Tänään olikin viimeinen kerta kun kokoonnuttiin kirjastoon Art journal -pajalle. Nyt voin vähäksi aikaa unohtaa luontopäiväkirjan päivittämisen ja vaikkapa järkkäillä askartelutavaroita seuraavaksi. Kirjan jätin kirjastoon, josko vaikka päätyisi esille näyttelyyn.
Kevät on maaliskuun alusta alkaen edennyt niin nopiasti, etten ole ennättänyt millään pitämään päiväkirjaa ajan tasalla. Osaksi syynä on myös se, että olen joutunut odottamaan kirjassa käyttämiäni valokuvia jonkin aikaa. Toisekseen olen ollut poissa monena torstaina tai sitten jonkin juhlapyhän takia ei olla kokoonnuttu ollenkaan ja kirjan työstämisessä on ollut viikkojenkin tauko.
Pari viikkoa olen nyt yrittänyt tomerasti askarrella kotona ja jotain olen aikaiseksi saanutkin. Useampi sivu on vielä kesken kevään havainnoista, joita pääsen taltioimaan kesäkuun jälkeen.
Ensimmäisiä sivuja, joihin kevään aikana
sain väriä valkoisen gesson päälle.
Muisto päivästä, jolloin kuulin ensimmäistä
kertaa peipon laulavan 🎶🎶🎶
Ja päivästä, jolloin joutsenet lensivät ohitse huutaen
niin että sisälle saakka kuului kova meteli.
Gessolla pohjustetuille sivuille olen tehnyt taustoja Infusions vesivärijauheilla. Niillä saa nopeasti tehtyä valmista ja on itsellekin yllätys, millainen lopputulos on. Laitoin kynttilänjalan tuohon vasemmalle sivulle painoksi ja siitä jäi niin kiva kuvio, että tein useammankin. Oikeanpuoleiselle sivulle innostuin tekemään rinkuloita vähän enemmän 😁
Tällaisia taustoja oli aikomus suihkutella tänään muutama lisää, mutta 2,5 tunnissa en ennättänyt kaikkea suunnittelemaani toteuttaa. Käsittelin gessolla useamman aukeaman, kun oma gessoni tuoksuu niin voimakkaalle, etten voi sitä kirjaan käyttää.
Olen nyt niin tykästynyt näihin taskuihin, että
niitä pitää näköjään laittaa useammalle sivulle.
Kuvat olen liimannut taskun päälle ja taskussa on sitten tilaa tagille, johon teen muistiinpanoja.
Helmikuun toisesta päivästä alkaa tämän vuoden luontokokemusten tallentaminen. Yhdessä koirakaverin kanssa ollaan kuljettu ja nautittu ensin talven pakkasista ja lumisista maisemista ja sitten seurattu kevään etenemistä puistokävelyillä.
Hyvin suosittu on ollutkin ja tänäänkin kävi muutama nainen tutustumassa toimintaan.
~☆~
Tänään kotiin tullessa huomasin kävelytien varrella simpukankuoret. Varmaan on varis tai joku muu iso lintu näitä nokassaan tänne saakka kuljettanut. Näkisinpä joskus, mistä päin näitä kiikuttavat.
Simpukka syöty
Tiistaina koulin lattialla kukkia ja yks kaks polvi meni siinä istuessa sijoiltaan. Onneksi yletyin avaamaan takaoven ja huutamaan apua, kun puhelin oli tietenkin makuuhuoneessa. Naapuri oli kotiutunut jo reissultaan ja kuuli huutoni. Hän soitti ensihoidon paikalle ja siinä asentoa muuttaessa polvi onneksi napsahti paikoilleen. Voi sitä huutoa ennen sitä ja miten kipu lakkasi heti, kun polvi oli kohillaan.
Lääkäri laittoi lähetteen röntgeniin ja tänään kävin kiireajalla näyttämässä polvea terveysasemalla. Nyt on lähete ortopedille ja lääkäri arveli siellä käynnin ajoittuvan kesän jälkeen ja neuvoi ottamaan tässä vaiheessa yhteyttä fysioterapeutille.
Aamulla oli toisenlaista ihmeteltävää 💩
Silloin oli tuoreet papanat, iltapäivällä
näytti mustapippurikasalta 😂
Puiston nurmi on leikattu tänään ja nurmi näyttää kovin vaalealta. Poissa ovat nurmea koristaneet keltaiset voikukat ja kukkien mukana murskautuneet hyönteiset. Linnut taas ihmettelevät, kuka on vienyt ruuat pöydältä.
