Omenapiirakkaa

 Tänä vuonna omenasato on ollut erinomainen niin määrältään kuin laadultaankin, ainakin osassa maata.

 Ystävä laittoi viestiä, haluaisinko omenoita ja kyllä aina oman puutarhan omenat kelpaa. Sain puoli kassillista kahta eri lajiketta, eikä ole aavistustakaan mistä lajikkeista on kyse.

Kiitos❣️

Punaposkisia ovat 💕

Savonturaukko teki juutuupivideolla yksi päivä omenapiirakan kanavan viisivuotisjuhlapäivän kunniaksi ja silloin alkoi tekemään mieli omenapiirakkaa. Yksinkertainen murotaikina ja kermaviiliä (ja muna)  omenoiden kera vuokaan. Piirakka omaan makuuni.

Kuorin ja kuutioin aamupäivällä omenat ja laitoin mieskullalle kauppalistaa. Kanelia löytyi vain tankoina ja vaniljakastike on ihan ehdoton omenapiirakan kaveri. Sunnuntaina käytin voita valkokastikkeeseen, kun tein kukkakaaligratiinia, eikä jäänyt kuin pieni nokare jäljelle. Sitäkin kauppalistalle. Onkin marketissa sopivasti nyt alkuviikon tarjouksessa.

Selailin netistä erilaisia omenapiirakkaohjeita. Tällä kertaa kelpaa vain sellainen, jossa ei tarvitse vatkata sokeria ja voita kuohkeaksi, koska ei ole vieläkään sähkövatkainta. Ostoslistalla on, on ollut jo pidemmän aikaa...

Päädyin lopulta Helppoon ja nopeaan omenapiirakan ohjeeseen. Kaikki ainekset sekoitetaan ja kaadetaan  piirakkavuokaan. Sitten omenat päälle ja sokeria ja kanelia mausteeksi. Käytin pohjaan piimän sijaan kermaviiliä. Piimälläkin pitää joku kerta kokeilla, monessa ohjeessa käytetään piimää.

Tästä tuli tosi hyvää 😋

Omenakuutioita olikin niin paljon, että sain uuniin piirakan kaveriksi myös kulhon omenahyvettä.

~🍎~

Myös Kaikkien kehuma omenapiirakka täytyy testata.

~🥧~

Meille tulee nyt niin paljon luumuja, ettei jakseta niitä kaikkia syödä. Olen vienyt jo monta kertaa luumuja  naapurille ja pyytänyt myös seinänaapuria poimimaan  luumuja. Luumupuut eivät ole meidän omia, vaan joku on ne ainakin 20 vuotta sitten istuttanut syreenien viereen. Joinakin vuosina on tullut hyvä luumusato, joinakin vuosina orava on käynyt nakkelemassa raakoja luumuja maahan tai ampiaiset ovat tehneet niihin reikiä. Tänä vuonna ei ole ampiaisia näkynyt eikä oravaakaan. Voisin kokeilla luumupiirakankin leipomista, kun kiva ohje löytyy.

Laitanpa tähän vielä linkin päärynäpiirakkaan, kun tykkään päärynöistäkin paljon. Käypi vaikka uuden vuoden tai loppiaisen tarjoiluun 🍐

Mikä on sinun herkullisin

piirakkaohjeesi satokauden hedelmille?

-Sari-

Viikko kesää jäljellä

 Viimeiselle kesäviikolle ennustetaan vielä lämmintä, ainakin rannikkoseudulle. Viime viikonloppuna piti sataa vettä vuorokauden putkeen, mutta eipä tuota vettä tänne juurikaan satanut. Hieman kostui maa pinnalta.

Huomasin perjantaina perhosen ulko-oven pielessä,

kun saavuttiin kotiin aamulenkiltä.

