Aurinko armas

 Kylläpä oli ihana tuo auringonpaiste 

pitkästä pitkästä aikaa.

Mutta antoipa odotuttaa yli yhteen iltapäivällä, ennen kuin pilven raja antoi periksi ja aurinko pääsi paistamaan. Sopivasti oltiin koirakaverin kanssa silloin ulkona kävelyllä. Kannatti vähän venyttää ulos lähtemistä.

Oli niin kaunista, kun auringonsäde kimalteli yön aikana sataneilla lumihiutaleilla. Ja lumen narskuminen oli kuin musiikkia 🎶🎶🎶

Sen verran harvinaista herkkua tuo auringonpaiste on nyt tammikuun aikana ollut, että sitä kuvaamaan jäi muitakin. 

Vanhemman pariskunnan miespuolinen pysähtyi kävelytielle ja jäi ottamaan kuvaa samasta suunnasta kuin itsekin menin ottamaan. Kun käännyttiin koirakaverin kanssa jo kotiin päin, oli alamäkeen menossa ollut nainen melkein samassa kohdassa kuvia ottamassa. 

Kuun puolikaskin näkyi taivaalla

Onhan siitä edellisestä aurinkoisesta päivästä melkein kolme viikkoa. Kaveri laittoi eilen viestiä, että heillä oli aurinko paistanut koko viikonlopun Etelä-Savossa. Etelä-Karjalan puolella oli lauantaina pilvistä ja satoi välillä lunta. Samoin sunnuntaina.

~☆~

Puiston ja leikkipaikan välillä kulkevalla 

kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa. 

Vasta aurattua pitkin on hyvä jölkytellä

Kävelytie viimeöisen lumisateen jälkeen

Samana päivänä kuin tuo edellinen aurinkoinen päivä oli, tuo kävelytien pätkä aurattiin ja onpa sitä pitkin ollut mukava kulkea matalajalkaisen koirakaverin kanssa.

Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

Kerro se kukkasin

 Kovasti viikolla jännitettiin, toteutuvatko viikonlopuksi ennustetut kovemmat pakkaset. Onneksi pilvijumi piti sään lauhempana ja nautittiin kymmenen asteen yläpuolella keikkuvista luvuista. 

Eli päästiin viettämään murusen 

kolmevuotissynttäreitä Lappeenrantaan

🤍💛🤍

Valma oli pukeutunut ihanaan 

valkoiseen kukkamekkoon 

ja kukkateema toistui koristeluissa ja tarjoilussa.

Voi että, näin ne lapset kasvaa ja vanhenee. 

Valma aloitti nyt tammikuussa muskarin, kaksi kertaa on nyt käynyt ja reipas on ollut ikäistensä joukossa.

~☆~

Yövyttiin jälleen Rakuunanmäellä, 

tutussa huoneessa 110. 

Levitettiin autosta räsymatto lattialle, kuten tapana on ollut ja järjesteltiin tavarat paikoilleen. Koirakaveri oli vähän kummissaan, kun jo niin pian lähdettiin ja hänet jätettiin yksin. Hyvin oli pärjännyt, vaikka monta tuntia oltiin poissa. Oli kääriytynyt nukkumaan isojen tyynyjen väliin, siellä oli hyvä ja lämmin pesä.

Hotellilla on koirille tassujen pesupaikka

ja pyyhkeetkin talon puolesta.

Meidän huone on aina alemmassa kerroksessa, jossa lemmikkihuoneet sijaitsevat. Huoneesta on helppo mennä aamusaunaan. Nyt hiljaisempana aikana vain rakennuksen toisessa päässä on aamupalatarjoilu, joten tällä kertaa ei tarvinnut mennä saunatiloihin aamupalaa nauttivien ohitse. Käytävän varrella on muutama pöytä ja aina niissäkin pöydissä joku on ollut.

Naisten aamusauna alkaa aamukahdeksalta ja yleensä olen saunassa heti kahdeksan jälkeen ja yksikseni. Tänään menin hieman myöhemmin ja ensimmäiset saunojat olivat jo pukuhuoneessa pois lähdössä. 

