Museopäivä, WeeGee

 Siitä on jokunen vuosi, kun käytiin mieskullan kanssa näyttelykeskus WeeGeessä ja viereisissä Museo Leikissä ja Kello- ja Korumuseo Kruunussa. 

Sitä edellinen muisto näyttelykeskuksessa käynnistä on vuodelta 2019, jolloin museossa oli Michael Jackson On The Wall -näyttely. Muistan siitä, kun näyttelystä ostamani lehtiö on vielä tallessa ja taitaapi olla vielä käyttämätönkin. 

Meillä oli toukokuussa aikomuksena käydä WeeGeessä Lahden ystävän kanssa, mutta hän valitettavasti sairastui eikä päässytkään tulemaan. Yritetään joskus päästä käymään yhdessä, sillä nähtävää on useampaankin kertaan.

Tämä perjantainen käynti oli ennakkoon suunnittelematon. Onneksi ennen kotoa lähtöä satuin katsomaan näyttelykeskuksen sivuja ja huomasin perjantain ilmaisillan ja Outi-ystävällä oli aikaa lähteä Glimsin jälkeen vielä toiseenkin museoon. Hän ei ole aiemmin näyttelykeskuksessa käynytkään, joten johdatusta matkassa. Kun lippu näyttelykeskukseen maksaa 20 euroa, niin todellakin kannatti hyödyntää ilmaislippu. Itsellä on vielä museokortti voimassa pari kuukautta ja aikomus jatkaa voimassaoloa vielä vuodeksi eteenpäin.

Matti Suuronen: Futuro-talo

Futuro-talo nro 001 sijaitsee ulkona 

näyttelykeskuksen takana 

ja sen näkee hyvin Collection Kakkosen alueelta. 

Taloon pääsee tutustumaan 22.9.2026 saakka WeeGeen aukioloaikana. 

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

Collection Kakkonen

Alakerrassa levittäytyy porttien jälkeen laaja kokoelma 

lasi- ja keramiikkataidetta, jota pehmentävät ryijyt.

Lähes neljän vuoden ajan Kyösti Kakkosen mittavasta taidekokoelmasta murto-osa, noin 1 400 teosta, on ollut nähtävillä pysyväisnäyttelyssä. Esineitä on niin paljon, ettei kaikkea jaksa yhdellä kertaa ajatuksen kanssa tutkia. Tässä muistoksi joitakin teoksia, jotka syystä tai toisesta olivat kiinnostavia.

Kala 

Oiva Toikka

Lennähdys 

Birger Kaipainen

Birger Kaipainen

Kukonlaulu v. 2022

Heini Riitahuhta

Pomona 1980-luvun alku

Lilli Kollin 

Lollipop

Oiva Toikka

Lilliputti ja Granputti v. 2022

Alma Jantunen, Lasisirkus

Nukkuva lukeva sammaltyttö v. 2022

Kim Simonsson

Vino de Menstruation v. 2020

Jasmin Anoschkin

Tyra Lundgren, Arabia

Alma Jantunen

Verholla - Painokankaiden taide

Näyttelyssä on esillä 31 eri taiteilijan suunnittelemia kankaita aina 1930-luvulta saakka tähän päivään. Kankaita on sekä teollisesti tuotettuja että käsin painettuja.

Näyttely on oikein värikäs 

🧶♦️🌈💎

Itse tykkään kankaista, joissa on käytetty keltaista, oranssia ja ruskeaa.

Nimeämätön v. 1972, Finlayson

Pirkko Hammarberg

Marjani mun v. 1976

Anja Tenho

Tekstiilisuunnittelun uudet maisemat

Maarit Salolainen, Maija Fagerlund

Emilia Kuurila ja Anna Semi

Antti Laitinen - Helisevä metsä

Helisevä metsä on liikettä sisältävä installaatio, johon on käytetty eri puolilta eteläistä Suomea löydetystä puumateriaalista. Eri tavoin hajonneet puut on koottu uudelleen toisenlaisiksi puiksi ja sommiteltu metsäksi.

Näyttely jatkuu vielä takana oikealle, eli ei ole vain tässä videolla näkyvä alue.

Videolla on pieni näyte tästä liikkeestä.