Sunnuntaiyönä puoli yhden aikoihin käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Tuuli kovaa ja oli ulos päästyä välittömästi "oli synkkä ja myrskyinen yö"-tunnelma. Viikonlopuksi olisi ennusteen mukaan rantautumassa uusi säärintama rajuine sateineen. Eipä haittaa, sillä pidän syksyisistä myrskyisistä päivistä, ellei puita kaadu ja oksia putoa päähän. 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tekee mieli leipoa suolaisia piirakoita. Haaveilen asuvani lähellä metsää, jossa kasvaa keltaisenaan kantarelleja. Mutta eipä ole kävelymatkan päässä (joka olisi minulle lyhyt) sieni- eikä marjametsiä. Joten piirakan täytteeksi on keksittävä jotain muuta ja jatkettava haaveilua kantarellisaaliista (joista ystävä välillä laittaa kuvia - taas löytyi ämpärillinen metsän keltaista kultaa).

Päädyin perinteiseen kinkku-purjo-paprikapiirakkaan. Tähän piirakkaan päädyin jo viime viikolla, kun etsin ostoskärryyn palvikinkkupalan ja pyysin mieskultaa tuomaan kaupasta purjoa. Jätin itse ostamatta, kun kotimainen purjo oli lähes kuusi euroa kilo ja purjot olivat liian suuria yhteen piirakkaan käytettäväksi. Olisihan sen lopun voinut käyttää johonkin ruokaan, vaikka keittoon. Tai laittaa pakkaseen. Mutta silti tuo hinta vaikutti päätökseen.

Piirakkaa leipoessa mietin, millaisen pohjan tekisin. 

Päädyn lähes aina samaan jauhoja, voita ja vettä taikinaan. 

Etsin Stanstan blogista piirakan ohjeen, jota aion testata seuraavalla kerralla. Laitan tähän talteen itselleni. 

Kiitos Stansta ohjeesta!

   1 dl vettä 

0,5 dl öljyä 

                2 dl vehnäjauhoja

               1 dl kauraryynejä

   1/2 tl suolaa

                1 tl leivinjauhetta

En ennättänyt saada piirakkaa valmiiksi siihen mennessä, kun mieskulta palasi töistä kotiin. Laitoin siinä vaiheessa vasta piirakan uuniin paistumaan. Pohjaa olin esipaistanut jo sen 10 minuutin verran. Täytettä olisi voinut olla hieman enemmän. Unohdin laittaa purjon vihreän osan, joka oli jäänyt leikkuulaudalle.

Valmis piirakka uunista ulos. 

Tänä kesänä onnistuin viimeinkin kasvattamaan oppineidenkukat kukintavaiheeseen saakka. Lehdet ovat reikäisiä, mutta pääasia että kukkii. En latvonut taimia ja tässä vaiheessa huomaa, että olisi kyllä kannattanut. Kaikki kukat ovat samanvärisiä.

Iltapäivällä uhkaavan harmaat pilvet peittivät taivaan toisen puolen, toisella puolella oli valkoisia poutapilviä. Ennätettiin koirakaverin kanssa kotiin kastumatta. Jonkin ajan kuluttua ennen kolmea ripeksi hetken aikaa ja vähän myöhemmin tulikin kunnon kuurosade. Ja nyt puoli kuuden aikoihin sataa jälleen. Onneksi uskoin sääennustetta, enkä vienyt räsymattoa ulos tuulettumaan. 

Kesäistä viikkoa!

-Sari-

Melkein irkkunachoja

 Ennen vappua tuli mieleeni aikoinaan tekemäni irkkunachot. Etsin netin syövereistä ohjetta, ja yksi linkki johdattikin Pikku Kepposen blogiin. 

Kepposkan linkittämään blogiin ei enää ohjetta päässyt katsomaan, enkä itsekään muistanut mistä blogista tämän perunaherkun olen joskus löytänyt. Muistan ainoastaan, että perunat pestään kuorineen ja leikataan lantin ohuiksi siivuiksi, laitetaan kulhoon öljyn sekaan ja maustetaan savupaprikalla. Sitten paistetaan uunissa rapeiksi ja päälle jauhelihaa ja jotain muuta ja kuorrutetaan juustoraasteella. Ja vielä hetkeksi uuniin.

