Omenapiirakkaa

 Tänä vuonna omenasato on ollut erinomainen niin määrältään kuin laadultaankin, ainakin osassa maata.

 Ystävä laittoi viestiä, haluaisinko omenoita ja kyllä aina oman puutarhan omenat kelpaa. Sain puoli kassillista kahta eri lajiketta, eikä ole aavistustakaan mistä lajikkeista on kyse.

Kiitos❣️

Punaposkisia ovat 💕

Savonturaukko teki juutuupivideolla yksi päivä omenapiirakan kanavan viisivuotisjuhlapäivän kunniaksi ja silloin alkoi tekemään mieli omenapiirakkaa. Yksinkertainen murotaikina ja kermaviiliä (ja muna)  omenoiden kera vuokaan. Piirakka omaan makuuni.

Kuorin ja kuutioin aamupäivällä omenat ja laitoin mieskullalle kauppalistaa. Kanelia löytyi vain tankoina ja vaniljakastike on ihan ehdoton omenapiirakan kaveri. Sunnuntaina käytin voita valkokastikkeeseen, kun tein kukkakaaligratiinia, eikä jäänyt kuin pieni nokare jäljelle. Sitäkin kauppalistalle. Onkin marketissa sopivasti nyt alkuviikon tarjouksessa.

Selailin netistä erilaisia omenapiirakkaohjeita. Tällä kertaa kelpaa vain sellainen, jossa ei tarvitse vatkata sokeria ja voita kuohkeaksi, koska ei ole vieläkään sähkövatkainta. Ostoslistalla on, on ollut jo pidemmän aikaa...

Päädyin lopulta Helppoon ja nopeaan omenapiirakan ohjeeseen. Kaikki ainekset sekoitetaan ja kaadetaan  piirakkavuokaan. Sitten omenat päälle ja sokeria ja kanelia mausteeksi. Käytin pohjaan piimän sijaan kermaviiliä. Piimälläkin pitää joku kerta kokeilla, monessa ohjeessa käytetään piimää.

Tästä tuli tosi hyvää 😋

Omenakuutioita olikin niin paljon, että sain uuniin piirakan kaveriksi myös kulhon omenahyvettä.

~🍎~

Myös Kaikkien kehuma omenapiirakka täytyy testata.

~🥧~

Meille tulee nyt niin paljon luumuja, ettei jakseta niitä kaikkia syödä. Olen vienyt jo monta kertaa luumuja  naapurille ja pyytänyt myös seinänaapuria poimimaan  luumuja. Luumupuut eivät ole meidän omia, vaan joku on ne ainakin 20 vuotta sitten istuttanut syreenien viereen. Joinakin vuosina on tullut hyvä luumusato, joinakin vuosina orava on käynyt nakkelemassa raakoja luumuja maahan tai ampiaiset ovat tehneet niihin reikiä. Tänä vuonna ei ole ampiaisia näkynyt eikä oravaakaan. Voisin kokeilla luumupiirakankin leipomista, kun kiva ohje löytyy.

Laitanpa tähän vielä linkin päärynäpiirakkaan, kun tykkään päärynöistäkin paljon. Käypi vaikka uuden vuoden tai loppiaisen tarjoiluun 🍐

Mikä on sinun herkullisin

piirakkaohjeesi satokauden hedelmille?

-Sari-

Viikko kesää jäljellä

 Viimeiselle kesäviikolle ennustetaan vielä lämmintä, ainakin rannikkoseudulle. Viime viikonloppuna piti sataa vettä vuorokauden putkeen, mutta eipä tuota vettä tänne juurikaan satanut. Hieman kostui maa pinnalta.

Huomasin perjantaina perhosen ulko-oven pielessä,

kun saavuttiin kotiin aamulenkiltä.

Sunnuntaiyönä puoli yhden aikoihin käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Tuuli kovaa ja oli ulos päästyä välittömästi "oli synkkä ja myrskyinen yö"-tunnelma. Viikonlopuksi olisi ennusteen mukaan rantautumassa uusi säärintama rajuine sateineen. Eipä haittaa, sillä pidän syksyisistä myrskyisistä päivistä, ellei puita kaadu ja oksia putoa päähän. 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tekee mieli leipoa suolaisia piirakoita. Haaveilen asuvani lähellä metsää, jossa kasvaa keltaisenaan kantarelleja. Mutta eipä ole kävelymatkan päässä (joka olisi minulle lyhyt) sieni- eikä marjametsiä. Joten piirakan täytteeksi on keksittävä jotain muuta ja jatkettava haaveilua kantarellisaaliista (joista ystävä välillä laittaa kuvia - taas löytyi ämpärillinen metsän keltaista kultaa).

