Viikonloppu Lakeudessa

PItkästä aikaa käytiin lakeuksilla ja olipahan kiva viikonloppu. Perjantaina saavuttiin perille hotellille puolen kymmenen aikaan illalla ja lauantaina ei ollut kiirettä vaan sai heräillä rauhassa. 

Siitä onkin aikaa, kun ollaan mieskullan kanssa oltu kahdestaan Seinäjoella hotelliyötä viettämässä. Meille oli vaihdettu jo ensimmäiseksi yöksi parempi huone (parvekkeella ja saunalla), näin ei tarvinnut toiseksi yöksi vaihtaa huonetta. 

Harmitti himppasen, kun ennätin perjantai-iltana katsella kuuta parvekkeelta vain hetken aikaa, sillä lauantai-iltana se piilotteli pilviverhon takana. Olin niin valmistautunut tunnelmoimaan kuutamolla venetsialaisia parvekkeella ja ostanut pari ledtuikkuakin, mutta ei siitä sitten mitään tullut.

Aamupäivällä mieskulta kävi katsomassa lakituksen Areenalla ja sen jälkeen vietettiin aikaa kaupoilla kun poika juhli kotonaan. Ensin kävin fotokaupasta ostamassa kameraan ubs-johdon (ehkä nyt löydän kadonneenkin kotoa) ja samalla ostin pitkään himoitsemani makro-objektiivin (odotan kovasti, että pääsen sitä testaamaan!).

Parkkipaikalta bongasin heti kauniin vanhan rakennuksen ja kyselin tuosta talosta myyjältä. Takahuoneesta tultiin kertomaan, että kyseessä on (meidän tuleva potentiaalinen museokohde) Suojeluskunta- ja lottamuseo ja kuulemma Alvar Aalto on tämänkin suunnitellut. 

Seinäjoen kaupungin sivuilta löysin lisää tietoa ja rakennusta pidetään Alvarin esifunktionalistisen klassismin kauden päätyönä 1920-luvun keskivaiheilta. Museo on avoinna sunnuntaisin mutta ikävä kyllä lauantaina suljettu.

Onnistuneiden ostosten jälkeen oli hyvä lähteä tyytyväisenä kiertelemään Ideaparkkiin. Zicosissa tein pikku ostokset, sitten istahdettiin kahvila Ståhlbergissa ja lopuksi bongasin Riekereitä myyvän kenkäkaupan ja löysin sieltä syksyksi mieluisat kengät jotka sain vieläpä alehintaan. 

Päällimmäisenä Ideaparkista jäi mieleen ravintoloiden kivat sisustukset. Niillä saa tunnelmaa ja erottuu kilpailijoista.

Muutama kuva Zicosista...

ja vaatekaupan kattoviiristä Ü

Kun juhlat oli juhlittu, haettiin poika kotoaan ja käytiin kolmistaan pelaamassa minigolfia leirintäalueella ja nautittiin aurinkoisesta päivästä. Oli ihan uskomattoman lämmintä. 

Käveltiin hetki Kyrönjoen vartta pitkin, jotta sain otettua kuvia Suomen luonnon päivän merkeissä. Samalla huomasin leirintäalueella leirintämökin, talo numero 55, joka on vuokrattavissa ympäri vuoden. Yksi mahdollinen majoitusvaihtoehto muistiin tallennettavaksi.

Tällä kerralla tutkittiin moni paikka, joiden ohi vain yleensä ajellaan. Ja sain myös respasta monta vinkkiä tuleviin reissuihin. 

Lauantaina matkalla keskustaan katsastettiin näistä ensimmäinen, Mallaskosken panimoravintola. Vilkaistiin vain ruokalistaa ((kovin hampurilaisvoittoinen oli useimman seinäjokisen ravintolan lista) ja kävin terassilta katsomassa näkymiä alaterassille. Vinkkinä loppu vuoden matkailijoille teatteri Hysterian murhamysteeri-illalliset.  

Ja taas oli mahdollisuus ottaa muistoksi pari valokuvaa Ü

Seinätaidetta muutaman lähistöllä olleen rakennuksen seiniltä.

Tämä viikonloppumatka oli hyvin tervetullut raskaan työviikon jälkeen ja sanoinkin hotellilta lähtiessämme, että tuntui ihan lomalta. Varsinkin kun kaksi yötä yövyttiin.

