Sadetta ja sammakko

 Ennen viittä aamulla ripsautti hieman vettä. Sen huomasi auton päälle hiekkapölyyn muodostuneista renkaista ja koirakaverin läähätyksestä kesken unien.

Ohut pilviverho peitti taivaan ja välillä aurinko lämmitti pilvien takaa häämöttäen. Muutama pisara vettä tipahteli taivaalta, mutta kunnon sade antoi odottaa..

Viimein iltapäivällä tuli reippaampi kuuro ja vesisaavit täyttyivät vedestä ja muutamaa päivää aiemmin leikattu nurmi sai luontaisen kastelun. Sammakko nökötti pihalaatalla eikä edes Eddyn nuuhkaisu sitä säikäyttänyt.

Maassa kuopassa talvehtineet hortensiat alkavat kukkia. Samalla kukalla viipeltävä muurahainen törmäsi välillä kimalaiseen, mutta kimalainen pysyi paikoillaan, ärsytettynä hieman liikahtaen.

Perhosia on lennellyt harvakseltaan. Vielä ei kukkaloisto puutarhassa ole niiden kannalta parhaimmillaan. Luonnonkukkia riittää ympäristössä, ja perhosia voi seurailla pihapiirissä.

Kerran ollaan ennätetty käydä keskustassa. Ensin käytiin torilla nauttimassa letut ja sitten marketissa ruokaa ostamassa.

Oli kuuma päivä. Tuulenvireestä huolimatta tuntui tukalalta. Pysäköitiin auto kuvissa näkyvän Puistokadun varteen ja matkalla torille huomasin Ruuskasen linnunpöntöt, joita oli laitettu useampaan vierekkäiseen puuhun.

Kerran olen uskaltautunut uimaan. Muistin ottaa mukaan vanhat kengät, jotka kelpasivat vielä uimakengiksi. Vesi oli mukavan lämmintä sinä päivänä. Tuulen suunta kääntyi muutamana päivänä ja vesi virtasi toiseen suuntaan, jolloin veden lämpötila laskee usean asteen. Taitaa tämän kesän uinnit jäädä yhteen kertaan, mikä on tosi harmi. 

Uimisen sijaan nautin aurinkoisista illoista rantasaunalla ja vastarannalle illalla ilmestyvistä joutsenista ja kuikista. 

Iloa päiviisi!

-Sari-

Ukkosrintama pyyhkäisi yli

 Saatiinpa myöhäiseen lauantai-iltaan kova ukkosrintama ja vesisadetta enemmän kuin tarpeeksi.

Kertaakaan ei näiden 18 vuoden aikana

ole sateella pihatie muuttunut ojaksi. 

Aikamoiset jäljet on voimalla vyörynyt

vesi jättänyt pihatielle.

Räystäskourut puhdistuivat viimeistään

nyt viime syksyn lehdistä.

Alussa koirakaveri ei huomannut jyrinää ja maattiin rauhassa vierekkäin sängyllä. Vanhaakaan koiraa ei voinut television ääntä koventamalla huijata, sen verran kova jyrinä kuului rintaman päästyä kohdalle. 

Eddy halusi vessaan pakoon ja siellä lopulta rentoutui ja rauhottui nukkumaan viileälle lattialle. Mutta heti kun siirryttiin takaisin makuuhuoneeseen, alkoi stressaamaan. Rauhoittui lopulta nukkumaan.

Tänään iltapäivästä jyrähti ukkonen jossain kauempana muutaman kerran. Vaikka ukkonen ei tänne saapunut, on koirakaveri ollut varuillaan siitä asti. Toivotaan, että ukkonen pysyy loitolla myös loppu illan eikä aamullakaan eksy tänne.

Mieskulta oli jo useamman kerran haaveillut etanoista, mutta olin torpannut ehdotuksen joka kerta. Vihdoin toiveensa toteutui ja toisen lomapäivän illallisena nautittiin juustoiset etanat.

Ystävällä on ensi viikolla syntymäpäivä, 

samaa vuoden 1966 vuosikertaa hänkin. 

