Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-