Mursu, luurankoja ja täytettyjä elukoita

 Edellisenä päivänä tytär kysyi lähdenkö heidän mukaan Luonnontieteelliseen museoon ja heti olin valmis suuntaamaan hyvästä syystä Helsinkiin 😊

Sateisena perjantaina onnistuin liikkumaan ulkona just silloin, kun ei satanut. Olin ottanut mukaan varuilta kertakäyttöisen sadeviitan, koska tuulisena päivänä sateenvarjosta ei olisi ollut paljon apua pitämään housuja kuivana. Viitta palautui kuivana kotiin.

Lähdin matkaan turhan aikaisin ja ennätin käydä Kampissa kirjakaupassa ja lounastamaan museossa. Maa-artisokkakeittoa oli vielä pari annosta valmiiksi lautasille laitettuna ja valitsin sitä nakkikeiton sijaan. 

Museoon oli kulku poikkeuksellisesti työmaan takia sisäpihan kautta. Luomuksen pihassa oli hauskan näköinen patsas ja kävin ottamassa siitä odotellessa kuvia.

Ui aurinko selässään 

Jenni Tieaho 2026

paju ja kierrätysteräs 

Sisääntuloaulassa oli ennen nyt ulkona museoon saapuvat tervetulleeksi toivottava hirvipatsas. 

Nyt vieraita vastassa ovat afrikkalaiset eläimet, 

norsu, strutsi ja villisika.

Näkymä sisäpihan kautta tultaessa

Aulan seinälle on aseteltu myös vuonna 2022 Suomenlahdelle ja Haminaan eksynyt mursu, joka ei valitettavasti selvinnyt nälkiintyneenä ja heikossa kunnossa, vaan kuoli stressin aiheuttamaan sydänpysähdykseen.

Haminaan eksynyt mursu

Mediahuomion on Suomessa saanut useampi eksoottinen eläin kuten Ruokolahden leijona, tämä Haminaan eksynyt mursu ja viime viikolla kotiin palannut Mäntyharjun emu.

Täytettyjen eläinten pelko on eläinmuseossa käyvälle haaste. Siksi varmaan tyttärelle oli helpoin osasto tämä, johon oli koottu eläinten luurankoja. Täällä vietettiinkin aikaa pitempi tovi.

Euroopanmajava

Varsinkin lintujen luurangot olivat 

8yllättävän pieniä niiden kokoon nähden. 

Luurankojen jälkeen Valmaa kiinnosti 

missä onkaan dinosaurukset. 

Museossa ei ollut tuolloin ruuhkaa ja Helvikin pääsi välillä vapaasti liikkumaan ja katselemaan.

Ovatpa ne valtavan suuria

Lisään vielä jälkikäteen tiedon eilen tiistaina huomaamastani uutisesta. Tämä Elämän historia -näyttely, jossa nämä dinosaurukset ovat, suljetaan ensi vuoden alussa. Näyttely avautuu uudistuneena vuoden 2028 lopulla. Jos haluat nähdä näyttelyn vielä ennen sulkeutumista, aikaa on vielä muutama kuukausi.

Valma on muistellut näkemiään dinosauruksia moneen kertaan, joten kannatti käydä nyt museossa.

Museokaupasta löytyi sopivasti dinosaurus muistipeli, jonka ostin jo valmiiksi odottamaan joulua tai syntymäpäivää, niin jatkossakin pääsee muistelemaan kivaa museopäivää peliä pelatessa.

Muutama kuva omista lempieläimistä.

Helvi oli eniten kiinnostunut Afrikan kivistä ja mineraaleista 😄 Katseli niitä pitkän aikaa ja jutteli itsekseen. Jokohan jo tässä vaiheessa syttyi kipinä tulevaan ammattiin ⛏️

Löytyihän se kirahvikin lopulta.

Kiitos mukavasta museopäivästä ❣️

Tänään maanantaina on ollut mukavan aurinkoinen päivä, lämmintä jopa +18°C. Neljän jälkeen iltapäivällä alkoi kuulumaan kaukaa ukkosen jyrinää. Koirakaveri oli asettunut viereen nukkumaan, enkä tohtinut nousta sängystä katsomaan ulos, näkyykö salamointia ja mihin suuntaan ukkonen liikkuu. Täällä meillä ei ole edes satanut vettä, vaikka pilviverho on ylle kietoutunut.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Metsänpeitto-näyttely

 Kotkaniemen luontopolun varrella on noin 10 teosta, 

jotka kuuluvat kesän 2026 näyttelyyn. 