Seuraavan työviikon uskon jaksavani kesäisenä jatkuvien päivien voimin. Saa tankattua valoenergiaa, kun vain ulos ennättää lounastauolla piipahtamaan.

Ihanaa nurkan takana odottelevaa syyskuuta!

-Sari-

Auringonkukkia Perho-kannussa

Elokuussa suuri Kermansaven Perho-kannu muuntautuu auringonkukkien maljakoksi. Kannu on sopivan korkea ja topakka auringonkukille ja väritkin natsaavat hyvin yhteen.

Lähikaupan edustalla oli myynnissä marjoja, herneitä ja keltavahveroita sekä näitä suuria auringonkukkia. Ensimmäisellä kerralla niitä perjantaina katselin, mutta jäivät ostamatta kun kuljettiin "väärään suuntaan".  Lauantaina käväistiin kaupalla uudelleen postipaketti noutamassa ja silloin hernepussin lisäksi ostin muutaman auringonkukan, niistä tuli sopivasti tasaraha kun käteisellä piti maksaa Ü

Keräsin tätä beigeä Perho-sarjaa esikoisen syntymäajoilta saakka ja kaipaisin siihen täydennystä särkyneen piirakkavuoan ja uuniastioiden verran. Kahvi- ja teemukit eivät enää ole joka päiväisessä käytössä, mutta kaiken kokoisia lautasia, kulhoja ja aamiaissettiä käytän jatkuvasti. Varsinkin pienemmät lautaset ovat passeleita kansia erilaisille kulhoille, ei tarvitse kelmuja käyttää.

Sateisen alkuviikon jälkeen on mukavaa istua hetki takapihalla ja nauttia auringosta lounaan merkeissä, ennen kuin työpäivä taas jatkuu. Koirakaveri palautettiin pitkältä vierailulta takaisin kotiin ja nyt näiden lounastaukojen sisältö muuttuu, kun puistolenkki jää väliin. Toivottavasti viihtyy hyvin Mean kanssa.

Harmi kun tapahtumia taas peruutetaan. Viikonlopun Kässäfestarit ja Marketanpuiston syyspäivät eivät toteudu. Viikonloppuna pitäisi olla ylioppilasjuhlat, vielä ei ole tullut tietoa niiden peruuntumisesta. Toivottavasti niitä ei peruta, onhan niitä toukokuusta saakka odotettu.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Sari-

Otsonlahdella

Kesäisen lomaviikon päätteeksi ajeltiin Tapiolaan katsastamaan rantaraitin varrella Otsonlahdella sijaisteva Cafe Otsonlahti.

Neljän jälkeen iltapäivällä aurinko ei enää paistanut terassille, joten täällä paras ajakohta nauttia virvokkeista auringonpaisteessa on heti puolen päivän aikoihin. Täällä pienessä idyllisessä kahvilassa piipahtaisin varmaan usein lounaalla, jos asuisin kävelymatkan päässä. Tarjolla on lounas joka päivä klo 15 saakka.

Tämä rantakahvila ei ollut vielä silloin toiminnassa, kun tytär asui ihan lähistöllä. Ennen länsimetron valmistumista kuljin työmatkani useimmiten Länsiväylää pitkin (näkyy tuolla oikealla yläkulmassa pätkä siltaa) ja seurailin mm. täällä Otsonlahdella uiskentelevia joutsenia. Olin hyvin surullinen, kun bussiliikenne lakkautettiin ja meidät pakotettiin käyttämään metroa ja nämä ihanat merinäkymät täytyi vaihtaa pimeisiin tunneleihin. 

Kuulemma Tanskan kuningatar Margareetakin on nuorena partiolaisena yöpynyt Otsonlahden rannalla. 

Otsonlahdella sijaitsee Tapiolan venekerhon satama ja kahvilaa vastapäätä näkyy Keilaniemen toimistorakennuksia kuten kymmenen vuotta minua nuorempi maamerkki Nesteen torni, Raaden hammas joka myöhemmin oli Fortumin pääkonttori ja nykyisin Accountor Tower (jossa sijaitsee Hewlett Packart Enterpricen pääkonttori) ja joka on edelleen Suomen korkein toimistotalo. 

Nämäkin tienoot kuuluivat kaikki aikoinaan Hagalundin kartanolle. 1930 - 1950-luvuilla Hagalundin ja Otnäsin maita alettiin kaavoittamaan ja tällöin rakentui puutarhakaupunki Tapiola ja Westendin huvilakaupunki sekä Teknillinen korkeakoulu ja Otaniemen tiedeyhteisö. Keilaniemi sijaitsee Otaniemen kaupunginosassa.