Mauri Kunnas -näyttely

Mauri Kunnas -näyttelyssä on alue, jolla lapset ja lapsenmieliset saavat ilman kenkiä käydä merirosvolaivassa tai muissa kirjojen seikkailupaikoissa. Näyttely on aika pieni, mutta pienille kävijöille ihan sopivan kokoinen. Kuopuksen perheessä on luettu viime aikoina ahkerasti Mauri Kunnaksen kirjoja, joten olisi mahtava paikka mussukoiden päästä tuonne seikkailemaan.

Juhannusaaton aatto ja juhannukseksi on luvattu erityisen kaunista säätä. Tänä vuonna ei tarvitse istua takapihalla toppatakki päällä Nocturnea kuunnellessa 😁

Vesillä ja maanteillä liikkujille malttia ja 

rauhallista juhlamieltä kaikille juhannusta juhliville 

-Sari-

Museopäivä, talomuseo

 Perjantaina oli viileää ja pilvistä, joten Café Merenneito jäi pois päivän suunnitelmista. 

Sää oli mitä mainioin viettää museopäivää, joten ehdotin ystävälle Talomuseo Glimsiä. Kumpikaan meistä ei ole siellä aiemmin käynyt, joten oli kummallekin mielenkiintoinen kohde.

Alueella on 11 alkuperäisillä paikoillaan sijaitsevaa rakennusta ja näin kesällä kotieläiminä lampaita, kaneja ja kukko kanastensa kanssa. Ja pääskysiäkin näin muutaman lentelevän maalaismaisemissa.

1700-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa on lipunmyynti ja museokauppa sekä näyttelytilat. Sieltä saa kahden tunnin pysäköintiin lupalapun pienelle paikoitusalueelle. 

Päärakennuksessa on tällä hetkellä näyttely 

Voihan kakka - Maatilan arvokkaat jätökset.

Ilman ravinteita kukat tai hyötykasvit eivät kasvaisi puutarhassa komeiksi ja runsassatoisiksi.

Kanankakkaa myydään kuivina rakeina ja pollen parasta säkkeihin pakattuna. Käytin viimeisen vajaan säkin pollen parasta siirrettyäni lavakaulukset ja maa-ainekset. Nyt on uutta kasvuvoimaa biohiiltä sisältävässä mullassa.

Näyttelyyn oli kerätty myös upea pottakokoelma,

 josta tässä kuvassa näkyy vain osa. 

Muovipotista ei tuolloin ollut tietoakaan. 

Eikä vesikloseteista, vaan hädän tullen kiirehdittiin pihan perälle huussiin. Tällaisena tuulisena päivänä huussin reiällä istuessa ilmavirta käy paljaaseen takapuoleen eikä pakkasella jääty sanomalehteä huussiin lukemaan, ainakaan pitkäksi aikaa.

Sanomalehtien ilmestyessä paperia käytettiin pyyhkimiseen, kun ei ollut vielä Serlaa tai pehmeää Emboa. Ennen sanomalehteä rahvas käytti heinää tai sammalta, jopa puutikkuja, pyyhkimiseen. Luonnollisesti biohajoavaa.

 Näyttelyssä oli pieni paketti silkkipaperia (enpä ottanut kuvaa siitä), lieneekö ollut herraskaisten vessapaperia aikoinaan. Montaa palaa ei pakettiin silkkipaperia mahtunut.

Huussin seinälle voi ripustaa julisteita, joita voi ajan kuluksi katsella. Meillä on rantasaunan huussissa vieläkin juliste Savonlinnassa vuonna 2002 järjestetyistä loma-asuntomessuista. 

Kaksikerroksisen luhtiaitan alimpiin aittoihin oli aseteltu näytteille ruoka-aitat. Luhtiaitta on toinen talomuseon 1700-luvulta peräisin olevista rakennuksista.

 Ovet ovat neliön muotoiset ja kynnys hyvin korkea. En edes yrittänyt mennä aittoihin sisään, vaan kurkistin aitan hämärään pihalta käsin. Aitan rappusetkin olivat sen verran huonossa kunnossa, että niissä oli oven kohdalla laudoissa painaumia.

Päärakennuksen ja luhtiaitan lisäksi pihapiirissä oli tuparakennus, jonka perusnäyttelyssä pääsee kurkistamaan talon 1807 - 1950 omistaneen Lönnbergin perheen elämään.

