Lumikki heräsi

 Aurinkoinen ja lämmin viikko.

Harmittaa, kun olen ollut koko viikon kipeänä enkä ole päässyt ulkona puuhastelemaan. Koirakaverin kanssa olen käynyt lyhyellä päiväkävelyllä ja päässyt hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä. Istun ja lepään hetken aikaa puistonpenkillä tammen alla ja kuuntelen lintujen konserttia ja katselen miten ne etsivät ruokaa puistossa. Sitten palaamme verkkaisesti takaisin kotiin.

Tänään kurkkasin kohopenkkiin, josko lumikki olisi herännyt. Ja kylläpä ilahdutti nähdä tuo pikkuinen sykerö mustassa mullassa 🧡

Toivottavasti toinenkin on selvinnyt talvesta.

Minttukin on lähtenyt jo kasvuun kasvatuslaatikon juurella maassa. Tuohon etelän suunnasta paistava aurinko lämmittää tummaa vasten vallan hyvin.

Ja minttuja kuvatessa huomasin laatikon lautoja pitkin kävelevät kusiaiset 😒 Niistä en taida päästä eroon ikinä.

Arvilasta kesäkuussa 2024 tuomani taimet ilahduttivat nekin. Pieniä olivat viime kesänä, toivottavasti tänä vuonna kasvavat enemmän. Toivottavasti näissä on nimilaput kohillaan 🤔

Punainen karhunputki

Siperiankärsämö

~☆~

Mieskulta ehdotti viime viikonloppuna ajelua Nokkalan Majakalle. Passasihan tuo, jos pääsee samalla nauttimaan lohikeittoa 😋 Eniten paikalle houkutteli vesilinnut, joita oli valitettavasti vähän. Majakan puolella uiskenteli isokoskelopari, vastarannalla joutsenia ja ehkä taveja.

Ei olla aiemmin Majakalla lohikeittoa syöty, joten hämmästyin miten paljon kalaa keitossa oli. Nyt perunoita piti hakea, ettei pelkkää kalaa tullut lautaselle. Lientä ei juurikaan mahtunut, sitä piti käydä lisää, kun lautanen oli tyhjentynyt 😄

Majakan lohikeitto on näemmä suosittua. Useammalla oli soppalautanen edessään. Muutoinkin kaunis päivä oli houkutellut asiakkaita ja ravintola oli tupaten täynnä. Tuurilla saatiin melkein heti autolle paikka Majakan vierestä ja hetken odottelun jälkeen päästiin ikkunapaikalle meren puoleiselle seinustalle istumaan. Kylläpä siinä selkä merelle päin istuessa kävi kylmä selkään.

Lohisoppaa Nokkalan Majakan tapaan

Olohuoneessa nojatuolilla istuessa kuulin pörinää ulko-oven lähellä. Oli pakko mennä ulos katsomaan, mikä pörriäinen siellä lenteli. Puiston reunalla kimalainen lensi kukkien yllä ruokaa etsien. Sitten se pujahti maassa olevan puunrungon kätköihin. Sain videolle, kun kimalainen ryömi sieltä pois. Liekö kuningatar etsinyt pesäpaikkaa valtakunnalleen.

Nyt on käytävä lepäämään.

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Eläinkohtaamisia maalla

 Tänä kesänä taisin keskittyä maalla ollessamme eniten lintujen seurantaan rantasaunalla. Pihan perhosia ja pörriäisiä ei helteellä tullut seurattua niin usein suorassa auringon paahteessa. Viimeisenä päivä maalla ennätin istahtamaan omenapuun varjoon ja seuraamaan perhosten ja sudenkorentojen lentelyä.

Sudenkorennot

Sudenkorentoja oli tänä vuonna vähemmän kuin aiemmin. Yleensä heinäkuun lopulla on pari päivää, jolloin sekä pihalla että järven yllä lentelee toistakymmentä korentoa ees taas. 

Tänä kesänä taisin nähdä kerralla enintään neljä tai viisi. Kuviahan noista lentävistä helikoptereista ei saa, ellei satu näkemään niitä laskeutuneena seinän laudalle tai käsivarrelle.

Kukkakaupassa huomasin metallisen sudenkorennon. 

Tämä oli mieluinen löytö.

Olisikohan tästä korennosta ollut karkottamaan paarmoja 🤔

Saa seurailla lintualtaan reunalla 

pienempien ja isompien lintujen touhuja.

Eilen satuin huomaamaan, kun vesiastiassa polskutteli punarinta pitkän aikaa ja oikein antaumuksella. Myöhemmin lintu oli edelleen takapihalla, kun kävin tomaatteja hoitamassa. Muutoinkin takapihalla on ollut viime viikkoina paljon pikkulintuja. Piha on nyt oikea viherkeidas, jonka sisältä linnut etsivät syötävää itselleen.

Perhoset

Perhosiakin lenteli samettiruusuissa 

vähemmän kuin aiemmin.

Nauhus oli tämän kesän perhosmagneetti. Myös oppineitten kukat houkuttelivat perhosia väreillään.

