Linnoituksella

Muistoja jäänyt julkaisematta viime kesältä 😏

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä on mukava palata

Lappeenrannassa vietettyihin elokuisiin päiviin.

Varattiin tällä kertaa aikaa käydä 

katselemassa yhdessä myös nähtävyyksiä. 

Käytiin Linnoituksilla ja itselleni tämä oli ensimmäinen kerta jalkautuneena Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa - kerran ajettiin autolla läpi, kun joku katu oli suljettuna.

Hienot näkymät satamaan.

Oltiin niin korkealla, etten hirvinnyt kävellä reunaa pitkin ja kuvaaminen tuolla Lappeenranta-kehyksillä jäi väliin. Valma sinne rohkeni ja sain tyttäreltä kuvan muistoksi ja luvan julkaisuun.

Linnoituksilla voit tutustustua muun muassa Etelä-Karjalan taidemuseoon, Komendantin taloon, Ratsuväkimuseoon, ortodoksiseen kirkkoon ja luonto- ja taidekeskus Saimaariumiin.

Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta ja paljon mielenkiintoisia rakennuksia muitakin.

Ratsuväkimuseo

Hakkapeliitoista hurmahousuihin -

Ratsuväkielämää vuosisatojen ajan

näyttely esitteli suomalaisen ratsuväen vaiheita 

aina 1500-luvulta tähän päivään saakka.  

Ratsuväkimuseo sijaitsee Lappeenrannan vanhimmassa rakennuksessa, joka on valmistunut vuonna 1772 linnoituksen vartiotuvaksi Viipurinportin kupeeseen.

 Ratsuväkimuseo rakennuksessa on ollut vuodesta 1973 alkaen.

Ratsumiehen paras ystävä.

Majurskan talo

Kristiinankatu 1

 Majurskan talo rakennettiin 1800-luvun puolivälissä venäläisten upseeriperheiden asunnoiksi ja oli venäläisten käytössä Suomen itsenäistymiseen saakka.

Talo sijaitsee heti oikealla 

Viipurinportin kautta tultaessa.

Vuonna 1901 rakennukseen tehtiin useampi sali, kirjasto, vierashuone ja lasitettu veranta, jotta asunto palvelisi paremmin pataljoonan komentajan asuntona.

Itsenäisyyden aikana rakennus on toiminut muun muassa 

kulkutautisairaalana (1936-1939) ja 

sateenvarjotehtaana 1950-luvulla.

Nykyisin rakennuksessa toimii Kahvila Majurska

 ja käsityömyymälöitä - Majurskan talon puodit.

Kahvila Majurska perustettiin vuonna 1986 ja 

viettää tänä vuonna 40-juhlavuotta.

Kahvilan perustajan Kati Kaapron puoliso oli sotilasarvoltaan majuri, joten kahvilasta tuli Majurska, tarkoittaen majurin vaimoa.

 Yksihuoneisesta, 15 asiakkaan kesäkahvilasta tuli vuonna 1990 nykyisen laajuinen suuri kahvila rakennuksen entisöinnin valmistuttua. Suositusta kahvilasta saa hyvää palvelua ja suussa sulavia makeita ja suolaisia herkkuja.

Kahvila Majurska koostuu monesta huoneesta, jotka on sisustettu vanhoin huonekaluin ja seinillä näkyy myös monta kerrosta vuosikymmenten historiaa.

Käsityömyymälät on hajautettu useampaan huoneeseen. 

Galleria kääntöpoijusta 

ostin kaksi tyynynpäällystä.

Näiden tyynyliinojen kuvaaminen myöhästytti aikoinaan julkaisemista. Sain kuvattua nämä tänään ja taustana ovat siksi syreenit. Tulikellukan oranssit kukat passaavat hyvin sudenkorentojen väriin 👌

Tytär oli katsonut jo aiemmin sudenkorentotekstiilejä 

sillä silmällä tietäen äitinsä rakkauden sudenkorentoihin

Tämä oli niin kaunis, etten voinut olla ostamatta.

