Maaseudun rauhassa

 Eläintenpäivästä alkaa eläinten viikko.

Tänään on näkynyt lähinnä siivekkäitä eläimiä.

Rantatiellä oli joko koppelo tai teerinaaras, kun ajeltiin rantasaunalle. Lintu lensi muutaman metrin päähän puun oksalle ja sitten toiselle. Oli iso lintu. Kuusen oksa notkui sen painosta.

Ampiainen lenteli sisällä kovaa pöristen. Luultiin ensin isoksi kärpäseksi. Äiti sai sen ujutettua ikkunalasilta isoon tyhjään tulitikkurasiaan - kahdesti. Ensimmäisellä kerralla luuli epäonnistuneensa, kun viereen tuli kärpänen ja avasi rasian. Nopeasti ampiainen lennähti vapauteen. Kokeilin näppärää rasia-ansaa ja sain pyydystettyä sen kärpäsen 😊

~🌼~

Tulin äidin luokse joksikin aikaa, auttelemaan kukkien talvisäilytykseen laitossa. Jöriinit kukkivat vielä niin kauniisti, etten raaskisi noita vielä leikata.

Ensi viikolle on luvassa sadepäiviä. Jospa kukat ränsistyisivät sen verran, että joutavat jo pois.

Keijunmekossa on paljon kukkia.

Siemenkodat kasvavat ja kypsyvät.

Tänään nyhdin samettiruusuja tuosta perennapenkin reunalta. Niissä ei enää kukkia ollut, siemeniä vain.

Olivat sen verran tiukasti maassa, että sai nykäistä ihan kunnolla. Vaikka keväällä ja kesälläkin näyttävät pieniltä, elokuun jälkeen ovat isoja puskia nekin.

Rantasaunalla on kahdessa isossa rautapadassa samettiruusuja. Ne kukkivat vielä, joten otin pois vain yhden huonon kukan toisesta padasta. Kukkikoon vielä, vaikka ei enää käydä siellä saunomassa.

~🏚~

Järvessä ei ole vesi lähtenyt nousemaan.

Kovin kivikkoinen on järven pohja.

Lokakuista viikkoa!

-Sari-

Mursu, luurankoja ja täytettyjä elukoita

 Edellisenä päivänä tytär kysyi lähdenkö heidän mukaan Luonnontieteelliseen museoon ja heti olin valmis suuntaamaan hyvästä syystä Helsinkiin 😊

Sateisena perjantaina onnistuin liikkumaan ulkona just silloin, kun ei satanut. Olin ottanut mukaan varuilta kertakäyttöisen sadeviitan, koska tuulisena päivänä sateenvarjosta ei olisi ollut paljon apua pitämään housuja kuivana. Viitta palautui kuivana kotiin.

Lähdin matkaan turhan aikaisin ja ennätin käydä Kampissa kirjakaupassa ja lounastamaan museossa. Maa-artisokkakeittoa oli vielä pari annosta valmiiksi lautasille laitettuna ja valitsin sitä nakkikeiton sijaan. 

Museoon oli kulku poikkeuksellisesti työmaan takia sisäpihan kautta. Luomuksen pihassa oli hauskan näköinen patsas ja kävin ottamassa siitä odotellessa kuvia.

Ui aurinko selässään 

Jenni Tieaho 2026

paju ja kierrätysteräs 

Sisääntuloaulassa oli ennen nyt ulkona museoon saapuvat tervetulleeksi toivottava hirvipatsas. 

Nyt vieraita vastassa ovat afrikkalaiset eläimet, 

norsu, strutsi ja villisika.

Näkymä sisäpihan kautta tultaessa

Aulan seinälle on aseteltu myös vuonna 2022 Suomenlahdelle ja Haminaan eksynyt mursu, joka ei valitettavasti selvinnyt nälkiintyneenä ja heikossa kunnossa, vaan kuoli stressin aiheuttamaan sydänpysähdykseen.

Haminaan eksynyt mursu

Mediahuomion on Suomessa saanut useampi eksoottinen eläin kuten Ruokolahden leijona, tämä Haminaan eksynyt mursu ja viime viikolla kotiin palannut Mäntyharjun emu.

