Kesän lämpöä ja kuivuutta

Tuuli on hellittänyt, mutta ei sentään tyyntynyt. Edelleen mukava tuulenvire viilentää muuten kuumaa ilmaa.

 Vasta illalla huomaa, miten aurinko on tehnyt tehtävänsä iholla, vaikka auringossa ei pitkää aikaa viettäisikään. Auringon vaarallisilta säteiltä ei muista vielä aurinkovoiteella suojautua 🥴 

 Olen muutaman päivän puuhastellut takapihalla, joka on etelään ja jossa on varjoisaa puolenpäivän jälkeen muutaman tunnin ajan. Aamupäivällä syreenien varjossa voi oleskella pihan laidalla, jossa ikävä kyllä myös hyttyset viihtyvät. Montaa niitä ei ole ollut ja nekin säästetään hyönteissyöjälinnuille.

Hyasintti kasvatti muutaman kukkasen.

Tuoksuu muutamakin kukka  ihanalle 🩷

Olen pitkään suunnitellut lavakaulusten siirtoa pihan toiselle laidalle ja maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen. Muutamasta kohtaa alimmat laudat olivat lahonneet, mutta hyvin kestivät siirron ja se kävikin yllättävän helposti. Multa jäi nätisti paikoilleen, eikä valunut mistään kohtaa. No, olihan se pinnasta ihan kuivaa.

Oli kuitenkin sellaista ähellystä, kun piti siirtää iso puutarhapöytä ja penkit yksin ahtaassa tilassa ja koirakaveri tietenkin apuna jaloissa pyörien. Vielä on siirtämättä muutama ämpärillinen multaa entiseltä paikalta uuteen paikkaan.

Tuossa kohtaa on ollut pöydän alla puulaatat, joiden alla oli juurimatto ja maton päällä kerros hiekkaa. Laatat pitää putsata ja pinota varastoon. Hiekan saan ainakin osittain käyttöön mehikasveille tulevaan altaaseen.

On laukkojen vuoro kukkia

Eilen aamun puistolenkillä otin kuvia matkan varrella kasvavista koivuista, jotka ovat lähes lehdettömiä.

Tätä maisemaa katselen, kun puiston 

penkillä koirakaverin kanssa istuskellaan.

Tällaisia lähes lehdettömiä koivuja on useita myös pihapiirissä pihatien varrella ja parkkialueen reunalla. Meidän takapihan lähellä kasvava koivu on tuuhealehtinen ja voi hyvin. Hyvä varjo kuumimpaan aikaan, jolloin takapihalla on miellyttävä olla.

Toivottavasti loppuviikolle ennustettu vesisade toteutuu. Tokihan mitään tulvaa aiheuttavaa rankkasadetta emme toivo, kun näin kuiva maa ei pysty ylenmäärin kerralla vettä imemään. 

Puistossa nurmi kukkii keltaisenaan, siellä savimaassa ei kuivuudesta  vielä ole ollut haittaa.

Luonnossa taitaa olla jo kielon kukinta ohi. Omassa pihapiirissä niiden kauneudesta pääsee nauttimaan nyt. Muistelen, että näitä vaaleanpunakukkaisia kieloja istutin aikoinaan kolme. Kaksi kukkii ja muutama uusi lehtipari on kasvanut lisää. Toivoisin, että nämä leviäisivät syreenien lähelle varjoon.

Kun yksi laji lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Akileijaa olen useampana vuotena koettanut lisätä vanhaan kohopenkkiin ja vihdoin olen siinä onnistunut. Tätä akileijaa kukkii nyt ainakin kolmessa kohtaa. Muitakin lajikkeita olen kylvänyt, lienevät vanhoja siemeniä. Toisaalta ei haittaa, ettei lajikkeet sekoitu.