Pidän pellavasta , pitsistä ja vaaleista sävyistä.

Käsityöläispuoteihin olisi ihana mennä jouluostoksille 

ja tukea suomalaista kädentaitoa.

Kehruuhuone

Kristiinankatu 20 

Kehruuhuone on lounasravintola, josta pitäisi saada kaupungin parasta lounasta pöytiin kannettuna. Toimii myös tapahtumaravintolana.

Kehruun Pihan a la carte 

palvelee lounaan jälkeen.

Uudistetulla terassilla on varmaan ihana istua iltavalaistuksen

aikaan ja nauttia kesän viimeiset kuohuvat.

Koiratkin olivat tervetulleita terassille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Eddy pääsi mukaan ravintolamaailmaan ja käyttäytyi oikein hyvin. Rentoutui jopa nukkumaan. Palkinnoksi hyvästä käytöksestä sai liha- ja kalamurusia.

Keisari Aleksanteri I määräyksestä perustettiin vuonna 1816 huonotapaisille naisille vankila, kun Turun vankila alkoi käydä ahtaaksi. Koska naisia haluttiin sivistää opettamalla heille kädentaitoja, annettiin vankilalle nimeksi Kehruuhuone ja se toimi näin työlaitoksena. 

Vankilaan päätyi vastasyntyneiden lasten murhaajia, vähän iloisempaa elämää viettäviä neitoja ja yli 14-vuotiaita työkykyisiä irtolaisia. Naiset siirrettiin Hämeenlinnan kuritushuone- ja työvankilaan vuonna 1882 ja sen jälkeen Kehruuhuoneelle kerättiin miespuolisia irtolaisia sotiin saakka.

Sotien jälkeen Kehruuhuoneesta tuli Suomen ensimmäinen osakeyhtiömuotoinen urheilutalo ja 1960-luvulla suosittu tanssipaikka. Elokuussa 2014 kaupunki päätti talon korjaamisesta ja suunnitteli talosta Linnoituksen alueen uutta vetonaulaa. Tarjouskilpailun myötä tiloihin valittiin  yrittäjäksi muusikko Sari Kaasinen. Nykyisin Kehruuhuoneella toimii EeKoo.

Menneistä ajoista muistuttaa edelleen esiintymislavan edessä oleva rukkirivistö.

Voiko Saimaan rengasmatkalla syödä muuta kuin kalaa?

Tämä oli aika mones kesän muikkuannos 

ja hyvvee - aina. 

Linnoituksilla saa helposti kulutettua päivän tai kaksikin. Rauhallisesti liikkuen, maisemia kastellen ja miksipä ei piknikpäivää viettäen. Herkut voi noutaa vaikka Majurskasta.

Matkavinkki vaikkapa tälle kesälle.

Ihanaa kesän alkua!

-Sari-

Kevätmarkkinoilla

Upea aurinkoinen sää eilisen ihanan ja tarpeellisen sadepäivän jälkeen. Kyllä nyt viikonlopun aikana kasvit hujahtanut kasvua melkein silmissä 👀

Tänään Marketanpuistossa vietettiin kevätmarkkinoita ja voit arvata, että väkeä virtasi mäkeä ylös ja alas levittäytyen puistoon tien molemmin puolin.

Aikomus oli vain piipahtaa markkinoilla tunti puolitoista, mutta kuljettaja ilmoitti hakevansa pois vasta kahden aikoihin. 

Hyvin tuolla taas kolmituntinen kului ☺️

Mantsurianjalopähkinän hauskoja norkkoja

katselin penkillä istuessain

Ihan ensin linnottauduin jäätelökioskin luo penkille tutkimaan karttaa ja suunnittelemaan mitä kautta lähtisin suunnistamaan. 

