Aurinkoinen alku viikkoon

Uusi kuu ja levoton yö koirakaverilla 🐕 

Vaikka illan aikana käytettiin kahteen kertaan ulkona, piti päästä vielä uudelleen puolen yön aikaan ja ennen viittä aamulla. Viikonloppuna tuli seurattua snookeria, joten yöunille vaipuminen oli niin ja näin ja tänään oli vaikea nousta sängystä kun ei ois halunnu. Puoleen päivään saakka jatkettiin unia.

Vanhuus vaikuttaa eläimenkin elämään tihentynein tarpein ja kolotuksin. Pitää muistaa tämä, kun sängyn lämpö houkuttelee yön pikkutunteina. Ulos päästyä selkeinä öinä ei haittaa, kun saan rauhassa katsella tähtitaivasta ja seurata taivaalla kiitävää valopalloa.

~☀️~

Tänään on vaihteeksi ollut aurinkoinen päivä. Ja lämmintä ainakin +17°C. Tuulen takia tuntunut viileämmältä, mutta kyllä tämä auringon syksyinen valo on ihana. 

Tallustelureitin varrella etsin sieniä. 

Suurin osa oli kuivia tai potkittuja. Kärpässieniä ei ole näkynyt, ainakaan silloin, kun kamera on mukana.

Vaahteran lehdet alkavat saada jo syysvärinsä,

ennen kuin putoilevat maahan.

Kyllä on kauniin sininen tuo taivas 💙 

Useampana päivänä askeleet suuntaavat ohi ohdakepuskan. Tässä aidan vierustalla olen katsellut tiklien ruokailua, ennen kuin pyrähtävät lentoon. 

En ole vielä koskaan aiemmin nähnyt tikliparvea, jossa on melkein kymmenen lintua, kunnes viime viikolla, kun huomasin tuossa tiklit ensimmäistä kertaa. Pari rohkeinta jää syömään, tai sitten ne ei ole tajunneet lähellä tuijottelevaa lintubongaria.

Tikli

Lisään tähän kuvan tiistailta 15.9.2026 

eli seuraavalta aamupäivältä. 

Kyllä mieleni pahoitin, kun puisto-osasto oli käynyt niittämässä tienvarret ja tiklien ruokapaikan. Onneksi tuohon laitaan oli jäänyt vielä vähän kasvustoa pystyyn.

Karmea tappio luonnolle.

Kelloköynnös on pihdannut kukkiaan. Viritin korkeimpaan kohtaan narun, jota pitkin pääsi kiipeämään ja nyt on kasvattanut ensimmäiset nuput. Puskana kasvaessa ei ole ymmärtänyt käydä kukkimaan, mikä lie syynä.

Toivottavasti ennättää aueta ennen pakkasia.

~🍓~

Mansikoillakin olen vielä saanut suun makeaksi.

Etupihalle siementäneet taimet ovat ruukussa kasvaneet ja tuottaneet satoa näin pitkään. 

Kunhan muistaisi ohi kulkiessa napata

kypsyneet marjat suuhun.

Mukavaa viikkoa ❣️

-Sari-

Viimeistä päivää

 Tänään olikin viimeinen kerta kun kokoonnuttiin kirjastoon Art journal -pajalle. Nyt voin vähäksi aikaa unohtaa luontopäiväkirjan päivittämisen ja vaikkapa järkkäillä askartelutavaroita seuraavaksi. Kirjan jätin kirjastoon, josko vaikka päätyisi esille näyttelyyn.

Kevät on maaliskuun alusta alkaen edennyt niin nopiasti, etten ole ennättänyt millään pitämään päiväkirjaa ajan tasalla. Osaksi syynä on myös se, että olen joutunut odottamaan kirjassa käyttämiäni valokuvia jonkin aikaa. Toisekseen olen ollut poissa monena torstaina tai sitten jonkin juhlapyhän takia ei olla kokoonnuttu ollenkaan ja kirjan työstämisessä on ollut viikkojenkin tauko.

Pari viikkoa olen nyt yrittänyt tomerasti askarrella kotona ja jotain olen aikaiseksi saanutkin. Useampi sivu on vielä kesken kevään havainnoista, joita pääsen taltioimaan kesäkuun jälkeen.

Ensimmäisiä sivuja, joihin  kevään aikana 

sain väriä valkoisen gesson  päälle.

Muisto päivästä, jolloin kuulin ensimmäistä

kertaa peipon laulavan 🎶🎶🎶

Ja päivästä, jolloin joutsenet lensivät ohitse huutaen

niin että sisälle saakka kuului kova meteli.

Gessolla pohjustetuille sivuille olen tehnyt taustoja Infusions vesivärijauheilla. Niillä saa nopeasti tehtyä valmista ja on itsellekin yllätys, millainen lopputulos on. Laitoin kynttilänjalan tuohon vasemmalle sivulle painoksi ja siitä jäi niin kiva kuvio, että tein useammankin. Oikeanpuoleiselle sivulle innostuin tekemään rinkuloita vähän enemmän 😁  

Tällaisia taustoja oli aikomus suihkutella tänään muutama lisää, mutta 2,5 tunnissa en ennättänyt kaikkea suunnittelemaani toteuttaa. Käsittelin gessolla useamman aukeaman, kun oma gessoni tuoksuu niin voimakkaalle, etten voi sitä kirjaan käyttää.

Olen nyt niin tykästynyt näihin taskuihin, että 

niitä pitää näköjään laittaa useammalle sivulle.

Kuvat olen liimannut taskun päälle ja taskussa on sitten tilaa tagille, johon teen muistiinpanoja.

Helmikuun toisesta päivästä alkaa tämän vuoden luontokokemusten tallentaminen. Yhdessä koirakaverin kanssa ollaan kuljettu ja nautittu ensin talven pakkasista ja lumisista maisemista ja sitten seurattu kevään etenemistä puistokävelyillä.

Työpaja jatkuu taas elokuussa.

Hyvin suosittu on ollutkin ja tänäänkin kävi muutama nainen tutustumassa toimintaan.

~☆~

Tänään kotiin tullessa huomasin kävelytien varrella simpukankuoret. Varmaan on varis tai joku muu iso lintu näitä nokassaan tänne saakka kuljettanut. Näkisinpä joskus, mistä päin näitä kiikuttavat.

Simpukka syöty

Tiistaina koulin lattialla kukkia ja yks kaks polvi meni siinä istuessa sijoiltaan. Onneksi yletyin avaamaan takaoven ja huutamaan apua, kun puhelin oli tietenkin makuuhuoneessa. Naapuri oli kotiutunut jo reissultaan ja kuuli huutoni. Hän soitti ensihoidon paikalle ja siinä asentoa muuttaessa polvi onneksi napsahti paikoilleen. Voi sitä huutoa ennen sitä ja miten kipu lakkasi heti, kun polvi oli kohillaan. 

Lääkäri laittoi lähetteen röntgeniin ja tänään kävin kiireajalla näyttämässä polvea terveysasemalla. Nyt on lähete ortopedille ja lääkäri arveli siellä käynnin ajoittuvan kesän jälkeen ja neuvoi ottamaan tässä vaiheessa yhteyttä fysioterapeutille.

Aamulla oli toisenlaista ihmeteltävää 💩

Silloin oli tuoreet papanat, iltapäivällä 

näytti mustapippurikasalta 😂

Puiston nurmi on leikattu tänään ja nurmi näyttää kovin vaalealta. Poissa ovat nurmea koristaneet keltaiset voikukat ja kukkien mukana murskautuneet hyönteiset. Linnut taas ihmettelevät, kuka on vienyt ruuat pöydältä.

Omenankukkien myötä toivottelen

Ihanaa loppuviikkoa!

-Sari-

Toukokuun toinen sunnuntai

 Aurinkoista äitienpäivää

tänään vietetty ❣️ 

Marketanpuistossa kukkii magnolia

Aloitin äitienpäiväsunnuntain bongailemalla lintuja lähes 1,5 tuntia viereisen puiston reunamilla. Aika kului rattoisasti lintujen elämää seuraillen, havaittuja lajeja muistiin kirjaten ja lemmikkejä ulkoiluttavien naapureiden kanssa jutellen.

Yllättävän monta lintulajia tuona aikana näkyi tai kuului, lähes 15. Lähimetsikön puuhun lennähti käpytikka just sopivasti, kun lähdin kotoa kiikarit kaulalla. Yllättävin bongattava oli yli lentänyt haikarapari, joita ensin kurjiksi epäiltiin. Mutta ääni paljasti harmaahaikaroiksi. 

Enemmänkin olisi listaan lajeja lisättävänä ollut, jos olisin laulusta kaikki pikkulinnut tunnistanut. Ainoastaan peippo ja kaulushaikara olivat varmoja äänihavaintoja valtaisan liverryksen joukosta.

Iltapäivällä suunnattiin Lohjalle voimistelijoiden kevätnäytöstä katsomaan ja varsinkin Maian ryhmän esitystä. Reippaasti ja topakasti hän esityksestä suoriutui 🩷

Esiintyjä vaaleanpunaisissa

Mea muisti lähtiessämme antaa

piirtämänsä kuvan koirasta ❤️

Heidän pihatien varrella kukkii keltavuokko.

Äitienpäiväkimpussa olikin 

valkovuokkojen sijaan keltavuokkoja 💛

-Sari-

Lumikki heräsi

 Aurinkoinen ja lämmin viikko.

Harmittaa, kun olen ollut koko viikon kipeänä enkä ole päässyt ulkona puuhastelemaan. Koirakaverin kanssa olen käynyt lyhyellä päiväkävelyllä ja päässyt hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä. Istun ja lepään hetken aikaa puistonpenkillä tammen alla ja kuuntelen lintujen konserttia ja katselen miten ne etsivät ruokaa puistossa. Sitten palaamme verkkaisesti takaisin kotiin.

Tänään kurkkasin kohopenkkiin, josko lumikki olisi herännyt. Ja kylläpä ilahdutti nähdä tuo pikkuinen sykerö mustassa mullassa 🧡

Toivottavasti toinenkin on selvinnyt talvesta.

Minttukin on lähtenyt jo kasvuun kasvatuslaatikon juurella maassa. Tuohon etelän suunnasta paistava aurinko lämmittää tummaa vasten vallan hyvin.

Ja minttuja kuvatessa huomasin laatikon lautoja pitkin kävelevät kusiaiset 😒 Niistä en taida päästä eroon ikinä.

Arvilasta kesäkuussa 2024 tuomani taimet ilahduttivat nekin. Pieniä olivat viime kesänä, toivottavasti tänä vuonna kasvavat enemmän. Toivottavasti näissä on nimilaput kohillaan 🤔

Punainen karhunputki

Siperiankärsämö

~☆~

Mieskulta ehdotti viime viikonloppuna ajelua Nokkalan Majakalle. Passasihan tuo, jos pääsee samalla nauttimaan lohikeittoa 😋 Eniten paikalle houkutteli vesilinnut, joita oli valitettavasti vähän. Majakan puolella uiskenteli isokoskelopari, vastarannalla joutsenia ja ehkä taveja.

Ei olla aiemmin Majakalla lohikeittoa syöty, joten hämmästyin miten paljon kalaa keitossa oli. Nyt perunoita piti hakea, ettei pelkkää kalaa tullut lautaselle. Lientä ei juurikaan mahtunut, sitä piti käydä lisää, kun lautanen oli tyhjentynyt 😄

Majakan lohikeitto on näemmä suosittua. Useammalla oli soppalautanen edessään. Muutoinkin kaunis päivä oli houkutellut asiakkaita ja ravintola oli tupaten täynnä. Tuurilla saatiin melkein heti autolle paikka Majakan vierestä ja hetken odottelun jälkeen päästiin ikkunapaikalle meren puoleiselle seinustalle istumaan. Kylläpä siinä selkä merelle päin istuessa kävi kylmä selkään.

Lohisoppaa Nokkalan Majakan tapaan

Olohuoneessa nojatuolilla istuessa kuulin pörinää ulko-oven lähellä. Oli pakko mennä ulos katsomaan, mikä pörriäinen siellä lenteli. Puiston reunalla kimalainen lensi kukkien yllä ruokaa etsien. Sitten se pujahti maassa olevan puunrungon kätköihin. Sain videolle, kun kimalainen ryömi sieltä pois. Liekö kuningatar etsinyt pesäpaikkaa valtakunnalleen.

Nyt on käytävä lepäämään.

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Munakätköt

 Tein murusille tällaiset rasiat

pääsiäisherkkujen kätköiksi.

Munakiintiö oli jo makeanhimoisemmallakin murusella ennättänyt täyttyä, ennen kuin sain nämä ensimmäisenä pääsiäispäivänä eli eilen sunnuntaina annettua 😄

Pidin huolen, että muotavat ottaa mukaan. Pääsevät kotona kurkkaamaan millainen kukko tai kana on suklaisen munan heille muninut; ovatko isoja vai pienen pikkuruisia. Vai sekä että.

Meinasi mumman käydä suklaamunien kanssa köpelösti ja rasiat jäädä vallan tyhjiksi, kun en mistään kaupasta enää löytynyt suklaisia munia. Onneksi mieskulta pelasti ja muutama pieni pussi löytyi lähikaupasta. Perillä Savonlinnassa löytyi vielä lisää, omaan suuhunkin  sujautettavaksi ☺️

Kasailin rasiat kotona tähän vaiheeseen, 

jotta ne on helpompi kuljettaa kassissa.

Sain vähän vanhaa kartonkivarastoa 

näihin käytettyä 👍

Lankalauantaina äidin luona koristelin rasiat

ja sen jälkeen liimasin kasaan.

Muutaman rasian tein varastoonkin, jos joskus tarvitsen nopeasti pienelle viemiselle laatikon. 

Kotona on valmiiksi leikattuja rasian osia ja kartonkejakin, joten lisääkin saan tehtyä eri värisillä kartongeilla koristeltuina, jahka arki koittaa.

~☆~

Esikoisen perhe lähti varhain aamulla ajamaan kotiin. Kuopuksen perheessä sairastellaan, joten Valma ei vielä päässyt etsimään isomummon piilottamia suklaamunia. Hyvin tytöt muistavat isomummon munanpiilotusleikin ja kovasti odottavat tänne pääsyä joka vuosi 😍

Nyt on äidin punaisessa tuvassa hiljaista. Vain lintujen laulua kuuluu ulkoa ja vähän kovempi ääni kurkien ollessa jossain äänen kantaman päässä.

Olen seuraillut lintulaudalla vierailevia punatulkkuja, peippoja, vihervarpusia ja oravia. Hömötiaisenkin ennätin tänään kesken ruuan laiton huomaamaan. 

Kyllä maalla on mukavaa 💚

Rauhaisaa toista pääsiäispäivää!

-Sari-

Ilta Saimaalla

 Olipa ihanaa pulahtaa Saimaan syleilyyn. 

Vesi oli taas lämmintä, +24°C.

Olen saanut seurata joutsenpariskunnan elämää muutaman päivän aikana. Ennätinkin kaipaamaan noita valkosiipiä monta päivää. Ensin näyttytyi toinen ja luulin jo sen menettäneen puolisonsa, mutta nyt ovat olleet tiiviisti yhdessä. 

 Viettävät aikaa kaislikon reunalla tai uivat syvemmälle kaislikkoon sinne kätkeytyen. Tänäänkin olivat pitkään näkyvillä, varmaan ruokaa etsien. Ovat kuitenkin niin kaukana, etten saa niistä kuvia otettua.

Kurjet ovat myös lentäneet iltaisin tästä rannan ohi jonnekin vastarannan metsikköön. Enää ei ole aamuisin kuulunut kurjen ääniä. Silti herään viimeistään kuuteen mennessä.

Kävin vielä ihailemassa punaisena

 hehkuvaa taivaanrantaa.

Hyvää yötä!

-Sari-

Lintubongailua

 Jos iltaisin ei ole rannalla juurikaan kuulunut lintujen ääniä, on aamulla liikkunut siivekkäitä.

Räkättirastaat pitävät eniten meteliä. Ne etsivät ruokaa aamukasteen kostuttamasta ruohikosta. Emonsa kokoinen poikanen hyppii emon perässä nokka avoinna ruokaa pyytäen. Emo antaa löytämänsä hyttysen tai muun herkun poikaselleen.

 Urakkaa on yhdenkin jälkikasvun kasvattaminen tänä kesänä, kun hyttysiäkin on niin vähän. Itikkamagneetti mieheni on tähän mennessä päässyt liiskaamaan vasta ensimmäisen itikan.

Kaislikon reunalla vastarannalla näkyy tumma juova. Kohdistan kiikarit siihen suuntaan. Peräkkäin uiskenteleva joukko suuntaa syvemmälle kaislikkoon ja katoaa näkyvistä. En erota niin kaukaa, mitä vesilintuja ovat.

Siirryn seuraamaan keskellä lahtea yksin uiskentelevaa lintua. Juuri kun saan tarkennettua kiikarini, lintu sukeltaa veden syvyyksiin. Jään tarkkailemaan, milloin lintu ilmestyy uudelleen veden pinnalle.

Kuulen ihmisten puhetta. Pian kuuluu veneen moottorin ääni ja kalastajat ohittavat rantamme. Aivan liian lujaa. Aallot paiskaantuvat semettireunoihin, joihin vuodet ovat muutoinkin jättäneet jälkensä. On pyydetty hiljentämään, mutta eivät välitä. Mitä jos olisin ollut juuri tuolloin uimassa heidän reittinsä tuntumassa.... Tuskin olisivat huomanneet vihreän piponi "antennia".

Näen, kun iso lintu räpyttää hädissään siipiään pyrkien pakoon kohti kiitävää venettä. Oliko sama lintu, jota odotin pinnalle nousevaksi? 

Räkättirastaita ei enää näy, kuulu. Vastarannan kaislikossa näkyy liikettä. Neljä vesilintua ui lahden suuntaan kaislikon kätköistä. Neljäkö niitä vain oli? Ei, kyllä tuolta useamman metrin jäljessä ui vielä yksi ja kiiruhtaa edellä kulkeneiden perään. Hetken kuluttua kaislikosta lentää kuudeskin lintu ja laskeutuu joukon vetäjäksi. 

Keskelle lahtea ilmestyy uudelleen aiemmin aiemmin näkynyt yksinäinen lintu, nyt melkein kohdalleni. Pyörii hetken aikaa ympyrää ja sukeltaa sitten syvyyksiin. On se kuikka, jonka uiik-huudon edellisenä päivänä kuulin. Onko se jäänyt ilman puolisoa ja jälkikasvua, surkuttelen mielessäni. Viime kesänä seurasin samaisella lahdella neljän kuikan elämää.

Tänään kasaantuu pilviä taivaalle ja tuuli tuntuu mukavalta. Lämpötila kapuaa tänäänkin 30 asteen tienoille. 

Nyt on jo +27,7°C.

Turkasen helteistä päivää!

-Sari-

Joulumuistelo

 Joulutohinat on takana ja hulinaa ja helskettä isomummon pirttiin toivat tyttärentyttärien tytöt.

Joulukortti äidille.

Muutama kuvamuisto joulusta.

Isomummo laittoi aattona vanhan karvahatun päähän, suuret rukkaset käsiin ja pukinparran naamalle. 

Lisäsin kuvan jälkeen päin, kun kameran kuvat tallensin.

Vanhin, viisi vuotias, tunnisti isomummon, mutta toivotaan ripauksen joulupukin olemassaoloa jääneen vielä tytöille salaisuuksien verhon taa.

Apukeittiön puolelta kannettiin pienempi pöytä ruokapöydän jatkeeksi, jotta mahduttiin kaikki 11 yhtä aikaa jouluaattosaunan jälkeen syömään. 

Vasta joulupäivän aterialle ennätin tehdä salaatin. Aattona syötiin kasvikset porkkana- ja lanttulaatikoissa ja rosollissa.

Heitä sikaa -peli kuuluu jouluuni.

Heiteltiin tovi mieskullan kanssa sikoja ja hän onnistui saamaan kerran makaamaan päällekkäin kyljellään 🐷🐷 Lapset kasasivat paperin kätköstä paljastuneita palapelejä ja välillä pelattiin nuorimman saamaa muistipeliä. 

Nyt on tupa hiljainen kun täällä ollaan enää kolmestaan. Pihalla lintulaudalla käy ahkerasti tali-, sini- ja hömötiaiset sekä muutama isompi lintu silloin tällöin. Myös kolme oravaa hyppii kuusen oksilta laudalle siemeniä nauttimaan.

Nyt sulatellaan jouluruokia vatsat piukeena.

Kolmesta kinkusta on vielä kaksi aloittamatta 🙈

 Nyt saadaan pakkaseen reilusti kinkkua kuutioituna ja suikaleina ensi vuoden ruokiin ja uuden vuoden aaton pitsaan.

-Sari-

Harmain päiväkö?

 Harmaata halajaa haastaja havaita.

Repolainen haastoi jo noin puolessa välissä lokakuuta värihaasteessaan, mitä harmaata elämässä on. Ajattelin tuolloin, että tämän haasteen voisi julkaista "vuoden harmaimpana päivänä", mutta se tuntui liian kaukaiselta ajankohdalta. Mutta kuinka ollakaan, luonnos odotti tähän päivään saakka ja on jo aika julkaista kun harmaa päivä koitti.

Haaste julkaistiin sinä aikana, kun olin äidin luona, joten kuvat ovat enimmäkseen Savonlinnassa otettuja. Muutaman kuvan meinasin vielä ottaa kotona, mutta kotiin palaamisen jälkeen en ole juurikaan harrastanut kameran kanssa liikuskelua.

Näitä valkoposkisia harmaita hanhia näkyi paljon pelloilla Savonlinnassa ollessani. Juuri kun oltiin ajettu äidin kanssa pitkä matka ja tuumattu, ettei enää ole hanhia pellolla niin eikös heti seuraavan pellon laidalla ollut kymmen- ellei satapäinen parvi ruokailemaan laskeutunut.

