sunnuntai 16. elokuuta 2020

Kantarellin tuoksua

Ajeltiin perjantaina Savonlinnaan äidin luo. Matka kesti jonkin verran kauemmin, sillä perjantaina oli monta liikenneonnettomuutta sattunut reittimme varrella ja mekin lähdettiin matkaan tilanteet ennakoiden aiottua myöhemmin. Kolaripaikoilla liikenne vielä hetken aikaa mateli, mutta niiden jälkeen matka jatkui jo rivakammin ja pääsimme turvallisesti perille. 
Oli niiin ihana päästä käymään vielä elokuussakin mansikkamailla. Saunoa ja uida ja nähdä äidin valtavat perennakukinnot.
Ja nyt oli hyvä sää käydä mustikkametsässä. Heinäkuussa loman lopussa sade kasteli metsät juuri kun mustikat alkoivat olla riittävän kypsiä poimittavaksi. 
Sillä aikaa kun me äidin kanssa poimittiin mustikoita, mieskulta kävi katselemassa kantarelleja, ja niitäkin saatiin. Ihme olisi ollutkin, jos olisi jääty ilman saalista, sillä tänä vuonna metsissä on paljon sekä mustikoita että kantarelleja. Melkein kokematon sienestäjäni oli tyytyväinen löytäessään ison sienipaikan. 

 Meidän keittiöstä leijailee ihana kantarellin tuoksu. Tuotiin kotiin iso kylmälaukullinen sieniä ja paistellaan niistä nyt heti osa pakastettavaksi, ettei kaikki  jää huomiseksi. Loput pistän vielä kylmään ja mietin huomenna paistanko niistä piirakkaa, tehdäänkö sienirisottoa vai löytäisinkö kivan ohjeen ja tekisikin jotain uutta. Yhden muffinsiohjeen netistä jo huomasin.
Kiitos jälleen kerran kaikesta, äiti < 3
Hyvältä maistui kesän ensimmäinen mustikkamaito. 

-Sari-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü