Syksy on alkanut

 Eilen oli syyspäiväntasaus ja tähtitieteellisen

 määritelmän mukaan syksy on alkanut.

Syksy on monelle synkkää aikaa, ainaista hämäryyttä ja vesisateen ropinaa. Kolmen kuukauden kuluttua päivä alkaa taas pidentyä ja ajatukset siintävät keväässä. Kyllä tästä syksystä selvitään 😊

Henkilökohtaisesti rakastan syksyä. Tuuletan ajatuksia tuulisina päivinä eikä haittaa, vaikka sade vihmoo päin naamaa. Nostan nenän kohti taivasta, suljen silmät ja nautin.

Syksy on kuin toinen kevät ja 

luonto värittää ympäröivän maailman.

Tarkistin sääennusteesta, milloin alkaisi satamaan ja ajoitin iltapäivälenkin sen mukaan. Ennätettiin hyvin tehdä rauhallinen lenkki ennen kolmea kastumatta.

Tummia pilviä alkoi jo lipumaan pohjoisen suunnasta, kun käännyimme takaisin kotia kohden.

Kävelytiellä rapisevat kuivat vaahteranlehdet näyttivät aurinkolasien linssin läpi vieläkin tummanpuhuvimmilta kuin paljain silmin. Niin kaunista, että pitää huokailla haltioituneena.

Mustarastaat pyrähtävät lentoon aroniapuskista ja tiputtavat pihlajanmarjoja nurmelle. Seurasin näppärästi maasta madon napannutta rastasta ja mietin, pärjääköhän lintu talvella, jos jää tänne hiippailemaan pensasaitojen varjoihin.

Västäräkkejä en ole nähnyt enää moneen päivään.

 Viime viikolla niitä oli heiluttelemassa pyrstöään useita kävelytiellä ja välillä pysähdyttiin koirakaverin kanssa  odottamaan, että saivat napata rauhassa maasta löytämänsä antimet. 

Tänään aurinko vielä tervehti, huomenna 

taitaa vihdoin olla se sateinen siivouspäivä. 

Sunnuntaiksi sääennuste lupaa aurinkoista päivää, joten eiköhän tulevista sateisista päivistä silloin viimeistään toivu. 

Ja juuri Mette lupaili lämmintä ensi viikolle ☺️

Voi hyvin!

-Sari-

Touhuttaako?

 Tammikuu on jo melkein puolivälissä. 

Vieläkin olen kuin kerälle kiertynyt siili talvihorroksessa. Mitään järkevää en saa aikaiseksi, mutta eipä ole pakko saadakaan. 

Nyt voin vain olla ja nauttia pakkaspäivistä ystävän 

neulomat villasukat varpaita lämmittäessä.

Anna-Mari West

kalenteri vuodelta 2022

Näillä ajatuksilla Repolaisen haasteeseen

Touhua tammikuulle 🙃

Mieskulta tuli töistä kotiin, söi ja joi, puki päälleen ulkovaatteet ja katosi koiran kanssa lenkille. On meillä ainakin nuo kaksi kaverusta, jotka jaksavat tuolla ulkona ravata alvariinsa. Eilenkin sunnuntaina varmaan viisi ellei jopa kuusi kertaa. 

Eihän tästä ole kuin muutama tunti, kun koirakaverin kanssa kotiuduttiin. Mutta eipähän käy miestä huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen nukuttamaan, kun ei jää paikoilleen. Illaksi kun on jaksettava vielä keilahallille keiloja kaatamaan.

Jaksaa ne jotkut täälläkin touhuta.

Olenhan toki paljon

a j a t e l l u t

touhuavani.

Tällä viikolla jatkuu lähikirjastossa Art journal -kurssi. Oli jo viime syksynä näitä kursseja, mutta en ennättänyt käydä kertaakaan (koska pidättäydyin erossa ihmismassoista ja tarttuvista taudeista aina kun mahdollista). Nyt on ajankohtaista aloittaa tämä touhu ja uusi harrastus askartelun saralla. 