Näyttely on nimeltään Metsänpeitto.

Näyttelyn järjestää Toikkalan Martat ry. ja heidän nettisivuilta voit käydä lukemassa taidenäyttelystä enemmän, jos kiinnostaa.

Ensimmäinen teos on parkkialueen laidalla, männyn runkoon kiinnitettynä. Tämän taulun nähdessäni en tiennyt vielä koko taidenäyttelystä. Enkä kovin paljon löytänyt netistä hakemallakaan tietoa, joten jokaista taideteosta en tähän muistoihin saanut. Enkä jokaisen teoksen nimeäkään pysty mainitsemaan, sillä valokuvani olivat siltä osin puutteelliset.

Yksi (valokuva)teos on museon kahvilassa ja yksi teos ainakin polun varrelta jäi näkemättä.

Metsänpeitto

Timo Rönkä

Teoksen nimi ja tekijä oli laitettu hauskasti näkyviin savisiin ruukkuihin.

Otin kuvan vain yhdestä suunnasta, jolloin pidemmät nimet eivät

mahtuneet kuvaan ja kaikkien teosten nimiä en saanut muistiin.

Tintamareski

Luumäen TPO:n lasten ja nuorten kuvataide-/käsityöryhmä

Tintamareski oli heti polun alussa ja sitä ei voinut olla ohi kävellessä huomaamatta. En vain tajunnut, että se kuului näyttelyyn 😄 Ihmettelin vain, miten nuo koloset ovat noin korkealla, ettei pienten lasten päät niihin seisoen yllä. Kuvaa en tästä ottanut. Kopioin marttojen sivulta kuvan, jossa teosta laitetaan paikoilleen toukokuussa. 

Postilaatikosta löytyy tarina ja kartta metsäretkelle.

Keltainen lumous

Tiinalotta Särmölä

Valma ihmetteli, kuinka sienellä voi olla kädet ja jalat.

Tämä teos näkyi jo kauas. Auringon säteet siivilöityivät kauniisti mäntyjen lomitse. Valma huomasi, kuinka paljon metsässä on mustikoita ja meni poimimaan marjoja. Sienet jäivät tällä kertaa metsään, vaikka makoisia kantarelleja ovatkin. No ehkä vähän suuria - ja kovia.

Lintujen tanssi

Elina Tuittu

Lintuja tanssii polun kahta puolen,

tässä vain kaksi tirppaa monien joukosta.

Lintujen tanssi käsittää polun molemmin puolin roikkuvia lintuja. Niitä olikin vaikea kuvata, kun sulautuivat hyvin taustan väreihin. 

Metsäkertomus

Anni Maajärvi

Metsäkertomus on sommiteltu keramiikan

paloista vanerisen kirjan sivuille.

Anna nimi tälle alkulinnulle

Antti Nieminen

?raneuksen syleily

Sanna Kallojärvi

Lasista ja akryylihelmistä valmistettuja hämähäkinseittejä. Ihmettelimme tyttären kanssa, missä teos oikein on ja onko se tipahtanut tai varastettu, kun emme sitä huomanneet. Kävelimme jo hyvän matkaa polkua eteen päin, kun Valma huuteli takaa ja ihmetteli mikä puiden välissä on. Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt kävellä takaperin 😄 Teokseen kuului useampi verkko ja seitti, ei vain tämä yksi kuvassa oleva.

Toikkalan Martat

Tämän marttojen tekemän teoksen huomasi jo kaukaa. 

Takana siintää kimmeltävä Kivijärvi.

Taito-käsityöryhmien teos

Taito käsityö- ja muotoilukoulun Etelä-Suomen, Lappeenrannan lasten ja nuorten ryhmien 43 oppilaan teos oli pystytetty rannan läheisyyteen jo 27.4. Kuvissa näkyy vain osia teoksesta.

Aarnikatin valvoma aarrearkku oli lähellä rantaa. 

Hämmästeltiin rannalla olevaa isoa kiveä, jonka puut olivat ympäröineet tiiviisti. Aivan kuin tukeakseen sitä, ettei se tipahtaisi Kivijärveen. Ensin huomasin toisen silmän ja sitten toisen silmän. Ne eivät sijainneet enää alkuperäisillä paikoillaan, vaan olivat hassusti siellä täällä arkkua. Sitten tajusin, että puun vierellä on jokin arkku. Valma meni äitinsä kanssa kurkistamaan, mitä aarteita arkku sisältääkään. 

