Pyjamissa

 Aamulla alkoi pisaroimaan ennen kuin pääsimme koirakaverin kanssa aamutallustelulta sisälle. 

Jäin hetkeksi kuvaamaan pyjamaluteita ja vähän viipyiltiin ulkona. Mutta ei haittaa, tämä sadepäivä oli niin toivottu ja odotettu.

 ☔️ 🌧 ☔️

Sade ei tänäänkään kummoisesti maata kastellut. Kunnolla satoi hetken aikaa iltapäivällä, kun käytiin Eddyn kanssa pikaisesti ulkona. Sateenvarjo piti kuivana.

Sadesää ei ollut paras mahdollinen viettää päivää Linnanmäellä. Esikoisen perheelle sattui huono onni sään suhteen, mutta tuskin sade on hirveästi vaikuttanut tyttöjen riemuun käydä uusissa laitteissa. Olivat kuulemma jo aikamoisia huimapäitä.

🎠 🎢 🎡

Tänään pitkästä aikaa ajettiin puiston nurmi. Tai toisen puoliskon vain oli ennättänyt leikata ennen työajan päättymistä. Eiköhän jatka huomenna. 

Keltainen kukkameri on poissa ja nyt 

matalat koirat eivät häviä korkean heinikon sekaan.

Naapurin ulkovarastosta kuuluu nälkäisten linnunpoikasten piipitystä. En ole vielä nähnyt, mikä lintu sinne on pesänsä rakentanut ja poikasiaan siellä kasvattaa.

 Lauantaina löytyi tämä rikkoutunut munankuori saunan vilvoittelupihalta. Varoin astumasta kuoren päälle, vaikka eihän sillä enää merkitystä ollut.

Sunnuntaina mieskulta huudahti olohuoneesta takapihalla liikkuvasta ketusta. Ennätin itsekin siitä vilahduksen nähdä. Kävi ihan sääliksi, kun toinen pettyneenä ilman saalista poistui puiston suuntaan. Vaikutti nälkäiseltä, poloinen.

Seuraavana aamuna eli eilen yhtä pikkuinen kettu tuli vastaan kävelytiellä. Luulin ensin, että tiellä loikki pupujussi. Kettu ei kääntynyt tulosuuntaan vaan jatkoi meitä kohti taakseen vilkuillen. Sieltä tuli hetken päästä mies koiransa kanssa, joita kettu vältteli. Liekö ollut sama kettu, joka meillä vieraili.

~🦊~

Kesäkuu on melkein puolessa välissä ja ensi viikolla on jo juhannus ja kesäpäivän seisaus. Päivät alkavat lyhenemään ja se näkyy ensimmäisenä täällä eteläisimmässä Suomessa. 

-Sari-

Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-

Sataa vai sataako 🤔

 🎶 💧💧💧💧💧💧 🎶

Kuuden aikoihin illan suussa kävelin pyykkituvalle ripustamaan takkia ja villasukkia kuivumaan.

Ensimmäiset sadepisarat tipahteluvat aurinkolasien linsseille ja olisin ottanut tanssiaskeleita, ellei kroppa olisi kuin puupölkyllä piesty. Olin pessyt myös tuulikaapin pikkumaton ja ripustin sen ulos tangolle. Ei muutama ylimääräinen huuhtelu ainakaan haitaksi ole. 

Eipä tuota sadeiloa kauaa kestänyt. Korvat höröllä kuuntelin pitkin iltaa ja vilkuilin räystäälle vesipisaroiden toivossa. Kerran kattopelti ropisi  muutaman sekunnin verran. Kahdeksan jälkeen yritti sataa uudelleen, mutta lakkasi taas. Kymmenen aikaan aloitti taas, nyt voimakkaammin ja vähän pidempään. Sujautin hameen päälle, otin kanisterin käteen ja menin pihalle heittelemään kanankakkarakeita pitkin poikin kukkapenkkejä. Palasin takaisin sisälle ja hymyssä suin tuumasin mieskullalle: "Sade kasteli!". 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun sataa edes tämän verran sitten helmikuun, kun lumet suli maasta.

~♡~

Ensimmäinen tulppaani kukkii 🩷

Näiden tulppaanien piipot oli syöty, mutta selvisivät silti.

Iltapäivällä oli lämmintä. Vanha ulkolämpömittari näytti +20°C, naapurin digitaalinen metsän siimeksessä +18°C. Oli vaikea pukea sopivasti päälle. Pusero päällä tuntui viileältä, takki päällä tuli jo kuuma. Aurinko pysytteli pilvien takana piilossa ja puut pysyivät uljaana paikoillaan. Monen tuulisen päivän jälkeen oli aavemaisen pysähtynyt tunnelma. 

Sorasta kasvoi ensin yksi pikkuinen orvokin kukka.

 Eilen huomasin vierellä toisen pikkuriikkisen kukan. 