Netistä löytyy paljon perunapelti nimellä perunaherkun ohjeita. Ehkä lähinnä irkkunacho-ohjetta löytyy Anna-lehden nettisivuilta tämä ohje. 

Päätin tehdä irkkunachoja reilusti, sillä yhdestä pellillisestä ei muistini mukaan kahdelle nälkäiselle riitä ilman lisukkeita. Perunalantteja tuli lopulta niin paljon, että niistä riitti kolmelle pellilliselle. Olin varannut myös reilusti jauhelihaa ja pari pussia pieneksi palasteltua pekonia.

Olin varautunut käyttämään ruoan valmistukseen reilusti aikaa vappupäivänä. Mutta suunnitelmat muuttuivat, kun kävimme pidemmällä autoajelulla. Jotta pääsisin vähemmällä pilkkomisella ja syötävää tulisi jokaiselle pellille riittävästi, nappasin ostoskärryyn Tuorrekset tomaattisalsaa. Tässä kohtaa 👍 omalle kekseliäisyydelle 😊 ajan säästämiseksi.

Ei olisi yksi paprika ja puolikas sipuli riittänyt.

Ruskistettu jauheliha, paistinpannulla paistettu paprika ja sipuli, tomaattisalsa ja juustoraaste puolisen tuntia noin 200 asteisessa uunissa paistuneiden perunoiden päälle ja hetkeksi vielä takaisin uuniin muhimaan.

Keittiössä olikin lopulta hulinaa, kun mieskulta teki kasvispellin ja pekoniin käärittyä parsaa ja itse sukkuloin omien peltieni kanssa. Meillä ei ole kiertoilmauunia, mutta hyvinhän nuo valmistuivat sulassa sovussa vanhanaikaisellakin sähköuunilla.

Nachomaisen rapeita ei perunoista tällä tavalla valmistettuna tullut, mutta hyvää oli ja ruokaisaa myös. Päällisiä suunnitellessa vain oma mielikuvitus ja makunystyrät on rajana. Valmistin pikaisen kastikkeen sekoittamalla muutaman tipan Poppamiehen Classic Hot saucea ja muutaman sentin töräyksen sinappia kermaviiliin.

Lauantaina ja sunnuntaina nappasin tuollaisen parsapekoninipun aamupalaksi, kun en muuten olisi malttanut syödä askartelun lomassa. Tälle päivälle jäi vielä kasviksia ja irkkunachoja lounaaksi, ja niitä lämmitettiin myös lauantaina kermaisten kanaleikkeleiden kanssa syötäväksi. Viime viikolla tein useampana päivänä teeleipiä, johon tuli saman verran kaurahiutaleita kuin vehnäjauhojakin. Mausteeksi laitoin pari teelusikallista kuivattua timjamia. Yritin käyttää viimeiset jauhot pussista pois, mutta vielä niitä jäi. Ihan heti en kuitenkaan teeleipiä aio lisää leipoa 😆 Pitänee yllättää mieskulta joku ilta taas letuilla 😋

Tuntuu niin kivalta, kun on jaksanut taas puuhastella kyökin puolellakin. Jokohan sitä uskaltaisi ääneen lausua, että huhtikuinen flunssa on voiton puolella.

Kivaa viikkoa!

-Sari-

Viikko taas vierähti

 Viikko on ollut aurinkoinen, poikkeuksena muutama pilvinen päivä. Päivällä aurinko lämmittää jo Ihanasti. 

Torstaina käytiin koirakaverin kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja huomasin kuvia ottaessani, ettei sormia palele lainkaan, vaikka käsineet olivat olleet taskussa pitkän tovin. Eihän näitä maisemia olisi malttanut jättää, kun pakkanen ei pakottanut palaamaan sisälle lämpimään.

 Ohi lentäviä lentokoneita seuratessa tuumin itsekseni, etten näitä talvisia maisemia vaihtaisi etelän hiekkarantoihin. 

Tänään automatkalla katselin puiden lumisia oksia. Oksilla kimalteli tsiljoona timanttia kauniimpana kuin yksikään jalokivikaupan vitriinin koru.