Hagalundin kartanon päärakennuksen rakennutti 1800-luvun alkupuolella von Numers, jolta kartanon ostivat von Sinebrychoffit (Hagalungin hyvät ihmiset) kesähuvilakseen vuonna 1857 ja joka periytyi 1920-luvulla Fannyn 20-vuotiaalle veljenpojalle Arne Grahnille, Suomen tenniskuninkaalle. 

Kartanosta on jäljellä päärakennus, kolme vanhaa asuin- ja talousrakennusta Aalto-yliopiston kampusalueella Otaniemessä sekä sikala jossa toimii Tapiolan ratsastuskoulu.

 
 Aiemmin eteläiseen Espooseen varakkaat helsikiläiset kulkivat hienoille huviloilleen höyrylaivoilla. Eteläinen Espoo alkoi kehittyä maaliikenteen paranemisen myötä 1930-luvulta alkaen. 

Ensin rakennettiin silta Lauttasaareen ja myöhemmin äitini syntymävuonna 1937 rakennettiin Jorvaksentie Lauttasaaresta Espooseen. Kasvavan liikenteen ja Etelä-Espoon kehittymisen myötä 1960-luvulla rakennettiin Länsiväylää ensin Haukilahden tienoille saakka, seuraavaksi Lapinlahden silta ja lopulta moottoritietä jatkettiin Kirkkonummelle saakka.

 Tällä hetkellä joukkoliikenteen ihmisvirtoja Espoon suuntaan kuljettaa siis pääasiassa metro Matinkylään Iso Omenaan ja Länsiväylää kuormittavat harvojen bussilinjojen lisäksi enää yksityisautoilu ja tavarakuljetukset - muutaman vuoden päästä aina Kivenlahteen saakka. Silloin Länsimetrolla pääsee 21 kilometrin matkalla 13 asemalle. Vieläköhän silloin kuljetaan maskit naamalla, jos etätöistä on täytynyt palata toimistoarkeen.

-Sari-

Koirakaveri kotona käymässä

Maanantaina käytiin esikoisen luona kylässä, jotta saatiin Mealle vietyä viikonloppuna poimitut marjat tuoreena. Ensimmäisenä maistiaisiksi annettiin isomummon keräämiä mustaviinimarjoja, joita tyttö söi mielellään vaikka välillä piti irvistää niiden kirpeyttä. Mea oli edellisenä päivänä maistellut sitruunaa, joten kirpeyteen tyttö oli jo tottunut. Lopuksi herkuteltiin mustikoilla. 

Koirakaveri oli myös mukana käymässä kotonaan, mutta tuli vielä takaisin meille lomaviikon kaverikseni. Meaa koira selvästi kiinnosti enemmän kuin aiemmin, varsinkin kun pitkästä karvasta saa hyvin kiinni ja vähän vetäistä. Molempien pitää oppia erottamaan omat lelut toisen leluista. Mea osasi ojentaa oikean lelun koiralle.

Takapiha piti totta kai koemaata ja merkata.

Tarkastaa naapurit vasemmalla.

Sekä myös oikealla.

Taitaa tää uusi koti olla ihan jees.

Mut hei, älkää minnuu tänne jättäkö!

"Huh, huolivathan nuo vielä mukaansa. 

Tartteen vielä pari lepopäivää viikonlopun jälkeen."

Aika kuluu nopeasti lomallakin ja lomaviikko on jo puolessa välissä. Tänään vielä sotkemista ja puunausta, huomenna vietän välipäivän siivouksessa.

Kohtalaisen lämmintä keskiviikkoa!

-Sari-

Mea täytti viime viikolla jo 10 kuukautta, yksivuotissynttärit on ihan pian. Käveleminen taaperokärryn kanssa ja huonekaluihin nojaten käy nopeasti, joskus jää huomaamattaan seisomaan pitkäksi aikaa tuetta. Onnistui jo kiipeämään alimpaan laatikkoon keittiössä, kun leikki lasten lempipuuhaa laatikoiden tyhjentämistä. Puhuu kuin papupata, mutta vielä omaa kieltään. Hampaita suusta pilkistää edelleen ne kaksi.  

Äidin pihalla kukkii, kukkii ja kukkii

Etupihaa kuvattu puutarhan puolelta päin. Keskellä verenpisarat ruukuissaan, takana iso perennapenkki jota reunustaa samenttikukat, niiden vieressä daaliarivi ja takana tumman- ja vaaleanpunaisia leimukukkia.