Isoon poreammeeseenkin olisi päässyt, oli juuri valutettu täyteen puhdasta vettä. Olisin varmaan antanut mieskullan odottaa kauemmin aamiaiselle pääsyä, jos olisin ollut varma, että pääsen ammeesta pois. Kun jalka ei niin kepoisasti nouse ja reuna on korkea, en ottanut sitä riskiä, että olisin ollut ammeessa vielä silloinkin, kun miesten vuoro alkaa. 

Houkutteli kyllä ajatus aloittaa sunnuntai mukavasti poreissa loikoillen. Ehkä vielä joku kerta sen teen. Käytiin ammeessa silloin, kun meillä oli oma saunavuoro. Taisi olla ensimmäistä kertaa hotellissa yöpyessämme ja silloin en päässyt ilman toisen apua ammeeseen tai sieltä pois.

Pulkat lämpimine taljoineen odottamassa

ulko-ovella lapsia vanhempineen,

ulos talvesta nauttimaan.

Kun menin saunaan myöhemmin, aamupalallekin mentiin vasta noin kymmenen aikoihin. Luulin, että siellä olisi ollut ruuhkaa, mutta eipä ollutkaan vaan huone oli ihan tyhjä. Hetken päästä aamupalalle saapui pariskunta ja vielä toinenkin.

Nyt olisi ollut oiva tilaisuus ottaa valokuvia aamiaishuoneesta, mutta eipä ollut puhelin mukana. Aamupala on riittävän monipuolinen. Tarjoiltavat on aseteltu pieniin astioihin, joten hävikkiä tulee varmasti vähän ja mikään tuote ei ole kauaa odottanut ottajaa. 

~☆~

Paljon tapahtui tämän viikon aikana.

Kohti uutta viikkoa

ja

uusia kujeita.

-Sari-

Kortteja ja taidepäiväkirja

 Viikko sitten torstaina Art journal - kurssilla oli puhetta, josko ajeltaisi Vihtiin ystävämme Outin kahvilaan ystävänpäiväteemaiseen askarteluiltaan. 

Ei vielä silloin tiedetty, että kokoonnutaan

 jo seuraavana tiistaina eli toissapäivänä.

Cafe Neilikan neilikat 🩷🤍🩷

Oli kiva käydä tuulettumassa kotikaupungin rajojen ulkopuolella. Matka taittui nopeasti ja olimme perillä melkein tuntia aiemmin. Hyvin ennätettiin nauttia kupposet kuumaa odotellessa.

Pikku hiljaa pöydän ympärille kerääntyi kahdeksan innokasta askartelijaa ja meillä oli herraseuraakin. 

Oli outoa lähteä matkaan ilman isoa kassillista omia askartelutavaroita. Minulla oli mukana pieni pussukka, jota kutsun askartelun ensiapulaukuksi. Siinä pidän  muun muassa pieniä saksia ja piikkityökalua. Eri kokoisia korttipohjia otin myös kotoa mukaan.

Ehkäpä omien tarvikkeiden puuttuessa

 sain yllättävän monta korttia valmiiksi.

Lisään kortteihin vielä jotain,

kun tiedän kenelle kukin matkaa.

Tiistaina herkuteltiin juustokakulla

ja kinkku-mozzarellapasteijoilla.

~☆~

Tänään oli jälleen Art journal -kurssi-ilta.

Poistin kotona kirjasta sivuja ja jatkoin vielä tänään sivujen liimaamista yhteen ja gessolla päällystämistä.

Vielä muutama sivu jäi liimattavaksi ja sitten kirja onkin valmiina ja voin alkaa taltioimaan luontoelämyksiä.

Kirjassa on kuvia luonnosta ja etsin lehdistä lisää luontoaiheisia kuvia jo valmiiksi.

Tuntuu kutkuttavan mukavalta odottaa sitä hetkeä, kun ensimmäinen päiväkirjan sivu on valmis 🤭

-Sari-

Toiveita

 Repolaisen vauhti vaan kiihtyy. Nyt yhden haasteen sijaan haasteita onkin kuukausittain kaksi ☺️

Tämä toinen liittyy askarteluun, 

muistojen tallentamiseen kuvien kera.