Täytettyjen eläinten pelko on eläinmuseossa käyvälle haaste. Siksi varmaan tyttärelle oli helpoin osasto tämä, johon oli koottu eläinten luurankoja. Täällä vietettiinkin aikaa pitempi tovi.

Euroopanmajava

Varsinkin lintujen luurangot olivat 

8yllättävän pieniä niiden kokoon nähden. 

Luurankojen jälkeen Valmaa kiinnosti 

missä onkaan dinosaurukset. 

Museossa ei ollut tuolloin ruuhkaa ja Helvikin pääsi välillä vapaasti liikkumaan ja katselemaan.

Ovatpa ne valtavan suuria

Lisään vielä jälkikäteen tiedon eilen tiistaina huomaamastani uutisesta. Tämä Elämän historia -näyttely, jossa nämä dinosaurukset ovat, suljetaan ensi vuoden alussa. Näyttely avautuu uudistuneena vuoden 2028 lopulla. Jos haluat nähdä näyttelyn vielä ennen sulkeutumista, aikaa on vielä muutama kuukausi.

Valma on muistellut näkemiään dinosauruksia moneen kertaan, joten kannatti käydä nyt museossa.

Museokaupasta löytyi sopivasti dinosaurus muistipeli, jonka ostin jo valmiiksi odottamaan joulua tai syntymäpäivää, niin jatkossakin pääsee muistelemaan kivaa museopäivää peliä pelatessa.

Muutama kuva omista lempieläimistä.

Helvi oli eniten kiinnostunut Afrikan kivistä ja mineraaleista 😄 Katseli niitä pitkän aikaa ja jutteli itsekseen. Jokohan jo tässä vaiheessa syttyi kipinä tulevaan ammattiin ⛏️

Löytyihän se kirahvikin lopulta.

Kiitos mukavasta museopäivästä ❣️

Tänään maanantaina on ollut mukavan aurinkoinen päivä, lämmintä jopa +18°C. Neljän jälkeen iltapäivällä alkoi kuulumaan kaukaa ukkosen jyrinää. Koirakaveri oli asettunut viereen nukkumaan, enkä tohtinut nousta sängystä katsomaan ulos, näkyykö salamointia ja mihin suuntaan ukkonen liikkuu. Täällä meillä ei ole edes satanut vettä, vaikka pilviverho on ylle kietoutunut.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Sadetta ja sammakko

 Ennen viittä aamulla ripsautti hieman vettä. Sen huomasi auton päälle hiekkapölyyn muodostuneista renkaista ja koirakaverin läähätyksestä kesken unien.

Ohut pilviverho peitti taivaan ja välillä aurinko lämmitti pilvien takaa häämöttäen. Muutama pisara vettä tipahteli taivaalta, mutta kunnon sade antoi odottaa..

Viimein iltapäivällä tuli reippaampi kuuro ja vesisaavit täyttyivät vedestä ja muutamaa päivää aiemmin leikattu nurmi sai luontaisen kastelun. Sammakko nökötti pihalaatalla eikä edes Eddyn nuuhkaisu sitä säikäyttänyt.

Maassa kuopassa talvehtineet hortensiat alkavat kukkia. Samalla kukalla viipeltävä muurahainen törmäsi välillä kimalaiseen, mutta kimalainen pysyi paikoillaan, ärsytettynä hieman liikahtaen.

Perhosia on lennellyt harvakseltaan. Vielä ei kukkaloisto puutarhassa ole niiden kannalta parhaimmillaan. Luonnonkukkia riittää ympäristössä, ja perhosia voi seurailla pihapiirissä.

Kerran ollaan ennätetty käydä keskustassa. Ensin käytiin torilla nauttimassa letut ja sitten marketissa ruokaa ostamassa.

Oli kuuma päivä. Tuulenvireestä huolimatta tuntui tukalalta. Pysäköitiin auto kuvissa näkyvän Puistokadun varteen ja matkalla torille huomasin Ruuskasen linnunpöntöt, joita oli laitettu useampaan vierekkäiseen puuhun.