Pakkasista huolimatta lähioja on tässä kohtaa ääriään.myöten täynnä vettä. Koska oja on aivan kuiva ylempänä, ihmettelen, mistä tämä vesi on valunut pakkasviikkojen aikana.

Toisella puolen tierumpua vettä ja jäätä on hyvin vähän. Jään alkaessa sulaa, taitaa kävelytiekin olla lammikkona ja sorsat tulevat uimaan ojalle.

~☆~

Viikko sitten valmistin ruokaa Repolaisen kokkailuista innostuen ja mieskulta halusi samanlaista myös tänä viikonloppuna. Kun kumpainenkin käytiin tekemässä omat ostoksemme ja siivutin mukaan vielä punaista suippopaprikaa, ennen soosien lisäämistä wokkipannulla oli värien sinfoniaa.

Sekaan vielä tyhjensin purkista salsan jämät, tex mex maustettua ranskankermaa ja paimenpoika ruoka & dippi  juustokastiketta. Mausteeksi reilusti välimerellisiä yrttejä ja pippuria. 

Ja hyvää oli, jopa parempaa 

kuin ensimmäisellä kerralla.

~☆~

Tänään käytiin pitkästä aikaa esikoisen luona. Viimeksi ollaan murusia nähty jouluna. Väinö on pian puoli vuotias ja edelleen hymyilevä poika. Ensimmäinen hammas kasvaa visusti huulten takana piilossa.

Väinö oli käynyt edellisenä päivänä uimassa.

Pakkasin toiseen kassiin askartelutarvikkeita ja vietettiin tovi pöydän ääressä ennen kuin tyttöjen piti lähteä voimistelemaan. Tytär teki korttia ja Maia sommitteli kukkia kartongille.

Niin paljon mahtui viikkoon tähän,

jota on jäljellä enää hyvin vähän.

☺️

-Sari-

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää!

Omaa isää muistellen 🕯

Mukava on seurata, kun mieskullan lapset vuorollaan soittavat päivän mittaan isälleen. Tosin ensimmäisenä isänpäivää toivotteli hänelle oma tyttäreni ❤️

Heräsin tänään siihen, kun mieskullan naama oli melkein omassani kiinni (nukuin ihan sängyn reunalla, kasvot sängystä pois päin). Vaarallinen tilanne, sillä saattaisin säikähtäessäni huitaista naamaan ja niin on joskus tapahtunutkin 🫣 Viiden aikaan aamulla en jaksanut vielä ylös nousta aamupalaa valmistamaan, joten hyvä kun herätti.

Sillä aikaa kun kävivät koirakaverin kanssa lehden postilaatikolta, ennätin melkein saada uuniin yllätyksen. Repolaisen munakuppeja olin monta kertaa jo suunnitellut tekeväni ja nyt oli hyvä syy niitä testata. Tarkoitus oli valmistella jo eilen etukäteen, mutta selkä oli toista mieltä.  Muistinpa käydä päivän valjetessa vielä oman sadon persiljaa koristeeksi.

Näitä teen vastakin.

Munien lisäksi vain mielikuvitus ja makumieltymykset rajana.

Sillä aikaa, kun mieskulta nautti aamiaistaan, surauttelin papereita cut'n'bossilla. Punaista kartonkia kuvioiksi, joulutervehdykset suunnitteilla.

Lippu ei liehunut tänäänkään, niin on ollut tyyntä. Tyyni oli myös järvi Oittaalla, kun käytiin isänpäivälounaalla.

Tonzan hirvilihapullat maistuivat, samoin savujuustokeitto 😋 

Otinpa take away satsin kotiinkin, herkutellaan koirakaverin kanssa lihapullia ja kookoskanaa nauttien muutama päivä.

Mukavaa viikkoa!

Jokohan tännekin sataa ensimmäiset lumihiutaleet

 ❄️❄️❄️❄️

-Sari-

Ekat kantarellit

Käytiin tänään esikoisen luona ja 

saatiin iso rasiallinen kantarelleja 💛

Jääkaapissa oli kukkakaalia ja kesäkurpitsa ja niistä se ajatus lähti. Kokeilin leikata kukkakaalin viipaleiksi (yksi onnistui) ja laitoin uuniin päällysten kera.

Tomaatin ja sipulin paloittelin, paistoin sienet, leikkasin kesäkurpitsan ohuiksi siivuiksi ja ladoin uunipellille levitettyjen kukkakaalisiivujen (ja palojen 😊) päälle kerroksittain. Pihalta kävin persiljaa päälle ja kuorrutin kasan juustoraasteella.

Kelpasi  👌

Ja oli omankin suun mukaista.

Kukkakaalia voisi syödä joka päivä.

-Sari-

Pata kattilaa soimaa

 musta kylki kummallakin.

Tämä sananlasku on pyörinyt korvamatona mielessäni, kun olen miettinyt mustia asioita Repolaisen uusimpaan värihaasteeseen.

Mustaa kattilaa ei meidän astiakaapeista löydy, mutta musta pata komeilee keittiössä näkyvällä paikalla hyllyn päällä. On muuten painava kapistus tämä, onneksi ei jokapäiväisessä kokkailussa tarvita. Tässä on hyvä hauduttaa liedellä syyspatoja.

Näissä värihaasteissa olen yrittänyt saada mukaan syötäviä juttuja, mutta nyt ei ole mustaa makkaraa tai verilettuja tarjolla. Eikä mustia marjoja tai mustia juuria. Mutta jotain sinne päin. Ei nyt ihan mustaakaan, mutta tämä tomaattilajike on black cherry ja ihan ite oon kasvattanut ostotaimesta. Kiitos lämpimänä jatkuneen sään, ennättävät kypsyä ulkona poimittavaksi asti.

Kun Repolainen julkaisi tämän mustan värihaasteen, tuumasin ensin ettei mitään mustaa ole kuvattavana, muuta kuin vaatepuolta ja kenkiä, niistäkin tavallisia paitoja ja sukkia ja housuja. Sattumoisin samana päivänä silppusin paperia ja kun katsoin valmista kasaa, niin eikös siinä ollut pino MUSTIA tageja. 

Mustaa löytyi siis lähempää kuin luulinkaan.

Hih, repolainenkin livahti kuviin mukaan 😄

Tuossa keskimmäisessä on liimattuna magneetti, jonka päälle liimaan kuviopaperia. Näin tuon tagin saa pysymään nätisti kasassa. Magneetin vastapuoli liimataan tuon alla olevan sivun päälle. Naps vaan ja kiinni pysyy. Isompaan kokoon käytän isompaa magneettia. Kartonki on 200 grammaista, jota vihdoin sain ostettua kun varasin etukäteen. Kuormasta kun nopeat syövät hitaat ja kuukausia olen tuota saalistanut nettikaupasta.

Tässä samaisia tageja valmiimpana.

Tuo makaava on tehty eri mallilla ja on suurempi.

Kun haluaa myöhään illalla ja alkuyön tunteina katsoa sängyssä juutuubivideoista askarteluohjeita, on kuulokkeille tarvetta - jotta aikaisin heräävä mieskulta saa nukuttua vieressä rauhassa. Siinä menikin alkuun aika monta iltaa myöhään valvoessa, kun äkkäsin ottaa kuulokkeet käyttöön. Löytyi niin monta mielenkiintoista ohjetta, ettei malttanut seuraavaan päivään odottaa Ü

Musta kassi tärkeällä sanomalla.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja pörriäisten pörräillä kuten kukin haluaa ja parhaalla mahdollisella tavalla tuntea olonsa mukavaksi sellaisena kuin on.

Mukavaa syyskuun puoliväliä!

-Sari-

Satokauden sipulipiirakka

 Syksyn tullen sadonkorjuun aikaan alkaa tekemään mieli sipulipiirakkaa. Varsinkin jos ruokakaupassa katse harhailee sinne sipulilaariin. Sipulipiirakan tekemiseen menee aikaa, kun sipulit karamellisoituvat lähes tunnin, mutta kyllä lopputulos on vaivan arvoinen. Nyt kun pitäisi päivässä olla reilummin vapaata aikaa, listasin erilaisia suolaisia piirakoita, joita aion leipoa. 

