lauantai 30. syyskuuta 2017

Taivas ja planeetta

Leimailutaivas ja Helmiplaneetta -messut tänään Vantaalla Puistokulmassa. Ennen yhtätoista pihalla innokkaimmat odottivat sisäänpääsyä kahdessa jonossa.

Riikka esitteli muotteja ja tehtaili enkelikortteja. 
Enkelimuottiin kuumaliimaa, kuvion kuivuttua maalaus akryylimaalilla ja sitten liimaus korttiin koristeeksi.
Pohjan korttiin Riikka teki embossaamalla ensin WOW:n kohojauheella pohjalle blingblingiä ja seuraavaksi kiinnitti gessolla harsoa (tässä kakkupaperin päälle).
Yksi valmis enkelikortti näkyy tuolla yläkulmassa Ü
Tällaisia olisi haaveessa päästä touhuamaan.
Zirkonellallakin oli näytillä Mixedmediaherkkuja.
Taru esitteli Distress Oxideja. 
Tälläkään kertaa en kaikkia myyntipisteitä jaksanut kierrellä. Viivähdin aika tovin Riikan demolla, jotta sain lepuutettua jalkojani. Mutta kyllähän sitä yhtä ja toista uutta tuli löydettyä, varsinkin stanssivalikoimani karttui tänään kiitettävästi. Kevääseen verrattuna helmipuolella oli tarjolla huomattavasti enemmän.
Oi, Nannan Paperi & Helmestä löysin monta ihanaa kuviopaperia. Ovat ihan parhaita poika- ja mieskorttien taustalle. 
Kyllä näillä tänään hankituilla eväillä pitäisi taas innostua kokeilemaan uutta ja vanhaa. Pitänee suunnitella pari ylimääräistä vapaapäivää lokakuulle ja marraskuulle.

Lauantai-illan jatkoa!

-Sari-

perjantai 29. syyskuuta 2017

Auringon kultaama perjantai

Tänä aamuna oli sakeaakin sakeampi sumu miltei kotiovelta alkaen. Ajattelin, että tänään ei varmasti sumuverho ennätä päivän aikana hälvenemään ja auringonkultaamaa perjantaita ei tule. Mutta niinpä vain taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi, kun kotimatkalle työpäivän päätyttyä lähdin. 

Pitkästä aikaa kotiuduin iltapäiväauringon vielä paistaessa takapihalle. Siellä oli piipahdettava pika pikaa kameran kanssa, sillä migreenipäivänä en kirkasta valoa kaipaa. 

Ahtaassa rasiassa kasvaneet auringonkukat olivat yhtä lukuun ottamatta jo kukassa. Ihana, lämmin syksy soi minulle mahdollisuuden nauttia näistäkin Little Leoistani < 3
Auringonkukkiani oli ihastelemassa pörriäinenkin
Klikkaa kuva suuremmaksi, että näet sen paremmin Ü

Ihanan suloinen perjantai sittenkin!

Toivottavasti sinullakin.

-Sari-

torstai 28. syyskuuta 2017

Uuden vauvan odotusta

Työkaverilla alkoi äitiysloma ja askartelin kortin, jolla yhdessä toivotimme hänelle onnea vauva numero kahden odotukseen.
Special Delivery -tekstin teippasin pantaan, joka pitää kortin kasassa ja kun pannan poistaa, paljastuu alta sana B  A B  Y

Keskimmäinen sydän kuuluukin....
Tein kortista kolmeosaisen, jotta varmasti kaikki noin 
neljänkymmentä työkaveria saa kirjoitettua nimensä korttiin. 
 Tämä äitihahmo jatkaa edellisen kortin (vauva nro yksi) teemaa. Ja haikaroitahan olen käyttänyt kaikissa mammalomalle jääneiden korteissa. 

Auringonsäteiden siivittämää onnea
uuden vauvan odotukseen < 3

-Sari-

lauantai 16. syyskuuta 2017

Lauantaikuulumisia

Olipa ihana herätä tänään auringonpaisteeseen, vaikka silmiä häikäisikin. Kun mieskulta lapsosineen lähti keilaamaan, siirryin takapihalle puuhastelemaan. Puuhailut tosin meinasivat unohtua, kun piti välillä pysähtyä ja istahtaa haistelemaan syystuulta.

Daaliette oli innostunut vielä kukkimaan.

Keijunmekko kurottautuu korkealle ja 
köynnöksissä keinuu vielä kymmeniä mekkoja.
Pienoinen auringonkukkapuska kasvaa sitkeästi ahtaassa rasiassa. Ja jos säät ovat suosiollisia, saattavat aukaista vielä kukkanuppunsa.
Jostain kaukaa kumpuaa ukkosen jyrinä. Pientä sadekuuroa odotan, että saan kerättyä sadevettä kukkien kasteluun (elikkä meille ei taatusti ennustettua sadetta tule). 

Toivottavasti huomiseksi luvattu poutainen päivä edes toteutuu, sillä huomenna on taas hyvä aika kitkeä ikkaruohoja. 

Mukavaa lauantaita!