Omenankukkien myötä toivottelen
Ihanaa loppuviikkoa!
-Sari-
Sulla on kyllä ollut niin aikaan saava kevät - ideat ja toteutukset luontopäiväkirjassa niin monipuolisia - peipon laulu ja joutsenten kirkuminen ovat saaneet upeat muistosivut... taskutouhuakaan en ole koskaan tajunnut - joten arvaa vaan zoomailinko suuremmaksi.
VastaaPoistaVai on ne varikset jättäneet astiat keskelle nurmea, hih....
Samainen ihmetys oli kun salakka lensi pakun lattialle viime kesänä Kökarissa.... luulin Ukkokullan ensin viskelevän sintillä, mutta ei.... Sagresin satamassa lensi myös kuvaajan kännyyn ja käsivarrelle kiitokset.... aika tahmeat, joten Seagull Airline toimittaa milloin mitäkin...😅🤣
Polvesi ei kyllä naurattanut yhtään...
Onneksi valpas naapuri kuuli...
Joko soitit fyssarille?
Ympäröivien lihasten vahvistaminen todella aloitettava - ehtän muuten selviä sillä ortopedin aikaan... löytyykö jumppakuminauha jo kädenulottuvilta? Onko joku lemppari ohjelma, jonka katsot joka päivä?
Kiva tuoli, jossa saat hyvän asennon ja 90kulman jaloille, kuminauha jalkapohjan alle lenkkinä, käsillä säädellen vastusta.... ja nostamaan kinttua suoraksi ( ei lukkoon) 5 minsaa ensin kumpaakin jalkaa... ja pikkuhiljaa pidennät.... päivittäin. Ja huomaat ellet ihan silmissä, niin jaloissa ainakin - että alkaa polvea ympäröivät lihakset vahvistua. Polvi jaksaa, pysyy ja pystyy parempaan - kun sen naapurit, reisi ja pohkeet on apuna. Tsemppiä!!
Kevät on ollut havainnoimisen ja muistiin kirjaamisten aikaa, kirjan kansien väliin olen saanut siirrettyä ennemmin nyt muutaman viimeisen viikon aikana :) Sivujen pohjustaminen on vienyt yllättävän kauan aikaa. Ja nyt kun olisi ollut niin tuottoisa vaihe, jäi kirja reiluksi kuukaudeksi kirjastoon. Luova tauko tekee kuitenkin hyvää ja paljon muutakin olisi tehtävä viimeistään nyt. Mutta tätä luontopäiväkirjaa kun kaipailin jo viime vuonna, niin nyt olen päässyt jo toteuttamaan - suuri työvoitto ollut. Enkä varmaan olisi saanut näin hyvää starttia tähän, ellei ystävä olisi houkutellut mukaan kirjaston pajaan. Ilo on ollut huomata, että moni muukin on ollut aktiivinen ja ryhmä koostunut monista eri kansalaisuuksista.
PoistaUseampana vuotena olen ihmetellyt, mistä kaukaa noita simpukoita tuovat. Ja missä tässä lähellä on sellainen puhdas vesi, jossa simpukka viihtyy. Ystävällisiä lintuja, kun kalaa pakuun asti toimittavat Ü
Fyssarille sain ajan jo maanantaiksi. Heti aamusta olisi ollut ensimmäinen, mutta iltapäivästä löytyi onneksi toinen. Kuminauhakin on, pitää vaan tarkistaa sen kimmoisuus. Jostain olisi vain saatava se mukava tuoli, joka olisi hyvä lyhytjalkaiselle :)
Kiitos tsempeistä! Otankin sinut henkiseksi ohjaajaksi ja tsemppaajaksi, jotta saan tarmoa uuteen jokapäiväiseen rutiiniin <3
Ompa kauniita ja hempeitäkin luontosivuja. Varmasti tulee kaunis kokonaisuus.
VastaaPoistaKiitos mieltä lämmittävästä palautteesta.
PoistaLuonto on niin lähellä sydäntä ja suuri voiman antaja, että pitää sen kunniaksi yrittää tallentaa muistot mahdollisimman kauniina kansien väliin. Tänäänkin tuli uusi muisto, kun kettu juoksi puiston poikki kantaen ruokaa poikasilleen - keskellä päivää ja muutaman kymmenen metrin päässä. Taitaa olla isokin poikue ruokittavana ja kiirus oli kova.