Paloja Pihapiiristä

Pihapiiri-messuihin tutustuminen alkoi vohveliaamiaisen jälkeen Ü

 Aloitin Kevätmessujen tavoin tynnyrisaunoja, lasitettuja terasseja ja kesäkeittiöitä katsellen. Usein myös istahdin katselemaan rauhassa ympärilleni ja huomasin pieniä, hauskoja yksityiskohtia. 

Joensuulaisen M-Art Designin Tulisilmä kelpaisi haaveiden mökkipihaan. Valitettavasti kuva siitä epäonnistui. Vain tämä tikkunippu tallentui kameraan. Liekö sytykenippu vai grillipuut pienoiskoossa? Tuohinen kääre ainakin on kivan näköinen.

Kevätmessujen jälkeen harmittelin sitä, että en käynyt Keudan osastolla hyönteishotelleja katsomassa. Asia korjaantui nyt Pihapiirissä. Näistä sain ajatuksia oman hyönteishotellin perustamiseen, vanhojen lyhtyjen uusiokäyttöön ja käytettäviin materiaaleihin. Pääsen taas harjoittelemaan porakoneen käyttöä Ü 

 Floristien ja sisustajien mielikuvituksellisia osastoja 

tänä vuonna kevätnäyttelyssä teemalla

Kevätjuhlat puutarhassa

  Kevätnäyttelyä en kiertänyt tarkemmin jokaiseen osastoon tutustuen, mutta yhdessä nurkkauksessa tuoksui niin huumaavasti, että siihen tuli pysähdyttyä kerran jos toisenkin ohi kulkiessa. Tästä kukkakauppa Villiviinin osastosta tykkäsin, pisteet tälle.

Villiviinin kukkakoristeinen kakku. Muitakin herkkuja oli koristeltu syötävin kukkasin ja orvokkeja istutettu hauskasti kukallisiin kahvikuppeihin ja muihin romanttisiin astioihin.

Tästä sängystä tuli mieleeni, että me tuotiin pääsiäisenä meille vanha sairaalan vauvalan rautasänky, joka tällä hetkellä odottaa ensimmäisen lapsenlapsemme syntymää Ü Meidänkin sängyssä on tällä hetkellä kasveja, mutta ne ei vielä kuki. Puutarhalta saapui taimitilaukseni alkuviikosta ja taimet odottavat vielä ruukkuihin istuttamista. Jokainen taso kun tässä vaiheessa täytyy ottaa käyttöön, kun alkaa olla jo ahdasta.

Ikkunanäkymä Garden Friends -keinulle.

 Syötävän kaunis vihanneskimppu. Mitkä värit!

Kaikkea kaunista ja hauskaa tuli vastaan messuilla. Ja päivän aikana tuli pysähdyttyä viettämään monta mukavaa juttutuokiota. Mutta varmasti paljon jäi näkemättäkin. 

Paljon vinkkejä, monta ihastuksen huokausta ja uusia haaveita.

Puuhakasta sunnuntaita ja mukavia messuja teille, 

jotka tänään Lahteen suuntaatte.

-Sari-

Sadetta odotellessa

Tälle päivälle oli ennusteessa vesisadetta, mutta vain muutamia pisaroita saatiin maata kostuttamaan. Tosin sekin riitti tuomaan sellaisen raikkaan sateisen tuoksun. Luonto kyllä kaipaisi vähän reilumpaa pesua pyyhkimään siite- ja muut pölyt vähemmäksi. 

Tänään olisi ollut ihanteellinen päivä puuhastella ulkona, kun oli lämmintä, tyyntä ja pilvistä. Ei olisi tarvinnut aurinkoa pakoilla. En kuitenkaan eestynyt takapihalle lounastauolla ja töitten jälkeen oli varattu aikaa pyykinpesulle. Ulos en uskaltanut pyykkejä viedä. Ehkä olisi pitänyt, niin olisi sitten saatu sitä sadettakin!