Lönnbergien nuorimman tyttären Annan kamari, 

jossa hän asui viimeisimmät vuotensa. 

Kamari on sisustettu siten, kuin se olisi voinut olla Annan aikana. Kamarin sänky on peräisin Glimsistä ja sängyn päällä oleva yöpaitapussi on Annan itsensä ompelema.

1910-luvulla Anna opiskeli silloiseen tyttöjen unelma-ammattiin eli sairaanhoitajaksi. Hän työskenteli Muuralan sairaalassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä kotoa.

Meillä oli aikoinaan tuvassa, kamarien välisellä seinustalla saman mallinen huonekalu. Jos en ihan väärässä ole, se oli vieläpä isän tekemä. Voin olla väärässäkin. 

Isäntäparin Johanin ja Auroran kamari, joka oli 1980-luvun lopulta lähtien heidän makuuhuoneensa. Kodin sisustus oli näyttävä, mikä kertoo myös maatilan vauraudesta. 

Huonekalut edustavat 1800-luvun loppua ja seinät taas 1800-luvun alun tyyliä. Kamarissa on talon kalustukseen kuuluneet kaappikello, piippuhylly, plyysipäällysteinen pöytä ja uuninsuojus. Olisi pitänyt näemmä ottaa kuva myös kamarin vasemmalta puolelta. Tai video, muista jatkossa!

Tupa on suuri. Oven vieressä on kerrossänky, samoin tuolla kangaspuiden takana. Tuvan nurkassa on iso pöytä ja kahdella seinustalla pitkät penkit.

Tupa jossa keittiönurkkaus, niin kuin nykyaikanakin bruukaa olla yhdistetty keittiö ja olohuone. 

Tuvan katossa oli kolme monimetristä leipäortta ja yhtä monta leivonta-alustaa. Leivonta-alusta nostettiin pöydälle ja leipomispäivänä leipojia oli useita. Tuota alustaa ei korkeuksista yksin jaksa nostaa pois ja kantaa pöydälle.

Tuparakennukseen oli tehty myös kestikievarihuone.

Glims oli toiminut kestikievarina useaan kertaan 1700-luvun alusta lähtien. Viimeisen kerran kestikievari toimi Lönnbergien isännöimänä vuosina 1891 - 1895.

Kestikievari oli sen aikainen majatalo, joka tarjosi matkustavaisille majoitustilat sekä hevoskuljetuksen. Kievareita tuli olla säädösten mukaan yleisten teiden varrella noin 20 kilometrin välein ja kievarin pitämiseen tarvittiin lupa. Luvan saaminen edellytti sopivia tiloja sekä riittävästi hevosia kyyditsemiseen. Luvan sai talo, joka pyysi kievarin pitäjältä edullisinta korvausta. 

Pikkutupa ja ryhmätyötila sijaitsee kahvilaa vastapäätä. Vasemmalle jää maitokamari ja oikealle halkovaja. Nämä rakennukset muodostavat toisen pihapiirin. Pihapiirin keskellä on pöytiä penkkeineen, jossa voi nauttia kahvilan antimista. 

Pikkutuvan takana on ryytimaa, jossa kasvaa muun muassa aaprottimarunaa (vasemmalla). Aaprottimarunaa käytettiin ennen yrttilääketieteessä ja alkoholin maustamiseen. Aaprottia käytetään vieläkin koristekasvina. Minullakin on ollut joskus aaprottia ja yhden kerran sain sen selviämään talven yli. Kovin suureksi kasvustoksi se ei kuitenkaan kasvanut. Voisin yrittää etsiä taimia jostain, sillä aaprotti tuoksuu hyvältä.

Vaunuvajan ylisillä oli näytillä erilaisia maatilan työkaluja sekä 

kankaiden valmistukseen käytettyjä välineitä. 

Tallissa oli hevonen valjastettuna.

Aikamoisen iso kahvipannu.

Outi kokeili, jaksaisiko tuolla kaataa

Neilikassa kahvia asiakkaille ☕️

Kahvila on toiminut 1970-luvulta saakka yli sata vuotta vanhassa rakennuksessa, jossa on ollut aikoinaan sikalana ja kanalana. Sisällä on muutamia pöytiä ja vaikka käydessämme oli viileä päivä, siellä oli kamalan kuuma. Nautimme virvokkeemme mieluusti pihalla ja pian alkoikin sää selkenemään ja aurinkokin lämmitti hetken aikaa mukavasti.