Kesän alkaminen tarkoittaa myös sitä, että television ääreen naulitsee Remontilla rahoiksi -sarja. Nyt sen voi katsoa silloin, kun haluaa. Suoraa lähetystä ei tarvitse kytätä, kun ei näy kanavat. Sen myötä on tullut nauhoitettua useampaakin sarjaa. Kun vain joskus malttaisi istahtaa ja katsoa ne 🫣 Eilen ja tänään katsoin tennistä, mutta naisten ottelut eivät kauaa kestäneet. Ja välillä piti piipahtaa ulkona tekemässä jotain. Kun tulin takaisin sisälle, ottelu olikin jo päättynyt kaksieräisenä 😄 

Heliövaaran ja parinsa Patten pääsivät Ranskan avointen finaaliin. Ottelu näytetään televisiosta lauantaina, sen kun muistaisi katsoa. Kävipä finaalissa miten tahansa, he nousevat maanantaina nelinpelin maailmanlistan ykköseksi 🪙 🔥

-Sari-

Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-

Kevätmarkkinoilla

Upea aurinkoinen sää eilisen ihanan ja tarpeellisen sadepäivän jälkeen. Kyllä nyt viikonlopun aikana kasvit hujahtanut kasvua melkein silmissä 👀

Tänään Marketanpuistossa vietettiin kevätmarkkinoita ja voit arvata, että väkeä virtasi mäkeä ylös ja alas levittäytyen puistoon tien molemmin puolin.

Aikomus oli vain piipahtaa markkinoilla tunti puolitoista, mutta kuljettaja ilmoitti hakevansa pois vasta kahden aikoihin. 

Hyvin tuolla taas kolmituntinen kului ☺️

Mantsurianjalopähkinän hauskoja norkkoja

katselin penkillä istuessain

Ihan ensin linnottauduin jäätelökioskin luo penkille tutkimaan karttaa ja suunnittelemaan mitä kautta lähtisin suunnistamaan. 

Jäätelökioskin edessä oli jonoa koko ajan, joten katselin vain ympärillein ja jututin jäätelöä nauttivia kanssaistujia. Kävin vielä uudelleen kioskin luona myöhemmin, mutta huomasin aikaa olevan enää 20 minuuttia ja vaihdoin jäätelön sitruunapiirakkaan. 

Yllättävän paljon oli tänä vuonna tarjolla leivonnaisia, hunajaa ja muuta syötävää. Ja olipa Millan luo parkkeerannut minipannukakkuvaunu, josta kantautui tuoksu tuulen mukana kauas. Pakko oli mennä maistamaan, kun moni niitä kehui.

Muun muassa naapuri, jonka huomasin seisomassa tämän puun alla. Ennätti poistua paikalta, ennen kuin kaivoin kameran laukusta.

Pilvet varjostivat mukavasti ja

tuulen vire viilensi oloa. 

Paikoin tuuli niin kovaa, että kasveilla täytetyt paperikassit lensivät pöydältä maahan.

Minulla oli mukana omat muoviset kassit, joita käytän uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Keväällä pidän niitä autossa, jos sattuu puutarhamyymälä ajelureitin varrelle. Yhteen kassiin kerään muutoin muoviroskat ja tyhjennän kassin muovinkeräyslaatikkoon. Joskus kassissa on myös metalli- ja lasinkierrätykseen menevät tölkit ja purkit. Tämä systeemi on ollut itselleni toimivin tapa ja pakkaukset menevät nopeammin kiertoon, kun niitä ei säilytä kaapissa omissa sankoissaan.

Luomuviljeltyjä yrttejä Fiskarsista 💚

Ruukin puutarhan ruukkutomaatti Boka

 Basilikat ja minttu,  lisäksi ostin kaksi persiljaa.

Nyt kun ei ollut tarvetta isommille taimiostoksille eikä mopo karannut käsistä, kiertelin kaikessa rauhassa puiston toista laitaa. Marketanpuistossa on tosi kivoja tiloja ja sieltä voi poimia runsaasti ideoita piharakentamiseen. 

Puut vielä kukkivat, mutta kukkien 

terälehtiä putoilee jo maahan.