Otin kuvat muistoksi hämärässä huoneessa, 

ennen kuin vein postilaatikkoon.

Iloa uuteen viikkoon!

-Sari-

Pyjamissa

 Aamulla alkoi pisaroimaan ennen kuin pääsimme koirakaverin kanssa aamutallustelulta sisälle. 

Jäin hetkeksi kuvaamaan pyjamaluteita ja vähän viipyiltiin ulkona. Mutta ei haittaa, tämä sadepäivä oli niin toivottu ja odotettu.

 ☔️ 🌧 ☔️

Sade ei tänäänkään kummoisesti maata kastellut. Kunnolla satoi hetken aikaa iltapäivällä, kun käytiin Eddyn kanssa pikaisesti ulkona. Sateenvarjo piti kuivana.

Sadesää ei ollut paras mahdollinen viettää päivää Linnanmäellä. Esikoisen perheelle sattui huono onni sään suhteen, mutta tuskin sade on hirveästi vaikuttanut tyttöjen riemuun käydä uusissa laitteissa. Olivat kuulemma jo aikamoisia huimapäitä.

🎠 🎢 🎡

Tänään pitkästä aikaa ajettiin puiston nurmi. Tai toisen puoliskon vain oli ennättänyt leikata ennen työajan päättymistä. Eiköhän jatka huomenna. 

Keltainen kukkameri on poissa ja nyt 

matalat koirat eivät häviä korkean heinikon sekaan.

Naapurin ulkovarastosta kuuluu nälkäisten linnunpoikasten piipitystä. En ole vielä nähnyt, mikä lintu sinne on pesänsä rakentanut ja poikasiaan siellä kasvattaa.

 Lauantaina löytyi tämä rikkoutunut munankuori saunan vilvoittelupihalta. Varoin astumasta kuoren päälle, vaikka eihän sillä enää merkitystä ollut.

Sunnuntaina mieskulta huudahti olohuoneesta takapihalla liikkuvasta ketusta. Ennätin itsekin siitä vilahduksen nähdä. Kävi ihan sääliksi, kun toinen pettyneenä ilman saalista poistui puiston suuntaan. Vaikutti nälkäiseltä, poloinen.

Seuraavana aamuna eli eilen yhtä pikkuinen kettu tuli vastaan kävelytiellä. Luulin ensin, että tiellä loikki pupujussi. Kettu ei kääntynyt tulosuuntaan vaan jatkoi meitä kohti taakseen vilkuillen. Sieltä tuli hetken päästä mies koiransa kanssa, joita kettu vältteli. Liekö ollut sama kettu, joka meillä vieraili.

~🦊~

Kesäkuu on melkein puolessa välissä ja ensi viikolla on jo juhannus ja kesäpäivän seisaus. Päivät alkavat lyhenemään ja se näkyy ensimmäisenä täällä eteläisimmässä Suomessa. 

-Sari-

Kevätmarkkinoilla

Upea aurinkoinen sää eilisen ihanan ja tarpeellisen sadepäivän jälkeen. Kyllä nyt viikonlopun aikana kasvit hujahtanut kasvua melkein silmissä 👀

Tänään Marketanpuistossa vietettiin kevätmarkkinoita ja voit arvata, että väkeä virtasi mäkeä ylös ja alas levittäytyen puistoon tien molemmin puolin.

Aikomus oli vain piipahtaa markkinoilla tunti puolitoista, mutta kuljettaja ilmoitti hakevansa pois vasta kahden aikoihin. 

Hyvin tuolla taas kolmituntinen kului ☺️

Mantsurianjalopähkinän hauskoja norkkoja

katselin penkillä istuessain

Ihan ensin linnottauduin jäätelökioskin luo penkille tutkimaan karttaa ja suunnittelemaan mitä kautta lähtisin suunnistamaan. 

