Löysin tammenterhoni

 Enpä olisi uskonut, että pääsen käymään Koiramäen Pajutallilla näin pian sen jälkeen, kun rva Kepposen käynnistä hänen blogistaan luin.

Olipa ihana kohde. 

Sunnuntaina oli vielä aurinkoista ja lämmintä +13 asteen verran. Meiltä kotoa tuonne ajaa noin 20 minuutissa ja olipa hyvät opasteet, kun Tuusulanväylältä pienemmille teille käännyttiin. 

Ensimmäisenä rakennuksena oli Puputalo.

Puputalon puput kiinnosti kaiken ikäisiä ja siellä oli koko ajan ruuhkaa. Tovin odotin, että pääsen kurkistamaan toiseen huoneeseen pupuja ja hämmästyin, miten hienosti se oli sisustettu. Kattokruunu ja peilikin seinällä.

Seuraavaksi pihaan johtavan tien varrella oli aseteltu pöydille, laatikoihin ja pajukoreihin kurpitsat. Oli erilaisia muotoja, kokoja ja värejä.

Ulkovarastoista alkaen jokainen sopukka 

sisätiloissa oli täynnä tavaraa. 

Alussa olin ensikertalaisena niin mykistynyt ja hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten ostomielessä tutustunut tuotteisiin. Mikäli nämä ovat metallisia, niin olisin ostanut kurpitsajuhlaan ulos lyhdyksi. Itse en niin amerikkalaisesta halloweenista perusta, vaikka tykkään koristella pyhäinpäivän aikoihin etupihaa koristekurpitsoilla. Saatan laittaa myös jotain luurankoja tai noitia merkkinä sille, että täällä on varauduttu myös karkki vai kepponen -vierailuihin. 

Ulkovaraston edustalla on muutamilla pöydillä 

ensimmäiset kurpitsakattaukset.

Pihapiirin toisella laidalla oli Lastenaitta ja Museoaitta.

Museoaitassa oli joitakin vanhoja esineitä.

Sitten oli kaksi taloa nurkia myöten täynnä tavaraa 😁

Oletettiin, että tässä talossa olisi kahvio, koska talon edessä oli terassialue pöytineen ja tuolineen. Mutta juomaa (oli Herra Hakkarainen limpparia, jota ei marketeista löydetty) ja korvapuusteja myytiinkin toisessa rakennuksessa ja niin pienissä tiloissa, että sisäänkäynti oli tukossa jonossa olevista ja sisään pyrkivistä immeisistä.

Tässä punaisessa talossa oli myös ainainen joulu - perältä löytyi jouluinen huone, jonne kurkistin vain ovelta.

Kaunis syysasetelma punaisen tuvan sisäänkäynnin luona.

Porstuan ikkunalta huomasin hauskat metallisienet.

Tällaiselle oranssista pitävälle tämä on just passeli ajankohta kiertää sisustuskauppoja, kun on kaikkea oranssin sävyistä näytillä 🧡

Vaalean talon edustalla oli myös ulos laitettu kurpitsapöytä.

Tuolla taustalla näkyy Museoaitta ja Lastenaitta. 

Sisällä oli ahdasta ja kun ihmisiä on paljon, oli kuljettava rauhallisesti eteen päin huoneesta toiseen. Otin paljon kuvia, jotta voin jälkeen päin kotona kaikessa rauhassa katsella valikoimaa. Etsin niitä tammenterhoja ja silmäilin nopeasti tavaramerta.

Löytyi sieltä täältä muutakin ihanaa.

Ja yksi huone oli täynnä lankoja. Silloin tuossa pienehkössä huoneessa oli sen verran muitakin, etten yrittänytkään kuvia ottaa.

Punaisessa talossa kierrellessämme oli jo lapsiperheet vähentyneet ja päästiin katsomaan lammasaitaukseen, jossa oli kolme lammasta. Halusin lähettää Valmalle videon lampaista, kun ei päästy yhdessä täällä käymään.

Vaikka pidänkin oranssista, niin sisustustavaroissa pidän enemmän maanläheisestä väriskaalasta. Olen niin onnellinen, että löysin tällaisen pienemmän tammenterhon. Ja kaksi pientä keraamista kurpitsaa ostin terhon rinnalle.

Nyt saan asetelman pyhäinpäivän kurpitsajuhlaani 🤎🤍🤎🤍

Ja muutama koristekurpitsa ulos. Näiden valikoimisessa menikin tovi - valikoima oli niin runsas, etten noin vain osannut päättää. Ripaus oranssia ja erilaiset muodot jotka täydentävät asetelmassa toisiaan. Niin kuin nuo sisälle ostetut keraamiset serkkunsakin ovat oiva pari.

Kiitos rva Kepponen tästä kohdevinkistä!

Koiramäen Pajutalli on ollut lähistöllä jo 21 vuotta jos oikein muistan ostoksia maksaessani miehen kertoneen. Ja vink vink; täällä pääsee käymään 17.11.2025 saakka ennen helmikuun 2026 loppuun kestävää kahvitaukoa ☺️

-Sari-

Tamminiemessä

 Nämä syyskuun aurinkoiset päivät ovat antaneet virtaa ja innostusta lähtemään kotoa neljän seinän sisältä. Eilen kävin ihan vaan yksin ulkona lounaalla ja tälle päivälle suunnittelin vierailua Kuusisaareen ja Tamminiemeen.