-Sari-

perjantai 15. syyskuuta 2017

Messukeskuksessa

Raekuuron iskeytyessä maahan istuin raitiovaunun suojissa matkalla Messukeskukseen kierrelläkseni kolmen tunnin ajan Habitare-messuilla. Kerrankin jaksoin työviikon päätteeksi suunnata muualle kuin kotiin. Hyvä minä.

Eihän sitä kolmessa tunnissa ennättänyt kuin saada jalkansa kipeiksi. Joillakin osastoilla viipyilin kauemmin haaveillen ja tietoa keräten. On se kuulkaas mukava kun nuoret miehet antaumuksella selostavat tulisijan hienouksia, keittiön uusia innovaatioita ja lasiterassin lisävarusteita.

Miula on visio vapaa-ajan mökistä, jossa avoimessa tilassa sijaitsee keittiö ja oleskelutila. Tilan jakaa pyöreä kamiina, joka on sijoitettu jokseenkin keskelle huonetta. Ruotsalaisella Conturalla on mallistossa kauniita, kiertoilmatoiminnolla varustettuja takkoja. 

Pieni, tehokas, helposti sijoitettava takka, jossa on vuolukiviverhoilu, suuret sivulasit ja kääntölevy olisi varmaan se unelmani. Kompaktiin tilaan sijoitetun takan suojaetäisyys eteen ja taaksi pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja esittelijän mukaan vähimmillään etäisyydet voisivat olla 100 mm.
Takkoja voit käydä kurkkailemassa Youtubessa - Contura
 Takkaa odotellessa voi tulen liekkien lumossa istua
taivasalla ja poltella puita tulisijassa.
 Tai jos tyytyminen on vielä pienempään tuleen, niin pienelle rivitalon pihalle voi sijoittaa lyhtyyn kynttilän tai ulkotulen Ü
Tulisijojen lisäksi toinen messukohteeni olivat keittiöt. Harmikseni näytteilleasettelijoiden joukossa ei ollut niitä, joiden keittiöihin olisin halunnut tutustua lähemmin. Muutamia kivoja ratkaisuja pienen tilan maksimointiin löysin, mutta kameraan niitä ei haasteellisen valaistuksen vuoksi voinut tallentaa. Onneksi niitä löytyy esitteistä, joita valikoitui kotiin kannettaviksi. Olen pyöritellyt mielessäni, millaisia vaihtoehtoja saarekkeen päätyyn voisi keksiä.Tällainen moduuli, johon voi sijoittaa naulakkoja ja hyllyjä, on tosi kiva.  
Kuopuksen kissamaailmaan löytyi hauska, uusi innovaatio Kattiset Inkeri ja Oskari. Parempia kuvia kannattaa käydä kurkkaamassa Faunattaren sivuilta.

Yläkuvan pienistä ja isoista Oskareista voisin rakentaa keittiön seinälle hyllyjä kukille. Tuo Ruska-väri on hyvä tausta viherkasveille ja puuvahalla käsitellyt tammitasot kiinnitetään kankaaseen lohipyrstöliitoksella. Jos nuo kestävät norjalaisen metsäkissan painon, niin kyllä ne pienen kukan ruukkuineenkin kantavat. Ja ihan varmasti tällaisen ihanan ilmakasvin Ü

Kaikesta näkemästä voisi haaveilla tällasessa riipputuolissa.
Ja jos haave vapaa-ajanasunnosta ei ihan suunnitelmien mukaisesti koskaan toteutuisi, niin ratkaisuna voisi olla olokoto. Pieni kompakti rakennus, johon saa saunan kylppäreineen ja keittiön olo/makuutiloineen. Kun katto on lasista, niin ikkunaksi riittää tällainen kapea pitkulainen (jollaisia kyllä käyttäisin myös siinä haaveissa vainko oot mun -mökissä).

Nyt mie taidan jatkaa haaveiluja mieskullan vieressä ja päästän viikonloppuvieraamme nukkumaan. 

Hyvää yötä myös sinne!

-Sari-

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sunnuntai hellan ääressä

Mukava kokkailla, kun ruokailijoita on useampi. Yleensä syödään mieskullan kanssa kaksin ja ruoanlaitto on ollut enemmän hänen harteillaan. Tänään saatiin pitkästä aikaa tytär kumppaninsa kanssa vieraaksi ja miekin jaksoin pitkästä aikaa hääriä hellan ääressä oikein kunnolla. Huipputunne, kun voimaa, energiaa ja intoa touhuta alkaa riittämään koko päiväksi. Jalat kantaa taas!

Tänään kuorittiin ja pilkottiin helppoa uuniruokaa. Esikoinen toivoi bataattia, joten tuoreiden suomalaisten kausivihannesten joukkoon pääsi muutama usalainen sweet potato.
Samoilla uunilämmöillä tein tällä Annikan jakamalla ohjeella ison annoksen kaalilaatikkoa, josta riitti pakkaseen ja ensi viikolle iltaruoaksi herkutella. Ostin muuten järjettömän suuren kaalin, kun isoon kattilalliseen käytin siitä vain puolet. Ilmankos ruokakassi painoi niin paljon Ü
Vihanneksista aasinsiltana vinkki Sarin puutarhat -blogin arvontaan. Monta kivaa palkintoa tarjolla viherpeukaloille. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Sari-

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Syyskukkia

Jokunen viikko sitten kaipasin etupihalle väriä ja nappasin marketista mukaan  syyskrysanteemin.
Ja sitten kun toisessa marketissa huomasin kaksiväriset kanervat ja koristekaalit, keräsin kuin ohimennen kassiin lisää syyskukkia.