Jäätelökioskin edessä oli jonoa koko ajan, joten katselin vain ympärillein ja jututin jäätelöä nauttivia kanssaistujia. Kävin vielä uudelleen kioskin luona myöhemmin, mutta huomasin aikaa olevan enää 20 minuuttia ja vaihdoin jäätelön sitruunapiirakkaan. 

Yllättävän paljon oli tänä vuonna tarjolla leivonnaisia, hunajaa ja muuta syötävää. Ja olipa Millan luo parkkeerannut minipannukakkuvaunu, josta kantautui tuoksu tuulen mukana kauas. Pakko oli mennä maistamaan, kun moni niitä kehui.

Muun muassa naapuri, jonka huomasin seisomassa tämän puun alla. Ennätti poistua paikalta, ennen kuin kaivoin kameran laukusta.

Pilvet varjostivat mukavasti ja

tuulen vire viilensi oloa. 

Paikoin tuuli niin kovaa, että kasveilla täytetyt paperikassit lensivät pöydältä maahan.

Minulla oli mukana omat muoviset kassit, joita käytän uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Keväällä pidän niitä autossa, jos sattuu puutarhamyymälä ajelureitin varrelle. Yhteen kassiin kerään muutoin muoviroskat ja tyhjennän kassin muovinkeräyslaatikkoon. Joskus kassissa on myös metalli- ja lasinkierrätykseen menevät tölkit ja purkit. Tämä systeemi on ollut itselleni toimivin tapa ja pakkaukset menevät nopeammin kiertoon, kun niitä ei säilytä kaapissa omissa sankoissaan.

Luomuviljeltyjä yrttejä Fiskarsista 💚

Ruukin puutarhan ruukkutomaatti Boka

 Basilikat ja minttu,  lisäksi ostin kaksi persiljaa.

Nyt kun ei ollut tarvetta isommille taimiostoksille eikä mopo karannut käsistä, kiertelin kaikessa rauhassa puiston toista laitaa. Marketanpuistossa on tosi kivoja tiloja ja sieltä voi poimia runsaasti ideoita piharakentamiseen. 

Puut vielä kukkivat, mutta kukkien 

terälehtiä putoilee jo maahan.

Marketanpuisto on virkistysalue kaiken ikäisille ja uuden leikkipaikan myötä lapsille on enemmän peuhupaikkoja. Ja jäätelökioskia ei sovi unohtaa, kun kesäkin on tulossa 🍦🍨🍦

Alueella on myös muutama rakennelma muistuttamassa agrikulttuurista.

Eläimiäkin alueella oli puiston alkuaikoina.

Marketanpuisto on niin kiva paikka, että ehdotin esikoiselle kesäpäivän viettoa tuolla porukalla. Eväät mukaan tai sitten voi nauttia Cafe Margretebergin antimia.

Se jäi harmittamaan, etten jaksanut käydä Axxellin puutarhamyymälästä ostamassa rusokkeja. Rusokki on ollut jo vuosia yksi lempikesäkukista, varsinkin tummempikukkainen hunajalta tuoksuva. Mutta eiköhän niitä saa vielä myöhemminkin.

Nyt nautin mieskullan loihtimasta illallisesta ja taidanpa jakaa kanan koirakaverin kanssa ☺️

Ihanaa helluntaita 😘

-Sari-

Sataa vai sataako 🤔

 🎶 💧💧💧💧💧💧 🎶

Kuuden aikoihin illan suussa kävelin pyykkituvalle ripustamaan takkia ja villasukkia kuivumaan.

Ensimmäiset sadepisarat tipahteluvat aurinkolasien linsseille ja olisin ottanut tanssiaskeleita, ellei kroppa olisi kuin puupölkyllä piesty. Olin pessyt myös tuulikaapin pikkumaton ja ripustin sen ulos tangolle. Ei muutama ylimääräinen huuhtelu ainakaan haitaksi ole. 