Vanhempien nauttiessa mukillisesta kuumaa juotavaa ja makeata tai suolaista palaa, voivat lapset leikkiä vaikka näillä puuhevosilla ratsastaen.

Talomuseo Glims sijaitsee Espoon Karvasmäessä aivan lähellä Jorvin sairaalaa. Glimsiltä näkyy HUSsin kyltti uuden rakennuksen päädyssä. Nykyaika ja entisaika kohtaavat vieri vieressä. 

Jorviin saapuvien bussien pysäkiltä ei ole kummoinen matka museolle kävellä ja paikoitusalue on ihan talomuseon vieressä. Näitä seikkoja on tullut viime aikoina selvitettyä, miten helposti saavutettavissa asiat ovat ja minkä verran joutuu kävelemään.

Pääsymaksu on aikuisilta 6 euroa (mm. eläkeläiset ja työttömät 3 e) ja alle 18 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Espoon päivänä, lauantaina 29.8. ja keskiviikkoisin museoon on vapaa pääsy. Museokorttikohde.

Glimsissä on erilaisia tapahtumia ja työnäytöksiä. Esimerkiksi ensi tiistaina 16.6. on leimasimen kaiverruksen työnäytös klo 10-12 ja keskiviikkona 24.6. klo 14-16 puukäsitöiden työnäytös.

Glimsistä ajeltiin vielä Tapiolaan näyttelykeskus WeeGeehen, kun perjantaina sattui olemaan klo 15 alkaen ilmaisilta eli ilmainen sisäänpääsy kaikkiin näyttelykeskuksen museoihin.

EMMAn näyttelyistä kerron toisella kertaa.

Sunnuntain jatkoa!

-Sari-

Lasipalatsista Tennispalatsiin

Niin mahtava oli perjantai 😍

Päivä valkeni pilvisenä, vaan yhdeksän aikaanpa alkoi aurinko valaisemaan pilven takaa ja pian kaikkosivat pilvet taivaalta kokonaan.

Aikomuksena oli päästä matkaan jo aiemmin, mutta aamu lähti edellisen päivän menojen jälkeen verkkaisesti käyntiin ja puuhastelin mieluummin kotona niin kauan kuin mahdollista. 

Pajunkissat ja puolikuu 

Bussia odotellessa

Oletin ystävän olevan töissä neljään saakka ja läksin kotoa puoli kolmelta. Vaihdoin matkan varrella bussin raitiovaunuun ja piipahdin Hesperian Esplanadilla puistonpenkillä istumassa. Vinkkinä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7 on ihana Taidekoti Kirpilä. Taidekoti on avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin iltapäivällä neljä tuntia ja opastettu kierros on keskiviikkona klo 14:30 ja sunnuntaina 12:30. 

Hesperian Esplanadi

Mannerheimintien puoleinen 

Pohdiskelin vielä edellisenä päivänä käyntiä Ateneumissa, jääköön kuitenkin myöhempään kevääseen, päätin sittenkin. Huomasin, että Amos Rexissä on vielä 6.4.2026 saakka argentiinalaisen  Leandro Erlichin näyttely ja valitsin mieluummin sen kohteeksi. 

Viesti ystävälle, "Oletko jo käynyt?". 

Kun tuli kielteinen vastaus, sovittiin tapaaminen Lasipalatsiin.

Café Lasipalatsissa pikku suolainen ja teekupponen ennen kuin siirryttiin alas museon tiloihin. Kahvilasta vapautui sopivasti ikkunapöytä, josta oli näkymä vanhalle linja-autoasemalle. Tulipa nostalginen olo. Tuohon asemalle sitä linja-autolla usein matkustin, kun tulin sukuloimaan pääkaupunkiseudulle. 

Amos Rex -museo

 Leandro Erlich 

8.10.2025 - 6.4.2026

The Cloud vv. 2018-2022

Leandro Erlich Studio, Galleria Continua

Pilvi

digitaalinen tulostus keraamisella musteella erittäin kirkkaalle lasille,

puiset vitriinit, LED-lamput.