Tänään olivat jo yhtä isoja nämä pikkuiset 💛

Luulisi, että tänään kaikki on mennyt vähän niin kuin ohi, mutta silti olen kiinnittänyt huomion pieniin tai hassuihin asioihin. Kun tulimme aamukävelyltä koirakaverin kanssa kotiin, näin syrjäsilmin akileijan lehdellä jotain. Luulin sitä ensin multakikkareeksi, mutta palasin katsomaan tarkemmin. Osoittautui eläimeksi ja vieläpä kauniin väriseen suojakuoreen pukeutuneeksi.

Akileijan lehtiruusukkeesta pilkisti pieni musta, kuin pippuri.

Olikin lähemmin tarkasteltuna  kaunis sininen kuoriainen.

Pihatiellä katse kiinnittyi tällä kertaa valkoiseen läiskään. Sehän näyttää selvästi terrieriltä, Tintin Milou koiralta. Siinä se tepastelee muina koirina ja toivoo, ettei kukaan astu päälle. 

~◇~

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi parempi olo.

Yskänpuuskia edelleen, mutta voimat alkavat palautua. En ole jaksanut pestä nyrkkipyykkiä pitkään aikaan ja muutama pusero on odottanut kauan aikaa pesua. Nyt ne on pesty ja samalla pesin muutakin, mitä en koneeseen laita. Tällaisista pienistä saavutuksista tulee hyvä mieli, varsinkin kun tietää, miten paljon huonoina päivinä ne vaativatkaan ponnistelua.

Vaikka aamulla joka paikkaa särki kuin olisi puuhalolla mätkitty, kävin kaupassa ja lounaalla. Eddyltä loppui ruoka ja minua houkutti lounaslistan porsaanposket 🐷 Keittona ollut maa-artisokkakeitto oli myös herkullista. Sellaista paksua ja rakeista eikä laihaa liemikuutiolta maistuvaa lirua, jollaista valitettavasti joissakin paikoissa tarjotaan. Menee hyvä raaka-aine piloille.

Maa-artisokkakeittoa 😋

Lumikin kauneutta olen saanut ihailla oikein kaksin verroin. Kumpikin lumikki selviytyi talvesta ja kukki useamman päivän. Toisen terälehdet karisivat kastellessa ja toisen putosivat maahan, kun hipaisin kukkaa kädellä. Mutta mitä ihmettä! Tuoltahan pilkistää vielä kaksi lumikin kukkaa lisää 🤗

Yllätyskukat 🤍🤍

Tällaisesta tuplaonnesta en uskaltanut haaveillakaan, vaikka tiesin, että lumikki voi levitä laajallekin alueelle.

Tuntuu kuin olisi jo perjantai 😊

-Sari-

Väritetapiaa ja suklaapäivä

 Tänään on maailman suklaapäivä.

Cafe Neilikan suklaaleivos 😘

Teemaan sopivasti Outi toi askartelutapaamiseemme iltapäivän herkuksi suklaaleivokset. Oltiin kolmestaan, niin leivokset oli riittävästi ja yhdestä leivonnaisesta riitti toiseenkin herkutteluhetkeen.

Tällä kertaa tutustuttiin erilaisiin mömmöihin ja väreihin.

Ensin levitettiin Modelin pastaa sabluunoilla kartongille, jotta pasta ennättää kuivua päivän aikana. Testasin ensimmäistä kertaa uutta sabluunaa ja tästä nuottiviivastosta tuli tosi kiva. Sabluunan iso koko yllätti. 

Sitten levittelin jauhemaiset vesivärini pöydälle ja laitettiin hanskat käteen ja ihmeteltiin, miten jauhe muuttuu ihan eri väriseksi veteen reagoidessaan.

Olin kohokuvioinut valmiiksi ATC-korttipohjia ja korttipohjia, joille Infusions ja Color Glow värejä testailtiin.

Color Glow-jauheiden värikartan teko oli jäänyt kesken. Vielä pitää tehdä värikartta kuudesta väristä. Näiden avulla muistaa seuraavalla kerralla paremmin, minkä väristä jauheesta todellisuudessa tulee.

Seuraavaksi testattiin metallinhohtoista vahapastaa, joita minulta löytyi kahta väriä; kuparia ja ruusukultaa. Hienosti toimi sabluunalla tämäkin.

 Ennen kuin siirryttiin alkoholimusteisiin, 

korkattiin Mica Steinit. 

Näitä voi sekoitella itsekin sekoittamalla veteen leimamustetta (täyttöpullosta) ja Perfect Pearlsia.

Alkoholimusteet liikkuvat niin kuin haluavat.

Alkoholimusteille on oma synteettinen paperinsa, käytettiin tänään Yupoa. Alkoholimusteet saa liikkumaan blenderillä, nykyisin käytetään myös IPAa (käsittääkseni isopropanolia), jota suihkeena levittyy paperille vähemmän ja näin myös alkoholimuste leviää vähemmän.

Ai niin, dippailtiin vesiväreihin lehtiä ja lisättiin vähän vahaakin.