Päädyin perinteiseen kinkku-purjo-paprikapiirakkaan. Tähän piirakkaan päädyin jo viime viikolla, kun etsin ostoskärryyn palvikinkkupalan ja pyysin mieskultaa tuomaan kaupasta purjoa. Jätin itse ostamatta, kun kotimainen purjo oli lähes kuusi euroa kilo ja purjot olivat liian suuria yhteen piirakkaan käytettäväksi. Olisihan sen lopun voinut käyttää johonkin ruokaan, vaikka keittoon. Tai laittaa pakkaseen. Mutta silti tuo hinta vaikutti päätökseen.

Piirakkaa leipoessa mietin, millaisen pohjan tekisin. 

Päädyn lähes aina samaan jauhoja, voita ja vettä taikinaan. 

Etsin Stanstan blogista piirakan ohjeen, jota aion testata seuraavalla kerralla. Laitan tähän talteen itselleni. 

Kiitos Stansta ohjeesta!

   1 dl vettä 

0,5 dl öljyä 

                2 dl vehnäjauhoja

               1 dl kauraryynejä

   1/2 tl suolaa

                1 tl leivinjauhetta

En ennättänyt saada piirakkaa valmiiksi siihen mennessä, kun mieskulta palasi töistä kotiin. Laitoin siinä vaiheessa vasta piirakan uuniin paistumaan. Pohjaa olin esipaistanut jo sen 10 minuutin verran. Täytettä olisi voinut olla hieman enemmän. Unohdin laittaa purjon vihreän osan, joka oli jäänyt leikkuulaudalle.

Valmis piirakka uunista ulos. 

Tänä kesänä onnistuin viimeinkin kasvattamaan oppineidenkukat kukintavaiheeseen saakka. Lehdet ovat reikäisiä, mutta pääasia että kukkii. En latvonut taimia ja tässä vaiheessa huomaa, että olisi kyllä kannattanut. Kaikki kukat ovat samanvärisiä.

Iltapäivällä uhkaavan harmaat pilvet peittivät taivaan toisen puolen, toisella puolella oli valkoisia poutapilviä. Ennätettiin koirakaverin kanssa kotiin kastumatta. Jonkin ajan kuluttua ennen kolmea ripeksi hetken aikaa ja vähän myöhemmin tulikin kunnon kuurosade. Ja nyt puoli kuuden aikoihin sataa jälleen. Onneksi uskoin sääennustetta, enkä vienyt räsymattoa ulos tuulettumaan. 

Kesäistä viikkoa!

-Sari-

Melkein irkkunachoja

 Ennen vappua tuli mieleeni aikoinaan tekemäni irkkunachot. Etsin netin syövereistä ohjetta, ja yksi linkki johdattikin Pikku Kepposen blogiin. 

Kepposkan linkittämään blogiin ei enää ohjetta päässyt katsomaan, enkä itsekään muistanut mistä blogista tämän perunaherkun olen joskus löytänyt. Muistan ainoastaan, että perunat pestään kuorineen ja leikataan lantin ohuiksi siivuiksi, laitetaan kulhoon öljyn sekaan ja maustetaan savupaprikalla. Sitten paistetaan uunissa rapeiksi ja päälle jauhelihaa ja jotain muuta ja kuorrutetaan juustoraasteella. Ja vielä hetkeksi uuniin.

Netistä löytyy paljon perunapelti nimellä perunaherkun ohjeita. Ehkä lähinnä irkkunacho-ohjetta löytyy Anna-lehden nettisivuilta tämä ohje. 

Päätin tehdä irkkunachoja reilusti, sillä yhdestä pellillisestä ei muistini mukaan kahdelle nälkäiselle riitä ilman lisukkeita. Perunalantteja tuli lopulta niin paljon, että niistä riitti kolmelle pellilliselle. Olin varannut myös reilusti jauhelihaa ja pari pussia pieneksi palasteltua pekonia.

Olin varautunut käyttämään ruoan valmistukseen reilusti aikaa vappupäivänä. Mutta suunnitelmat muuttuivat, kun kävimme pidemmällä autoajelulla. Jotta pääsisin vähemmällä pilkkomisella ja syötävää tulisi jokaiselle pellille riittävästi, nappasin ostoskärryyn Tuorrekset tomaattisalsaa. Tässä kohtaa 👍 omalle kekseliäisyydelle 😊 ajan säästämiseksi.