Lost Garden v. 2009

Kadonnut puutarha

Metalli, tiilet, peili, akryyli, tekokasvit, koristekate

Bâtiment v. 2004/2025

peili, MDF-levy, kivi, metalli, digitaalinen tulostus akryylille,

Amos Andersonin taidemuseon vanhat puuovet

Helsinkiläinen jugend-talo on pystytetty museosaliin surrealistiseksi leikkikentäksi. Tämä on varmaan yksi näyttelyn hauskimmista teoksista. Sitä hauskempi, mitä useampi kävijä heittäytyy osaksi teosta. Ei tohdittu mennä 😄

Elevator Maze v. 2011

Hissilabyrintti

metalli, puu, ruostumaton teräs, peilit, marmori, hissin ovet

Näyttelyssä oli installaatioita kaikille aisteille. Sidewalk (jalkakäytävä) teoksen esitteleminen olisi vaatinut videonpätkän, jossa veden ääni pääsee osalliseksi kokemusta. Pelkkä valokuva ei riitä kertomaan tästä teoksesta. Classroom (luokkahuone, puu, lasi, koulutarvikkeet ja -huonekalut, verhot) oli hauska teos myös.

Sitten suuntasimme ennakolta suunniteltuun kohteeseemme.

Helsingin taidemuseossa sattui olemaan tuolloin perjantaina ilmaispäivä, mistä johtuen oletin näyttelyssä olevan ruuhkaa. Ei kuitenkaan ainakaan viiden jälkeen enää ollut.

Uuden kokoelmatilan ensimmäinen näyttely on

Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula: 

Palava taivas 

13.3.2026 - 31.1.2027 

Kuudelta alkoi 15 minuutin pikainen opastettu kierros, joka tuntui kyllä viideltä minuutilta. Tuollaisella vartin kierroksella opas puhui nopeasti kuin meklari ja minulla on nykyisin vaikeaa kuunnella nopeaa puhetta. Johtuneeko siitä, että toisen korvan kuulo on huonontunut niin paljon.

Maisemavuoropuhelu

Kumpikin taiteilija maalasi maisemateoksia. Ala-Maunus alkoi maalata maisemia aikana, jolloin aihetta pidettiin jo vanhanaikaisena. Kummankaan maalaukset eivät kuvaa todellisia paikkoja. Kun Markkulan maalaukset ovat abstrakteja ja liikkeet voimakkaita, ovat Ala-Maunuksen maalaukset hyvinkin yksityiskohtaisia. Maalauksissa ei ole ihmisiä, mikä aiheuttaa pohdintaa esittävätkö teokset maailman alkua vai loppua?

Tämä näyttely oli hyvin mielenkiintoinen näiden rinnakkaisten maalausten vuoropuhelun myötä. Petri Ala-Maunus maalasi näyttelyyn lähes 30 uutta teosta, joihin haki inspiraatiota Makkulan maisemamaalauksista. Markkula maalasi harvoin maisemamaalauksia ulkona, joten teos ei ollut suora näkymä maisemasta vaan ennen kaikkea kokemus, jonka hän oli saanut luonnossa kävellessään ja teokset syntyivät sisäisen näyn kautta.

Syyskuutamoa

Mauno Markkula v. 1949 Petri Ala-Maunus v. 2025

Aamu

Mauno Markkula v. 1950   Petri Ala-Maunus v. 2025

Valaistu puu

Mauno Markkula v. 1951  Petri Ala-Maunus v. 2025

Järvimaisema

Mauno Markkula v. 1951 Petri Ala-Maunus v. 2025

Kolme puuta

Mauno Markkula v. 1949 tai 1954 Petri Ala-Maunus v. 2025

Ala-Maunus ei jäljitellyt Markkulan maalauksia, vaan poimi teoksista muotoja, rytmejä ja värimassoja. Hän nimesi teoksensa Markkulan maalausten mukaan, ja näin ajatuksellinen linja jatkui - maalaus ei ollut suora kopio vanhemman taiteilijan maalauksista.

Taiteilijoiden välistä yhteyttä avataan myös omakuvien kautta.