Tätä dippailua pitää kokeilla pian uudelleen, kunhan saan leikattua noita lehtiä isomman kasan.

Outi oli käynyt Habitare-messuilla ja toi sieltä tuliaisiksi tämän suloisen repolaisen 🤎 ja kimpun kukkiakin sain.

Kerhohuoneella meni tavaroita pakatessa ja jälkiä siivotessa sen verran aikaa, etten ennättänyt käydä kotona vaan siirryin suoraan kerhohuoneelta saunaan. Saunan jälkeen ulkona vilvoitellessa meitä tarkkaili tuhkapurkin kannella lude 👀

Nyt keskityn Masked Singerin seuraamiseen ja toivotan mukavaa ehtoota.

-Sari-

Eläinkohtaamisia maalla

 Tänä kesänä taisin keskittyä maalla ollessamme eniten lintujen seurantaan rantasaunalla. Pihan perhosia ja pörriäisiä ei helteellä tullut seurattua niin usein suorassa auringon paahteessa. Viimeisenä päivä maalla ennätin istahtamaan omenapuun varjoon ja seuraamaan perhosten ja sudenkorentojen lentelyä.

Sudenkorennot

Sudenkorentoja oli tänä vuonna vähemmän kuin aiemmin. Yleensä heinäkuun lopulla on pari päivää, jolloin sekä pihalla että järven yllä lentelee toistakymmentä korentoa ees taas. 

Tänä kesänä taisin nähdä kerralla enintään neljä tai viisi. Kuviahan noista lentävistä helikoptereista ei saa, ellei satu näkemään niitä laskeutuneena seinän laudalle tai käsivarrelle.

Kukkakaupassa huomasin metallisen sudenkorennon. 

Tämä oli mieluinen löytö.

Olisikohan tästä korennosta ollut karkottamaan paarmoja 🤔

Saa seurailla lintualtaan reunalla 

pienempien ja isompien lintujen touhuja.

Eilen satuin huomaamaan, kun vesiastiassa polskutteli punarinta pitkän aikaa ja oikein antaumuksella. Myöhemmin lintu oli edelleen takapihalla, kun kävin tomaatteja hoitamassa. Muutoinkin takapihalla on ollut viime viikkoina paljon pikkulintuja. Piha on nyt oikea viherkeidas, jonka sisältä linnut etsivät syötävää itselleen.

Perhoset

Perhosiakin lenteli samettiruusuissa 

vähemmän kuin aiemmin.

Nauhus oli tämän kesän perhosmagneetti. Myös oppineitten kukat houkuttelivat perhosia väreillään.

Tämä perhonen (kenties joku yökkönen) maastoutui hyvin kuivien lehtien sekaan. Onneksi huomasin ja pystyin varomaan, etten astu sen päälle. Ainakaan silloin, kun perhonen pysytteli merkitsemäni alueen sisäpuolella.

Poistin rannalla olevan vanhan kasvihuoneen osittain repeytyneet muoviset seinät ja tämä perhonen oleili kasvihuoneessa.

Täällä kotona olen nähnyt elokuun aikana monesti isoja tummia päiväperhosia, mutta ovat lentäneet niin kovaa vauhtia ohi, etten ole niitä päässyt tunnistamaan. 

Tänä aamuna aamulenkillä amiraaliperhonen oli laskeutunut isolle lehdelle. Siinä se oli paikoillaan siivet levällään. Lieneekö ollut elossa vielä. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Täällä kotikulmilla en ole amiraaliperhosia aiemmin nähnyt.

Syksyllä äidin kukkapenkin reunaan oli jäänyt muutama porkkana ja tänä kesänä tekivätkin komeat kukat. Kukilla pörräili paljon erilaisia kärpäsiä ja muita kärpäsenoloisia.

Porkkanan kukka on paitsi kaunis, 

myös houkuttelee hyönteisiä tehokkaasti.

Mieskulta joutui tovin odottamaan, 

kun otin tästä keltamustasta kuvia.

Kärpänen vai pörriäinen?

En kuule enää korkeita ääniä, jotta erottaisin heinäsirkkojen siritystä. Tuntuu, että korvissa tinnittää koko ajan. Matalampia ääniä erotin silloin tällöin.

Suomen suurimpia hämähäkkejä on tämä rantahämähäkki. Enpä ole ennen yhtä aikaa rantaraitulin kanssa uimasta tullut. 

On tosi suuri. Hämähäkkikammoinen olisi saanut jalat alleen ja ehkä hieman kirkunutkin. Minä ihmettelin onko tuo tarantella ja pyysin mieskultaa tuomaan kameran 😁

Tämä hämähäkki asettui illan hämärässä 

pyyhkeelleni yölevolle.

Äidin kaveri Rocky.

Huomaa katsekontakti 😊

Norppia ei nähty muualla

 kuin torin reunalla jonossa.

Omalla pihalla kimalainen nukkapähkämöllä. 

Vielä on muutama aurinkoinen päivä hyönteisbongailuun.

-Sari-