Ei olisi yksi paprika ja puolikas sipuli riittänyt.

Ruskistettu jauheliha, paistinpannulla paistettu paprika ja sipuli, tomaattisalsa ja juustoraaste puolisen tuntia noin 200 asteisessa uunissa paistuneiden perunoiden päälle ja hetkeksi vielä takaisin uuniin muhimaan.

Keittiössä olikin lopulta hulinaa, kun mieskulta teki kasvispellin ja pekoniin käärittyä parsaa ja itse sukkuloin omien peltieni kanssa. Meillä ei ole kiertoilmauunia, mutta hyvinhän nuo valmistuivat sulassa sovussa vanhanaikaisellakin sähköuunilla.

Nachomaisen rapeita ei perunoista tällä tavalla valmistettuna tullut, mutta hyvää oli ja ruokaisaa myös. Päällisiä suunnitellessa vain oma mielikuvitus ja makunystyrät on rajana. Valmistin pikaisen kastikkeen sekoittamalla muutaman tipan Poppamiehen Classic Hot saucea ja muutaman sentin töräyksen sinappia kermaviiliin.

Lauantaina ja sunnuntaina nappasin tuollaisen parsapekoninipun aamupalaksi, kun en muuten olisi malttanut syödä askartelun lomassa. Tälle päivälle jäi vielä kasviksia ja irkkunachoja lounaaksi, ja niitä lämmitettiin myös lauantaina kermaisten kanaleikkeleiden kanssa syötäväksi. Viime viikolla tein useampana päivänä teeleipiä, johon tuli saman verran kaurahiutaleita kuin vehnäjauhojakin. Mausteeksi laitoin pari teelusikallista kuivattua timjamia. Yritin käyttää viimeiset jauhot pussista pois, mutta vielä niitä jäi. Ihan heti en kuitenkaan teeleipiä aio lisää leipoa 😆 Pitänee yllättää mieskulta joku ilta taas letuilla 😋

Tuntuu niin kivalta, kun on jaksanut taas puuhastella kyökin puolellakin. Jokohan sitä uskaltaisi ääneen lausua, että huhtikuinen flunssa on voiton puolella.

Kivaa viikkoa!

-Sari-

Joulupuu on rakennettu

 Kaksi yötä jouluun on

Piparin tuoksua,

sitä se joulu on

🤎

Oranssi varoitus

 Repolaisen värihaasteessa vuorossa oranssi 

Tähän väriin olen valmistautunut keväästä saakka ja ottanut kuvia oransseista tavaroista ja kukista. Ainakin pääsiäisestä alkaen, kun käytiin kummin luona kylässä 😁 Pieniä oransseja väripilkkuja löytyy kotoa sieltä täältä, sillä oranssi on yksi lempiväreistäni.

Laukuissa yhdistyy oranssi väri ja sudenkorento.

Aiemmat laukkuni olivat jo kuluneet ja nurkkiin tullut reikiä. Toinen oli isompi ja toiseen mahtui juuri ja juuri älykkäämpi puhelin. 

Kun en uusista laukuista osannut päättää tarvitsenko isompaa vai riittääkö pienempi, otin molemmat. Isompaan mahtuu kirja, jos pidemmällä matkalla haluan kantaa kirjaa mukana ja lukea bussissa. Ja nykyisin lukulasitkin pitää mahtua laukkuun, ilman niitä joutuu siristelemään silmiä yhtenään jotain nähdäkseen.

Kukkia

Moni lempikukkani on oranssin värinen. Omalla pihalla kasvaa tulikellukkaa, jonka pienet oranssit kukat hehkuvat vihreiden lehtien seassa pitkässä varressa.

Kukkakimppu kummille pääsiäisenä.

Viimeistään tästä oranssikuvien keräily alkoi Ü

Marketanpuistossa oli keväällä monenvärisiä leinikkejä.

Arvilan liljat Avoimet puutarhat -päivänä.

Olin jo monta vuotta toivonut pääseväni käymään puutarhavierailulla Katjan puutarhassa ja vihdoin tämän vuoden elokuussa tuo toiveeni toteutui. Kiitos vieläkin mieskullalle, kun toiveeni toteutti autonkuljettajan muodossa. 

Daalia äidin kukkapenkissä. 

Äidin daalioista pidän eniten näistä oransseista :)

Isosamettikukka Tagetes erecta Orange 

Uusin kukkakuva on Talvipuutarhasta 1.10.2024 kuvattu.