Omakuva v. 1944

Markus Markkula

Omakuvat 2017 - 2026

Petri Ala-Maunus

Ala-Maunus aloitti omakuvien tekemisen vuonna 2017 ja on joko maalannut tai piirtänyt oman kuvansa joka päivä jo yhdeksän vuoden ajan. Tämä teos "valmistuu" sitten, jos jonain päivänä omakuva jää tekemättä.

Iltavalaistus

Mauno Markkula v. 1958

Turun taidemuseo

Kaksi paholaista

Mauno Markkula 1940-luku

HAM Helsingin taidemuseo 

Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmat

Mauno Markkula (1905 - 1959) oli aikansa omaperäisiä taiteilijoita. Hän sai lempinimen "värin mystikko"  käyttäessään töissään räiskyvän kirkkaan punaisia, keltaisia ja vihreitä sävyjä. Markkulan töitä on näyttelyssä esillä 46, joista osa on esillä yleisölle ensimmäistä kertaa.

Ihastuin hänen maalauksissa juurikin näihin hehkuviin väreihin. Ennen kevään puhkeamista kukkaan värit yhdessä auringon tuoman valon kanssa piristävät tätä harmaata kevään ajanjaksoa.

Näyttelyssä on kolme suurta Ala-Maunuksen upeaa maisemamaalausta;  12-metrinen Pastoral Purgatory (v. 2023-2024), Übernatur (v. 2013) ja Viimeinen tahto (v. 2025). Hän maalasi hyvin pikkutarkasti. Jotain kohtaa hän maalasi siveltimellä, jossa oli vain yksi harjas. Petri maalasi suuria maalauksia kuukausia. Esimerkiksi teosta Viimeinen tahto Petri maalasi 8-9 kuukautta.

Übernatur

Petri Ala-Maunus v. 2013

Viimeinen tahto

Petri Ala-Maunus v. 2025

Tove Jansson -galleria: Taiteilijaperhe Jansson 

13.2.2026 - 10.1.2027 

Olipa hyvä näyttely. 

Oppi paljon uutta Toven perheestä. 

Tove Jansson

(1914 -2001)

Kuvataiteilija, kuvittaja ja kirjailija.

Tove opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja muun muassa Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa, jossa hänen vanhempansa Viktor Jansson ja Signe Hammarsten tapasivat vuonna 1910.

Yksityiskohta freskosta Juhlat kaupungissa

Tove ja muumi

Kuten suuret taiteilijat Tovekin esiintyi teoksissaan. 

Ja toki myös muumit seikkailivat seurana pikkuisina hahmoina. 

Lars Jansson

(1926-2000) 

Taitava tarinankertoja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Skatten på Tortuga julkaistiin vuonna 1941, Larsin ollessa 15-vuotias. Viimeisimmästä romaanista Fem tusen pund on tehty jopa televisioelokuva. 

Lars ja Tove tekivät tiivistä yhteistyötä. Larsin käsikirjoittama näytelmä Krasch sai ensi-iltansa Lilla Teaternissa vuonna 1964 ja Tove suunnitteli näytelmään lavastuksen ja puvustuksen. He käsikirjoittivat Mumintrollet-televisiosarjan Ruotsin televisiolle ja työskentelivät myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan (v. 1990-1992) parissa, joka oli japanilais-hollantilais-suomalaista yhteistyötä.

Kun Tovelle kävi liian raskaaksi muumisarjakuvien piirtäminen The Evening News sanomalehdelle, luovutti hän vuonna 1960 sarjakuvien piirtämisen kokonaan Larsille. Lars piirsi ja kirjoitti sarjakuvaa aina vuoteen 1975 saakka.

Per Olov Jansson

(1920 - 2019)

Per Olovin eno Harald Hammarsten vei 18-vuotiaan Per Olovin useiden kuukausien mittaiselle purjehdus- ja kiipeilymatkalle Norjaan enkä yhtään ihmettele, että matka inspiroi häntä tarttumaan kameraan.  

Omakuva v. 1942

näyttelyvedos

Per Olov kuvasi sodassa 1940-luvulla korsuelämää ja maisemia. Sodan jälkeen hän kirjoitti kaksi romaania, mutta valokuvaus oli hänen suurin intohimonsa. Hän työskenteli mainos- ja teollisuusvalokuvaajana, mutta sai harvoin toteuttaa omia ideoitaan. 