Kivaa!

Olen varmaan yrittänyt tätä jo 15 vuoden ajan. Ehkä nyt on syttynyt se puuttunut kipinä tähän(kin). Ennen vaan yritin epätoivoisesti hangata kahta tikkua yhteen, ja sain vain tikkuja sormiini - tuli ei syttynyt ei sitten millään.

Tammikuun haasteessa on toiveajattelua.

Tässä vaiheessa on jo ajatukset kesän kukkaloistossa ja syksyn satokaudessa, kun pitkän taimikasvatuksen vaativien kasvien siemenet kylvetään.

Eipä toukokuussa tiennyt, että tuolloin ostettu chilin taimi selviäisi kesähelteistä ja kypsyttäisi ensimmäisen sadon vuoden vaihteessa. Tuossa se tammikuun alla roikkuu oksassa vielä mustavalkoisena tulostetussa kuvassa. Chiliä ja vihreitä varsia väritin värikynillä - tadaa, tulikin värikuva 😊 Ehkä laitan tällä kertaa itse chilin siemeniä itämään. 

Otin haasteen vastaan yhdistäen sekä skräppäystä, unelmakarttaa että kierrätystä. 

Mikäpä sopisikaan kuukausihaasteeseen paremmin kuin seinäkalenteri. Jokaiselle kuukaudelle on jo oma tukeva sivunsa, jolle sommitella kuukauden aihe.

Pohjustin paperin valkoisella gessolla, mikä ei peittänyt täysin numeroita ja tekstejä. Gesson kuivuttua lisäsin sapluunaa käyttäen kohopastalla lumihiutaleita. Ja pikkuisen sipaisin myös Solar Pastea antamaan säihkettä lumeen. Näyttääpä tuossa olevan myös muutama stanssattu lumihiutalekin.

Leikkasin vanhoista lehdistä ja mainoksista tekstejä ja kuvia, leikkasin aakkosstansseilla keksilaatikkoa hyödyntäen kirjaimet tuohon appelsiiniosioon. Appelsiinin kuvat on myös kartonkipakkauksista leikattuja. 

Hämärää on edelleen päivästä toiseen. Muutamana päivänä on saatu onneksi nauttia auringon kirkkaudesta. Kyllä kaipaa jo valoa, joka piristäisi. Talvi on vähän yli puolen välin, valoisa aika pitenee vaikka ei se vielä missään tunnu. Onneksi tuo lumi valaisee niin, ettei edes yöllä ole takapihalla synkän mustaa ja pimeää. 

Eiköhän tästä vähitellen piristy. Pitää tankata vitamiinia syömällä sitrushedelmiä ja ottamalla tyrni-inkiväärisnapsit päivittäin. 

Ja tämä askarteluhan piristi aivan älyttömästi. Torstaina olin siellä Art journal -kurssilla ja sitten tämän haasteleiskan tekeminen olivat jo sellainen piristysruiske, että odotan jo seuraavaa kurssi-iltaa ja Repolaisen helmikuun haastetta.

~☆~

Tänään oli ulkona lämmintä jo asteen plussan puolella. On ollut vallan mainio sää viikonlopun ajan ulkoiluun.

Oittaalla sumuista ja jäällä ruuhkaa.

 Mieskulta ehdotti sunnuntailounasta Oittaalla, ja siellähän tänään käytiin. Hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita oli paljon ja vähän aikaa piti odottaa, että saatiin paikka pöydän ääreltä. 

Avannossa kävijöitäkin nähtiin.

Näillä ladut kunnossa pidetään.

Ensi viikolla taas pakkasen 

punertamia poskia

-Sari-

Touhuttaako?

 Tammikuu on jo melkein puolivälissä. 

Vieläkin olen kuin kerälle kiertynyt siili talvihorroksessa. Mitään järkevää en saa aikaiseksi, mutta eipä ole pakko saadakaan. 

Nyt voin vain olla ja nauttia pakkaspäivistä ystävän 

neulomat villasukat varpaita lämmittäessä.