Ensimmäinen listalta uuniin pääsi sipulipiirakka.

Valmistin tämän sipulipiirakan Meillä kotona nettisivuilta löytämäni ohjeen mukaan.

Sipulipiirakka

Pohja

2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
50 g juustoraastetta (esim. emmental tai voimakkaampimakuinen)
100 g voita (kuutioituna)
1/2 tl suola
3 tl vettä

Sekoitin aineet keskenään käsin (voit tehdä monitoimikoneella, jos sellaisen omistat). Levitin pohjan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja laitoin jääkaappiin tekeytymään (peitin leivinliinalla).

Täyte

1 kg sipulia
valkosipulia (jos tykkää)
3 rkl oliiviöljyä (käytin rypsiöljyä ja voita)

Hauduttelin sipulia noin kymmenen minuuttia ja lisäsin sitten joukkoon hienonnetun valkosipulin.

Kun sipulit olivat vielä tovin muhineet wokkipannulla, lisäsin joukkoon
2 dl olutta (lager)
1 rkl hunajaa
2 rkl timjamia hienonnettuna (tuoretta)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Kun sipulit olivat vielä hetken muhineet ja neste haihtunut, nostin pannun levyltä ja annoin jäähtyä välillä seosta sekoittaen.

Noin tunnin jääkaapissa tekeytyneen taikinan pohjaan pistelin haarukalla reikiä ja laitoin pohjan paistumaan 200 asteiseen uuniin alimmalle tasolle noin 10 minuutiksi.

Kun pohja oli uunissa, sekoitin muna-kerma-juusto -seoksen.
3 munaa (kun olivat pieniä laitoin neljä)
2 dl kuohukermaa
100 g juustoraastetta (samaa mitä pohjassakin) 

Uuniin paistumaan 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi, riippuen miten uuni paistaa.

Pohjaan laitoin vahingossa tuplamäärän juustoa ja pidin piirakkaa uunissa turhan kauan, jolloin pinta tuli kauttaaltaan ruskeaksi. Sekoitin myös täytteeseen tulevia munia turhan pitkään. Mutta kyllä piirakka tulee syötyä ja onhan se hyvvee :)

-Sari-

Kukkakaalia uunissa juustoisen kastikkeen kera

 Rakastan kukkakaalia. 

Siitä tulee valitettavan harvoin tehtyä ruokaa. Mieskullan bravuuriksi on tullut paahtaa kukka- ja parsakaalikukinnot pellillä uunissa mustapippurilla maustaen, mutta muulla tavalla valmistettuna kukkakaalia syödään yleensä näin loppukesällä 

- kun kotimaista kukkakaalia saa edullisimmin.

Muutama viikko sitten gratinoin kukkakaalia uunissa ja olipa hyvää. Yritin etsiä käyttämääni reseptiä, mutta eihän sitä enää netin syövereistä löytynyt. Mahdollisesti valmistin kukkakaalini eri ohjeita sekoitellen :) Laitanpa seuraavaa kertaa varten tänne muistiin, miten tällä kertaa kukkakaalia valmistin.

Kukkakaalia uunissa

Kukkakaalista paloittelin (raakana) kukinnot pieniksi ja laitoin (tällä kertaa voideltuun) uunivuokaan. Pilkoin ison keltasipulin puolikkaan ja kuullotin sipulin pannulla (laitan ripauksen suolaa, tv-kokin vinkki ettei sipuli pala). 

Samaan aikaan kun sipuli pehmeni pannulla, aloitin juustokastikkeen valmistamisen. Sulatin nokareen voita ja lisäsin voisulaan reilu kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoittelin seosta ja annoin vähän aikaa jauhojen muhia, mutta ei ruskistua. Lisäsin maitoa joukkoon vähitellen, koko ajan hämmentäen. Kun seos alkoi sakenemaan, lisäsin joukkoon mustapippuria myllystä ja kuullotetun sipulin. Lopuksi lisäsin joukkoon sulatejuustokuutiot (voimakas koskenlaskija käy mainiosti, nyt oli vajaa paketti savuporoa jääkaapissa joten käytin sitä). 