Kerran olen uskaltautunut uimaan. Muistin ottaa mukaan vanhat kengät, jotka kelpasivat vielä uimakengiksi. Vesi oli mukavan lämmintä sinä päivänä. Tuulen suunta kääntyi muutamana päivänä ja vesi virtasi toiseen suuntaan, jolloin veden lämpötila laskee usean asteen. Taitaa tämän kesän uinnit jäädä yhteen kertaan, mikä on tosi harmi. 

Uimisen sijaan nautin aurinkoisista illoista rantasaunalla ja vastarannalle illalla ilmestyvistä joutsenista ja kuikista. 

Iloa päiviisi!

-Sari-

Pyjamissa

 Aamulla alkoi pisaroimaan ennen kuin pääsimme koirakaverin kanssa aamutallustelulta sisälle. 

Jäin hetkeksi kuvaamaan pyjamaluteita ja vähän viipyiltiin ulkona. Mutta ei haittaa, tämä sadepäivä oli niin toivottu ja odotettu.

 ☔️ 🌧 ☔️

Sade ei tänäänkään kummoisesti maata kastellut. Kunnolla satoi hetken aikaa iltapäivällä, kun käytiin Eddyn kanssa pikaisesti ulkona. Sateenvarjo piti kuivana.

Sadesää ei ollut paras mahdollinen viettää päivää Linnanmäellä. Esikoisen perheelle sattui huono onni sään suhteen, mutta tuskin sade on hirveästi vaikuttanut tyttöjen riemuun käydä uusissa laitteissa. Olivat kuulemma jo aikamoisia huimapäitä.

🎠 🎢 🎡

Tänään pitkästä aikaa ajettiin puiston nurmi. Tai toisen puoliskon vain oli ennättänyt leikata ennen työajan päättymistä. Eiköhän jatka huomenna. 

Keltainen kukkameri on poissa ja nyt 

matalat koirat eivät häviä korkean heinikon sekaan.

Naapurin ulkovarastosta kuuluu nälkäisten linnunpoikasten piipitystä. En ole vielä nähnyt, mikä lintu sinne on pesänsä rakentanut ja poikasiaan siellä kasvattaa.

 Lauantaina löytyi tämä rikkoutunut munankuori saunan vilvoittelupihalta. Varoin astumasta kuoren päälle, vaikka eihän sillä enää merkitystä ollut.

Sunnuntaina mieskulta huudahti olohuoneesta takapihalla liikkuvasta ketusta. Ennätin itsekin siitä vilahduksen nähdä. Kävi ihan sääliksi, kun toinen pettyneenä ilman saalista poistui puiston suuntaan. Vaikutti nälkäiseltä, poloinen.

Seuraavana aamuna eli eilen yhtä pikkuinen kettu tuli vastaan kävelytiellä. Luulin ensin, että tiellä loikki pupujussi. Kettu ei kääntynyt tulosuuntaan vaan jatkoi meitä kohti taakseen vilkuillen. Sieltä tuli hetken päästä mies koiransa kanssa, joita kettu vältteli. Liekö ollut sama kettu, joka meillä vieraili.

~🦊~

Kesäkuu on melkein puolessa välissä ja ensi viikolla on jo juhannus ja kesäpäivän seisaus. Päivät alkavat lyhenemään ja se näkyy ensimmäisenä täällä eteläisimmässä Suomessa. 

-Sari-

Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-

Sataa vai sataako 🤔

 🎶 💧💧💧💧💧💧 🎶

Kuuden aikoihin illan suussa kävelin pyykkituvalle ripustamaan takkia ja villasukkia kuivumaan.

Ensimmäiset sadepisarat tipahteluvat aurinkolasien linsseille ja olisin ottanut tanssiaskeleita, ellei kroppa olisi kuin puupölkyllä piesty. Olin pessyt myös tuulikaapin pikkumaton ja ripustin sen ulos tangolle. Ei muutama ylimääräinen huuhtelu ainakaan haitaksi ole. 