Marketanpuisto on virkistysalue kaiken ikäisille ja uuden leikkipaikan myötä lapsille on enemmän peuhupaikkoja. Ja jäätelökioskia ei sovi unohtaa, kun kesäkin on tulossa 🍦🍨🍦

Alueella on myös muutama rakennelma muistuttamassa agrikulttuurista.

Eläimiäkin alueella oli puiston alkuaikoina.

Marketanpuisto on niin kiva paikka, että ehdotin esikoiselle kesäpäivän viettoa tuolla porukalla. Eväät mukaan tai sitten voi nauttia Cafe Margretebergin antimia.

Se jäi harmittamaan, etten jaksanut käydä Axxellin puutarhamyymälästä ostamassa rusokkeja. Rusokki on ollut jo vuosia yksi lempikesäkukista, varsinkin tummempikukkainen hunajalta tuoksuva. Mutta eiköhän niitä saa vielä myöhemminkin.

Nyt nautin mieskullan loihtimasta illallisesta ja taidanpa jakaa kanan koirakaverin kanssa ☺️

Ihanaa helluntaita 😘

-Sari-

Lumikki heräsi

 Aurinkoinen ja lämmin viikko.

Harmittaa, kun olen ollut koko viikon kipeänä enkä ole päässyt ulkona puuhastelemaan. Koirakaverin kanssa olen käynyt lyhyellä päiväkävelyllä ja päässyt hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä. Istun ja lepään hetken aikaa puistonpenkillä tammen alla ja kuuntelen lintujen konserttia ja katselen miten ne etsivät ruokaa puistossa. Sitten palaamme verkkaisesti takaisin kotiin.

Tänään kurkkasin kohopenkkiin, josko lumikki olisi herännyt. Ja kylläpä ilahdutti nähdä tuo pikkuinen sykerö mustassa mullassa 🧡

Toivottavasti toinenkin on selvinnyt talvesta.

Minttukin on lähtenyt jo kasvuun kasvatuslaatikon juurella maassa. Tuohon etelän suunnasta paistava aurinko lämmittää tummaa vasten vallan hyvin.

Ja minttuja kuvatessa huomasin laatikon lautoja pitkin kävelevät kusiaiset 😒 Niistä en taida päästä eroon ikinä.

Arvilasta kesäkuussa 2024 tuomani taimet ilahduttivat nekin. Pieniä olivat viime kesänä, toivottavasti tänä vuonna kasvavat enemmän. Toivottavasti näissä on nimilaput kohillaan 🤔

Punainen karhunputki

Siperiankärsämö

~☆~

Mieskulta ehdotti viime viikonloppuna ajelua Nokkalan Majakalle. Passasihan tuo, jos pääsee samalla nauttimaan lohikeittoa 😋 Eniten paikalle houkutteli vesilinnut, joita oli valitettavasti vähän. Majakan puolella uiskenteli isokoskelopari, vastarannalla joutsenia ja ehkä taveja.

Ei olla aiemmin Majakalla lohikeittoa syöty, joten hämmästyin miten paljon kalaa keitossa oli. Nyt perunoita piti hakea, ettei pelkkää kalaa tullut lautaselle. Lientä ei juurikaan mahtunut, sitä piti käydä lisää, kun lautanen oli tyhjentynyt 😄

Majakan lohikeitto on näemmä suosittua. Useammalla oli soppalautanen edessään. Muutoinkin kaunis päivä oli houkutellut asiakkaita ja ravintola oli tupaten täynnä. Tuurilla saatiin melkein heti autolle paikka Majakan vierestä ja hetken odottelun jälkeen päästiin ikkunapaikalle meren puoleiselle seinustalle istumaan. Kylläpä siinä selkä merelle päin istuessa kävi kylmä selkään.

Lohisoppaa Nokkalan Majakan tapaan

Olohuoneessa nojatuolilla istuessa kuulin pörinää ulko-oven lähellä. Oli pakko mennä ulos katsomaan, mikä pörriäinen siellä lenteli. Puiston reunalla kimalainen lensi kukkien yllä ruokaa etsien. Sitten se pujahti maassa olevan puunrungon kätköihin. Sain videolle, kun kimalainen ryömi sieltä pois. Liekö kuningatar etsinyt pesäpaikkaa valtakunnalleen.

