Perjantaina oli viileää ja pilvistä, joten Café Merenneito jäi pois päivän suunnitelmista.
Sää oli mitä mainioin viettää museopäivää, joten ehdotin ystävälle Talomuseo Glimsiä. Kumpikaan meistä ei ole siellä aiemmin käynyt, joten oli kummallekin mielenkiintoinen kohde.
Alueella on 11 alkuperäisillä paikoillaan sijaitsevaa rakennusta ja näin kesällä kotieläiminä lampaita, kaneja ja kukko kanastensa kanssa. Ja pääskysiäkin näin muutaman lentelevän maalaismaisemissa.
1700-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa on lipunmyynti ja museokauppa sekä näyttelytilat. Sieltä saa kahden tunnin pysäköintiin lupalapun pienelle paikoitusalueelle.
Päärakennuksessa on tällä hetkellä näyttely
Voihan kakka - Maatilan arvokkaat jätökset.
Ilman ravinteita kukat tai hyötykasvit eivät kasvaisi puutarhassa komeiksi ja runsassatoisiksi.
Kanankakkaa myydään kuivina rakeina ja pollen parasta säkkeihin pakattuna. Käytin viimeisen vajaan säkin pollen parasta siirrettyäni lavakaulukset ja maa-ainekset. Nyt on uutta kasvuvoimaa biohiiltä sisältävässä mullassa.
Näyttelyyn oli kerätty myös upea pottakokoelma,
josta tässä kuvassa näkyy vain osa.
Muovipotista ei tuolloin ollut tietoakaan.
Eikä vesikloseteista, vaan hädän tullen kiirehdittiin pihan perälle huussiin. Tällaisena tuulisena päivänä huussin reiällä istuessa ilmavirta käy paljaaseen takapuoleen eikä pakkasella jääty sanomalehteä huussiin lukemaan, ainakaan pitkäksi aikaa.
Sanomalehtien ilmestyessä paperia käytettiin pyyhkimiseen, kun ei ollut vielä Serlaa tai pehmeää Emboa. Ennen sanomalehteä rahvas käytti heinää tai sammalta, jopa puutikkuja, pyyhkimiseen. Luonnollisesti biohajoavaa.
Näyttelyssä oli pieni paketti silkkipaperia (enpä ottanut kuvaa siitä), lieneekö ollut herraskaisten vessapaperia aikoinaan. Montaa palaa ei pakettiin silkkipaperia mahtunut.
Huussin seinälle voi ripustaa julisteita, joita voi ajan kuluksi katsella. Meillä on rantasaunan huussissa vieläkin juliste Savonlinnassa vuonna 2002 järjestetyistä loma-asuntomessuista.
Kaksikerroksisen luhtiaitan alimpiin aittoihin oli aseteltu näytteille ruoka-aitat. Luhtiaitta on toinen talomuseon 1700-luvulta peräisin olevista rakennuksista.
Ovet ovat neliön muotoiset ja kynnys hyvin korkea. En edes yrittänyt mennä aittoihin sisään, vaan kurkistin aitan hämärään pihalta käsin. Aitan rappusetkin olivat sen verran huonossa kunnossa, että niissä oli oven kohdalla laudoissa painaumia.
Päärakennuksen ja luhtiaitan lisäksi pihapiirissä oli tuparakennus, jonka perusnäyttelyssä pääsee kurkistamaan talon 1807 - 1950 omistaneen Lönnbergin perheen elämään.
Lönnbergien nuorimman tyttären Annan kamari,
jossa hän asui viimeisimmät vuotensa.
Kamari on sisustettu siten, kuin se olisi voinut olla Annan aikana. Kamarin sänky on peräisin Glimsistä ja sängyn päällä oleva yöpaitapussi on Annan itsensä ompelema.
1910-luvulla Anna opiskeli silloiseen tyttöjen unelma-ammattiin eli sairaanhoitajaksi. Hän työskenteli Muuralan sairaalassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä kotoa.
Meillä oli aikoinaan tuvassa, kamarien välisellä seinustalla saman mallinen huonekalu. Jos en ihan väärässä ole, se oli vieläpä isän tekemä. Voin olla väärässäkin.
Isäntäparin Johanin ja Auroran kamari, joka oli 1980-luvun lopulta lähtien heidän makuuhuoneensa. Kodin sisustus oli näyttävä, mikä kertoo myös maatilan vauraudesta.
Huonekalut edustavat 1800-luvun loppua ja seinät taas 1800-luvun alun tyyliä. Kamarissa on talon kalustukseen kuuluneet kaappikello, piippuhylly, plyysipäällysteinen pöytä ja uuninsuojus. Olisi pitänyt näemmä ottaa kuva myös kamarin vasemmalta puolelta. Tai video, muista jatkossa!