Olen jo kauan suunnitellut luontoaiheista päiväkirjaa, johon merkitä mitä eläinhavaintoja tai -kohtaamisia on kunakin satunnaisena päivänä ollut. Jokaiselta päivältä ei toki ole tarkoitus orjallisesti muistiinpanoja tehdä, vaan silloin, kun jokin erityisesti tuo iloa just siihen kyseiseen päivään. Oli se sitten kevään ensimmäinen sinivuokon kukka tai sitruunaperhonen tai pakkaspäiviä edeltävät punatulkkujen näkemiset.

Piirtää en osaa, mutta koetan toteuttaa nämä muistot omalla tavallani vanhoihin kirjoihin 🎨

~☆~

Keittiöön on muodostunut seitsemän vuoden aikana vanhoista seinäkalentereista jo vallan pino. Joka vuodelta kalenteria ei ole. Vain ne, joissa on söpöjä eläinkuvia tai kivat tekstit, olen säästänyt. Nyt olisi aika ottaa kalenterit uusiokäyttöön 🗓🖍✂️

Tänään otin nuo kalenterit esiin ja tutkailin niitä.

Mitähän näiden kanssa voisikaan touhuta 🤔

Joku idealamppu syttyi jo!

~☆~

Viime viikon lumisateen jälkeen kävin puhdistamassa lumet puistelutelineen ympäriltä ja tein sinne myös polun. Lumen auraajat joka talvi työntävät lumikasan telineen eteen, ja sinne on vaikea päästä. Eikä huoltohenkilöt käy lumia putsaamassa, koska "Ei kai kukaan enää nykyisin mattoja ulkona tuuleta!?".

Mikäli pakkaset ja poutasää jatkuu, vien joku päivä matot tuulettumaan. Niin kuin ennen oli tapana tehdä viikottain, nykyisin lähinnä sään salliessa.

Villavaatteillekin voisi antaa nyt lumipesut. Levitellä puserot ja takit puhtaalle hangelle ja heitellä vielä pakkaslunta päälle. Jos olisi puhdasta lunta.

Taitaa tuo lumi, vaikka hohtavan valkoiselta näyttääkin, olla kuitenkin melko nokista näin lämmityskaudella.

~☆~

Pian on jo aika laittaa ensimmäiset siemenet itämään. Multapusseissa on vain nykyisin liikaa ikäviä yllätyksiä harsosääskien muodossa. 

Yritin etsiä vuoden takaista puutarhurin postia, jossa kerrottiin, miten kannattaa noiden harsosääskien suhteen toimia. En silloin heti sähköpostia löytänyt, mutta uudessa sähköpostissa tätä samaa asiaa käsiteltiinkin jo heti jos ei samana niin seuraavana päivänä saapuneessa postissa.

Tänään päivälenkin jälkeen nostin 

multasäkin sisälle sulamaan. 

Hei, touhusin 👍

Kun multa on sulanut ja lämmennyt kauttaaltaan huoneenlämpöiseksi, odottelen vielä viikon verran, ennen kuin vien säkin uudelleen ulos pakastumaan. Tuon viikon aikana munista on toivon mukaan kuoriutunut toukkia, mutta ei vielä koteloituneet aikuisiksi, jotka kuoriuduttuaan munisivat uutta sukupolvea.

~☆~

Ihanhan tässä vallan hengästyy pelkästään ajatellessa, mitä kaikkea tässä tammikuun aikana ennätänkään vielä touhuamaan..... 

Jatkanpa touhuamisten suunnittelua

ihan oikean kynttilän valossa.

Ystävän neulomat villasukat jalassa.

💛🩵🧡🩵💛

Kutkuttavan mukavaa viikkoa!

-Sari-

Ilta Saimaalla

 Olipa ihanaa pulahtaa Saimaan syleilyyn. 

Vesi oli taas lämmintä, +24°C.

Olen saanut seurata joutsenpariskunnan elämää muutaman päivän aikana. Ennätinkin kaipaamaan noita valkosiipiä monta päivää. Ensin näyttytyi toinen ja luulin jo sen menettäneen puolisonsa, mutta nyt ovat olleet tiiviisti yhdessä. 

 Viettävät aikaa kaislikon reunalla tai uivat syvemmälle kaislikkoon sinne kätkeytyen. Tänäänkin olivat pitkään näkyvillä, varmaan ruokaa etsien. Ovat kuitenkin niin kaukana, etten saa niistä kuvia otettua.

Kurjet ovat myös lentäneet iltaisin tästä rannan ohi jonnekin vastarannan metsikköön. Enää ei ole aamuisin kuulunut kurjen ääniä. Silti herään viimeistään kuuteen mennessä.

Kävin vielä ihailemassa punaisena

 hehkuvaa taivaanrantaa.

Hyvää yötä!

-Sari-

Auringonlasku

 Elokuun ensimmäinen auringonlasku.

Tänään vietettiin rannalla monta tuntia uiden, saunoen ja vaihtaen kuulumisia sukulaisten kanssa. 

Grillissä valmistui kukkakaali ja kesäkurpitsa. Makkaraakin oli.

Ihana päivä ja ilta 

🧡 🧡 🧡

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Helluntai

 Suloinen sunnuntai, auringon 

paisteessa ulkona puuhastellen.  

Vasut täynnä siitepölyä

Oli aikomus käydä tänään Tarvaspäässä, mutta museo onkin tällä hetkellä kiinni näyttelyn vaihtumisen takia. Käydään nauttimassa lohikeittoa joku toinen kerta. Mies lupasi valmistaa kanakastikkeen ja pyysi keittämään tagliatellea.

Tuomen marjat

Viime yönä sain nukuttua hyvin ja nukahdin uudelleen aamuisen vessassa käynnin jälkeen. Heräsin taas kahdeksan aikoihin ja katsoin Emmerdailin uusinnat. Jäin vielä sänkyyn makoilemaan, kun väsytti edelleen. Sunnuntaina saa 😊

Ensimmäisenä päivän askareena oli kukkien ja taimien kastelu. Hetken aikaa odottelin, että aurinko siirtyy porottamasta olohuoneen ikkunaan ja kastelin vasta sitten ikkunalla olevat taimet. Ulkonakin piti kastella, kun ei ole vettä satanut.

Takapihalla oli kuuma, joten siirryin varjoon pesemään ruukkuja ja ämpäreitä. Itikat olivat heti iholla ja päätin luouvuttaa yhdelle verta, kun oli jo ennättänyt tovin olla imuputki ihoon työnnettynä.

Annoin naapurille nipun tuoksuresedaa ja sain häneltä kaksi paprikan tainta. Pitää etsiä noille ruukut ja istuttaa tiistaina.

Tiistaille jää myös tomaattien istuttaminen. Huomenna tai tänään laitan mullat valmiiksi isoihin muoviruukkuihin, jotka aamupäivällä kävin varastosta hakemassa.

Minuahan et kuvaa, käännän kuonon pois.

Eddy on ihmeissään, kun ei pääse enää lempipaikalleen köynnösruusun eteen mullan päälle makaamaan. Ennätti jo käydä makaamaan, mutta hätistin nopeasti pois - samettiruusujen päältä. Onneksi ovat vielä pieniä taimia, ettei niille tainnut käydä kuinkaan. Eddy oli löytänyt jo uuden multapedin varjohiipan paikalta, mutta ei tainnut olla niin hyvä kuitenkaan. Eihän tuolta kuunliljan takaa pystynyt seuraamaan, mitä ympärillä tapahtuu. 

Kello on pian kolme ja hokasin, etten ole tänään vielä syönyt. Välillä ohi kulkiessa olen hörpännyt vettä mukista. Täältä pihalta puuttuu jääkaappi!

Kaunista helluntaita!

-Sari-

Vuoden parasta aikaa

 Vietetään just nyt.

Kun luonto vihertää ja 

on kauneimmillaan.

Ei ole tukalan kuumaa ja vielä pystyy nauttimaan ulkoilusta (allergisilla eri tilanne). 

Nyt kukkanuppujaan aukaisevat puiston toisella puolella kasvavat koristehedelmäpuut. Meidän puolella ovat jo täydessä kukassa. Luumupuusta kukat jo karisevat. 

Nopeasti tapahtuu, kun lämmintä on +20 asteen verran. Lemmikit ovat vallanneet kaiken tyhjän tilan vanhan kohopenkin ympärillä. 

Joka päivä ilahdun kasvun ihmeestä.

Kohopenkkiin oli ilmestynyt kaksi orvokin siementaimea. Erottuivat hyvin vihreän joukosta.