Jäätelökioskin edessä oli jonoa koko ajan, joten katselin vain ympärillein ja jututin jäätelöä nauttivia kanssaistujia. Kävin vielä uudelleen kioskin luona myöhemmin, mutta huomasin aikaa olevan enää 20 minuuttia ja vaihdoin jäätelön sitruunapiirakkaan. 

Yllättävän paljon oli tänä vuonna tarjolla leivonnaisia, hunajaa ja muuta syötävää. Ja olipa Millan luo parkkeerannut minipannukakkuvaunu, josta kantautui tuoksu tuulen mukana kauas. Pakko oli mennä maistamaan, kun moni niitä kehui.

Muun muassa naapuri, jonka huomasin seisomassa tämän puun alla. Ennätti poistua paikalta, ennen kuin kaivoin kameran laukusta.

Pilvet varjostivat mukavasti ja

tuulen vire viilensi oloa. 

Paikoin tuuli niin kovaa, että kasveilla täytetyt paperikassit lensivät pöydältä maahan.

Minulla oli mukana omat muoviset kassit, joita käytän uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Keväällä pidän niitä autossa, jos sattuu puutarhamyymälä ajelureitin varrelle. Yhteen kassiin kerään muutoin muoviroskat ja tyhjennän kassin muovinkeräyslaatikkoon. Joskus kassissa on myös metalli- ja lasinkierrätykseen menevät tölkit ja purkit. Tämä systeemi on ollut itselleni toimivin tapa ja pakkaukset menevät nopeammin kiertoon, kun niitä ei säilytä kaapissa omissa sankoissaan.

Luomuviljeltyjä yrttejä Fiskarsista 💚

Ruukin puutarhan ruukkutomaatti Boka

 Basilikat ja minttu,  lisäksi ostin kaksi persiljaa.

Nyt kun ei ollut tarvetta isommille taimiostoksille eikä mopo karannut käsistä, kiertelin kaikessa rauhassa puiston toista laitaa. Marketanpuistossa on tosi kivoja tiloja ja sieltä voi poimia runsaasti ideoita piharakentamiseen. 

Puut vielä kukkivat, mutta kukkien 

terälehtiä putoilee jo maahan.

Marketanpuisto on virkistysalue kaiken ikäisille ja uuden leikkipaikan myötä lapsille on enemmän peuhupaikkoja. Ja jäätelökioskia ei sovi unohtaa, kun kesäkin on tulossa 🍦🍨🍦

Alueella on myös muutama rakennelma muistuttamassa agrikulttuurista.

Eläimiäkin alueella oli puiston alkuaikoina.

Marketanpuisto on niin kiva paikka, että ehdotin esikoiselle kesäpäivän viettoa tuolla porukalla. Eväät mukaan tai sitten voi nauttia Cafe Margretebergin antimia.

Se jäi harmittamaan, etten jaksanut käydä Axxellin puutarhamyymälästä ostamassa rusokkeja. Rusokki on ollut jo vuosia yksi lempikesäkukista, varsinkin tummempikukkainen hunajalta tuoksuva. Mutta eiköhän niitä saa vielä myöhemminkin.

Nyt nautin mieskullan loihtimasta illallisesta ja taidanpa jakaa kanan koirakaverin kanssa ☺️

Ihanaa helluntaita 😘

-Sari-

Lintuviikko ja onnittelukortti

 Tällä viikolla BirdLife kampanjoi lasten lintuviikkoa. Olen ollut postittamassa Valmalle pop up-korttia jo kauan aikaa, ja nyt sen vihdoin sain kuoreen. Mukaan tein teemaviikon mukaisen tagin.