Tupa on suuri. Oven vieressä on kerrossänky, samoin tuolla kangaspuiden takana. Tuvan nurkassa on iso pöytä ja kahdella seinustalla pitkät penkit.
Tupa jossa keittiönurkkaus, niin kuin nykyaikanakin bruukaa olla yhdistetty keittiö ja olohuone.
Tuvan katossa oli kolme monimetristä leipäortta ja yhtä monta leivonta-alustaa. Leivonta-alusta nostettiin pöydälle ja leipomispäivänä leipojia oli useita. Tuota alustaa ei korkeuksista yksin jaksa nostaa pois ja kantaa pöydälle.
Tuparakennukseen oli tehty myös kestikievarihuone.
Glims oli toiminut kestikievarina useaan kertaan 1700-luvun alusta lähtien. Viimeisen kerran kestikievari toimi Lönnbergien isännöimänä vuosina 1891 - 1895.
Kestikievari oli sen aikainen majatalo, joka tarjosi matkustavaisille majoitustilat sekä hevoskuljetuksen. Kievareita tuli olla säädösten mukaan yleisten teiden varrella noin 20 kilometrin välein ja kievarin pitämiseen tarvittiin lupa. Luvan saaminen edellytti sopivia tiloja sekä riittävästi hevosia kyyditsemiseen. Luvan sai talo, joka pyysi kievarin pitäjältä edullisinta korvausta.
Pikkutupa ja ryhmätyötila sijaitsee kahvilaa vastapäätä. Vasemmalle jää maitokamari ja oikealle halkovaja. Nämä rakennukset muodostavat toisen pihapiirin. Pihapiirin keskellä on pöytiä penkkeineen, jossa voi nauttia kahvilan antimista.
Pikkutuvan takana on ryytimaa, jossa kasvaa muun muassa aaprottimarunaa (vasemmalla). Aaprottimarunaa käytettiin ennen yrttilääketieteessä ja alkoholin maustamiseen. Aaprottia käytetään vieläkin koristekasvina. Minullakin on ollut joskus aaprottia ja yhden kerran sain sen selviämään talven yli. Kovin suureksi kasvustoksi se ei kuitenkaan kasvanut. Voisin yrittää etsiä taimia jostain, sillä aaprotti tuoksuu hyvältä.
Vaunuvajan ylisillä oli näytillä erilaisia maatilan työkaluja sekä
kankaiden valmistukseen käytettyjä välineitä.
Tallissa oli hevonen valjastettuna.
Aikamoisen iso kahvipannu.
Outi kokeili, jaksaisiko tuolla kaataa
Neilikassa kahvia asiakkaille ☕️
Kahvila on toiminut 1970-luvulta saakka yli sata vuotta vanhassa rakennuksessa, jossa on ollut aikoinaan sikalana ja kanalana. Sisällä on muutamia pöytiä ja vaikka käydessämme oli viileä päivä, siellä oli kamalan kuuma. Nautimme virvokkeemme mieluusti pihalla ja pian alkoikin sää selkenemään ja aurinkokin lämmitti hetken aikaa mukavasti.
Vanhempien nauttiessa mukillisesta kuumaa juotavaa ja makeata tai suolaista palaa, voivat lapset leikkiä vaikka näillä puuhevosilla ratsastaen.
Talomuseo Glims sijaitsee Espoon Karvasmäessä aivan lähellä Jorvin sairaalaa. Glimsiltä näkyy HUSsin kyltti uuden rakennuksen päädyssä. Nykyaika ja entisaika kohtaavat vieri vieressä.
Jorviin saapuvien bussien pysäkiltä ei ole kummoinen matka museolle kävellä ja paikoitusalue on ihan talomuseon vieressä. Näitä seikkoja on tullut viime aikoina selvitettyä, miten helposti saavutettavissa asiat ovat ja minkä verran joutuu kävelemään.
Pääsymaksu on aikuisilta 6 euroa (mm. eläkeläiset ja työttömät 3 e) ja alle 18 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Espoon päivänä, lauantaina 29.8. ja keskiviikkoisin museoon on vapaa pääsy. Museokorttikohde.
Glimsissä on erilaisia tapahtumia ja työnäytöksiä. Esimerkiksi ensi tiistaina 16.6. on leimasimen kaiverruksen työnäytös klo 10-12 ja keskiviikkona 24.6. klo 14-16 puukäsitöiden työnäytös.
Glimsistä ajeltiin vielä Tapiolaan näyttelykeskus WeeGeehen, kun perjantaina sattui olemaan klo 15 alkaen ilmaisilta eli ilmainen sisäänpääsy kaikkiin näyttelykeskuksen museoihin.
EMMAn näyttelyistä kerron toisella kertaa.
Sunnuntain jatkoa!
-Sari-