Elokuussa on ehdottomasti käytävä äidin luona ihastelemassa loppukesän kukkijoita. Tällä hetkellä kauneimmillaan kukkivat leimukukat, pelargonit, daaliat ja keltaiset ja punaiset samettikukat, joissa lentelee paljon pörriäisiä ja perhosia. 

Isoissa verenpisarapuskissa kukat olivat vielä suurimmaksi osaksi nupuillaan, toivottavasti ennättävät vielä kukkimaan komeasti.

Osa jöriineistä kukkii isossa penkissä talon edessä samettiruusujen ja leimukukkien välissä. Navetalla karjakeittiön ja vanhan saunan (ollut myöhemmin myös kanalana) edessä on pitkä rivi tummanpunaisia jöriinejä . 

Oma suosikkini on oranssikukkaisten daalioiden penkki pihan reunalla mustaviinimarjapensaiden lähellä. Siinä oli avautuneita kukkia vain muutamia, parasta kukintaa tässä penkissä vielä odotellaan. Joitakin daalioita on istutettu myös piharuukkuihin. 

Punaisen talon edessä perennapenkissä

kasvaa tietysti tummanpunaisia daalioita.

Ja daalioiden vieressä kasvaa leimukukkia.

Samettiruusuja

Klematis aitan seinustalla.

Ollapa hyönteinen ja viettää täällä äidin pihalla aurinkoisia kesäpäiviä ja lennellä kukasta kukkaan. On siellä niin kaunista.

Toinen lomapäivä on mennyt siivoillessa. Tai oikeastaan tähän mennessä sotkiessa, kun tyhjensin tiskiallaskaapin sisällön lattialle ja pyyhin sen sisäpuolelta ja järjestelin tavaroita. Saan vihdoin keittiön lattialla olleen muovin ja metallin keräilykorin kaapin kätköihin ja korin tilalle asunnossa paikasta toiseen ajelehtineen porrasjakkaran. Muistin välillä katsoa perjantain  Remontilla rahoiksi -sarjan jakson uusintana ja samalla selailin läpi kuvia kamerasta. Lomapäivän lepotauko on ohitse ja nyt pitää käydä koirakaverin kanssa ulkona ennen kuin siirryn luumun ja juhannusruusun juuriversojen kimppuun. 

Aurinkoista tiistain jatkoa!

-Sari-

Kantarellin tuoksua

Ajeltiin perjantaina Savonlinnaan äidin luo. Matka kesti jonkin verran kauemmin, sillä perjantaina oli monta liikenneonnettomuutta sattunut reittimme varrella ja mekin lähdettiin matkaan tilanteet ennakoiden aiottua myöhemmin. Kolaripaikoilla liikenne vielä hetken aikaa mateli, mutta niiden jälkeen matka jatkui jo rivakammin ja pääsimme turvallisesti perille. 

Oli niiin ihana päästä käymään vielä elokuussakin mansikkamailla. Saunoa ja uida ja nähdä äidin valtavat perennakukinnot.

Ja nyt oli hyvä sää käydä mustikkametsässä. Heinäkuussa loman lopussa sade kasteli metsät juuri kun mustikat alkoivat olla riittävän kypsiä poimittavaksi. 

Sillä aikaa kun me äidin kanssa poimittiin mustikoita, mieskulta kävi katselemassa kantarelleja, ja niitäkin saatiin. Ihme olisi ollutkin, jos olisi jääty ilman saalista, sillä tänä vuonna metsissä on paljon sekä mustikoita että kantarelleja. Melkein kokematon sienestäjäni oli tyytyväinen löytäessään ison sienipaikan. 

 Meidän keittiöstä leijailee ihana kantarellin tuoksu. Tuotiin kotiin iso kylmälaukullinen sieniä ja paistellaan niistä nyt heti osa pakastettavaksi, ettei kaikki  jää huomiseksi. Loput pistän vielä kylmään ja mietin huomenna paistanko niistä piirakkaa, tehdäänkö sienirisottoa vai löytäisinkö kivan ohjeen ja tekisikin jotain uutta. Yhden muffinsiohjeen netistä jo huomasin.

Kiitos jälleen kerran kaikesta, äiti < 3

Hyvältä maistui kesän ensimmäinen mustikkamaito. 

-Sari-