aloitti vuonna 1902 piirustusopettajan opinnot Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa ja työskenteli valmistuttuaan piirustuksenopettajana.
1920-luvulla kodista ja lapsista huolehtimisen ohella Signe piirsi karikatyyrejä, kansikuvia, nimisivuja ja kuvitti lehden tekstisisältöjä satiirilehti Garmiin ja teki lukuisia kirjojen kansikuvituksia ruotsinkielisille Söderström & Co ja Runar Schildts -kustantamoille kantaen näin kuvitustöillään päävastuun perheen elatuksesta.
Signe luki kirjojen käsikirjoitukset huolellisesti ja kuvitustapansa kirjan perusteella ja halusi kansikuvan tukevan ja täydentävän kirjan sisältöä.
Vuonna 1924 Signe sai työn Suomen Pankin setelipainosta. Hän muun muassa piirsi arvopapereihin koristeellisia ornamentteja. Osa-aikaisesta työstä muodostui pitkä ura.
Vuonna 1929 painettiin Suomen ensimmäiset kuvalliset postimerkit. Aiheena oli Turun kaupungin 700-vuotisjuhlavuosi. Signe oli Suomen ensimmäinen ammattimainen postimerkkien suunnittelija. Hän suunnitteli 173 postimerkkiä, joista 50 oli erikois- ja juhlamerkkejä. Lähes jokainen Suomen postimerkki 1940-luvulta 1960-luvun alkuun on Signen piirtämä.
Viktor Larsson
(1886 - 1958)
Viktor syntyi helsinkiläiseen kauppiasperheeseen. Koulunkäynti oli hänelle hankalaa ja hän päätti 17-vuotiaana jättää koulutien ja ryhtyä taiteilijaksi.
Kuvanveistäjä Janssonin lempiaiheita olivat tyylitellyt naishahmot ja suihkulähdeveistokset.
Näyttelyssä oli myös kartta, josta näki missä päin
Helsinkiä Viktorin veistoksia sijaitsee.
Ja sitten olikin jano ja mentiin katselemaan toisenlaista taidetta
Näin kului rattoisasti tämäkin viikko ja talviajasta siirryttiin kesäaikaan. Ei kyllä kesäiseltä tunnu. Pilvistä ja tulee kohtalaisesti, eli ulkona on kylmä. Aamulla vesiastiassa oli jääkansi ja puiston nurmi kuurainen, joten pakkastakin on ollut.
Ensi viikolla maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi ja
on taas aika juksailla aprillipäivänä.
Mukavaa palmusunnuntaita!
-Sari-