Juhani Lillberg

teoksen nimi ei tiedossa

Taidenäyttelyn lisäksi meidän anti luontopolulla oli yhdessä vietetyn ajan lisäksi yksi pelastettu kovakuoriainen ja mustikan värjäämä käsipari. Ehkä mustikoiden poimiminen ei ollut luvallista, mutta kolmevuotias oli niin innostunut löytämistään marjoista, ettei toista hennonnut kieltääkään. Oli itsekin hyvin tyytyväinen, kun oli kaikista ahkerin mustikanpoimija - hymyillen suu mustikansinisenä 💙

Odotan jo innolla, millainen näyttely 

Kotkaniemeen ensi kesänä muotoutuu.

Aurinkoista keskiviikkoa!

-Sari-

Kotkaniemi

Hyvää Martan päivää!

Kävimme kuopuksen ja murusten kanssa torstaina Luumäellä Kotkaniemessä. Täällä käynnistä ollaan puhuttu muutaman vuoden ajan ja nyt se toteutettiin. 

Julkaisenkin tämän muisteluni näin Martan-päivänä, koska Ellen Svinhufvud oli mukana Martta-toiminnassa ja Martan päivänä Kotkaniemessä juhlistetaan Ellenin marttatyötä.

Marttojen jäsenkorttia näyttämällä saa 15 prosentin alennuksen museon sisäänpääsymaksuista. Opastusmaksut eivät koske martta-alennusta.

Kotkaniemi oli Svinhufvudien koti vuodesta 1908. Pehr ja Ellen asuivat Kotkaniemessä loppuun asti ja tila pysyi senkin jälkeen suvun hallussa.

Päärakennus Kivijärven suuntaan

Kotkaniemi on toiminut museona vuodesta 2000 ja uudelleen vuonna 2018 laajan peruskorjauksen jälkeen Kotkaniemi-säätiön ylläpitämänä.

Museo on avoinna yleisölle kesäkaudella. Heinäkuussa joka päivä klo 11-17 ja elokuussa suljettu maanantaisin ja 5. elokuuta. Kahvilaan on vapaa pääsy, samoin puutarhassa voi vierailla aina ilmaiseksi.

Museokorttikohde. Peruslippu 12 euroa ja alle 18 vuotiaat ilmaiseksi.

Kotkaniemen kokonaisuuteen kuuluu kotimuseo, kahvila Ellen, museopuutarha, luontopolku, aittarakennukset (jotka ovat alkuperäisiä) sekä entisessä renkituvassa toimiva käsityöputiikki (jossa emme ennättäneet käydä).

Lähde:   Kulttuurihistoriaa ja Kivijärven rauhaa - Laju.fi

 Kotkaniemen tilan on kuvailtu näyttävän kartasta katsottuna siipensä levittäneeltä jättiläiskotkalta, jonka nokan muodostaa kapea Koppolniemi Kivijärvessä. 

~☕️~

Kahvila

Presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon eteläpäädyssä on kahvila Ellen. 

Kesällä virvokkeista voi nauttia ulkona viihtyisällä terassilla.

Ellen Svinhufvudin kakkua piti maistaa.

Ja todeta, etten todellakaan pidä siitä 😁Maistoin palasen ja maistoin vahvan kahvin maun.

Tytär sai syödä loput kakkupalasta. Nautin mieluummin edellisen päivän mustikkapullan, joka oli monin verroin parempaa. 

~🧸~

Leikkiaitta

Ensimmäiseksi mentiin käymään leikkiaitassa. Oikeanpuoleinen osa rakennuksesta oli lähtiessämme jo suljettu. Saapuessamme ulkona oli esillä myynnissä olevia pellavavaatteita.

Vasemmassa päädyssä on lapsille leikkiaitta

Leikkiaitassa oli erilaisia vanhoja hattuja sekä valokuvausrekvisiittaa kuten silmälasit, kravatti, vanerihattuja, joiden kanssa Helvi ja Valma hassuttelivat. 

Kuvassa alla Helvillä on päässään yksi hatuista 

Maisemataululla voi leikkiä magneettieläimillä.

Ellen ja Pehr seuraavat lasten leikkejä.

Huoneessa oli muutama ulkopeli ja piirustusvälineet. Kumpikin tyttö piirsi oman teoksensa, joita en harmikseni ottanut muistoksi mukaan. 

~🖋~

Työhuone

Per Evind Svinhufvud oli Suomen kolmas presidentti.

Valma katseli kummastuneena Pehr-nukkea.

Olikohan se oikea ihminen vai oikeasti vain nukke?