 Koirakaveri haettiinkin jo keskiviikkoiltana kotiin, joten aamulla en päässyt puistolenkille Edin kanssa. Kävin sen sijaan tuoksuttelemassa kamera kaulassa ulkoilmaa ennen työpäivän aloittamista. Sai vähän virtaa tähän päivään. 

Luonto vihertyy päivä päivältä. Koivut ja lehtikuuset ovat jo hennon vihreitä ja vastapäätä olevan talon seinustalla alas leikatuissa pensaissa lehdet ovat kasvaneet kohisten. 

Onneksi ensi viikolla viilenee taas. Malttaa vielä noiden kasvien kanssa, ettei näiden lämpimien päivien innoittamana niitä ulos ala siirtämään. Kesäkuun kymmenenteen on vielä aikaa ja vappukin on juhlimatta. Ja koulujen päättäjäiset. Mutta sitä vettä kyllä toivoisi satavan ihan kunnolla. Vaikka ensi yönä Ü

Vaikka viikonloppuna toivoisi unta riittävän pitkälle aamuun, huomenna pitäisi jaksaa herätä ajoissa. Aikomuksena on matkata Lahteen, kun blogiarvonnassa oli onni myötä, Pihapiiri-messuille ja treffata samalla Lahes asuvaa ystävää. Mieskulta on keilareissullaan, joten mitään kiirettä ei kotiin ole. 

Kameran laturi on latauksessa ja matkakuume nousee.

Oletko sinä menossa viikonloppuna Lahteen messuilemaan?

-Sari-

Pääsiäisvapaat

Aurinkoiset vapaapäivät vietettiin äidin luona. 

Naamaan aurinkorasvaa, lierihattu päähän ja toppatakki päälle ja ulos tankkaamaan D-vitamiinia. Keväällä on ihanaa puuhastella ulkona auringossa, vaikka siltä pitää yrittää suojautua mahdollisimman hyvin. Ei niitä kevään ensimmäisiä perhosia pilvisellä säällä näe. Tänä vuonna ensimmäisenä näin sitruunaperhosen. Ja useammankin. 

Pihapiirissä pikkulinnut lauleskelivat jo reviireillään, lintulaudalla vieraili mm. punatulkkuja ja punarintoja. Rannalla oli vielä yllättävän hiljaista, vain lahden toisella puolella lennelleet joutsenet pitivät kovempaa meteliä. Toukokuussa tilanne on jo toinen. 

Vesi oli Haukivedessä matalalla. Uimapaikalla oli nyt kunnon hiekkaranta, kun yleensä veden raja on noussut kiviaskelmien yläpäähän saakka. Muutama vuosi sitten vesi peitti tuon oikealla näkyvän betonitason. 

Jäät ovat siinä hilkulla hajota pois. Koirakaveri oli käynyt kääntymässä jäiden reunalla saakka palloaan hakemassa. Ja jään reuna oli paljon kauempana silloin, kuin tässä edellisenä päivänä otetusssa kuvassa. 

Äidin piha ja puutarha oli melkein multapeltona, kun myyrät olivat karkeloineet talven aikana.Osa tuhoista oli vielä piilossa lumihangen alla. Onko muuallakin päin myyrät olleet harmillisen aktiivisia onkaloiden kaivajia?

Lämmin ilta tänään täällä kotosalla touhuta puutarhassa. Keräsin säkkiin äidin pihalaatoilta poistaamaani nurmimattoa ja asettelin ne vielä illan päätteeksi penkin pohjaksi syreenien juurelle. Ruukuista tyhjentelin kostean pohjamullan ylösalaisin olevan ruohomaton päälle. Etupihalle jätin kasan haravoituja lehtiä mullan sekaan laitettavaksi, mutta olipa ne poissa ollessa jollekin kelvanneet. Ketä lie pieni kasa häirinnyt sen verran, että luvatta tullut meidän reviirille sen poistamaan. Suututtipa niin paljon, että kirosanakin suusta lipsahti. 

Takapihalla katsastin, mitä parin päivän aikana on ennättänyt tapahtua. Karviaisessa oli jo lehdet lähes hiirenkorvalla, luumupuissakin lehtisilmut pullottivat. Vuorenkilpien lehdet olivat nousseet terhakkaana pystyyn ja sitruunamelissan vihreitä lehtiä löytyi, kun oikein kaivelin kuivuneiden seasta. Selvisi talvesta.

