Juhannus on meillä herttainen

 .....koivun lehvät portailla huiskii 🌿

Tänä vuonna ei ajeltu rantaraitin varrelle tai muuallekaan juhannusaattona. Kömmin peiton alle jo iltakahdeksan aikoihin ja näin yöllä ihan outoja unia.

Mieskulta on ollut nuhainen ja yskäinen jo tovin. Takana 11 päivän työputki ja arkisin 10 tunnin päiviä useamman viikon ajan. Saa vihdoin muutaman päivän lepäillä, jotta jaksaa kesäloman alkuun vielä pinnistellä. Minulla kurkku on ollut kipeän tuntuinen muutaman päivän ja nenä tukkoinen. Ei olisi pitänyt mennä liian lähelle ottamaan aivastuksen pärskeitä ja pöpöjä vastaan 🤧

Sain kuin sainkin eilen juhannuskoivun takaovelle. Olen antanut siemenistä itäneiden koivuntaimien kasvaa muoviruukussa, kun keksin niistä tulevan oivan juhannuskoivun vuosien kuluessa. 

Nyt kasvatan juhannuskoivuja kolmessa ruukussa. Pienin taimista taitaa olla noin kymmensenttinen, joten saa kasvaa vielä jokusen vuoden, ennen kuin juhannuksena pääsee loistamaan ☺️

Aamupäivä oli pilvinen ja sää näytti kovin viileältä. Kun aurinko pilkisti pilvien raosta iltapäivän puolella, uskaltauduin piipahtamaan ulkona. Olikin niin lämmintä, että piti palata aika sukkelaan sisälle auringolta suojaan.

Huuhtelin ensin muutaman multasäkin kuivumaan, jotta voin siivota ne aikanaan muovinkeräykseen. Takapihan "stailausta" en juhannukseen mennessä ennättänyt tekemään, kun melkein joka toinen päivä on ollut sateinen. Eipä viivytyksestä ole nyt haittaa, kun ei jaksa juhannusta juhlia. Onhan näitä kesäpäiviä vielä vaikka kuinka monta vielä vietettävänä. 

Huomenna on kesäpäivänseisaus ja vuoden pisin päivä täällä pohjoisella puoliskolla. Sitten päivät alkavat lyhenemään ja odotan sitä iltaa, kun heinäkuun lopulla näen ensimmäisen ⭐️ tähden taivaalla ⭐️

Reilun tunnin päästä mennään saunomaan ja

taidanpa ottaa kuohuvaa mukaan

vilvoitellessa nautittavaksi

🥂 🍾

Mukavaa juhannuspäivää!

-Sari-

Kesän lämpöä ja kuivuutta

Tuuli on hellittänyt, mutta ei sentään tyyntynyt. Edelleen mukava tuulenvire viilentää muuten kuumaa ilmaa.

 Vasta illalla huomaa, miten aurinko on tehnyt tehtävänsä iholla, vaikka auringossa ei pitkää aikaa viettäisikään. Auringon vaarallisilta säteiltä ei muista vielä aurinkovoiteella suojautua 🥴 

 Olen muutaman päivän puuhastellut takapihalla, joka on etelään ja jossa on varjoisaa puolenpäivän jälkeen muutaman tunnin ajan. Aamupäivällä syreenien varjossa voi oleskella pihan laidalla, jossa ikävä kyllä myös hyttyset viihtyvät. Montaa niitä ei ole ollut ja nekin säästetään hyönteissyöjälinnuille.

Hyasintti kasvatti muutaman kukkasen.

Tuoksuu muutamakin kukka  ihanalle 🩷

Olen pitkään suunnitellut lavakaulusten siirtoa pihan toiselle laidalle ja maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen. Muutamasta kohtaa alimmat laudat olivat lahonneet, mutta hyvin kestivät siirron ja se kävikin yllättävän helposti. Multa jäi nätisti paikoilleen, eikä valunut mistään kohtaa. No, olihan se pinnasta ihan kuivaa.

Oli kuitenkin sellaista ähellystä, kun piti siirtää iso puutarhapöytä ja penkit yksin ahtaassa tilassa ja koirakaveri tietenkin apuna jaloissa pyörien. Vielä on siirtämättä muutama ämpärillinen multaa entiseltä paikalta uuteen paikkaan.

Tuossa kohtaa on ollut pöydän alla puulaatat, joiden alla oli juurimatto ja maton päällä kerros hiekkaa. Laatat pitää putsata ja pinota varastoon. Hiekan saan ainakin osittain käyttöön mehikasveille tulevaan altaaseen.

On laukkojen vuoro kukkia

Eilen aamun puistolenkillä otin kuvia matkan varrella kasvavista koivuista, jotka ovat lähes lehdettömiä.

Tätä maisemaa katselen, kun puiston 

penkillä koirakaverin kanssa istuskellaan.

