Syksy on alkanut aurinkoisena. Vain muutamia sadekuuroja on osunut kohille elokuun viimeisen päivän jälkeen, jolloin satoikin useamman rajumman sadekuuron verran.
On ollut lämpöisiä öitä, jolloin lämmintä on ollut jopa +17°C sekä muutama viileämpi yö. Viime yöksi ennusti kylmää ja sain vihdoin siirrettyä chilin sisälle lämpimään. Basilikat pääsivät joitakin päiviä aiemmin keittiön ikkunalle.
Puoli viiden aikoihin aamulla oli +8°C ja tuntui ihan mukavalta tallustella koirakaverin kanssa ulkona tuohon aikaan. Enää ei tuullut, kuten sunnuntaina.
Kuunsirppi loisti taivaalla ja aamuyön taivaalla kuu oli lähellä Marsia Kaksosten tähdistössä. Keskiviikkoaamuna kuu on lähellä Jupiteria.
🌜 🪐 ⭐️
Näitä taivaan tapahtumia on mukava miettiä ja katsella tähtiä sillä aikaa, kun koirakaveri nuuhkii heinikkoa.
Bussipysäkitkin oli väliaikaisesti poissa käytöstä kauppakeskuksen kohdalta, joten ei ihan vähään aikaan innosta kauppareissut siellä suunnalla.
Koska jono ei ollut kovin pitkä, päätin käydä nauttimassa lounaan perään jälkkärituutin ennen markettiin suuntaamista. En katsonut kellosta, kuinka pitkään jonotin, mutta enemmän kuin vartin. Jonossa jo suunnittelin mitä kahta makua maistan, ja toinen oli vuoroni tullessa melkein loppu. Sain vielä pienen pallon appelsiinisuklaata, joka maistui niin hyvältä kuin oletinkin. Takana jonottanut jäi ilman tuota makua, toivottavasti listalta löytyi hänelle jotain muuta hyvää.
Jäätelöä on tarjolla säävarauksella vielä tälläkin viikolla. Ja uusi makukin on saatavilla.
Reilun viikon sääennusteen mukaan pakkasöitä ei ole luvassa. Etupihan toisen ruukun daalia aukaisee ensimmäistä nuppua, kun toisessa ruukussa kukkia on jo useita. Takapihankin daalia ennätti avata ensimmäisen nupun ennen etupihan kukkaa.
Toivottavasti saan nauttia Café au Latten kukista vielä ensi viikon. Sitten voikin jo katkaista varret ja kaivaa juurakot kuivumaan ja siirtää kellariin talveksi odottamaan uutta kasvukautta.
Tsinniat tuovat väriä syksyisiin päiviin
ja kukkivat kauniisti auringon lämmössä.
Koirakaveri nauttii kiireettömistä kävelyistä.
Pysähdytään usein puiston penkille seuraamaan västäräkkejä, pikkuvarpusia ja muita pikkulintuja. Puistonpenkille noustessa koirakaveri saa herkun tai kaksi, joten usein Eddy vetää perässään kohti koivuja, joiden lähellä penkki tällä hetkellä on.
Yhtenä päivänä punarintakin pyrähti läheiseen kuusiaitaan ja jäi meitä hetkeksi seuraamaan. "Pitääkö olla huolissaan kaksi- ja nelijalkaisista kulkijoista?", mietti lintu tapittaen nuppineulanpääsilmillään. Lennähti varmuuden vuoksi kauemmas, mutta pääsinpä näkemään linnun läheltä. Juuri kun jokin aika aiemmin olin miettinyt, liikkuuko punarintoja lähistöllä.
Askartelu on ollut pitkään tauolla. Tätäkin korttia tein usean päivän aikana, ennen kuin sain valmiiksi ja vietyä postilaatikkoon. Syntymäpäiväksi ei perille ennättänyt, mutta eiköhän saaja ilahdu myöhästyneistäkin muistamisista. Tuskin omani on ainoa.
Kortin saaja on Jorma-pappa, jonka syntymäpäivä oli elokuun lopulla. Katsoin videolta, kun Lotta laski papan saamat kortit. Siihen mennessä kortteja oli saapunut jo 154. Papan suosio vain kasvaa 91- vuotiaana.
Tuo leima on uusi hankinta kirpparilta ja nojatuolissa telkkaria katsovasta miehestä tuli heti pappa mieleen. Siitä se ajatus kortin lähettämiseen alkoi itämään. Ja Lotta on joskus maininnut, että pappa tykkää sipseistä. Popcornit ei ainakaan ihan heti lopu 😄
Oletko seurannut pappaa ja Lottaa?
Mukavaa syyskuista viikkoa!
-Sari-