Ja akileija ihanainen oli kasvanut jo näin isoksi. 

Pihalta kulkeutui sisälle vähemmän ihania hyttysiä. Ajattelin tuuletella sisätiloja, enkä ajatellutkaan, että hyttysovi pitäisi ottaa jo käyttöön. Toivottavasti ne tykkäävät mieskullasta enemmän, eivätkä tule inisemään miun iholle Ü

Lämmintä viikon jatkoa!

-Sari-

Valkovuokkoja ja haaste vastaanotettu

Kotona Annin kanssa -blogi sta löytyi haaste jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nyt kiirastorstai-iltaan rauhoittuessani nappasen haasteen vastaan. Kiitos Ü

Otin vapauden muokata haasteen kysymykset otsikoiksi.  

Blogini tarina ja kuinka se alkoi

Olen yli kymmenen vuotta tehnyt kortteja lähes päivittäisenä harrastuksenani. Blogin perustin alunperin voidakseni osallistua korttihaasteisiin. Blogin nimi juontuu asuinpaikasta ja ovathan ne kortitkin jonkinlaista satoa, aikaansaannoksiani. Askartelu on jäänyt nyt vähemmälle ja vuosi sitten jäin koukkuun blogiarvontavoiton myötä itse kasvatettuihin ja hyötyviljelyyn. Blogini nimi passaa hyvin tähänkin elämänvaiheeseen ja harrastukseen.  Nykyisin blogi kertoo enemmän minusta ja arkisista touhuistani ja kortteja täällä esittelen enää harvakseltaan. 

Mitä intohimo minulle merkitsee

Intohimo on minulle samaa kuin roihuvaa paloa tehdä jotain. Askarteleminen on edelleenkin intohimoni. Toiseksi koen intohimona pyrkiä saavuttamaan jonkin asettamani päämäärän. Varsinkin töissä päätän tehdä x määrän asioita ja sitten vähän vielä enemmän, kunnes ollaan jo alkuillassa ennen kuin maltan lopettaa työpäivän. Tämä ei tarkoita sitä, että työ olisi niin kivaa, vaan mahdollisuus käyttää liukuvaa työaikaa.

Mitä teen rentoutuakseni

Tähän piti ihan pysähtyä vähäksi aikaa kunnolla. Nyt juuri tuntuu siltä, että mieli ja kroppa käy ylikierroksilla ja en oikein osaa rentoutua lainkaan. Yölläkin herään monta kertaa. Rentoudun ehkä parhaiten uimahallissa uidessani edestakaisin altaan päästä päähän. Kertaan mielessäni tapahtumia tai sitten yritän vain nollata ajatukseni. Toinen tapani rentoutua on sytyttää kynttilä, sammuttaa valot ja kuunnella silmät ummessa Areenalta jotain mukaansa tempaavaa kuunnelmaa.

Viimeisin lomamatkani

Viimeisin matka oli mieskullan kanssa risteillen Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Tuli siinä yksi lomapäivä käytettyä, joten lomamatkaksikin voin sitä kutsua Ü 

Matkustanko yleensä yksin vai ryhmässä

Useimmiten matkat on tullut tehtyä ryhmässä tai mieskullan kanssa kahdestaan. Ryhmämatkoilla mies on ollut matkan kokoojana ja itse olen ollut avecina. Me ei matkustella ulkomailla muutoin kuin laivalla risteillen, eli ihan noissa naapurimaissa vain tulee käytyä. En pidä lentämisestä ja matkustaminen on niin rasittavaa. Aurinkolomia en kaipaa, koska en voi palvoa aurinkoa. Kaupunkilomat Eurooppaan kiinnostaa, mutta niiden aika on sitten myöhemmin. Prahassa ja Amsterdamissa olemme tähän mennessä käyneet yhdessä pdemmällä ulkomaanlomallamme. 

Kotimaankin matkailu jää oikeastaan kyläilyreissuihin ja lasten tapaamisiin sekä satunnaisiin viikonloppulomiin kylpylässä tai teatterimatkailuun ja yöpymiseen hotellissa.

Unelmakohde, jonne olen aina halunnut matkustaa

Uusi-Seelanti, ehdottomasti. Siitä alkaen, kun olin kirjeenvaihdossa uusiseelantilaisen Dianen kanssa lukioaikaan hetken verran. Diane ja minä olemme syntyneet samana päivänä ja jotenkin se oli niin uskomatonta löytää maailman toiselta laidalta tyttö, jonka kanssa oli synttärit samana päivänä. 

Viimeisin kirja, jonka olen lukenut

Ahmin lapsena ja nuorena kirjoja, mutta nyt harvoin enää paneudun kirjoihin. Lukeminen jää lähinnä viikkolehtiin. Muistelisin, että viimeisin lukemani kirja oli Eve Hietamiehen kirjoittama Tarhapäivä. Vuoroaan on odotellut jo pitkän tovin Hammaskeiju. Lukeminenkin olisi yksi tapa rentoutua, jos siihen vain malttaisin jättää aikaa.

Lempikirjallisuuslajini

Lehtolaisen Ilves Kero -sarjan tyyppiset kevyesti jännitystä sisältävät kirjat. Ja elämänkerrat. Pidän kirjoista, joissa tarinan mukana kulkee myös Suomen historiaa todellisuuden mukaisena.

Mitä tykkään jakaa sosiaalisessa mediassa

Naamakirja ja tämä blogi ovat digipäiväkirjani. Muutoin olen välttänyt somea. Minulla ei ole edes älypuhelinta, ihan tietoisesti. 

Mitä haluaisin edistää maailmassa

Tasa-arvoisuutta ja sitä, että hyväksyisimme toisen ihmisen ihmisenä emmekä arvostelisi ketään tietämättä heidän taustaansa ja kokemaansa. Toisaalta toista ei saa kunnioittaa asemansa kautta, vaan hänen tekojensa perusteella. 

Tänään etäpäivänä ennätin käydä päivällä ulkona. Oli niin leppoisan lämmintä. Kuvat ovat eilen ja tänään otettuja tästä kodin läheisyydestä. Takapihalla sinivuokkojen seuraksi on jo avautunut valkovuokkoja ja naapurin takapihan reunalle on levittäytynyt scillameri. Niin kauniita kevään kukkivia. 

Lounastauolla puuhastelin hetken takapihalla ja töiden jälkeen istuskelin vähän aikaa etupihalla naapuria odotellen, eikä siinä varjossakaan tuntunut viileältä.

Alkuviikon olen iltaisin istutellut viimeisiä taimia, lähinnä keijunmekkoja ja samettiruusuja. Tänään pitäisi puristaa vielä viimeiset isosamettiruusut ruukkuihin ja sitten pääsen siivoamaan mullat lattialta. Multasäkit voi laittaa syrjään seuraavaksi pariksi viikoksi ja sinä aikana vain hoidellaan rakkaudella jo noita olemassa olevia pikkuisia. 

Näiden paljastusten myötä toivottelen ihanaa pääsiäistä!

-Sari-

Palmusunnuntain askartelutapaaminen

Virpomissunnuntai, askartelutapaaminen ja vaalipäivä.

Pihatiellä tuli vastaani vaikka millaisia noita-akkoja ja muita virpojia vitsoinensa ennen puolta päivää. Korit olivat täynnä herkkuja mutta vitsoja vielä jaettavana. Rankkaa lie ollut, päätelleen siitä, että eräs isompi virpoja sanoi äidilleen haluavansa jo kotiin. Kotona oli annettu ohjeet myös allergiasta kärsivälle noidalle, joka varmisti, ettei suklaamunat vaan sisällä pähkinää. Ehkä hedelmäraekarkit olisi parempi vaihtoehto virpojille, kuin perinteiset suklaamunat. Ei ainakaan tarvitsisi olla varautunut sellaisillakin suklaamunilla, jotka eivät sisällä niitä pähkinöitä tai maitoa. Runsaasti sokeria on kaikissa, ja E-koodeja. Ehkä illalla vaalivalvojaisia seuraa vanhempien kanssa yliaktiivisia ei-äänioikeutettuja.