Tämä perhonen (kenties joku yökkönen) maastoutui hyvin kuivien lehtien sekaan. Onneksi huomasin ja pystyin varomaan, etten astu sen päälle. Ainakaan silloin, kun perhonen pysytteli merkitsemäni alueen sisäpuolella.

Poistin rannalla olevan vanhan kasvihuoneen osittain repeytyneet muoviset seinät ja tämä perhonen oleili kasvihuoneessa.

Täällä kotona olen nähnyt elokuun aikana monesti isoja tummia päiväperhosia, mutta ovat lentäneet niin kovaa vauhtia ohi, etten ole niitä päässyt tunnistamaan. 

Tänä aamuna aamulenkillä amiraaliperhonen oli laskeutunut isolle lehdelle. Siinä se oli paikoillaan siivet levällään. Lieneekö ollut elossa vielä. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Täällä kotikulmilla en ole amiraaliperhosia aiemmin nähnyt.

Syksyllä äidin kukkapenkin reunaan oli jäänyt muutama porkkana ja tänä kesänä tekivätkin komeat kukat. Kukilla pörräili paljon erilaisia kärpäsiä ja muita kärpäsenoloisia.

Porkkanan kukka on paitsi kaunis, 

myös houkuttelee hyönteisiä tehokkaasti.

Mieskulta joutui tovin odottamaan, 

kun otin tästä keltamustasta kuvia.

Kärpänen vai pörriäinen?

En kuule enää korkeita ääniä, jotta erottaisin heinäsirkkojen siritystä. Tuntuu, että korvissa tinnittää koko ajan. Matalampia ääniä erotin silloin tällöin.

Suomen suurimpia hämähäkkejä on tämä rantahämähäkki. Enpä ole ennen yhtä aikaa rantaraitulin kanssa uimasta tullut. 

On tosi suuri. Hämähäkkikammoinen olisi saanut jalat alleen ja ehkä hieman kirkunutkin. Minä ihmettelin onko tuo tarantella ja pyysin mieskultaa tuomaan kameran 😁

Tämä hämähäkki asettui illan hämärässä 

pyyhkeelleni yölevolle.

Äidin kaveri Rocky.

Huomaa katsekontakti 😊

Norppia ei nähty muualla

 kuin torin reunalla jonossa.

Omalla pihalla kimalainen nukkapähkämöllä. 

Vielä on muutama aurinkoinen päivä hyönteisbongailuun.

-Sari-

Oranssi varoitus

 Repolaisen värihaasteessa vuorossa oranssi 

Tähän väriin olen valmistautunut keväästä saakka ja ottanut kuvia oransseista tavaroista ja kukista. Ainakin pääsiäisestä alkaen, kun käytiin kummin luona kylässä 😁 Pieniä oransseja väripilkkuja löytyy kotoa sieltä täältä, sillä oranssi on yksi lempiväreistäni.

Laukuissa yhdistyy oranssi väri ja sudenkorento.

Aiemmat laukkuni olivat jo kuluneet ja nurkkiin tullut reikiä. Toinen oli isompi ja toiseen mahtui juuri ja juuri älykkäämpi puhelin. 

Kun en uusista laukuista osannut päättää tarvitsenko isompaa vai riittääkö pienempi, otin molemmat. Isompaan mahtuu kirja, jos pidemmällä matkalla haluan kantaa kirjaa mukana ja lukea bussissa. Ja nykyisin lukulasitkin pitää mahtua laukkuun, ilman niitä joutuu siristelemään silmiä yhtenään jotain nähdäkseen.

Kukkia

Moni lempikukkani on oranssin värinen. Omalla pihalla kasvaa tulikellukkaa, jonka pienet oranssit kukat hehkuvat vihreiden lehtien seassa pitkässä varressa.

Kukkakimppu kummille pääsiäisenä.

Viimeistään tästä oranssikuvien keräily alkoi Ü

Marketanpuistossa oli keväällä monenvärisiä leinikkejä.

Arvilan liljat Avoimet puutarhat -päivänä.

Olin jo monta vuotta toivonut pääseväni käymään puutarhavierailulla Katjan puutarhassa ja vihdoin tämän vuoden elokuussa tuo toiveeni toteutui. Kiitos vieläkin mieskullalle, kun toiveeni toteutti autonkuljettajan muodossa. 

Daalia äidin kukkapenkissä. 

Äidin daalioista pidän eniten näistä oransseista :)

Isosamettikukka Tagetes erecta Orange 

Uusin kukkakuva on Talvipuutarhasta 1.10.2024 kuvattu.

Pitkän aikaa yritettiin löytää kummallekin sopivaa päivää tapaamiseen syyskuulle ystävän kanssa, johon tutustuin noin vuosi sitten askartelutapahtumassa. Syyskuulle ei sopivaa päivää löydetty, mutta lokakuun ensimmäisenä päivänä tavattiin Talvipuutarhassa Töölönlahden tuolla puolen.

 

Eläimet

Kimalainen oranssipää pörriäinen.

Simanalan kimalainen raitapyllyinen.

Nokkosperhonen

Talvipuutarhan karppeja.

Tämä oranssi oli tosi iso ja näyttääpä vihaiselta 😁

Ruoka ja juoma

Satokauden leivonnainen. 