Eipä tuota sadeiloa kauaa kestänyt. Korvat höröllä kuuntelin pitkin iltaa ja vilkuilin räystäälle vesipisaroiden toivossa. Kerran kattopelti ropisi  muutaman sekunnin verran. Kahdeksan jälkeen yritti sataa uudelleen, mutta lakkasi taas. Kymmenen aikaan aloitti taas, nyt voimakkaammin ja vähän pidempään. Sujautin hameen päälle, otin kanisterin käteen ja menin pihalle heittelemään kanankakkarakeita pitkin poikin kukkapenkkejä. Palasin takaisin sisälle ja hymyssä suin tuumasin mieskullalle: "Sade kasteli!". 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun sataa edes tämän verran sitten helmikuun, kun lumet suli maasta.

~♡~

Ensimmäinen tulppaani kukkii 🩷

Näiden tulppaanien piipot oli syöty, mutta selvisivät silti.

Iltapäivällä oli lämmintä. Vanha ulkolämpömittari näytti +20°C, naapurin digitaalinen metsän siimeksessä +18°C. Oli vaikea pukea sopivasti päälle. Pusero päällä tuntui viileältä, takki päällä tuli jo kuuma. Aurinko pysytteli pilvien takana piilossa ja puut pysyivät uljaana paikoillaan. Monen tuulisen päivän jälkeen oli aavemaisen pysähtynyt tunnelma. 

Sorasta kasvoi ensin yksi pikkuinen orvokin kukka.

 Eilen huomasin vierellä toisen pikkuriikkisen kukan. 

Tänään olivat jo yhtä isoja nämä pikkuiset 💛

Luulisi, että tänään kaikki on mennyt vähän niin kuin ohi, mutta silti olen kiinnittänyt huomion pieniin tai hassuihin asioihin. Kun tulimme aamukävelyltä koirakaverin kanssa kotiin, näin syrjäsilmin akileijan lehdellä jotain. Luulin sitä ensin multakikkareeksi, mutta palasin katsomaan tarkemmin. Osoittautui eläimeksi ja vieläpä kauniin väriseen suojakuoreen pukeutuneeksi.

Akileijan lehtiruusukkeesta pilkisti pieni musta, kuin pippuri.

Olikin lähemmin tarkasteltuna  kaunis sininen kuoriainen.

Pihatiellä katse kiinnittyi tällä kertaa valkoiseen läiskään. Sehän näyttää selvästi terrieriltä, Tintin Milou koiralta. Siinä se tepastelee muina koirina ja toivoo, ettei kukaan astu päälle. 

~◇~

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi parempi olo.

Yskänpuuskia edelleen, mutta voimat alkavat palautua. En ole jaksanut pestä nyrkkipyykkiä pitkään aikaan ja muutama pusero on odottanut kauan aikaa pesua. Nyt ne on pesty ja samalla pesin muutakin, mitä en koneeseen laita. Tällaisista pienistä saavutuksista tulee hyvä mieli, varsinkin kun tietää, miten paljon huonoina päivinä ne vaativatkaan ponnistelua.

Vaikka aamulla joka paikkaa särki kuin olisi puuhalolla mätkitty, kävin kaupassa ja lounaalla. Eddyltä loppui ruoka ja minua houkutti lounaslistan porsaanposket 🐷 Keittona ollut maa-artisokkakeitto oli myös herkullista. Sellaista paksua ja rakeista eikä laihaa liemikuutiolta maistuvaa lirua, jollaista valitettavasti joissakin paikoissa tarjotaan. Menee hyvä raaka-aine piloille.

Maa-artisokkakeittoa 😋

Lumikin kauneutta olen saanut ihailla oikein kaksin verroin. Kumpikin lumikki selviytyi talvesta ja kukki useamman päivän. Toisen terälehdet karisivat kastellessa ja toisen putosivat maahan, kun hipaisin kukkaa kädellä. Mutta mitä ihmettä! Tuoltahan pilkistää vielä kaksi lumikin kukkaa lisää 🤗

Yllätyskukat 🤍🤍

Tällaisesta tuplaonnesta en uskaltanut haaveillakaan, vaikka tiesin, että lumikki voi levitä laajallekin alueelle.

Tuntuu kuin olisi jo perjantai 😊

-Sari-