Nyt on käytävä lepäämään.

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Toiveita

 Repolaisen vauhti vaan kiihtyy. Nyt yhden haasteen sijaan haasteita onkin kuukausittain kaksi ☺️

Tämä toinen liittyy askarteluun, 

muistojen tallentamiseen kuvien kera.

Kivaa!

Olen varmaan yrittänyt tätä jo 15 vuoden ajan. Ehkä nyt on syttynyt se puuttunut kipinä tähän(kin). Ennen vaan yritin epätoivoisesti hangata kahta tikkua yhteen, ja sain vain tikkuja sormiini - tuli ei syttynyt ei sitten millään.

Tammikuun haasteessa on toiveajattelua.

Tässä vaiheessa on jo ajatukset kesän kukkaloistossa ja syksyn satokaudessa, kun pitkän taimikasvatuksen vaativien kasvien siemenet kylvetään.

Eipä toukokuussa tiennyt, että tuolloin ostettu chilin taimi selviäisi kesähelteistä ja kypsyttäisi ensimmäisen sadon vuoden vaihteessa. Tuossa se tammikuun alla roikkuu oksassa vielä mustavalkoisena tulostetussa kuvassa. Chiliä ja vihreitä varsia väritin värikynillä - tadaa, tulikin värikuva 😊 Ehkä laitan tällä kertaa itse chilin siemeniä itämään. 

Otin haasteen vastaan yhdistäen sekä skräppäystä, unelmakarttaa että kierrätystä. 

Mikäpä sopisikaan kuukausihaasteeseen paremmin kuin seinäkalenteri. Jokaiselle kuukaudelle on jo oma tukeva sivunsa, jolle sommitella kuukauden aihe.

Pohjustin paperin valkoisella gessolla, mikä ei peittänyt täysin numeroita ja tekstejä. Gesson kuivuttua lisäsin sapluunaa käyttäen kohopastalla lumihiutaleita. Ja pikkuisen sipaisin myös Solar Pastea antamaan säihkettä lumeen. Näyttääpä tuossa olevan myös muutama stanssattu lumihiutalekin.

Leikkasin vanhoista lehdistä ja mainoksista tekstejä ja kuvia, leikkasin aakkosstansseilla keksilaatikkoa hyödyntäen kirjaimet tuohon appelsiiniosioon. Appelsiinin kuvat on myös kartonkipakkauksista leikattuja. 

Hämärää on edelleen päivästä toiseen. Muutamana päivänä on saatu onneksi nauttia auringon kirkkaudesta. Kyllä kaipaa jo valoa, joka piristäisi. Talvi on vähän yli puolen välin, valoisa aika pitenee vaikka ei se vielä missään tunnu. Onneksi tuo lumi valaisee niin, ettei edes yöllä ole takapihalla synkän mustaa ja pimeää. 

Eiköhän tästä vähitellen piristy. Pitää tankata vitamiinia syömällä sitrushedelmiä ja ottamalla tyrni-inkiväärisnapsit päivittäin. 

Ja tämä askarteluhan piristi aivan älyttömästi. Torstaina olin siellä Art journal -kurssilla ja sitten tämän haasteleiskan tekeminen olivat jo sellainen piristysruiske, että odotan jo seuraavaa kurssi-iltaa ja Repolaisen helmikuun haastetta.

~☆~

Tänään oli ulkona lämmintä jo asteen plussan puolella. On ollut vallan mainio sää viikonlopun ajan ulkoiluun.

Oittaalla sumuista ja jäällä ruuhkaa.

 Mieskulta ehdotti sunnuntailounasta Oittaalla, ja siellähän tänään käytiin. Hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita oli paljon ja vähän aikaa piti odottaa, että saatiin paikka pöydän ääreltä. 

Avannossa kävijöitäkin nähtiin.

Näillä ladut kunnossa pidetään.