Anna-Mari West

kalenteri vuodelta 2022

Näillä ajatuksilla Repolaisen haasteeseen

Touhua tammikuulle 🙃

Mieskulta tuli töistä kotiin, söi ja joi, puki päälleen ulkovaatteet ja katosi koiran kanssa lenkille. On meillä ainakin nuo kaksi kaverusta, jotka jaksavat tuolla ulkona ravata alvariinsa. Eilenkin sunnuntaina varmaan viisi ellei jopa kuusi kertaa. 

Eihän tästä ole kuin muutama tunti, kun koirakaverin kanssa kotiuduttiin. Mutta eipähän käy miestä huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen nukuttamaan, kun ei jää paikoilleen. Illaksi kun on jaksettava vielä keilahallille keiloja kaatamaan.

Jaksaa ne jotkut täälläkin touhuta.

Olenhan toki paljon

a j a t e l l u t

touhuavani.

Tällä viikolla jatkuu lähikirjastossa Art journal -kurssi. Oli jo viime syksynä näitä kursseja, mutta en ennättänyt käydä kertaakaan (koska pidättäydyin erossa ihmismassoista ja tarttuvista taudeista aina kun mahdollista). Nyt on ajankohtaista aloittaa tämä touhu ja uusi harrastus askartelun saralla. 

Olen jo kauan suunnitellut luontoaiheista päiväkirjaa, johon merkitä mitä eläinhavaintoja tai -kohtaamisia on kunakin satunnaisena päivänä ollut. Jokaiselta päivältä ei toki ole tarkoitus orjallisesti muistiinpanoja tehdä, vaan silloin, kun jokin erityisesti tuo iloa just siihen kyseiseen päivään. Oli se sitten kevään ensimmäinen sinivuokon kukka tai sitruunaperhonen tai pakkaspäiviä edeltävät punatulkkujen näkemiset.

Piirtää en osaa, mutta koetan toteuttaa nämä muistot omalla tavallani vanhoihin kirjoihin 🎨

~☆~

Keittiöön on muodostunut seitsemän vuoden aikana vanhoista seinäkalentereista jo vallan pino. Joka vuodelta kalenteria ei ole. Vain ne, joissa on söpöjä eläinkuvia tai kivat tekstit, olen säästänyt. Nyt olisi aika ottaa kalenterit uusiokäyttöön 🗓🖍✂️

Tänään otin nuo kalenterit esiin ja tutkailin niitä.

Mitähän näiden kanssa voisikaan touhuta 🤔

Joku idealamppu syttyi jo!

~☆~

Viime viikon lumisateen jälkeen kävin puhdistamassa lumet puistelutelineen ympäriltä ja tein sinne myös polun. Lumen auraajat joka talvi työntävät lumikasan telineen eteen, ja sinne on vaikea päästä. Eikä huoltohenkilöt käy lumia putsaamassa, koska "Ei kai kukaan enää nykyisin mattoja ulkona tuuleta!?".

Mikäli pakkaset ja poutasää jatkuu, vien joku päivä matot tuulettumaan. Niin kuin ennen oli tapana tehdä viikottain, nykyisin lähinnä sään salliessa.

Villavaatteillekin voisi antaa nyt lumipesut. Levitellä puserot ja takit puhtaalle hangelle ja heitellä vielä pakkaslunta päälle. Jos olisi puhdasta lunta.

Taitaa tuo lumi, vaikka hohtavan valkoiselta näyttääkin, olla kuitenkin melko nokista näin lämmityskaudella.

~☆~

Pian on jo aika laittaa ensimmäiset siemenet itämään. Multapusseissa on vain nykyisin liikaa ikäviä yllätyksiä harsosääskien muodossa. 

Yritin etsiä vuoden takaista puutarhurin postia, jossa kerrottiin, miten kannattaa noiden harsosääskien suhteen toimia. En silloin heti sähköpostia löytänyt, mutta uudessa sähköpostissa tätä samaa asiaa käsiteltiinkin jo heti jos ei samana niin seuraavana päivänä saapuneessa postissa.

Tänään päivälenkin jälkeen nostin 

multasäkin sisälle sulamaan. 

