Uus mööpeli

 Kaks ei mee kolmatta 😁

Saas nähdä huomaako mieskulta kotiin tullessa, että meillä on eteisessä uusi mööpeli. Jos ei katse kerro niin ehkä sitten nenä, kun vastaan tulee erilainen aromi kuin yleensä. Ulko-ovelle asti ei leijaile valkosipulin tuoksua (kun en ole tänään kokkaillut), vaan uudesta huonekalusta lähtevä tuoksu.

Kuvionistin Antti toteutti jälleen

suunnitelmieni mukaisen kalusteen. 

Ja intarsiatekniikalla joutsenen koristamaan lipastoa.

Ensimmäiseen Antilta tilaamaani kalusteeseen tuli sudenkorento.

Tämäkin on juuri tuohon tilaan suunnittelemani. Sellaiseen käyttöön kuin on tarve ja korkeus määräytyi ikkunalaudan mukaan. Jos keväällä kasvatan taimia, niin on leveämpi taso lähellä ikkunaa niin kuin laudan jatkeena - hyvin kosteudelta suojattuna.

Kaluste valmistui helmikuussa 2023. Viime vuonna en kasvattanut taimia itse ja tänäkin vuonna niin vähän, etten lisätilaa vielä ole tarvinnut. Ehkä jo ensi keväänä :)

Toinen Antin verstaalla (marraskuussa 2023) valmistunut kaluste oli hyvinkin erikoinen, ei samanlaista kaupasta löytyisi. Tarve lähti siitä, mihin saisin akkuporakoneen ja kuumailmapistoolin salkut varastoitua kätevästi käden ulottuville 😄

Vuosikaudet kalusteen paikalla oli pahvilaatikko (jos sitä tarvitsen joku päivä erillisen näytön palauttamiseen työnantajalle), joka osoittautui hyväksi tasoksi avaimille ja aurinkolaseille ja mitä nyt kotiin tullessa pitää jättää eteisen puolelle.

Tämä kaluste on kapea ja siinä on toisella sivulla hyllyjä ja toisella laatikoita. Ylimmästä laatikosta halusin matalan, sellaisen johon ei tule tungettua liikaa tavaraa vaan josta saa kätevästi napattua avaimen taskuun ja ne aurinkolasit. Koirakaverin kanssa ulos lähtiessä myös kakkapussirulla on kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä avaimien vieressä.

Kalusteen "laudoitus" tulee eteisen arkusta, joka on valmistettu 2000-luvun alkupuolella vanhempien saunasta puretuista paneeleista. Arkun valmisti muistaakseni puualan opiskelija, joka oli harjoittelijana silloisessa työpaikassani. Tuolloin viimeistään opin kunnioittamaan kädentaitoja ja opin, ettei kaikkea tarvitse (tusinatavarana) ostaa kaupasta.

Isäni oli myös taitava puutöissä. Meillä oli kotona isän valmistamia huonekaluja ja kummin luona käydessä näin isän tekemän (keittiö?)kaapin. Harmi, kun ei aikoinaan osannut arvostaa noita isän tekemiä huonekaluja.

-Sari-

Talkoovoimin näkösuoja verannalle

 Useampana kesänä on suunniteltu äidin rantasaunan verannalle näkösuojaa pukeutujille. Suojana on käytetty tähän saakka kankaita ja suihkuverhoja, jotka eivät pienessäkään tuulessa pysy hyvin paikoillaan painoista huolimatta. 

Kuopuksen ollessa piällysmiehenä laitettiin talkoot pystyyn ja saatiin rimasuoja rakennettua. Sateen takia maalaus jäi kesken, mutta sisko lupasi maalata rimat toiseen kertaan ja nuo tolpat.

Alunperin tarkoituksena oli käyttää puutavarana mitä varastoista löytyisi, mutta lopulta päädyttiin ostopuuhun. Käytiin kuopuksen kanssa katsomassa ensin rautakaupan rimatarjontaa (ja saatiin vanhemmalta miesmyyjältä todella ala-arvoista palvelua neuvoa kysyessämme), mutta päädyttiin onneksi lopulta tutun, lähellä sijaitsevan Rakennustarvike Luukkaisen tuotteisiin. Soitin ensin Tarjalle, löytyykö heiltä meidän tarpeisiin sopivaa rimaa ja seuraavana päivänä ajeltiin mieskullan kanssa Laasalaan.

Palvelu oli ystävällistä ja saatiin kaikki tarvitsemamme puutavara liikkeestä. Ilmo etsi vielä lopuksi hallin perimmäisestä nurkasta sopivan laudan, joka oli just semmoinen kuin suunnitelmissani pystylaudaksi ajattelin. Kannattaa muuten välillä tarkistaa lunttilapusta mitat, että ostaa sopivan mittaista tavaraa Ü

Saatiin sahata paikan päällä hallin sirkkelillä kuusimetriset rimat sopivan pituisiksi ja autoon mahtuviksi, mikä myöhemmin nopeutti huomattavasti talkootyötä. Ja rimoista tuli näin myös tasamittaisia. Tosin vanha rakennus on väärän vänkyrä ja tolppien välien pituuden vaihtelu oli paikoitellen suurtakin, jota ei kuopuksen kanssa huomioitu mittoja ottaessamme.

Rannalla purettiin rimat autosta nurmelle ja aloitin hiomaan sahattuja rimanpäitä. Välillä kävin auttamassa mieskultaa ja asetteltiin pystylaudat oikeaan kohtaan. Sitten rakennusprojekti seisahtui hetkeksi, kunnes paikalle saatiin lisää mielipiteitä ja rakentaminen jatkui miesten voimin. Minä sain kuopuksen kaveriksi rimojen hiontaan. Hiottavia päätyjä oli kymmeniä.

Me pakataan Savonlinnan reissuille useimmiten mukaan miun akkuporakone ja kesälomille myös miehen hiomakone. Onneksi myös toisella timpurilla oli omat työkalut mukana. Homma hoitui nopeasti, kun molemmat päät saatiin ruuvattua yhtä aikaa kiinni lautaan. Mieskulta teki riman päihin ensin apureiän, etteivät kuivat rimapuut halkeilleet ruuveja kiinnittäessä.

Kun rimoitus oli valmiina, innostui kuopus maalaamaan suojan heti samana iltana. Mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä seuraavana päivänä vaakasuoraan piiskannut sade olisi kastellut kuivat rimat. Porukalla maalatessa sekin sujui sukkelaan.

Rimojen väliin jätettiin pienet raot, joista kuumalla pääsee edes vähän ilma virtaamaan. Ulkoa päin ei näe verannalla olijoita mutta verannalta pääsee kurkkimaan pihalla liikkujia.

Seuraavana iltana pidettiin näkösuojan "vihkiäiset". Tyttäret virittelivät kattoon lamppuja ja kuopus kävi keräämässä kukkia. Minä tein äidille vastan. 

Toivottavasti tuota päästään testaamaan vielä tänä kesänä tai alkusyksystä, tunnelmoimaan illan hämärässä kynttilöiden valaistessa verantaa.

Näitä viikareita ei talkooväen pulinat häirinneet. Hetken uiskenneltuaan emo vei poikueen kuivattelemaan sulkiaan lähellä olevan niemekkeen rantakiville ja siellä ne lepäilivät pitkän aikaa.

-Sari-