Eipä tuota sadeiloa kauaa kestänyt. Korvat höröllä kuuntelin pitkin iltaa ja vilkuilin räystäälle vesipisaroiden toivossa. Kerran kattopelti ropisi  muutaman sekunnin verran. Kahdeksan jälkeen yritti sataa uudelleen, mutta lakkasi taas. Kymmenen aikaan aloitti taas, nyt voimakkaammin ja vähän pidempään. Sujautin hameen päälle, otin kanisterin käteen ja menin pihalle heittelemään kanankakkarakeita pitkin poikin kukkapenkkejä. Palasin takaisin sisälle ja hymyssä suin tuumasin mieskullalle: "Sade kasteli!". 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun sataa edes tämän verran sitten helmikuun, kun lumet suli maasta.

~♡~

Ensimmäinen tulppaani kukkii 🩷

Näiden tulppaanien piipot oli syöty, mutta selvisivät silti.

Iltapäivällä oli lämmintä. Vanha ulkolämpömittari näytti +20°C, naapurin digitaalinen metsän siimeksessä +18°C. Oli vaikea pukea sopivasti päälle. Pusero päällä tuntui viileältä, takki päällä tuli jo kuuma. Aurinko pysytteli pilvien takana piilossa ja puut pysyivät uljaana paikoillaan. Monen tuulisen päivän jälkeen oli aavemaisen pysähtynyt tunnelma. 

Sorasta kasvoi ensin yksi pikkuinen orvokin kukka.

 Eilen huomasin vierellä toisen pikkuriikkisen kukan. 

Tänään olivat jo yhtä isoja nämä pikkuiset 💛

Luulisi, että tänään kaikki on mennyt vähän niin kuin ohi, mutta silti olen kiinnittänyt huomion pieniin tai hassuihin asioihin. Kun tulimme aamukävelyltä koirakaverin kanssa kotiin, näin syrjäsilmin akileijan lehdellä jotain. Luulin sitä ensin multakikkareeksi, mutta palasin katsomaan tarkemmin. Osoittautui eläimeksi ja vieläpä kauniin väriseen suojakuoreen pukeutuneeksi.

Akileijan lehtiruusukkeesta pilkisti pieni musta, kuin pippuri.

Olikin lähemmin tarkasteltuna  kaunis sininen kuoriainen.

Pihatiellä katse kiinnittyi tällä kertaa valkoiseen läiskään. Sehän näyttää selvästi terrieriltä, Tintin Milou koiralta. Siinä se tepastelee muina koirina ja toivoo, ettei kukaan astu päälle. 

~◇~

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi parempi olo.

Yskänpuuskia edelleen, mutta voimat alkavat palautua. En ole jaksanut pestä nyrkkipyykkiä pitkään aikaan ja muutama pusero on odottanut kauan aikaa pesua. Nyt ne on pesty ja samalla pesin muutakin, mitä en koneeseen laita. Tällaisista pienistä saavutuksista tulee hyvä mieli, varsinkin kun tietää, miten paljon huonoina päivinä ne vaativatkaan ponnistelua.

Vaikka aamulla joka paikkaa särki kuin olisi puuhalolla mätkitty, kävin kaupassa ja lounaalla. Eddyltä loppui ruoka ja minua houkutti lounaslistan porsaanposket 🐷 Keittona ollut maa-artisokkakeitto oli myös herkullista. Sellaista paksua ja rakeista eikä laihaa liemikuutiolta maistuvaa lirua, jollaista valitettavasti joissakin paikoissa tarjotaan. Menee hyvä raaka-aine piloille.

Maa-artisokkakeittoa 😋

Lumikin kauneutta olen saanut ihailla oikein kaksin verroin. Kumpikin lumikki selviytyi talvesta ja kukki useamman päivän. Toisen terälehdet karisivat kastellessa ja toisen putosivat maahan, kun hipaisin kukkaa kädellä. Mutta mitä ihmettä! Tuoltahan pilkistää vielä kaksi lumikin kukkaa lisää 🤗

Yllätyskukat 🤍🤍

Tällaisesta tuplaonnesta en uskaltanut haaveillakaan, vaikka tiesin, että lumikki voi levitä laajallekin alueelle.