Hei, touhusin 👍

Kun multa on sulanut ja lämmennyt kauttaaltaan huoneenlämpöiseksi, odottelen vielä viikon verran, ennen kuin vien säkin uudelleen ulos pakastumaan. Tuon viikon aikana munista on toivon mukaan kuoriutunut toukkia, mutta ei vielä koteloituneet aikuisiksi, jotka kuoriuduttuaan munisivat uutta sukupolvea.

~☆~

Ihanhan tässä vallan hengästyy pelkästään ajatellessa, mitä kaikkea tässä tammikuun aikana ennätänkään vielä touhuamaan..... 

Jatkanpa touhuamisten suunnittelua

ihan oikean kynttilän valossa.

Ystävän neulomat villasukat jalassa.

💛🩵🧡🩵💛

Kutkuttavan mukavaa viikkoa!

-Sari-

Lumivalkeaa

 Vihdoinkin näyttää talviselta.

Eilisen illan ja viime yön aikana 

oli satanut useampi sentti lunta. 

Mieskulta kävi illalla kahdeksan jälkeen kolaamassa parkkipaikalla, jotta pääsee aamulla aikaisin ajamaan sieltä autolla pois. Arki on nyt vapaiden jälkeen koittanut ja vielä pitäisi tämä ja ensi vuosi töitä (hänen) pakertaa. 

Muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat liikkumiseen ja julkisen liikenteen toimivuuteen. Omalla autolla liikkuvilta vaaditaan malttia ajaa sään ja kelin mukaisesti, ja ennen kaikkea ottaa ne kanssakulkijat huomioon. Liikenneonnettomuuksilta ei ole tänäänkään vältytty, mikä lisää liikenteen seisahtumista tai hidastumista ja niitä myöhästymisiä.

Siihen se kiire loppuu, kun jää tienvarteen hinausautoa tai hälytysajoneuvoja odottamaan.

Meitä jaloilla kulkijoita tämä lumimäärä ei haittaa. Päin vastoin, nautittiin suunnattomasti tästä vuoden ensimmäisestä yhteisestä puistolenkistä

 💛 auringonpaisteessa 💛

Lumi ei pöllyä vaan narskuu

mukavasti kenkien alla.

Ihanaa tammikuista

keskiviikkoa

❄️

-Sari-

Viime vuoden satoa

 Joulukuun puolella huomasin chilin 

vaihtaneen hieman väriä.

 Nyt on keltainen ja kypsä 💛

Viime toukokuussa ostamani chili innostui kasvamaan kesän helteiden hellittäessä, kuten paprikakin. Paprika ei sisällä pitkään menestynyt, chili on ollut sitkeämpää sorttia. Toiveena on, että selvittyään hämärästä syksystä, selviää myös alkuvuodesta ja saan tämän ensi kesäksikin ulos satoa kasvattamaan.

~✂️~

Vuoden 2025 Luovaan joulukalenteriin oli mahdollista liittää kuvia luukkujen töistä vielä eilen. Minulta puuttui vielä kolme luukkua, joihin ei ollut sopivaa materiaalia mukana äidin luona. Tein puuttuvat kolme kotiin saavuttuamme ja liitin kuvat albumeihin uuden vuoden päivän iltana. 

En tajunnut, että olisihan minulla ollut aikaa vielä seuraava päiväkin. Mutta tulipa tehtyä kaikki 2️⃣4️⃣ luukkua, kun intoa vielä oli matkaväsymyksestä huolimatta.

Jossain vaiheessa laitan vielä inspiraatiokortteihin värikartat. Tarkoitus oli käyttää stansseja ja leimoja aina kun mahdollista, jotta harvemmin käytetyt pienet leimat ja stanssit jäävät kortteihin inspiroimaan tulevia askarteluja. 

~🎳~

Pari päivää on kulunut penkkiurheilijana. 56. Ballmaster Open alkoi eilen Talissa ja olen seurannut eriä juutuubista. Televisiosta tulee talvilajeja laidasta laitaan; jääkiekkoa, hiihtoa, alppihiihtoa.

Leppoisaa lauantaiehtoota!

-Sari-

Rauhaisaa uutta vuotta 

Matkalla kohti uusia

ja kiehtovia seikkailuja 

~☆~