Nyt on mukavampi tulla kotiin, kun aiemmin niin sotkuisessa nurkassa on kauniita kukkasia. Odottelen mielenkiinnolla, milloin mieskulta nämä uusimmat huomaa Ü

Luonnostakin löytyy vielä uusia kukkivia.
Nämä olivat ilmestyneet kannon reunalle kurkkimaan.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Sari-

tiistai 5. syyskuuta 2017

Syksyinen pakettikortti

Syksyn tullen rakas askarteluharrastus valtaa mielen. 
Nyt jo tuntuu, että  loppu vuodesta ei ole riittävästi vapaa-aikaa toteuttaa kaikkia ajatuksissa pyöriviä teemoja ja ideoita. Olisi niin monta korttia kasattavana, ennen kuin joulukorttien tekoa pääsee aloittamaan kunnolla (ensimmäisethän tein jo tammikuussa).

Olen pikku hiljaa käynyt läpi rasioita, joihin olen pikasiivonnut valmiita stanssattuja kuvioita pöydältä, ja saanut jonkinlaisen järjestyksen aikaan (ja muistan vähän paremmin, mitä missäkin on Ü).

Pienestä pakettikortista oli turvallista aloittaa.
Vaaleanruskea tagi värittyi vaahteranlehdillä.
Siilin ja yhden vaahteranlehden päälle laitoin Glossylakkaa.
Tuosta punaisesta timangikolmiosta piti tulla kukka tai vadelma.
Siitä tuli vain punainen kolmio, joka "ei kuulu joukkoon" Ü

Tänään on ollut taas niin ihanan aurinkoinen päivä.
Kuulema ulkona on ollut silti kylmää, kun tuulee.

-Sari-

perjantai 1. syyskuuta 2017

Suunnitelmat jo seuraavassa satokaudessa

Perennat ja pikkuinen karviaispuska ovat saaneet syyslannoitteet. 
Ulkona kasvavat vielä rasiassa persiljat ja  ruukussa yrtit.
Kesä paketissa ja ajatukset jo uusissa suunnitelmissa.
Olen jokusen kerran ääneen harmitellut, kun Kodin1sen loppuunmyynnistä jäi ostamatta pari erittäin edullisesti tarjolla ollutta kasvulaatikkoa. Jos en olisi niitä omaan pihaan saanut mahdutetttua, olisin kiikuttanut ne äidille, jota olen yrittänyt käännyttää pois kasvimaasta ja kokeilemaan laatikkopuutarhaa. Mieskulta yllätti jokunen aika sitten tuomalla kotiin pienen kuormalavan ja lavakauluksen, että saan ensi kesäksi vähän suuremman ryytimaan.  En olisi uskonut, että ihan oma-aloitteisesti edistäisi miun kasvatusprojekteja, vaikka auliisti kyllä kuljettaa puutarhoihin keväällä ja kantaa multasäkkejä autosta kotiin Ü


Ei tällä taida kokoa olla kuin noin metri kertaa metri, mutta eipä tarvitse isoa tilaa eikä sitä totuuden nimissä nyt enempää olisikaan. En millään raaski poistaa nykyiseltä kasvupaikalta tätä kuunliljaa (pitäisi hävittää ehkä kokonaan), jonka toin muuttokuorman mukana tänne yhdeksän vuotta sitten. 
En tiedä johtuiko ympärille levitetystä kivimurskasta vai lehtokotiloiden vähäisestä määrästä, mutta hyvin on säilynyt lehdet ehjinä. Vain muutamia reikiä löytyy sieltä täältä, kun yleensä tässä vaiheessa lehdet ovat jo melko kaluttuja.

Nyt on lähes kolme neljäsosaa vuotta aikaa suunnitella, mihin sijoittailsin tulevan ryytimaani. Miettiä, mikä olisi parhain keino suojata kasvusto lehtokotiloiden hyökkäyksiltä; levittää joko kivimursketta laatikon ympärille reippaasti ja leveästi tai reunoille vielä jäljellä olevaa etanaestemuovia vai voisiko reunat sutia koivuterva hajustemaalilla. Ja talven taittuessa kevääksi kierrellä siemenvalikoimia ja päättää mitä kasvatettavaksi valikoisi, tarvitseeko esikasvattaa vai välttäisinkö taimiruukkujen pyörityksen ja nappaisin lajikkeita kylvettäväksi suoraan laatikkoon. 

On se mukavaa, kun voi haaveilla talvi-iltoina ja on jotain, mitä odottaa. Vaikka vain tällaisesta neliön suuruisesta unelmasta, jossa saa kasvatettua syötäväksi saakka ehkä yhden salaatinkerän, rivin persiljaa ja puntin tilliä. . 

-Sari-