 Hurmeluppiot kasvattavat lehtiään ja akileijat kukkanuppujaan. Syysvuokon lehdetkin ponnistavat mullasta. Luulin jo, etteivät selvinneet talvesta. 

Koristeporkkana Dara oletettu piti kaivaa pois kasvusijoiltaan ja siirsin kohopenkkiin kasvamaan. Näitä siementaimia on paljon enkä nyt tee samaa virhettä kuin viime vuonna ja nyhdä niitä pois. Viime kesänä ainakin yksi Dara kukki laatikossa, ehkä uusia siementaimia tupsahtaa sieltä täältä alkukesän aikana.

Katselen tässä samalla, kun mieskulta pitää "muotinäytöstä". Hänen piti vain laittaa matkalaukku vaatehuoneeseen, mutta innostuikin kokeilemaan vaatteitaan. Monta paitaa ja monet housut löytyikin, joiya ei varmaan muistanut olevankaan. Jotkut jää vielä käyttöön ja joitakin päätyy kierrätykseen. Sentäs ennättää välillä  Suomen peliä seurata, kun ilmoitti Slovakian kaventaneen ja peli on nyt 1-2 😁

Ja Suomen 2-1 voittoon päättyi tämä ottelu. Saas nähdä saako seuraavassa pelissä vastaan jälleen Kanadan.

-Sari-

Pääsiäistervehdyksiä

Huhtikuun alkukin on mennyt niin nopeasti, etten meinannut huomata pääsiäiskorttien postitusajankohdan koittaneen. 

Tänään viimeistelin vielä pari korttia ja mieskullan kotiuduttua käytiin ajelulla lähikaupassa, jotta sain kortit vielä tänään lähtevän postin kuljetukseen.

Matkaan kaupan pihalta tarttui myös ensimmäiset orvokit.

Muita kukkia ei vielä ollut myynnissä.

Iltapäiväkävelyn jälkeen jäätiin koirakaverin kanssa vielä hetkeksi takapihalle nauttimaan auringosta ja mukavan viileästä ilmasta.

Eddy nautti suunnattomasti eikä

herkkujen saaminenkaan harmittanut 😆

Viime viikolla lämmön kivutessa lähemmäs kahtakymmentä astetta huomasi, että vanhukselle sekin alkoi olla jo liian kuumaa. Me molemmat tykätään olla ulkona näin viileämmällä kevätsäällä. Hirvittää jo tulevat helteiset päivät. Toivottavasti toukokuun lämpötilat pidättäytyvät normaalilukemissa.

Nurmikolla siniset tähdet kurkottaa taivasta kohti.

Vaahteran kukkasilmut ovat pulleita.

Reilut päärynäviipaleet ruisleipäpalasten päällä ja avokadonpuolikkaille rouhaisin mustapippuria.

Kolme kasvista viikon (tavoitteena olevasta) kolmestakymmenestä.

Tällaisia ilon lähteitä meillä tänään.

Auringon valoa

ja kevään iloa!

-Sari-

Ihanaa huhtikuun alkua

 Ei voi kuin huokailla, niin ihana 

on tämä huhtikuun ensimmäinen päivä.

Ensimmäiset krookukset kukkivat puiston laidalla erivärisinä ja kaivattuna ravinnon lähteenä.

Käytiin koirakaverin kanssa istuskelemassa hetken aikaa puiston penkillä. Otin kostean rievun mukaan ja sain vähän pyyhittyä likaa penkistä. Seuraavan kerran pitää ottaa vesipullokin matkaan, riepu kun kuivui (ja likaantui) niin nopeasti, etten isoa alaa saanut tällä kertaa pyyhittyä.

Jäätiin vielä tänne takapihalle kuuntelemaan linnun laulua. Lentokoneet lentävät perä perään tästä ohitse, ei aivan luonnonhelmassa olla.

Maistuisi mukillinen teetä, mutta en raaski täältä ulkoa sisällä edes sen verran käydä, että veden laittaisin kiehumaan.

Sinitiainen kävi syreenin oksalla istahtamassa. Katseli vähän aikaa päätään kallistellen olisiko herkkuja tarjolla ja lensi sitten pois. Punarintaa jo odottelen. Toivottavasti vielä malttaa hetken lämpimämmässä, kun kylmenevää säätä ennustaa. Viime kesänä oli niin mukava katsella, kun punarinta kävi takaovella kurkkimassa. Eilen ensimmäinen pulu istui koivun latvasta ja huhuili puolisoaan.