Korttihan on tällainen ja 

lintuaiheeseen passaakin oikein hyvin 

🦉 🐦‍⬛ 🦉

Perjantaina kuuskymppisiä viettävälle ystävälle tein samantapaisen kortin kuin huhtikuiselle päivänsankarille. Neitokainen on tällä kertaa vaaleaverikkö ja tuo Onnea -teksti on uusimpia hankintojani. Stanssi kotiutui viime viikolla ja eilen innostuin leikkaamaan jämäkartonkeja ja nyt on parisenkymmentä mustaa taustaa ja melkein yhtä monta onnea tekstiäkin. Jos tämä juuri nyt vaivaava hartiajumi helpottaa, voisin Suomen jääkiekko-ottelun aikana liimailla tekstit taustaan 🤔 

On lähtenyt peli niin vauhdikkaasti käyntiin, ettei taida mennä liimaukset kohilleen 🤣 

Tällä hetkellä tilanne Suomi - USA 2-1 🇫🇮

-~♧~

Tulppaanit kukkivat avoimena lämpimässä nurkkauksessa, johon aamupäivän aurinko porottaa.

Salmon Impression

Varjossa kukkii vain kolme tulppaania. Tänne istutin kolmea eri lajiketta, joista vain yksi lajike kukkii tällä hetkellä. Lehtiä kyllä on kasvanut.

Apricot Pride

Köynnösruusu Flammentanzin vieressä

 kukkii useampi valkoinen tulppaani. 

En muista ovatko kaikki valkoiset tulppaanini vanhaa Chrystal White lajiketta vai olenko istuttanut lisää samanlaista. Tästä tykkään kuitenkin ihan valtavasti.

Valkoisten tulppaanien vieressä kukkii kolme valkovuokkoa. Ostin nämä viime vuonna Marketanpuiston kevätmarkkinoilta ja onpa ilo, että ovat kotiutuneet tähän paikkaan.

Varjohiippaa jäi pieni mätäs aidan viereen. 

Paljon on kukkia pienessä hiipassa 🩷

Nyt keskityn seuraamaan jääkiekkoa 😊

Suomi sai juuri jäähyn 😬

Mitä parhainta viikkoa!

-Sari-

Ulvova susi

 Skräppäyskipinään yritin saada tulta vaihtamalla Repolaisen kanssa materiaaleja joulukuun 2024 puolella neljään sivuun. Kaksi noista neljästä on saatu julkaistua, kaksi on vielä julkaisematta. Ensimmäisen sivun julkaisupäivä oli 11.2.2025 ja toisen 17.3.2025. Sitten tulikin pitkä tauko.

Tähän vaihtoon ei suinkaan lähdetty hampaat irvessä vaan lempeästi, sopivasti omaan tahtiin tehden.

Hiljaa hyvä tulee ja minulle, vielä aloittavalle skräppääjälle, tämä rauhallinen tahti on ollut mahdollisuus etsiä ja omaksua oma tapani toteuttaa muistojen tallentamista. 

Skräppäämisen maailmaan olen tutustunut jo vuodesta 2010 alkaen, jolloin aloin käymään silloin toimineessa Askartelu Amalian työtilassa. Siellä moni kävijä teki skräppileiskoja ja ainakin yhden sain minäkin tehtyä. Mutta ei ollut tuolloin miun juttu ollenkaan. 

30,5 x 30,5 senttiä kooltaan oleva skräppipaperi oli ihan liian suuri  ja ahdistava alusta. En ymmärtänyt tuolloin enkä vieläkään, miten isolle paperille laitetaan vain yksi valokuva ja paperi muutoin koristellaan. Kamalaa tuhlausta ja viehän nuo leiskat hirveästi tilaa. Vain tällaisia yhden kuvan leiskoja siis näin tuolloin.

Kun tutustuin tapaan skräpätä eli tallentaa valokuvia leikekirjojen tapaan koristellen sivuja pitsillä, vintagetyylillä ja muistoesineillä, aihe alkoi tuntumaan enemmän omalta.