Sekoitin kunnes juusto oli sulanut joukkoon ja kaadoin juustoisen kastikkeen kukkakaalien päälle. Uuniin vajaaseen 200 asteeseen ja annoin hautua reilun puoli tuntia ja lisäsin vielä pinnalle voimakkaan makuista juustoa raasteena. Vielä sen aikaa uuniin, että juusto ja kuorrute saavat pinnalle kauniin ruskean värin. Saa jäädä vielä jälkilämpöön hautumaan muhevaksi.

Jos olisin muistanut kaupassa vielä muskottipähkinän (jäi ostamatta), olisin lisännyt sitä juustokastikkeen joukkoon. Viherpippurikin käy. Tai savustettua paprikajauhetta maltillisesti.

Nams!

Katselin marketissa kauniita pieniä kukkakaaleja. Maltoin mieleni enkä tällä kertaa ostanut kukkakaalia, mutta ajatuksissani suunnittelin jo seuraavaa kukkakaaliruokaa. 

Niitä pieniä kukkakaaleja voisi laittaa kokonaisina monta iiiisooon uunivuokaan paahtumaan ja voisihan ne gratinoidakin :)  Juustokastikkeeseen kuullotettua purjosipulia ja vähän chiliä.

Ai että mitä kaikkea hyvää kukkakaalista saakaan!

-Sari-

Jouluttaako?

 En vielä suostu siihen normaaliin, että täällä eteläisessä Suomessa talvet ovat syksyn jatketta ja joulut synkkiä, vesisateisia ja mustia. Just nyt maa peittyy lumivalkeaan, mutta saa nähdä kuinka kauan se pysyy.

Löysin vanhan Metro-lehden, joka vie muistoihin kymmenen vuoden taa. Silloin, kun tänne pääkaupunkiseudulle muutin, oli muutama kunnon talvi kovine pakkasineen ja Helsingin keskustan lumikaaoksineen. Kalevankatua töihin kävellessä ei hevin erottanut oliko kadun varrella lumikinos vai pysäköity auto.

Pikku hiljaa alkaa jouluttamaan. Eilen mieskulta yllätti tulemalla töistä jo puolen päivän jälkeen ja paistoi monta pellillistä joulutorttuja.

Ihan pieni enkeli

kynnykselle istahti.

Siivet selkäänsä laittoi

sädekehän päällensä taittoi.

Sinua hän suojelee 

ja joulumieltä jakelee.

Iloista joulumieltä!

-Sari-

Auringonkukkia Perho-kannussa

Elokuussa suuri Kermansaven Perho-kannu muuntautuu auringonkukkien maljakoksi. Kannu on sopivan korkea ja topakka auringonkukille ja väritkin natsaavat hyvin yhteen.

Lähikaupan edustalla oli myynnissä marjoja, herneitä ja keltavahveroita sekä näitä suuria auringonkukkia. Ensimmäisellä kerralla niitä perjantaina katselin, mutta jäivät ostamatta kun kuljettiin "väärään suuntaan".  Lauantaina käväistiin kaupalla uudelleen postipaketti noutamassa ja silloin hernepussin lisäksi ostin muutaman auringonkukan, niistä tuli sopivasti tasaraha kun käteisellä piti maksaa Ü

Keräsin tätä beigeä Perho-sarjaa esikoisen syntymäajoilta saakka ja kaipaisin siihen täydennystä särkyneen piirakkavuoan ja uuniastioiden verran. Kahvi- ja teemukit eivät enää ole joka päiväisessä käytössä, mutta kaiken kokoisia lautasia, kulhoja ja aamiaissettiä käytän jatkuvasti. Varsinkin pienemmät lautaset ovat passeleita kansia erilaisille kulhoille, ei tarvitse kelmuja käyttää.