Pitkän aikaa yritettiin löytää kummallekin sopivaa päivää tapaamiseen syyskuulle ystävän kanssa, johon tutustuin noin vuosi sitten askartelutapahtumassa. Syyskuulle ei sopivaa päivää löydetty, mutta lokakuun ensimmäisenä päivänä tavattiin Talvipuutarhassa Töölönlahden tuolla puolen.

 

Eläimet

Kimalainen oranssipää pörriäinen.

Simanalan kimalainen raitapyllyinen.

Nokkosperhonen

Talvipuutarhan karppeja.

Tämä oranssi oli tosi iso ja näyttääpä vihaiselta 😁

Ruoka ja juoma

Satokauden leivonnainen. 

Aloitin reseptikirjasen teon, johon kerään äidin reseptivihkoista ohjeita. Tähän mennessä olen saanut tallennettua ne reseptit, joita kesällä kirjoitin muistiin. Kirjoitin reseptit koneella ja tulostin paksummalle (ehkä 120 g) paperille ja leikkasin erilaisilla tagistansseilla. Tämä porkkanakakun ohje valmistui ensimmäisenä ja sopii tähän oranssiin teemaan hyvin :) 

Alkujaanhan porkkana ei ole ollut väriltään oranssi vaan vaalea tai violetti. Vaaleita ja violetteja porkkanoita risteytettiin1600-luvulla keskenään, jotta saatiin Orania-Nassaun hallitsijasuvulle mieluisan oranssin värisiä porkkanoita.

Oranssi kurpitsakoriste juustokakulla.

Tyrnimehu on flunssakauden tehojuomaa.

Tyrnisnapseja tarjoillaan hotelli Lakeuden aamupalalla - tosin edellisestä käynnistämme on jo reilu vuosi, mutta toivon ettei perinteestä ole luovuttu ja snapsit ovat edelleen valikoimassa. 

Puutarhaunelmia

Puutarhaunelmien toteuttaminen on helpompaa, kun on hyvät työkalut. Ja koska Fiskars brändi (ja Fiskars Group) on edelleen suomalainen, olkoonkin että alkuperäisen liiketoiminnan Fiskarsin ruukin perustaja 1600-luvulla oli hollantilainen, mainittakoon brändi myös tässä haasteessa. Puutarhatyökalujen lisäksi useimmista kodeista löytyy taloustavaroita ja ne oranssikahvaiset sakset :) 

Erikoismaininnan tässä blogissa saa myös Fiskarsin valikoimaan kuuluvat askartelutavarat - paperileikkurit, kuviolävistäjät, askarteluveitset, leikkuualustat, pyöröleikkurit.

Ja kun Fiskars nyt nostettiin estraadille, niin mainitaan myös sen muita tuotteita kuten Iittalan lasitavarat ja Muumimukitkin, vaikka niiden tuotteita ei taida tästä taloudesta oranssin värisinä löytyä.

Ja sivuraiteilta siirrytään takaisin niihin puutarhaunelmiin vielä yhden kuvan verran.

Keväällä Marketanpuistossa käydessäni 

huomasin tällaisen kehikon puun ympärillä Ü

Askartelu

Askartelussa tarvitaan värejä, värejä ja värejä.

Leimamusteita käytän eniten, leimaamiseen ja värittämiseen. Leimamusteet ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, joten yhdellä leimamusteella ei paljon askarteleva pärjää. Kiva on myös eri sävyiset musteet. Mustetta on tyynyissä ja nestemäisinä suihkeina. Ja tietenkin askarteluun liittyvät nämä jo aiemmin mainitsemani sakset ja veitset.

Leimattuja kuvia väritän usein tusseilla.

Rakkaimpia lapsenlapsilta saadut tervehdykset.

Sekalaista

Anjukka-tädin luona toukokuussa kuvasin

oransseja tulppaaneja olohuoneessa.

Kalenteri ja oranssi kynä.

Töissä sai tilata monta vuotta sitten itselleen kalenterin ja kun oli mahdollista tilata tällainen isompi kansilla, käytin tilaisuuden hyväksi. Paperikalenteriin tallentuvat myös muistot lyhyesti eikä vain muistutukset tulevista tapahtumista ja menoista. Kalenteriin tallentuu sääilmiöt ja luontokokemukset myös - milloin on saatu vihdoin sadetta, milloin olen nähnyt punarinnan takapihalla ja milloin sen ensimmäisen sinivuokon kukan huomasinkaan.