Sitten kun leikkasin omat sivuni pienempään kokoon, noin 20 x 20 senttiin, tuntui kuin olisin löytänyt skräppäysmaailmaltakin oman kodin 🏠

Skräppäyksen käsikirjakin (jonka olen saanut aikoinaan esikoiselta lahjaksi) on alkanut avautumaan uudella tavalla vinkkeineen. Skräppäyksen historiakin on mielenkiintoista. Ennen valokuvien aikaa tallennettiin ajatuksia, reseptejä, runoja ja sitaatteja päiväkirjoihin, muistikirjoihin ja käsintehtyihin albumeihin. Myös taiteilijat ja tieteilijät ovat koonneet piirustuksistaan, kirjoituksistaan ja ideoistaan albumeja, kuten Leonardo da Vinci. Hänen albuminsa ovat innoittaneet nykyistenkin kuviopapereiden ja jopa leimamusteiden suunnittelijoita ja valmistajia.

Löysin toissa viikolla verkkokaupan poistotuotteista 

sopivan kokoiset albumin kannet jo valmistuneille sivuilleni 💟

Tämä uusi stanssi oli skräppäystäkin ajatellen hyvä hankinta. Albumissa on kuusi kierrettä ja käyttämässäni kartongista reikiä oli vain kolme. Kun kiinnitin kartongin tuohon lisäosaan, sain leiskat siististi albumiin ja just passelisti sopiviksi 👌

Tämän lyhyen johdannon jälkeen

varsinaiseen aiheeseen  😁

Nyt julkaisuvuorossa ulvova susi

eli Repolaisen lähettämistä materiaaleista 

kootut sivut tällä kertaa.

Sivut valmistuivat jo syyskuussa, mutta 

jäivät silloin viimeistelemättä tekstien osalta. 

Eihän tässä voinut käyttää muuta Reidar Särestöniemen taulusta otettua kuvaa 😁 Lisäsin vielä pienen taskun, johon mahtuvaan pieneen tagiin kirjoitan muistoja tästä museopäivästä.

Nyt on tekstitys paikoillaan ja viime vuoden toukokuisen museosunnuntain kootut teokset kuvamuistoina uusien kansien välissä. Menihän noiden kirjainten leikkaamiseen ja liimaamiseen pari päivää ja kuvien ottamiseen piti odotella aurinkoista päivää.

Nyt pitäisi etsiä vielä alpakat ja sommitella viimeisistä materiaaleista sivut.

Tänään kolmen viikon tauon jälkeen Art journal-kurssille

- pakkaamaan pikku kassi ja menoksi.

Mukavaa maaliskuun jatkoa!

-Sari-

Överby joulumarkkinat Marketanpuistossa

  Tämän viikonlopun aikana on joulumarkkinat Marketanpuiston alueella ja Axxell Överby oppilaitoksella. Kävin siellä eilen ja tänäänkin yhdentoista aikoihin paikoitusalue näkyi olevan jo täynnä, kuten eilenkin.

🌞

Hetken aikaa aurinkokin pilkisti 

pilven raosta toivottamassa 

hyvää neljättä adventtia.

Ensimmäisenä kävin vähän jaloittelemassa

 ja tervehtimässä magnolia Vanhaa rouvaa.

Sammal kasvanut hauskasti kivelle.

Näen tässä nauravan suun ja silmän.

Magnolialta jatkoin matkaa Axxellin koulutustiloihin.

Keramiikkaopiskelijat olivat työstämässä savea ja kultaseppäopiskelijat hopeakoruja.

En olisi huomannut sorasta näitä savitöitä, 

ellei opettaja tullut näitä esittelemään.

Opiskelijoilla oli popup myymälä orangerissa.

 Ihastelin taidokkaita hopeakoruja ja eräs toisen vuoden opiskelija kertoi, miten korujen pinnan kuvioimiseen oli käytetty muun muassa avokadon ja kiivin kuorta. Heidän opettajansa esitteli opetustiloissa koruja, joihin opiskelijat olivat käsittääkseni käyneet hakemassa ideoita Vantaan Lucialta (erotin sanat Vantaa ja Lucia minulle liian nopeasta selostuksesta 🙃).