Taiteellisen ilmaisun kehittäminen jäi harrastajavalokuvaamiseen. Rakkaita kuvauskohteita olivat saariston luonto, ja lapsuudenkodin perhe ja myöhemmin oma perhe. Vapaa-ajallaan hän toimi valokuvauksen opettajaan Helsingin työväenopistossa, valokuvakilpailujen tuomarina (hän myös osallistui itsekin kilpailuihin ja näyttelyihin) sekä luennoitsijana kamerakerhoissa. Myös sukeltaminen oli hänelle rakas harrastus. 

Yhdessä Lars-veljen kanssa he etsivät 1950-luvulla kultaa Ivalojoen pohjasta ja tekivät kesäisin yli 20 tutkimusretkeä Ivalon seudulle. He perustivat 1950-luvun alussa lentäjäystävänsä kanssa ilmakuvausyrityksen ja kuvasivat taloja ja tontteja.

Nimeämätön (Per Olov veneessä) v. 1937

Tove Jansson

öljy kankaalle

Per Olov 1940-luku

Signe Hammarsten Jansson

lyijykynä paperille

yksityiskokoelma

Signe Hammarsten Jansson

(1882 - 1970)

Signe syntyi Hannäsissa Ruotsissa papin perheeseen. Hän rakasti luonnossa liikkumista ja haaveili kuvanveistäjän työstä. Kuvanveistäjän ura ei kuitenkaan ollut naiselle mahdollinen tuolloin ja hän aloitti vuonna 1902 piirustusopettajan opinnot Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa ja työskenteli valmistuttuaan piirustuksenopettajana. 

1920-luvulla kodista ja lapsista huolehtimisen ohella Signe piirsi karikatyyrejä, kansikuvia, nimisivuja ja kuvitti lehden tekstisisältöjä satiirilehti Garmiin ja teki lukuisia kirjojen kansikuvituksia ruotsinkielisille Söderström & Co ja Runar Schildts -kustantamoille kantaen näin kuvitustöillään päävastuun perheen elatuksesta. 

Signe luki kirjojen käsikirjoitukset huolellisesti ja kuvitustapansa kirjan perusteella ja halusi kansikuvan tukevan ja täydentävän kirjan sisältöä.

Vuonna 1924 Signe sai työn Suomen Pankin setelipainosta. Hän muun muassa piirsi arvopapereihin koristeellisia ornamentteja. Osa-aikaisesta työstä muodostui pitkä ura. 

Vuonna 1929 painettiin Suomen ensimmäiset kuvalliset postimerkit. Aiheena oli Turun kaupungin 700-vuotisjuhlavuosi. Signe oli Suomen ensimmäinen ammattimainen postimerkkien suunnittelija. Hän suunnitteli 173 postimerkkiä, joista 50 oli erikois- ja juhlamerkkejä. Lähes jokainen Suomen postimerkki 1940-luvulta 1960-luvun alkuun on Signen piirtämä. 

Viktor Larsson

(1886 - 1958)

Viktor syntyi helsinkiläiseen kauppiasperheeseen. Koulunkäynti oli hänelle hankalaa ja hän päätti 17-vuotiaana jättää koulutien ja ryhtyä taiteilijaksi. 

Kuvanveistäjä Janssonin lempiaiheita olivat tyylitellyt naishahmot ja suihkulähdeveistokset. 

Näyttelyssä oli myös kartta, josta näki missä päin 

Helsinkiä Viktorin veistoksia sijaitsee.

Ja sitten olikin jano ja mentiin katselemaan toisenlaista taidetta

Oman panimon NEIPA

Kuu paistatteli taivaalla kotoa lähtiessä ja myös kotiin palatessa. Kuu oli Leijonan-tähtikuvion rinnalla kulkemassa puoli yhdentoista aikaa yöllä.

Näin kului rattoisasti tämäkin viikko ja talviajasta siirryttiin kesäaikaan. Ei kyllä kesäiseltä tunnu. Pilvistä ja tulee kohtalaisesti, eli ulkona on kylmä. Aamulla vesiastiassa oli jääkansi ja puiston nurmi kuurainen, joten pakkastakin on ollut. 

Ensi viikolla maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi ja 

on taas aika juksailla aprillipäivänä.

Mukavaa palmusunnuntaita!

-Sari-