Harmaiden oksien kätköissä lymyilee - ?

Ajeltiin mieskullan kanssa rantatietä pitkin, kun tien reunassa oli iso lintu. Yllättävän pitkän aikaa lintu mietti mihin suuntaa, kunnes lähti kulkemaan ensin eteen päin ja sitten tien poikki juoksi metsään piiloon. Me taas mietittiin oliko lintu teeri vai metso (koppelo). Koskaan aiemmin en ole noin isoa naaraslintua noin läheltä nähnyt. Kameran sain kuvausvalmiiksi vasta sitten, kun lintu oli jo päässyt metsän suojaan.

Lintuteemalla jatketaan. Lintujen vesiallas, esittelyssä aiemminkin mutta otetaan mukaan myös tähän harmaaseen haasteeseen. Uusi allas oli tarkoitus tehdä kesäloman aikana, mutta turkasen kuumaa kun oli, jäi tekemättä. Ratkaisin tämän vanhan altaan tyhjenemisen leikkaamalla pohjalle palasen muovinpalasen multasäkistä, jonka harmaa puoli jää näkyville. 

Harmaantunut puu

Aitan rappuset ovat harmaantuneet vuosien saatossa. Rappusilla on istuskeltu monet kerrat ja putsattu milloin mustikoita milloin puolukoita roskista tai istuttu ihan muuten vaan rupatellen.

Pöytä rannalla. Tämä nikkaroitiin mieskullan kanssa joitakin vuosia sitten. Seisoo tuossa ylhäisessä yksinäisyydessään, istuimia ei ole vielä ympärilleen saanut. Pitäisi tehdä jalat uudelleen, ettei olisi noin korkea pöytä. Ja penkit pöydän ympärille.

Läpi vaikka harmaan kiven

Haasteen värin julkaisuaikaan tein koirakaverin kanssa päivittäin pienen lenkin ennen pimeän tuloa. Alkumatkaa taitettiin pellon ja kivikasojen välillä kulkevaa tietä pitkin. Kivet ovat enimmäkseen sammaleiden peitossa, mutta löytyi sieltä täältä myös joitain harmaitakin, joissa sammal alkaa vasta valtaamaan kiviä.

Rannalla niitä kiviä vasta onkin.

Koko rantaviivaa reunustaa isommat ja pienemmät kivet. Näistä kivistä näkee hyvin veden pinnan muutokset vuosikymmenten aikana. On vaaleampaa ja tummempaa raitaa.

Isot laattakivet askelmina.

Kesällä vesi oli niin korkealla, että ylsi melkein tuon ylimmän kiven tasalle. Nyt rantaviiva oli kaukana ja saunalla oli myös pieni hiekkaranta - jota kaipaa kesällä, kun mussukat ovat käymässä isomummon luona.

Kivien koko kasvaa, mitä lähemmäksi järveä kuljetaan.

Ihan rannassa olevien laattojen päältä Edi pääsee juomaan.

Tuo koko hiekka-alue oli veden peitossa kesällä.

Olisi tehnyt mieli laittaa ranta siistiksi ja kivet ojennukseen, mutta ensi vuonna tuo alue on todennäköisesti taas veden alla. Ja jos ei ole, niin siistitään sitten ensi vuonna. Kivien ympäriltä hiekka on kulkeutunut veden mukana pois ja ylempänä vesi kuljettaa hiekan hetkessä kivien päälle. Tuollainen iso laatta painaa monta sataa kiloa, joten ei sitä pelkästään rautakangen avulla liikutella.

Harmaa keinutuoli :)

Tämän keinutuolin hankin toosi monta vuotta sitten ja toimituksen laitoin äidille, jotta hän saa kokeilla onko tuossa hyvä istua ja keinua. Me kun ollaan niin lyhkäsiä, että useassa tuolissa ei meinaa jalat yltää maahan asti, jos selkänojaan asti takapuolen asettelee. Ihastuin keinutuoliin aikoinani Seinäjoella, kun hotelli Lakeukseen oli rempan jälkeen näitä hankittu hotellihuoneisiin. Keinu on lainassa äidillä niin kauan kuin hän sitä käyttää.

Toivottavasti tähän päivään saadaan auringon pilkahduksia, kuten eilenkin. On sillä valolla vaan niin piristävä vaikutus näin syksyllä.

Kivaa lauantaipäivää!

-Sari-