Viikko kesää jäljellä

 Viimeiselle kesäviikolle ennustetaan vielä lämmintä, ainakin rannikkoseudulle. Viime viikonloppuna piti sataa vettä vuorokauden putkeen, mutta eipä tuota vettä tänne juurikaan satanut. Hieman kostui maa pinnalta.

Huomasin perjantaina perhosen ulko-oven pielessä,

kun saavuttiin kotiin aamulenkiltä.

Sunnuntaiyönä puoli yhden aikoihin käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Tuuli kovaa ja oli ulos päästyä välittömästi "oli synkkä ja myrskyinen yö"-tunnelma. Viikonlopuksi olisi ennusteen mukaan rantautumassa uusi säärintama rajuine sateineen. Eipä haittaa, sillä pidän syksyisistä myrskyisistä päivistä, ellei puita kaadu ja oksia putoa päähän. 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tekee mieli leipoa suolaisia piirakoita. Haaveilen asuvani lähellä metsää, jossa kasvaa keltaisenaan kantarelleja. Mutta eipä ole kävelymatkan päässä (joka olisi minulle lyhyt) sieni- eikä marjametsiä. Joten piirakan täytteeksi on keksittävä jotain muuta ja jatkettava haaveilua kantarellisaaliista (joista ystävä välillä laittaa kuvia - taas löytyi ämpärillinen metsän keltaista kultaa).

Päädyin perinteiseen kinkku-purjo-paprikapiirakkaan. Tähän piirakkaan päädyin jo viime viikolla, kun etsin ostoskärryyn palvikinkkupalan ja pyysin mieskultaa tuomaan kaupasta purjoa. Jätin itse ostamatta, kun kotimainen purjo oli lähes kuusi euroa kilo ja purjot olivat liian suuria yhteen piirakkaan käytettäväksi. Olisihan sen lopun voinut käyttää johonkin ruokaan, vaikka keittoon. Tai laittaa pakkaseen. Mutta silti tuo hinta vaikutti päätökseen.

Piirakkaa leipoessa mietin, millaisen pohjan tekisin. 

Päädyn lähes aina samaan jauhoja, voita ja vettä taikinaan. 

Etsin Stanstan blogista piirakan ohjeen, jota aion testata seuraavalla kerralla. Laitan tähän talteen itselleni. 

Kiitos Stansta ohjeesta!

   1 dl vettä 

0,5 dl öljyä 

                2 dl vehnäjauhoja

               1 dl kauraryynejä

   1/2 tl suolaa

                1 tl leivinjauhetta

En ennättänyt saada piirakkaa valmiiksi siihen mennessä, kun mieskulta palasi töistä kotiin. Laitoin siinä vaiheessa vasta piirakan uuniin paistumaan. Pohjaa olin esipaistanut jo sen 10 minuutin verran. Täytettä olisi voinut olla hieman enemmän. Unohdin laittaa purjon vihreän osan, joka oli jäänyt leikkuulaudalle.

Valmis piirakka uunista ulos. 

Tänä kesänä onnistuin viimeinkin kasvattamaan oppineidenkukat kukintavaiheeseen saakka. Lehdet ovat reikäisiä, mutta pääasia että kukkii. En latvonut taimia ja tässä vaiheessa huomaa, että olisi kyllä kannattanut. Kaikki kukat ovat samanvärisiä.

Iltapäivällä uhkaavan harmaat pilvet peittivät taivaan toisen puolen, toisella puolella oli valkoisia poutapilviä. Ennätettiin koirakaverin kanssa kotiin kastumatta. Jonkin ajan kuluttua ennen kolmea ripeksi hetken aikaa ja vähän myöhemmin tulikin kunnon kuurosade. Ja nyt puoli kuuden aikoihin sataa jälleen. Onneksi uskoin sääennustetta, enkä vienyt räsymattoa ulos tuulettumaan. 

Kesäistä viikkoa!

-Sari-

Taas me syötiin

 Vaikka syöminen ei ole viime aikoina houkutellut, en torjunut mieskullan ehdotusta sunnuntailounaasta Oittaalla. Eipä tarvinnut miettiä, mitä tänään syötäisi.

Sää oli tänään mitä parhain ja rannallakin oli uijia ja auringonpalvojia. Jäätelökioskikin oli auki ja sinne oli jatkuvasti jonoa. 

Olemme useamman kerran käyneet sunnuntailounaalla sateisena tai viileänä päivänä, ihan tarkoituksella kannatuksen vuoksi. Yllättäen sisällä oli tänään tosi tyhjää, kun suurin osa asiakkaista nautti lounaansa tai virvokkeita ulkona terassilla. Ja olihan kellokin jo reilusti yli kahden ja lounastarjoilun viimeinen tunti menossa.

SM-kisojen takia vain puolet rannasta oli käytössä. Toinen puoli oli varattu kilpailutapahtumalle.

Kahden aikaan iltapäivällä oli alkanut maratonmelonta, joka päättyy puoli kuudelta.

Seurasimme melontaa hetken aikaa, kun huomasin vapaan puistonpenkin, johon istahtaa.

Meillä ei ollut mitään käsitystä, minkälaisen matkan melojat melovat. Jotkut rantautuivat ja toiset lähtivät matkaan. Pitkään aikaan ei melojia näkynyt lainkaan tai vain valkoinen viiva vastakkaisen rannan kaislikon vierellä lipuen.

Tällä lokinpoikasella oli parhaat näkymät Bodomjärvelle, vaikka tässä onkin nokka mantereelle päin. Mikäs tuossa on pehmoisella katolla makoillessa. 

~🍽~

Huvitti, kun huomasin mieskullan lautasen. Aika värittömät alkupalat kummallakin 😄

Mustajuurikeittoa

Kanapastasalaattia mieskulta kehuu joka kerta

Eilen aloitettiin kukkakaalikausi. Leikkasin kaalin kiekoiksi ja päälle laitoin jauhelihaa, aurinkokuivatuista tomaateista ja chilistä tehtyä pestoa sekä tomaatteja. Takapihalta kävin persiljaa ja minttua. Juustoraastetta reilusti alle ja päälle. Tällaista söisin nyt joka päivä, täytettä vaihdellen. Kesäkurpitsaa tulikin syötyä joka päivä ainakin kahden viikon ajan, joten on jo aika vaihtaa toiseen kasvikseen 😁

Suloista sunnuntaita!

-Sari-

Säästyi 500 euroa

 Naapuri oli katsonut meidän auton kylkeä ja epäili pellin vaurioituneen. Mitään havaintoa kolhuista mieskullalla ei ollut. Soitto vakuutusyhtiöön ja käynti korjaajalla. Jos oli pyöräilijän aiheuttama, omavastuu 500 euroa. Ei siihen kylkeen mikään ollut kolhaissut, joku autoon kuuluva oli kait sopivassa heijastuksessa näyttänyt siltä. Kun tavallaan säästyi 500 euroa ja päästiin pelkällä säikähdyksellä, päätettiin mennä "juhlan kunniaksi" ulos syömään.

Tänä kesänä oli vielä käymättä rantaraitin varrelta Cafe Mellstenissä. Sinnepä siis, jos vaikka meri viilentäisi. Auton mittari näytti +26°C pilvisestä säästä huolimatta.

Uimarannan puoleinen terassi oli lähes täynnä. Saatiin pöytä katoksen alta nurkasta. Lounasaika oli päättymässä ja jouduttiin odottaa hetki, ennen kuin saatiin tilattua salaattimme. Meillä onkin perinteenä jakaa ruokaa odotellessa joku herkku ja nyt nautittiin muka synttärikakkua näin jälkikäteen. 

Sääennusteen mukaan vesisade ja ukkonen alkaisi iltapäivällä neljän aikoihin. Vähän ennen neljää lähdettiin pois ja silloin jo jyrisi. Kaatosade alkoi matkalla ja satoi rajusti kehäkakkosella.

Paikoitellen pihlajat ovat täynnä marjoja. Komea puu, kun marjat kypsyvät. Linnuille riittää joksikin aikaa syötävää. Tuleekohan sateinen syksy 🤔

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Kotkaniemi

Hyvää Martan päivää!

Kävimme kuopuksen ja murusten kanssa torstaina Luumäellä Kotkaniemessä. Täällä käynnistä ollaan puhuttu muutaman vuoden ajan ja nyt se toteutettiin. 

Julkaisenkin tämän muisteluni näin Martan-päivänä, koska Ellen Svinhufvud oli mukana Martta-toiminnassa ja Martan päivänä Kotkaniemessä juhlistetaan Ellenin marttatyötä.

Marttojen jäsenkorttia näyttämällä saa 15 prosentin alennuksen museon sisäänpääsymaksuista. Opastusmaksut eivät koske martta-alennusta.

Kotkaniemi oli Svinhufvudien koti vuodesta 1908. Pehr ja Ellen asuivat Kotkaniemessä loppuun asti ja tila pysyi senkin jälkeen suvun hallussa.

Päärakennus Kivijärven suuntaan

Kotkaniemi on toiminut museona vuodesta 2000 ja uudelleen vuonna 2018 laajan peruskorjauksen jälkeen Kotkaniemi-säätiön ylläpitämänä.

Museo on avoinna yleisölle kesäkaudella. Heinäkuussa joka päivä klo 11-17 ja elokuussa suljettu maanantaisin ja 5. elokuuta. Kahvilaan on vapaa pääsy, samoin puutarhassa voi vierailla aina ilmaiseksi.

Museokorttikohde. Peruslippu 12 euroa ja alle 18 vuotiaat ilmaiseksi.

Kotkaniemen kokonaisuuteen kuuluu kotimuseo, kahvila Ellen, museopuutarha, luontopolku, aittarakennukset (jotka ovat alkuperäisiä) sekä entisessä renkituvassa toimiva käsityöputiikki (jossa emme ennättäneet käydä).

Lähde:   Kulttuurihistoriaa ja Kivijärven rauhaa - Laju.fi

 Kotkaniemen tilan on kuvailtu näyttävän kartasta katsottuna siipensä levittäneeltä jättiläiskotkalta, jonka nokan muodostaa kapea Koppolniemi Kivijärvessä. 

~☕️~

Kahvila

Presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon eteläpäädyssä on kahvila Ellen. 

Kesällä virvokkeista voi nauttia ulkona viihtyisällä terassilla.

Ellen Svinhufvudin kakkua piti maistaa.

Ja todeta, etten todellakaan pidä siitä 😁Maistoin palasen ja maistoin vahvan kahvin maun.

Tytär sai syödä loput kakkupalasta. Nautin mieluummin edellisen päivän mustikkapullan, joka oli monin verroin parempaa. 

~🧸~

Leikkiaitta

Ensimmäiseksi mentiin käymään leikkiaitassa. Oikeanpuoleinen osa rakennuksesta oli lähtiessämme jo suljettu. Saapuessamme ulkona oli esillä myynnissä olevia pellavavaatteita.

Vasemmassa päädyssä on lapsille leikkiaitta

Leikkiaitassa oli erilaisia vanhoja hattuja sekä valokuvausrekvisiittaa kuten silmälasit, kravatti, vanerihattuja, joiden kanssa Helvi ja Valma hassuttelivat. 

Kuvassa alla Helvillä on päässään yksi hatuista 

Maisemataululla voi leikkiä magneettieläimillä.

Ellen ja Pehr seuraavat lasten leikkejä.

Huoneessa oli muutama ulkopeli ja piirustusvälineet. Kumpikin tyttö piirsi oman teoksensa, joita en harmikseni ottanut muistoksi mukaan. 

~🖋~

Työhuone

Per Evind Svinhufvud oli Suomen kolmas presidentti.

Valma katseli kummastuneena Pehr-nukkea.

Olikohan se oikea ihminen vai oikeasti vain nukke?

Luumäellä ja Lappeenrannassa sain ihailla useita kaakeliuuneja. Niitä oli museoissa melkein joka huoneen nurkassa.

~🕰~

Sali 

Kotkaniemi ei ollut vain maalaistila vaan myös virkatalo. Sali on sisustettu edustushuoneeksi, joka on tarkoitettu vieraiden kanssa seurusteluun. 

Salin ikkuna edessä on aina ollut huonekasveja. Nykyiset kliiviat ovat Ellenin kliivioiden jälkeläisiä. Punaisen maton Ellen apulaisineen kutoi ryijytekniikalla kolmessa osassa presidentinlinnassa. Kangaspuut oli tuotu presidentinlinnaan Kotkaniemestä.