Tällaisia lähes lehdettömiä koivuja on useita myös pihapiirissä pihatien varrella ja parkkialueen reunalla. Meidän takapihan lähellä kasvava koivu on tuuhealehtinen ja voi hyvin. Hyvä varjo kuumimpaan aikaan, jolloin takapihalla on miellyttävä olla.

Toivottavasti loppuviikolle ennustettu vesisade toteutuu. Tokihan mitään tulvaa aiheuttavaa rankkasadetta emme toivo, kun näin kuiva maa ei pysty ylenmäärin kerralla vettä imemään. 

Puistossa nurmi kukkii keltaisenaan, siellä savimaassa ei kuivuudesta  vielä ole ollut haittaa.

Luonnossa taitaa olla jo kielon kukinta ohi. Omassa pihapiirissä niiden kauneudesta pääsee nauttimaan nyt. Muistelen, että näitä vaaleanpunakukkaisia kieloja istutin aikoinaan kolme. Kaksi kukkii ja muutama uusi lehtipari on kasvanut lisää. Toivoisin, että nämä leviäisivät syreenien lähelle varjoon.

Kun yksi laji lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Akileijaa olen useampana vuotena koettanut lisätä vanhaan kohopenkkiin ja vihdoin olen siinä onnistunut. Tätä akileijaa kukkii nyt ainakin kolmessa kohtaa. Muitakin lajikkeita olen kylvänyt, lienevät vanhoja siemeniä. Toisaalta ei haittaa, ettei lajikkeet sekoitu.

Kesän alkaminen tarkoittaa myös sitä, että television ääreen naulitsee Remontilla rahoiksi -sarja. Nyt sen voi katsoa silloin, kun haluaa. Suoraa lähetystä ei tarvitse kytätä, kun ei näy kanavat. Sen myötä on tullut nauhoitettua useampaakin sarjaa. Kun vain joskus malttaisi istahtaa ja katsoa ne 🫣 Eilen ja tänään katsoin tennistä, mutta naisten ottelut eivät kauaa kestäneet. Ja välillä piti piipahtaa ulkona tekemässä jotain. Kun tulin takaisin sisälle, ottelu olikin jo päättynyt kaksieräisenä 😄 

Heliövaaran ja parinsa Patten pääsivät Ranskan avointen finaaliin. Ottelu näytetään televisiosta lauantaina, sen kun muistaisi katsoa. Kävipä finaalissa miten tahansa, he nousevat maanantaina nelinpelin maailmanlistan ykköseksi 🪙 🔥

-Sari-

Lämmintä olisi jos ei tuulisi

 Eilen oli jo tarkoitus olla ulkona ja puuhastella takapihalla, mutta oli todella kylmä etelänpuoleinen tuuli. Päiväkävelyltä kotiuduttuamme juttelin hetken aikaa pihallaan touhuavan seinänaapurin kanssa, mutta pian piti palata sisälle lämpimään. Mutta näinpä tuolloin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli metsikön reunalla 💛

Yhtä paljon kuin perhosen näkeminen sykähdytti toissa päivänä punarinnan vierailu takapihalla. Kun katseen kääntää oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, näkee sen minkä on odottanut pitkään näkevänsä. Olen niin helpottunut, että punarinta on taas täällä.

Vielä muutama krookus on noussut nurmikolle kukkimaan.

Vanhan kohopenkin vierestäkin huomasin krookuksen 💜

Valkovuokko kukkii jo omallakin pihalla.

Toivottavasti leviää laajalle alueelle.

Tästä vanhan kuusenkannon juurella kasvavasta sinivuokosta olen erittäin iloinen. Sinivuokon säilyminen takapihan luonnonlajina vahvistuu tämän myötä.

Vanhan kohopenkin akileija on saanut kaverin.

Toivottavasti kylvämistäni siemenistäkin itäisi lisää.

Tänään päiväkävelyltä palattiin kotiin puiston toista reunaa. Kävin katsastamassa, miten lämpimällä paikalla on tuomen lehdet auenneet. Kukkanuppujakin jo oli.

Ja tuomen lähettyvillä kasvavat esikot aloittavat kukintansa.

Naapurin kevätkaihonkukatkin kukkivat jo runsaammin.

Näitä punertavia kukkia aina haeskelen sinisten joukosta.

Nyt on pakko mennä takaisin pihalle, ei näin kauniina päivänä voi sisällä olla. Pitää vain pukeutua hyvin, ettei salakavala viileys käy korviin ja kurkkuun. Flunssaa en nyt halua. Pari nyt keväällä tyhjentämääni isoa ruukkua kaipaa vesipesua, tuossa aiemmin hankasin kuivat mullat pois niiden pinnoilta.

Aurinkoista tikkutiistaita!

Oletko jo vuollut onnea tuottavia sytykkeitä?

-Sari-