Ensi viikolla taas pakkasen 

punertamia poskia

-Sari-

Viime vuoden satoa

 Joulukuun puolella huomasin chilin 

vaihtaneen hieman väriä.

 Nyt on keltainen ja kypsä 💛

Viime toukokuussa ostamani chili innostui kasvamaan kesän helteiden hellittäessä, kuten paprikakin. Paprika ei sisällä pitkään menestynyt, chili on ollut sitkeämpää sorttia. Toiveena on, että selvittyään hämärästä syksystä, selviää myös alkuvuodesta ja saan tämän ensi kesäksikin ulos satoa kasvattamaan.

~✂️~

Vuoden 2025 Luovaan joulukalenteriin oli mahdollista liittää kuvia luukkujen töistä vielä eilen. Minulta puuttui vielä kolme luukkua, joihin ei ollut sopivaa materiaalia mukana äidin luona. Tein puuttuvat kolme kotiin saavuttuamme ja liitin kuvat albumeihin uuden vuoden päivän iltana. 

En tajunnut, että olisihan minulla ollut aikaa vielä seuraava päiväkin. Mutta tulipa tehtyä kaikki 2️⃣4️⃣ luukkua, kun intoa vielä oli matkaväsymyksestä huolimatta.

Jossain vaiheessa laitan vielä inspiraatiokortteihin värikartat. Tarkoitus oli käyttää stansseja ja leimoja aina kun mahdollista, jotta harvemmin käytetyt pienet leimat ja stanssit jäävät kortteihin inspiroimaan tulevia askarteluja. 

~🎳~

Pari päivää on kulunut penkkiurheilijana. 56. Ballmaster Open alkoi eilen Talissa ja olen seurannut eriä juutuubista. Televisiosta tulee talvilajeja laidasta laitaan; jääkiekkoa, hiihtoa, alppihiihtoa.

Leppoisaa lauantaiehtoota!

-Sari-

Onhan sitä saanu odottaa..

Ensimmäistä itse kasvatettua 

kypsää tomaattia 😊

Ihan äsken huomasin lehtien seassa jotain keltaista..... Ja siellä oli peräti kaksi keltaista päärynänmuotoista 💛💛

Kuhan mieskulta tulee kotiin, 

maistellaan yhdessä.

Snack-kurkutkin ovat kasvaneet harson alla. Otin harson pois, kun aurinko tänään mukavasti lämmittää.

Vielä on kesää jäljellä 🧡

-Sari-

Valkosipulifestareilla

 En ollut eilen vielä varma, haluanko Keravalle, vaikka valkosipulifestarit on jo muutaman vuoden ajan ollut elokuinen perinteemme ja sinne menosta oltiin keskusteltu.

Kun herättiin aikaisin ja päivä valkeni aurinkoisena, oltiin puoli kymmenen aikoihin autossa suuntana Keski-Uusimaa.

Olihan siellä paljon muuta myynnissä, mutta sieltä täältä löytyi päätähtikin eli valkosipuli. Hinnat eivät juurikaan muuttuneet. 

Valkosipulit on laitettu esille kauniisti puiseen kaukaloon.

Toivoin löytäväni tällä kertaa joltakin koristekurpitsoja ja 

olihan niitä kukkakauppiaalla korillinen. 

Minulle riitti kaksi koristamaan etupihaa,

varaudun jo pyhäinpäivää ennakoiden.

Kukkakimpun olivat komeita sekakukkakimppuja.

Muun muassa astereita ja oppineitten kukkia

ja omaa lemppariani auringonkukkaa.

Oman kukkakimppuni ostin toisaalta, kun pienempikin riitti. Naisilla oli myynnissä myös perennoja ja haltiankukan päädyin heiltä kukkakimpun lisäksi ostamaan.

Heucherella ´Tapestry´ Kulpan puutarhalta Riihimäeltä.

Ennen kotiin lähtöä paistetut muikut.

Nämä on hyviä Puruveden tai Pihlajaveden muikkuja, 

melkein kotivesiltä 🩵💙🩵

Lauantain jatkoa!

-Sari-