Varis nokki jotain tuossa puiston nurmella ja hetken päästä lähti iso saalis suussaan lentämään pois. Liekö joku tiputtanut sämpylän tai pullan palasen puiston läpi kulkiessaan. Harakkakin näkyy tuolla kauempana jotain maasta nokkivan. Kyllähän tässä aika mukavasti kuluu seuratessa luonnon livelähetystä.

Puutarhan puolellakin on vihreät lehdet kasvaneet viikossa paljon. Ja sieltä täältä huomasin uusia tulppaanin piippoja. Syreenin luota oli parista kohtaa käynyt joku nälkäinen syömässä tulppaanin lehdet, yksi oli vielä pelastunut hampailta. Kun en muuta suojaa keksinyt tähän hätään, laitoin ison savilyhdyn sen päälle alas suin. Lyhdyssä on paljon reikiä kyljessä, joten ilmavirta käy mukavasti läpi.

Ruohosipulikin kasvaa jo.

Mustarastas laulaa 🎶

ja pulu kujertaa.

Voi tätä Iloa ja onnea 😊

-Sari-

Pyllistys

 Olen kunnostautunut tällä viikolla opiskelemaan, mutta välillä on nollattava ajatukset ja päästävä askartelemaan ✂️🖌✏️

Uusimpia hankintojani helmikuulta on Elizabeth Craft Designin Bunny-stanssisetti, jossa on monta erilaista ja ihanaa pääsiäisaiheista stanssia. Ihan valtava näpertäminen Pupun kokoamisessa on, kun koostuu pienistä osista - pelkästään pää kasataan 17 eri osasta. Mutta on koukuttavaa kuin palapelin kasaaminen 😆 

Setissä oli tällainen yksinkertaisempikin pupu, joka on pistänyt päänsä piiloon pensaaseen. Näitä on valmiina JO kaksi. Ja yhdessä pupusta on vain 12 osaa. Aamulla en malttanut käydä uudelleen nukkumaan, kun mieskulta lähti töihin, vaan levittelin tavarat sängylle ja aloin liimaamaan jalkapaloja paikoilleen. Eikä vieläkään nukuta ja kello on pian puoli yksi yöllä. 

Samalla tilasin Gummiapanin pienen Pupun. Näille saa pukea söpöjä pieniä asuja ja näin käytettyä pienetkin jämäkartongin palaset. Jep, ei hirveästi kartonkivarastot näin hupene.

Löysin tavarakasan välistä paljon valkoisia kartonginpaloja ystävänpäiväaskartelujen jäljiltä ja ne sain parin illan aikana tuhottua näihin pupuihin ja isomman Pupun osiin. Tehokasta siivousta, vaikka ei varsinainen paperipino paljoa huvennut  😁 Iloa tästä näpertämistä saa sitäkin enemmän, kun itse tietää, miten paljon sai hyödynnettyä 'roskaa'.

Pääsiäiskorttien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa 🐰

Ihanaa talven ja helmikuun viimeistä!

-Sari-

Kynsilaukkaa

 Pilvinen lauantaipäivä. Aamulla tiputti muutaman pisaran vettä, kun tehtiin lähtöä Keravalle. Isoja harmaita pilviä kuljeskeli tuulen mukana, mutta valkosipulifestivaaleilla paistoi jo aurinko.

Oltiin perillä yhdentoista aikoihin ja väkeä oli jo tungokseen asti. Myyjiä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla käydessämme (toissa vuonna?), mutta kotimaisen (talvi)valkosipulin myyjiä oli nyt ilahduttavasti useampia. Hinta oli melko korkea, mutta kyllä yrittäjän pitää saada työstä palkkansa.

Valkosipulia kasvatettavaksi ja syötäväksi.

 

Ei maltettu jäädä paikan päälle syömään, joten otettiin lautasellinen paistettuja pikkuisia muikkuja mukaan. Nam nam, hyvältä maistui vaikka suolaa oli reilusti. Ja olivat lämpöisiä vielä kotiin päästyämme.

-Sari-