Orangerin huiskupallojukka ja banaani

jouluisen istuinryhmän takana.

Banaaniterttu kiinnosti lapsia(kin).

Orangerissa yllätti kamelia, joka 

oli aivan täynnä nuppuja.

Camellia japonica

Korkealla latvustossa oli jo auenneita kukkia.

Näyttää upealta, kun kukkia on enemmän.

Minun piti käydä toisenkin kerran katsomassa kameliaa, kun kävin hakemassa varaamani kukat.

❤️❤️❤️

Orangerissa oli kaunis kukkakaari penkkeineen

valokuvien ottamista varten. 

Yllätyin markkinoiden laajuudesta.

Otin kukkamyymälästä poistuessani glögin ja piparin mukaan ja lähdin kiertämään ulkona olevia kojuja.

Ensimmäisenä pysähdyin sepän takomista seuraamaan. Pöydällä huomasin pikkuiset kalakoukut ja sorruin ensimmäiseen heräteostokseeni 🤫

(yritän saada hyvän kuvan ja liitän myöhemmin)

Olkoon muisto kalastajaisästäni.

Ihastuin Saravilan kojulla oranssiin villaiseen viittaan. Olen monta kertaa katsellut viittoja, koska sellaista olisi mukavampi käyttää tällaisena leutona talvena kuin hiostavaa kevyttoppatakkia. Ikävä kyllä nyt joulun alla en raaskinut viittaan investoida. Toivottavasti niitä jää vielä ensi vuoden puolelle myytäväksi 🙏

🧡🧡🧡 Ois just miun lempiväri  🧡🧡🧡

Myytävänä oli myös vihanneksia ja juureksia sekä kotimaista omenaa. Purjot olivat niin hyvän näköisiä, että oli pakko ostaa jouluksi valmiiksi. Samoin omenat hankin jo valmiiksi. Maa-artisokkiakin olisi ollut, mutta hyvin vähän enää laatikon pohjalla.

Toisen heräteostoksen tein takaisin palatessa.

 Keraamisten etanoiden naamat hymyilytti. 

Ostin kärpässienen ja etanan ja tein makuuhuoneen ikkunalle ulos kukkalaatikkoon syksyisen asetelman, johon sienen ja etanan ympärille levitin reilusti tammenterhoja ja laitoin valkoisen aidan reunalle.

Punaiset proteat saavat olla varastossa tämänkin joulun. En viitsi niitä ilman havuja laittaa.

~  ☆  ~

Nämä maalaamalla tuunatut laukut ja kengät oli niin söpöjä, että piti kääntyä takaisin ja ottaa kuvamuistot myyjän julkaisuluvalla. Harmi, kun kissan luvalla oli vain isoja rukkaset. Hanskoja olisi ollut pienempää kokoa.

Kävin välillä Cafe Margretebergissä nauttimassa joulupuuroa sekahedelmäsopan kera ja lepuuttamassa jalkoja. Aikaa oli vielä reilusti, ennen kuin mieskulta palaisi keilahallilta.

Lähtiessä muistin karpalot, jotka vien äidille tuliaisiksi ❤️ Kolmas heräteostos oli valkosipuliletti, jota mainostettiin suomalaisista valkosipuleista tehdyksi. Epäilen, kun hintaa oli vain 15 euroa. Mutta ulkomailtahan ne kaupan valkosipulitkin on.

Oli mukava kierrellä rauhassa ja viettää kiiretön kolmituntinen joulumarkkinoilla.

Talvipäivänseisaus.

Keikahettaan klo 17:03.

Pian koittaa valoisammat ajat

pohjoisella pallonpuoliskolla.

Rauhaisaa neljättä adventtia

❤️❤️❤️❤️

-Sari-