Sateisen alkuviikon jälkeen on mukavaa istua hetki takapihalla ja nauttia auringosta lounaan merkeissä, ennen kuin työpäivä taas jatkuu. Koirakaveri palautettiin pitkältä vierailulta takaisin kotiin ja nyt näiden lounastaukojen sisältö muuttuu, kun puistolenkki jää väliin. Toivottavasti viihtyy hyvin Mean kanssa.

Harmi kun tapahtumia taas peruutetaan. Viikonlopun Kässäfestarit ja Marketanpuiston syyspäivät eivät toteudu. Viikonloppuna pitäisi olla ylioppilasjuhlat, vielä ei ole tullut tietoa niiden peruuntumisesta. Toivottavasti niitä ei peruta, onhan niitä toukokuusta saakka odotettu.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Sari-

Herkuttelua koko päivän

Tänään, koko päivän, pääosassa on ollut ruoka/herkuttelu/syöminen. Emme viime vuoden tapaan käyneet Espoon päivän merkeissä ulkona syömässä Tapiolassa, vaan kaikki on ollut itsetehtyä tai valmiina tilattua.

Aamupalaksi tein banaanilettuja. Paitsi että näitä voisi mieluummin kutsu kauraletuiksi, koska taikinaan laitoin (aivan liian) reilusti kaurahiutaleita Ü Makua antamaan lisäsin mustikka- ja taatelijauhetta sekä kanelia. Pannulla näyttävät ihan jauhelihapihveiltä, mutta ihan ne banaaniletuilta maistuivat.

Päivällä kokoonnuttiin esikoisen luo herkuttelemaan kakuilla. Olen jo kauan ihastellut Sokeritähden hurmaavia täytekakkuja ja halunnut testailla niitä. Koska kahdestaan emme pysty yhtä kakkua syömään, valkattiin kaikille sopiva päivä kakkukekkereille. Samalla sain vietyä esikoisen tuparilahjat, joita reilun vuoden ajan olen hankkinut ja jemmaillut täällä kotona.

Voileipäkakku oli niin herkullinen, kostea ja täyteläinen. Otin 15 hengen kakun, mutta lounasaikaan se tuhottiin seitsemän syöjän voimin lähes kokonaan. Vain pieni palanen jäi jäljelle. 

Makeaksi kakuksi valitsin sitruunaisen kreemikakun. Kakku oli ihan mahottoman korkea. Kaipasimme siihen lisää kosteutta ja itse vahvempaa sitruunan makua. Maukas oli tämänkin.

Toukokuussa Marketanpuiston kevätpäivänä löysin Cosy & Countryn loppuunmyynnistä neljä Greengaten ihanan tyllerönväristä kuppia tuparilahjapakettiin. Ja Punaisen Rusetin remonttimyynnistä paketin servettejä. Ne passasivat hyvin tämän päivän kattaukseen ja esikoisen kodin väreihin. 

Illallinen yritettiin pitää kasvispainoitteisena, mutta kyllä siihen livahti näin kesäkauden päättäjäisiin muutama makkarakin Ü 

Kävin puutarhasta keräämässä papuja keitettäväksi ja persiljaa koristeeksi. Kuinka ihanaa onkaan käyttään itse kasvatettua satoa!

Mieskullalta jäi viime lauantain ruokatarvikkeista jäljelle yksi paprika ja sipuli ja minulta oli jäänyt lomalla ostamani kukkakaali syömättä. Niistä kasasin meille bratwurstien ja chilimakkaroiden lisukkeiksi paistettuja kasviksia ja kukkakaaligratiinin.

Kesän loppumisen haikeissa tunnelmissa nautittiin vihdoin  kuohari, jonka mieskulta oli hankkinut jo heinäkuun kesäloman alkajaisiksi poksautettavaksi.

Ilta on jo hämärtynyt ja pian siirryn takapihalle tunnelmoimaan kynttilöiden ja lamppujen valaisemalle takapihalle tämän kesän viimeistä iltaa viettämään. 

Tunnelmallista launtai-iltaa kaikille venetsialaisia viettäville!

-Sari-