Luumäellä ja Lappeenrannassa sain ihailla useita kaakeliuuneja. Niitä oli museoissa melkein joka huoneen nurkassa.

~🕰~

Sali 

Kotkaniemi ei ollut vain maalaistila vaan myös virkatalo. Sali on sisustettu edustushuoneeksi, joka on tarkoitettu vieraiden kanssa seurusteluun. 

Salin ikkuna edessä on aina ollut huonekasveja. Nykyiset kliiviat ovat Ellenin kliivioiden jälkeläisiä. Punaisen maton Ellen apulaisineen kutoi ryijytekniikalla kolmessa osassa presidentinlinnassa. Kangaspuut oli tuotu presidentinlinnaan Kotkaniemestä.

Ison maalauksen alla on kolme lyijykynäpiirustusta, jotka Pehrin Siperian karkotusajan ystävä Constantin von Hörschelmann piirsi vuonna 1915 ja jotka kuvaavat heidän yhteisiä asumuksia Siperiassa. Iso maalaus on Viron fennougrilaisen seuran lahja presidentille vuonna 1936.

Karhuntalja on luultavasti ostettu Siperian karkotusmatkan aikana.

Kakluunin oikealla puolella näkyy makuhuone.

~🛌~

Makuuhuone

Makuuhuoneessa kiinnitin ensimmäisenä huomioni tuohon Olavinlinna-tauluun, kuinkas muuten. Taulu on aiemmin ollut salissa, minkä huomasin oppaita lukiessani.

Sohvaryhmä on 1800-luvun lopulta ja Ellenin lapsuudenkodista Turusta.

Nojatuolissa on Elleniltä kesken jäänyt villasukka, jota hän kutoi lapsenlapselleen.

Makuuhuoneesta oli suora yhteys taloudenhoitajatar Alma Kottelinin huoneeseen. Ellen saattoi viettää usein vapaa-aikaa yhdessä Alman kanssa istuimilla seurustellen, kun Pehr vetäytyi omiin puuhiinsa työhuoneeseen. 

Sänkyjen pitsipeitot ovat Ellenin tekemiä.

Sänkyjen vieressä olevasta ovesta oli käynti kylpyhuoneeseen. 

Nykyisin kummankin oven takana on kahvilan tiloja.

~✒️~

Verantahuone

Täällä Ellen seurusteli vieraidensa kanssa ja verantahuoneesta he siirtyivät nauttimaan iltapäiväkahveja avoverannalle, josta oli näkymä puutarhaan ja järvelle.

Kirjoituslipasto on ostettu huutokaupasta Turun linnan palon jälkeen.

Rahien verhoilussa on Ellenin tekemä ristipistopäällys.

Ikkunaverhot ovat Ellenin virkkaamat.

Eläintenhoito oli Ellenille mieluista. Kirjakaapissa ja pöydällä on mehiläisen- ja kaniininkasvatusoppaita. Käsitöiden ja eläintenhoidon lisäksi Ellen hoiti puutarhaa ja kasvimaata.

Vasemmalla on Ellenin muotokuva, oikeanpuoleinen on hänen äitinsä Alma Timgrenin muotokuva. Ellen oli kotoisin Turusta ruotsinkielisestä virkamiesperheestä. Ellen ja Pehr puhuivat keskenään ruotsia, mutta lapsilleen Pehr puihui suomea.

Svinhufvudien kuudesta lapsesta vain nuorin, Veikko, muutti Kotkaniemeen asumaan. Ellen oli ahkera kirjeiden kirjoittaja ja lähetti usein tervehdyksiä lapsilleen.

~🚪~

Yläkerta 

Toiseen kerrokseen kuljettiin portaita pitkin, joten käytiin siellä Valman kanssa kahdestaan. Koska museossa pitää muistaa olla koskematta esineisiin, oli yläkerran huone helpotus pienelle lapselle. Siellä sai istua tuolissa ja pelata lautapeliä.

Puuhahuone lapsille

Kotkaniemen täysihoitola-aikaa esittävä huone

Kokoustila

~📜~

Näyttely Svinhufvudista Ukko-Pekaksi

Kotkaniemen vaihtuva näyttely vuosina 2026 - 2027 avaa Ukko-Pekan sankari-imagon syntyä ja repeämiä ja julkisuuskuvaa valtiopäämiehestä Kotkaniemen isännäksi.

Millaiset mahdollisuudet Suomen ensimmäisellä julkkispresidentti Svinhufvudilla olisikaan ollut hyödyntää mediajulkisuutta tämän päivän somekulttuurissa.