Ostopäätökseen vaikuttaa usein väri. Kun matkoilla (matkustamme todella harvoin) valitsen matkamuistoa, silmä ja käsi hakeutuu usein siihen oranssiin vaihtoehtoon. Kuten Amsterdamissa noihin puukenkiin tai laivalla taxfreessa valitsin pullon tuon takana olevan oranssin pussin perusteella (oranssi - sitruksen maku).

Meikkipussukka on lähes kymmen vuotta sitten Annikalta tilattu. Edelleenkin käytössä ja vieläkin riittää, kun siihen mahtuu matkalle mukaan peili, huulipuna ja ripsiväri.

Tämä on lempitunikani, pellavainen ja siinä on isot taskut.

Syksyn pimeys, kosteus ja kylmyys vaatii

valoa, kynttilän liekkiä ja kurkkupastilleja.

Ja kotoilu ystävän neulomat villasukat 💙

Halloween ja kurpitsajuhlan koristekurpitsa.

Nyt kun ollaan jo lokakuussa, alkaa valmistautuminen kurpitsajuhlaan. Perinteisen täysoranssin kurpitsan sijaan päädyin tällaiseen kivaan vaaleaan, ripauksella oranssia. 

kun mielenkiintosi oransseihin asioihini 

riitti aivan tänne loppuun saakka Ü

-Sari-

Suuret markkinat

Loppuviikon ajan on Senaatintorilla Kansainväliset Suurmarkkinat. Käytiin samaisilla markkinoilla pari vuotta sitten Seinäjoella. Aika paljon samoja tuotteita edelleen on kaupan. Näillä markkinoilla ei pääse nälkä yllättämään ja herkkuja on vaikka ja mitä.

Ensin treffattiin ystävän kanssa Kampissa ja käytiin Hokussa lounaalla. Aika usein tuli käytyä nauttimassa teriyakilohta, kun toimisto sijaitsi Kansakoulunkujalla.

Hyvää edelleen! Saatiin pöytä ihan ikkunan vierestä ja korkeanpaikankammoisena piti siirtyä vähän kauemmaksi ikkunan vierestä, pöydän toiselle puolelle. Onhan ne maisemat aika mageet tuolta korkealta. Mietittiin mitä toimintaa tuolla vanhan linja-autoaseman paikalla Kulttuurikasarmissa on. Ainakin paljon paikkoja ravintola-asiakkaille terassilla 😁

Mentiin ratikalla Senaatintorille ja ah ihana aurinko jo lämmitti mukavasti. Aamupäivällä oli sumuista ja tais sataa vähän vettäkin.

Puolen päivän jälkeen markkinoilla oli mukava liikkua, kun väkeä ei ollut vielä paljolti. Matkailijoita enimmäkseen ja todennäköisesti japanilaisia ryhmiä liikkui useampia..

Menin itsekin matkailijasta, kamera keikkui 

kaulalla ja aurinkolasit (aina) nenällä. 

Ja otin kuvia rakennuksista, kuten turisti.

Jos näillä markkinoilla haluaa maistella eri maiden ruokia ja herkkuja, EI kannata käydä ensin syömässä muualla :) Mutta kun muutaman tunnin tuolla kiertelee, niin voi nauttia jotain makeaa, niin kuin jälkkäriksi. Olen kuullut, että belgialaiset wohwelit olisivat hyviä ja valitsin vohvelit tällä kertaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut churrot, mutta niitä maistoin jo Seinäjoella.

Petyin kylmään vohveliin mutta mansikat maistuivat makoisilta.

Kierreltiin ystävän kanssa kojut suurin piirtein ja sitten hänen piti lähteä jo pois. Vajaan tunnin odottelin toista kaveria ja hänen kanssa kiersin alueen toistamiseen. Tällä kertaa tein ostokseni ja muutaman heräteostoksenkin. 

Englanti oli edustettuna useassa kohteessa.

Ensimmäinen heräteostos oli tämä teerasia.

Ei turhake vaan tarpeeseen, koska olen siirtynyt taas käyttämään teepusseja irtoteen sijaan, kun olen juonut teetä nyt harvemmin.

Näitä jään tutkimaan aina pitkäksi aikaa.

Mutta en osta, itselle ainakaan.

Alpakat on ihania ja tuotteet suloisen pehmoisia.

Palan juustoa ostin herkkuhetkiä varten.

No en nyt noin isoa palasta sentään 😂

Makkaraleipää olisin maistanut, jos olisi ollut nälkä.

Ja ehottomasti ohraisen juoman kera. Gourmet.

Toinen heräteostos, makeaa mieskullalle 💛

Olipa kiva päivä!

-Sari-