Tuntuu kuin olisi jo perjantai 😊

-Sari-

Paratiisi kuutostien varrella

 Jätettiin eteläinen Savo kahden viikon jälkeen taakse ja matkattiin tiistaina eteläiseen Karjalaan. Kahden viikon ajan oli tukalan kuumaa, mutta selvittiin viilenevien öiden ansiosta. 

Trooppisia öitä ei vietetty lainkaan.

Tämän rengasmatkamme yksi kohde oli Parikkalassa sijaitseva ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto kuutostien varrella.

Kun päästiin pysäköintipaikalle, taivas repesi ja ukkoskuuro sai jäämään hetkeksi autoon odottamaan sateen päättymistä. Tai todellisuudessa taukoa sateeseen. Kävin takakontista hakemassa sadeviitan, mutta en sitä loppujen lopuksi tarvinnut. 

Kerran piti mennä sadetta pakoon ja sattumoisin olin 

silloin tämän puodin vieressä. Jäätelötauko🍦

Patsaspuisto on todellakin kuin paratiisi. Alue on hyvin hoidettu. Vehmas kasvillisuus ja korkeat perennat kätkevät teokset luoden kutkuttavaa jännityksen tunnelmaa.  

Mitähän seuraavaksi tulee vastaan?

Patsaita puistossa on yhteensä noin 560, joista 250 on joogatarhaan kuuluvia patsaita. Rönkkönen harrasti joogaa ja patsaat ovat kuin omakuvia joogaavasta taiteilijasta.

Osalla ihmispatsailla oli

 tekohampaat suussaan. 

Joogatarhan patsaat ovat vuosikymmenten myötä mukavasti sammaloituneet luoden erityistä tunnelmaa. Nämä patsaat ovat aidon kokoisia.

Joogatarhan hattupää

Tämä asento ei onnistuisi aamiaisähkyn jälkeen 😁

Eläinpatsaita

Erilaisia pöllöpatsaita oli useita.

Tässä söpö pariskunta. 

Oisko huuhkajia...

Lapset

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen ja leikkiviä, urheilevia ja pelaavia lapsia valmistui kymmeniä kesässä.

Viimeisenä kesänä valmistui monen vuoden ponnistus, satakunta leikkivää, voimistelevaa ja marssivaa lasta käsittävä lasten paraati. Paraatia johtaa rumpalipoika, joka johdattaa marssijat ulos pihasta. 

Veistokset on tehty valamalla, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon työtunteja näiden teosten tekemiseen Rönkkönen on viiden vuosikymmenen aikana käyttänyt.

Rönkköselle myönnettiin elämäntyöstään vuonna 2007 taiteen Suomi-palkinto.

Sen hän on todellakin ansainnut.

Vielä en kiertänyt koko patsaspuistoa. Paljon jäi katsottavaa toiseenkin kertaan, kun taas kuutostietä pitkin ohi ajellaan. Useat polut on peitelty laatoilla, johon on painettu käsi tai jalka. Sateisella säällä laatat olivat liukkaita, eikä kapeilla poluilla voinut niitä väistellä. Siksi kulkea piti varovasti ja hitaasti. 

Vesisadetta oli alueelle kyllä kaivattukin, helteiden 

aikaan ei ollut satanut vielä ollenkaan.

Syksyn hämärässä tuolla olisi aavemaista kulkea. Tai kuutamolla lumiseen aikaan. Puistoonhan pääsee ympäri vuoden omalla vastuulla. Valaistusta alueella ei ole.

Tällä kertaa jännitystä loi ukkonen. Puistokaistale sijaitsee valtatien ja junaradan välissä. Ääntä kuuluu kummastakin suunnasta, hiljaisuudesta ei ainakaan päivällä ole tietoakaan. 

Merkittävä kulttuuriteko pitää puistoalue ja patsaat kunnossa. Sen mahdollistamme muun muassa me puistossa vierailevat maksamalla sisäänpääsymaksun (nyt 7 euroa aikuiselta). Kiitos myös puistopehtoori Pajulle, joka vastaa puiston käytännön toimista.

Joko sie kävit?

-Sari-