Koska Villa Gyllenberg on avoinna vain keskiviikkoisin ja viikonloppuna, päivän ainoa kohde jäi Tamminiemeen. Ja hyvä niin. Sain katsella ja kierrellä rauhassa museossa kahteen kertaan, välillä kävin nauttimassa Cafe Adjutantin herkkuja.

Museoon sisäänkäynti oikealla seinustalla.

Sisäänkäynnin vasemmalla puolella Kekkosen työhuone. Ikkunalasit olivat luodinkestävät, muutoin Kekkonen eleli melko huolettomasti Tamminiemessä turvallisuuden näkökulmasta.

Meilahdessa sijaitseva Tamminiemi rakennettiin tukkukauppias Nissenin huvilaksi vuonna 1904. Amos Anderson osti rakennuksen vuonna 1924, mutta ei viihtynytkään Tamminiemessä vaan vuokrasi sen. Kyösti Kallion ehdotuksesta Anderson lahjoitti Tamminiemen Suomen valtiolle 1940 ja niin Tamminiemestä tuli presidenttien virka-asunto. Kallio ei Tamminiemessä ennättänyt itse asua.

Presidentin virka-asunnossa Tamminiemessä ennen Kekkosta ennättivät asua Risto Ryti ja Gustav Mannerheim. Juho Kusti Paasikivi ei Tamminiemessä viihtynyt, vaan luovutti hulppean 450 neliöisen Tamminiemen Alli-rouvansa sukulaisten käyttöön. 

Näkymä saunalta tultaessa.

Tuolla yläkerran parvekkeella Kekkonen 

istuskeli sanomalehtiä lukemassa.

Alakerran edustustilojen upea erkkeri.

Päädyssä näkyy alhaalla oikealla työhuoneen syvennyksen ikkuna. Syvennyksessä sijaitsi pöytä ja kaksi tuolia. Siellä käytiin kahdenkeskisiä keskusteluja ja neuvotteluja.

Pieni kurkistus alakerran edustustiloihin.

Kekkonen sai lahjoja valtioiden päämiehiltä

ja muilta vierailtaan.

Edustustilojen rouvain seurustelunurkka?

Tämän pyöreän pöydän ympärillä aterioitiin ja

nautittiin vieraiden kanssa baarikaapin antimista.

Baaritiskin ovi pysyi visusti kiinni silloin,

kun kylässä olivat lapsenlapset.

Keittiössä huokui silmille 1970-luku.

Kiivetään ylös kurkistamaan yksityistiloja.

Olohuoneen nahkainen sohvakalusto.

Aarnion pallotuolista Kekkonen ei pitänyt lainkaan. Oli tuumannut, että joutaisi suoraan kaatopaikalle. Siinä oli huono istua eikä siinä istuessaan kuullut mitä ympärillä puhuttiin.

Kekkosen makuuhuoneen työpöytä.

Tamminiemen valaisimet ovat tyylikkäitä.

Jos Kekkonen piti vaatetuksessa maanläheisistä väreistä, niin vessan naulakossa roikkuvassa kylpytakissa ja pyyhkeessä on väriä. Vessan seinälaatat ovat mustia.

Sylvin makuuhuone.

Tamminiemessä on paljon kirjoja, yli 3 000 teosta. Sylvin makuuhuoneen yksi seinäkin on lähes yhtä kirjahyllykköä.

Sylvin makuuhuoneeseen on siirretty kultainen tv-tuoli.

Sylvi-rouvan muotokuva.

Ruokasalin pitkän pöydän ääreen mahtui 14 ruokailijaa.

Ruokasalin kaarevasta ikkunasta avautuu upea näkymä merelle. 

Tuo ikkuna on niin kaunis.

Hugo Simbergin taulu on....

...Suomen Painonnostoliiton lahja Kekkoselle 3.9.1950

Nämä veistokset esittävät käsittääkseni Kekkosen 

Taneli-pojan lapsia Timoa ja Teaa. 

Reidar Särestöniemen taulu on väriläiskä

muutoin niin ruskeasävyisessä sisustuksessa.

Presidentti Kekkosen solmiot näytillä

Matkalla alakertaan katse kohdistuu tähän tauluun.

Cafe Adjutantti sijaitsee hulppealla paikalla.

Savusauna, jossa kokoontui lauantaisin 

Tamminiemen saunaseura.

Kekkonen rakennutti tämän hirsisaunan ja 

myöhemmin sinne lisättiin uima-allasosasto.

Ei ihme, että Kekkonen asui mieluummin Tamminiemen kauniissa maisemissa. Laaja puisto oli rauhoittava paikka ulkoilla ja kyllä tuolla hetkeksi työmurheet unohtaa.

Huvimaja Aurinkokukkula

Kuva vuodelta 1904

Huvimaja ja vuonna 2022 sen ympärille perustettu niitty.

Vartiotupa

Vartiotuvan ympärillä kasvoi ihan älyttömän suuria sieniä. En ole tuollaisia koskaan ennen nähnyt. Halkaisija ainakin 20 senttiä.

Tunnistatko mikä sieni on kyseessä?

Kasvoi puistossa ihan normaalin kokoisia sieniäkin.

Olipa ihana päivä. Tamminiemessä vierähtikin mukavasti reilut kolme tuntia enkä ennättänyt puistossa istua ollenkaan. 

-Sari-