Aloitin reseptikirjasen teon, johon kerään äidin reseptivihkoista ohjeita. Tähän mennessä olen saanut tallennettua ne reseptit, joita kesällä kirjoitin muistiin. Kirjoitin reseptit koneella ja tulostin paksummalle (ehkä 120 g) paperille ja leikkasin erilaisilla tagistansseilla. Tämä porkkanakakun ohje valmistui ensimmäisenä ja sopii tähän oranssiin teemaan hyvin :) 

Alkujaanhan porkkana ei ole ollut väriltään oranssi vaan vaalea tai violetti. Vaaleita ja violetteja porkkanoita risteytettiin1600-luvulla keskenään, jotta saatiin Orania-Nassaun hallitsijasuvulle mieluisan oranssin värisiä porkkanoita.

Oranssi kurpitsakoriste juustokakulla.

Tyrnimehu on flunssakauden tehojuomaa.

Tyrnisnapseja tarjoillaan hotelli Lakeuden aamupalalla - tosin edellisestä käynnistämme on jo reilu vuosi, mutta toivon ettei perinteestä ole luovuttu ja snapsit ovat edelleen valikoimassa. 

Puutarhaunelmia

Puutarhaunelmien toteuttaminen on helpompaa, kun on hyvät työkalut. Ja koska Fiskars brändi (ja Fiskars Group) on edelleen suomalainen, olkoonkin että alkuperäisen liiketoiminnan Fiskarsin ruukin perustaja 1600-luvulla oli hollantilainen, mainittakoon brändi myös tässä haasteessa. Puutarhatyökalujen lisäksi useimmista kodeista löytyy taloustavaroita ja ne oranssikahvaiset sakset :) 

Erikoismaininnan tässä blogissa saa myös Fiskarsin valikoimaan kuuluvat askartelutavarat - paperileikkurit, kuviolävistäjät, askarteluveitset, leikkuualustat, pyöröleikkurit.

Ja kun Fiskars nyt nostettiin estraadille, niin mainitaan myös sen muita tuotteita kuten Iittalan lasitavarat ja Muumimukitkin, vaikka niiden tuotteita ei taida tästä taloudesta oranssin värisinä löytyä.

Ja sivuraiteilta siirrytään takaisin niihin puutarhaunelmiin vielä yhden kuvan verran.

Keväällä Marketanpuistossa käydessäni 

huomasin tällaisen kehikon puun ympärillä Ü

Askartelu

Askartelussa tarvitaan värejä, värejä ja värejä.

Leimamusteita käytän eniten, leimaamiseen ja värittämiseen. Leimamusteet ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, joten yhdellä leimamusteella ei paljon askarteleva pärjää. Kiva on myös eri sävyiset musteet. Mustetta on tyynyissä ja nestemäisinä suihkeina. Ja tietenkin askarteluun liittyvät nämä jo aiemmin mainitsemani sakset ja veitset.

Leimattuja kuvia väritän usein tusseilla.

Rakkaimpia lapsenlapsilta saadut tervehdykset.

Sekalaista

Anjukka-tädin luona toukokuussa kuvasin

oransseja tulppaaneja olohuoneessa.

Kalenteri ja oranssi kynä.

Töissä sai tilata monta vuotta sitten itselleen kalenterin ja kun oli mahdollista tilata tällainen isompi kansilla, käytin tilaisuuden hyväksi. Paperikalenteriin tallentuvat myös muistot lyhyesti eikä vain muistutukset tulevista tapahtumista ja menoista. Kalenteriin tallentuu sääilmiöt ja luontokokemukset myös - milloin on saatu vihdoin sadetta, milloin olen nähnyt punarinnan takapihalla ja milloin sen ensimmäisen sinivuokon kukan huomasinkaan.

Ostopäätökseen vaikuttaa usein väri. Kun matkoilla (matkustamme todella harvoin) valitsen matkamuistoa, silmä ja käsi hakeutuu usein siihen oranssiin vaihtoehtoon. Kuten Amsterdamissa noihin puukenkiin tai laivalla taxfreessa valitsin pullon tuon takana olevan oranssin pussin perusteella (oranssi - sitruksen maku).

Meikkipussukka on lähes kymmen vuotta sitten Annikalta tilattu. Edelleenkin käytössä ja vieläkin riittää, kun siihen mahtuu matkalle mukaan peili, huulipuna ja ripsiväri.

Tämä on lempitunikani, pellavainen ja siinä on isot taskut.

Syksyn pimeys, kosteus ja kylmyys vaatii

valoa, kynttilän liekkiä ja kurkkupastilleja.

Ja kotoilu ystävän neulomat villasukat 💙

Halloween ja kurpitsajuhlan koristekurpitsa.

Nyt kun ollaan jo lokakuussa, alkaa valmistautuminen kurpitsajuhlaan. Perinteisen täysoranssin kurpitsan sijaan päädyin tällaiseen kivaan vaaleaan, ripauksella oranssia. 

kun mielenkiintosi oransseihin asioihini 

riitti aivan tänne loppuun saakka Ü

-Sari-