Ison maalauksen alla on kolme lyijykynäpiirustusta, jotka Pehrin Siperian karkotusajan ystävä Constantin von Hörschelmann piirsi vuonna 1915 ja jotka kuvaavat heidän yhteisiä asumuksia Siperiassa. Iso maalaus on Viron fennougrilaisen seuran lahja presidentille vuonna 1936.

Karhuntalja on luultavasti ostettu Siperian karkotusmatkan aikana.

Kakluunin oikealla puolella näkyy makuhuone.

~🛌~

Makuuhuone

Makuuhuoneessa kiinnitin ensimmäisenä huomioni tuohon Olavinlinna-tauluun, kuinkas muuten. Taulu on aiemmin ollut salissa, minkä huomasin oppaita lukiessani.

Sohvaryhmä on 1800-luvun lopulta ja Ellenin lapsuudenkodista Turusta.

Nojatuolissa on Elleniltä kesken jäänyt villasukka, jota hän kutoi lapsenlapselleen.

Makuuhuoneesta oli suora yhteys taloudenhoitajatar Alma Kottelinin huoneeseen. Ellen saattoi viettää usein vapaa-aikaa yhdessä Alman kanssa istuimilla seurustellen, kun Pehr vetäytyi omiin puuhiinsa työhuoneeseen. 

Sänkyjen pitsipeitot ovat Ellenin tekemiä.

Sänkyjen vieressä olevasta ovesta oli käynti kylpyhuoneeseen. 

Nykyisin kummankin oven takana on kahvilan tiloja.

~✒️~

Verantahuone

Täällä Ellen seurusteli vieraidensa kanssa ja verantahuoneesta he siirtyivät nauttimaan iltapäiväkahveja avoverannalle, josta oli näkymä puutarhaan ja järvelle.

Kirjoituslipasto on ostettu huutokaupasta Turun linnan palon jälkeen.

Rahien verhoilussa on Ellenin tekemä ristipistopäällys.

Ikkunaverhot ovat Ellenin virkkaamat.

Eläintenhoito oli Ellenille mieluista. Kirjakaapissa ja pöydällä on mehiläisen- ja kaniininkasvatusoppaita. Käsitöiden ja eläintenhoidon lisäksi Ellen hoiti puutarhaa ja kasvimaata.

Vasemmalla on Ellenin muotokuva, oikeanpuoleinen on hänen äitinsä Alma Timgrenin muotokuva. Ellen oli kotoisin Turusta ruotsinkielisestä virkamiesperheestä. Ellen ja Pehr puhuivat keskenään ruotsia, mutta lapsilleen Pehr puihui suomea.

Svinhufvudien kuudesta lapsesta vain nuorin, Veikko, muutti Kotkaniemeen asumaan. Ellen oli ahkera kirjeiden kirjoittaja ja lähetti usein tervehdyksiä lapsilleen.

~🚪~

Yläkerta 

Toiseen kerrokseen kuljettiin portaita pitkin, joten käytiin siellä Valman kanssa kahdestaan. Koska museossa pitää muistaa olla koskematta esineisiin, oli yläkerran huone helpotus pienelle lapselle. Siellä sai istua tuolissa ja pelata lautapeliä.

Puuhahuone lapsille

Kotkaniemen täysihoitola-aikaa esittävä huone

Kokoustila

~📜~

Näyttely Svinhufvudista Ukko-Pekaksi

Kotkaniemen vaihtuva näyttely vuosina 2026 - 2027 avaa Ukko-Pekan sankari-imagon syntyä ja repeämiä ja julkisuuskuvaa valtiopäämiehestä Kotkaniemen isännäksi.

Millaiset mahdollisuudet Suomen ensimmäisellä julkkispresidentti Svinhufvudilla olisikaan ollut hyödyntää mediajulkisuutta tämän päivän somekulttuurissa.

Vanha putkiradio

Kun olimme tutustuneet museotaloon, kävimme kiertämässä luontopolun. Oli mitä mainioin sää, pilvipoutainen eikä auringon paistaessa metsän siimeksessä tullut liian kuuma. Meillä vierähtikin aikaa niin kauan, että museo oli jo sulkeutumassa, kun palattiin takaisin päärakennukselle. Juuri ja juuri ennätettiin vielä vessassa käymään eikä tarvinnut mennä puskapissille.