Oli meilläkin makoisat tarjoilut. Outi oli leiponut ison täytekakun. Ja lisäksi tehnyt raikkaan savulohisalaatin. Kyllä niiden eväiden voimalla jaksoi askarrella pitkälle iltapäivään. 

Aamulla mieskullan seuratessa formuloita ennätin tehdä ystäville pienet pääsiäistervehdykset. Tagiin kiinnitin parilla isolla kohotarralla suklaiset karitsat. 

Korttien ohella askarreltiin tällaisia pieniä laukkuja.

Laukku kootaan kuudesta stanssatusta osasta.

Tai useammasta, jos ei jätä näin yksinkertaiseksi.

Tein näitä pari kappaletta ja laitoin sisään pieniä suklaamunia. Jos pääsiäisenä tulee kyläiltyä, on pienet tuliaiset jo valmiina. Laukkuun voi laittaa vielä pienen pääsiäispupusen tai -tipusen.

Pitkästä aikaa askarteluinnostusta. Kyllä sitä olen kaivannutkin. Viime askartelutapaamisen jälkeen en ole edes purkanut kassista tavaroita saatika askarrellut mitään. Toivottavasti innostus tästä jatkuu, sillä to do -listalle on kertynyt jo monta korttia.

Nyt lähden maistelemaan vielä tuota Outin kakkua, jota saatiin jokainen ottaa kotiinkin mukaan. Jos vaikka nauttisi vaalikahvit ilman sitä pahaa kahvia ja seuraisi naisten finaaliottelua Ü 

Lämpöistä pääsiäistä edeltävää viikkoa!

Joko raeruohot tai ohran oraat siellä pitkänä kasvaa?

-Sari-

Kovempia juttuja

Messukuvia selatessa huomasin, että kameran linssi tuli suunnattua useimmiten kovempiin juttuihin, kuten pihalaattoihin ja kivimuureihin. Kuten kävelylläkin kesällä katselen maasta pyöreitä kiviä, niin vetovoimaisia olivat nämäkin kiviaiheet messuilla.

Pieni kivimuurielementti pitäisi kasata kokoon pitämään paikoillaan rinteessä sijaitsevan perennapenkin kasvualustaa. Metalliverkko on jo valmiina, kasaamatta tosin. Ja kivetkin on pellolta keräämättä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Ü

Kivestä saa lohkottua kyllä kaikkea kaunista. Omaan pihaan tekisin kivireunukset penkkeihin ja tällaisista kivilaatta-askelmista kiinnostuin myös. 

Tosin jäin miettimään, ovatko talvella liukkaat. 

Ainakin olisivat puutavaraa kestävämmät.

Meidän takapiha näyttää juuri nyt aika kamalalta. Kesällä rutikuivana ollut maa on nyt lumien sulamisen jälkeen paikoin multavelliä ja betonilaatat noesta likaiset ja puulaatat vielä pesua vailla. Ehkäpä siksi lauantaina ihastelin erilaisia pihalaattoja.

 Mieskullan haaveena on kelohonkamökki. Huliswood esitteli kelohongasta valmistettuja kohteita ja messuilla oli näytillä tällainen kelohonkapaneelista tehty rakennus. 

Kelohonkamökkiin kävisi tällaiset tasot, vaikka nämä kuvan

kokonaisuudet ovatkin kesäkeittiöön tarkoitettuja elementtejä. 

Upea innovaatio on nämä penkin jalat. Niihin voi veistää vaikka minkälaisen lankun istuinosaksi. Ja tuommoinen siltakin olisi ihana pikku pihaankin. Ripaus romanttiikkaa.

Veden solinaa ja mustaa kiveä.

Tässä pihassa olisi kiveä ja kovuutta riittämiin.

Näistä voi haaveilla tällaisena sateisena päivänä Ü

-Sari-