Vanha putkiradio

Kun olimme tutustuneet museotaloon, kävimme kiertämässä luontopolun. Oli mitä mainioin sää, pilvipoutainen eikä auringon paistaessa metsän siimeksessä tullut liian kuuma. Meillä vierähtikin aikaa niin kauan, että museo oli jo sulkeutumassa, kun palattiin takaisin päärakennukselle. Juuri ja juuri ennätettiin vielä vessassa käymään eikä tarvinnut mennä puskapissille.

Venekoppeli 

Niemen pohjoisrannalla Paijainlahdella sijaitsi aikoinaan pärekattoinen venekoppeli, jonka perustukset ovat näkyvillä vedenpinnan laskun myötä. 

Ellen-rouva piti venekoppelin vieressä ankka-aitausta.

Kivijärvi tarjosi mainiot veet kalastamiseen, veneilyyn ja Svinhufvudin kouluaikaiseen harrastukseen purjehtimiseen. Pehrin aamurutiineihin kuului käydä katsomassa rannassa venettä. Kesällä vuonna 1940 venevalkamaan saapui isännän ostama 5,5 metrinen, kaksimastoinen ja spriipurjeinen vene, joka osoittautui hyväksi ja käyttökelpoiseksi Kivijärjellä.

Kivijärven saaret olivat Pehrille mieluisia metsästysmaita. Metsästysretkiä tehtiin usein veneellä sulan aikaan suurimpiin saariin, Iso-Rapasaloon ja Vähä-Rapasaloon.

Kovakuoriaisen pelastaja Kivijärven rannalla

Kun päästiin rantaan, löysivät tytär ja Valma rantaveteen joutuneen kovakuoriaisen, jonka pelastivat kuivalle maalle.

Koppolniemi

Reilu puoli kilometriä pitkä, luontopoluksi kunnostettu reitti kiertää niemen ympäri. Matkan varrella on infotauluja alueesta ja Svinhufvudien historiasta. Polkua myötäilee myös taidepolku, jonka ensimmäinen teos on parkkialueen laidalla.

Koppolniemessä perhe kävi kävelyillä ja eväsretkillä sekä kesäisin uimassa. Kotkaniemen tilaan oli aikoinaan kuulunut myös pitkä hiekkaranta. Nykyisin asutusta on lähellä tilan molemmin puolin.

Kalliorannalta avautuu näkymä Kivijärvelle ja 

Ytsaareen, Parkkisaareen ja Haudansaareen.

Koppolniemen rannassa

Niemen ohi kulki 1960-luvulle asti Väliväylän uittoreitti. Olipa eräänä kesänä muuan metsäpomo kysynyt uittotöihin apua rannalla olleelta presidentti Svinhufvudilta. Svinhuvud oli luvannut lähettää miehen apuun, koska ei itse ennättänyt. Metsäpomo oli udellut apuun lähetetyltä pehtoori Reetulta, mikäs mies se rannalla oli ollut, kun ei uittohommiin kerennyt. Reetu oli pomolle vastannut, että presidentillä oli muitakin töitä. Miten lie metsäpomo tähän tietoon suhtautunut 😂

Uimakoppi

Puutarhasta laskeudutaan polkua pitkin Svinhufvudien aamupäivän uimarannalle. IItapäivisin uitiin talon toisella puolella sijaitsevalla rannalla, jonne aurinko paistoi iltapäivällä.

Punavalkeaa uimakoppia on kunnostettu 2000-luvulla.

Sisällä on pieni valokuvanäyttely.

Uimakopilta vähän matkaa huomasin mustassa laatikossa kaksi silmää. Se olikin aarrearkku, johon oli kätketty korusaalis.

Palasimme kasvimaan ja puutarhan kautta takaisin päärakennukselle ja tyttöjen nautittua tunnin luontopolun kiertämisen jälkeen välipalan olimme valmiit jatkamaan matkaa.

Kotkaniemeen ajettiin Luumäen kirkon kautta.

Ovi oli avoinna, mutta emme käyneet sisällä

Kumpikin tyttö nukahti matkalla Lappeenrantaan. Ajoimme satamaan ja kävimme Kaunis Veera -laivalla nauttimassa illallisen. Söin kesän ensimmäisen ja ainoan muikkuannoksen.

Pikisaaren paistetut muikut ja perunamuusi

Kylläiseksi en tuosta annoksesta vielä tullut, joten illan päätteeksi kävelimme vielä Tujuun ja otin mukaan Kesäheilan, jonka mieskullan kanssa nautimme yhdessä hotellilla.

-Sari-