Venekoppeli 

Niemen pohjoisrannalla Paijainlahdella sijaitsi aikoinaan pärekattoinen venekoppeli, jonka perustukset ovat näkyvillä vedenpinnan laskun myötä. 

Ellen-rouva piti venekoppelin vieressä ankka-aitausta.

Kivijärvi tarjosi mainiot veet kalastamiseen, veneilyyn ja Svinhufvudin kouluaikaiseen harrastukseen purjehtimiseen. Pehrin aamurutiineihin kuului käydä katsomassa rannassa venettä. Kesällä vuonna 1940 venevalkamaan saapui isännän ostama 5,5 metrinen, kaksimastoinen ja spriipurjeinen vene, joka osoittautui hyväksi ja käyttökelpoiseksi Kivijärjellä.

Kivijärven saaret olivat Pehrille mieluisia metsästysmaita. Metsästysretkiä tehtiin usein veneellä sulan aikaan suurimpiin saariin, Iso-Rapasaloon ja Vähä-Rapasaloon.

Kovakuoriaisen pelastaja Kivijärven rannalla

Kun päästiin rantaan, löysivät tytär ja Valma rantaveteen joutuneen kovakuoriaisen, jonka pelastivat kuivalle maalle.

Koppolniemi

Reilu puoli kilometriä pitkä, luontopoluksi kunnostettu reitti kiertää niemen ympäri. Matkan varrella on infotauluja alueesta ja Svinhufvudien historiasta. Polkua myötäilee myös taidepolku, jonka ensimmäinen teos on parkkialueen laidalla.

Koppolniemessä perhe kävi kävelyillä ja eväsretkillä sekä kesäisin uimassa. Kotkaniemen tilaan oli aikoinaan kuulunut myös pitkä hiekkaranta. Nykyisin asutusta on lähellä tilan molemmin puolin.

Kalliorannalta avautuu näkymä Kivijärvelle ja 

Ytsaareen, Parkkisaareen ja Haudansaareen.

Koppolniemen rannassa

Niemen ohi kulki 1960-luvulle asti Väliväylän uittoreitti. Olipa eräänä kesänä muuan metsäpomo kysynyt uittotöihin apua rannalla olleelta presidentti Svinhufvudilta. Svinhuvud oli luvannut lähettää miehen apuun, koska ei itse ennättänyt. Metsäpomo oli udellut apuun lähetetyltä pehtoori Reetulta, mikäs mies se rannalla oli ollut, kun ei uittohommiin kerennyt. Reetu oli pomolle vastannut, että presidentillä oli muitakin töitä. Miten lie metsäpomo tähän tietoon suhtautunut 😂

Uimakoppi

Puutarhasta laskeudutaan polkua pitkin Svinhufvudien aamupäivän uimarannalle. IItapäivisin uitiin talon toisella puolella sijaitsevalla rannalla, jonne aurinko paistoi iltapäivällä.

Punavalkeaa uimakoppia on kunnostettu 2000-luvulla.

Sisällä on pieni valokuvanäyttely.

Uimakopilta vähän matkaa huomasin mustassa laatikossa kaksi silmää. Se olikin aarrearkku, johon oli kätketty korusaalis.

Palasimme kasvimaan ja puutarhan kautta takaisin päärakennukselle ja tyttöjen nautittua tunnin luontopolun kiertämisen jälkeen välipalan olimme valmiit jatkamaan matkaa.

Kotkaniemeen ajettiin Luumäen kirkon kautta.

Ovi oli avoinna, mutta emme käyneet sisällä

Kumpikin tyttö nukahti matkalla Lappeenrantaan. Ajoimme satamaan ja kävimme Kaunis Veera -laivalla nauttimassa illallisen. Söin kesän ensimmäisen ja ainoan muikkuannoksen.

Pikisaaren paistetut muikut ja perunamuusi

Kylläiseksi en tuosta annoksesta vielä tullut, joten illan päätteeksi kävelimme vielä Tujuun ja otin mukaan Kesäheilan, jonka mieskullan kanssa nautimme yhdessä hotellilla.

-Sari-